maanantai 24. syyskuuta 2012


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Suomen perustuslain 2 §:n mukaan Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Poliisilaitoksen yhteydessä toimii poliisin hallinnosta annetun lain ja asetuksen mukaisesti poliisin neuvottelukunta. Asetuksen 11 §:n mukaan neuvottelukunnan tehtävänä on:
  1. seurata poliisin toimintaan vaikuttavan ympäristön kehitystä sekä poliisin toimintaa
  2. tehdä aloitteita poliisin toiminna kehittämiseksi
  3. antaa lausuntoja poliisia koskevista asioista, sekä
  4. käsitellä ne muut asiat, jotka sen käsiteltäviksi toimitetaan.
    Kalajoen kaupunki on valinnut edustajakseen poliisiasiainneuvottelukuntaan valtuutettu ja kunnanhallituksen jäsenen Kullervo Niemelän.

Poliisilain 1 §:n mukaan Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen.
Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä alueella olevien yhteisöjen ja alueen asukkaiden kanssa. (19.1.2001/21)
Poliisin on suoritettava myös muut sille erikseen säädetyt tehtävät ja annettava jokaiselle tehtäväpiiriinsä kuuluvaa apua.
Esitutkintalaissa määritellään esitutkinnan periaatteen. Esitutkintalain 5 §:n mukaan
Esitutkinnassa selvitetään:
1) rikos, sen teko-olosuhteet, sillä aiheutettu vahinko ja siitä saatu hyöty, ketkä ovat asianosaisia ja muut syytteestä päättämistä varten tarvittavat seikat;
2) asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus, jos hän oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 9 §:n nojalla on pyytänyt syyttäjää ajamaan hänen vaatimustaan;
3) mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palauttamiseksi ja rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen tai asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen täytäntööpanemiseksi;
Esitutkintalain 6 §:n mukaan Esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä. Esitutkintalan 7 §:n mukaan Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet.
Olen käynyt oikeustaisteluani jo 17,5 vuotta saamatta esteetöntä rikostutkintaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, vaikka todistusaineisto on kiistaton.
Rikoslain 15 luvun 10 §:n mukaan törkeiden rikoksten ilmoittamista esimerkiksi rikoksista ihmisyyttä vastaan, maanpetos, valtiopetos, törkeän terveyden vaarantamisen jne.

Arvoisa puheenjohtaja,

Nyt onkin kysyttävä: onko Suomi oikeusvaltio?

Laillisuusvalvonnassa arkipäivää ovat perustelemattomat ei anna aihetta päätökset. Vain muutama promille laillisuusvalvojille tehdyistä kanteluista aiheuttaa huomautuksen vastaisen varalle. Voiko Suomen kansa kanteluita tehdessään olla niin väärässä kuin laillisuusvalvojien tilastot osoittavat? Mielestäni eivät voi olla. Laillisuusvalvonnassa on jotakin todella pahasti pielessä.

Asianajaja Zacharias Sundströmin mukaan oikeuslaitos suosii tutkitusti valtiota. Yrittäjät häviävät automaattisesti juttunsa valtiota vastaan. Sundström laskee, että yrittäjien voittoprosentti jutuissa valtiota vastaan jää alle viiden. Sundströmin rikos- ja prosessioikeuden alaan kuuluva väitöskirja hyväksyttiin toukokuussa Itä-Suomen yliopistossa.



1990-luvun alkupuolella oli voimakas taloudellinen lama ja pankkikriisin väärä hoitotapa nostivat konkurssien määrän ja työttömyyden huippuunsa. Kun Suomi piti saada Euroopan Unionin jäseneksi niin siihen käytettiin kaikki mahdolliset keinot.

Pankit puhdistivat taseensa mahdolliset ja epävarmat saatavansa pankkituen avulla ja samalla poistettiin markkinoilta 60 000 elinkelpoista yritystä, jotka olisi voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan yrityksille. Samalla aiheutettiin puolen miljoonan työttömän armada Suomeen. Suomen valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin taloudellisissa vaikeuksissa ollut yrittäjä. Siksi terveitäkin yrityksiä kaadettiin surutta. Konkursseissa kärsivät eniten yritysten omistajat, joilta katosi tällä tavalla heidän elämäntyönsä, ihmisarvonsa ja omaisuutensa. Luonnollisesti menettelystä kärsivät heidän läheisensä, sukulaisensa, tuttavansa, takaajansa, yritysten työntekijät, toiset yritykset, tavarantoimittajat, yhteistyökumppanit sekä kunnat, jotka menettivät verotuloja. Kerrannaisvaikutukset olivat valtavat. Lisäksi tällaisella asioiden hoidolla on ollut valtavat psykologiset vaikutukset koko yhteiskunnalle.

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto piti 6.5.1992 Oikeuspoliittisen seminaarin, jossa hän tosiasiallisesti otti oikeuslaitoksen hallintaansa esittämällä voimakasta arvostelua Korkeinta oikeutta kohtaan, joka oli juuri antanut velalliselle myönteisen päätöksen ns. peruskoron korotusjutussa. Koiviston vaatimuksena oli, että oikeusistuimissa pankkien tulee aina voittaa asiakkaansa.

Tasavallan presidentti oli päättänyt järjestää oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden tuomiolaitoksen yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa. Teemoina olivat tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttä ja riippumattomuus sekä tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu. Keskustelu rakentui ensimmäisen teeman osalta kahteen valmisteltuun puheenvuoroon (yhteensä noin 30 min) sekä kummankin teeman osalta 2-3 valmisteltuun komeenttipuheenvuoroon ( noin 10 min). Lisäksi pankkitarkastusviraston johtaja Jorma Aranko käytti valmistellun puheenvuoron (noin 10 min) em. alustusten jälkeen tai keskusteluosuuden alussa.

Tuomioistuinten yhteiskunnallisesta vallankäytöstä ja riippumattomuudesta alusti korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen ja korkeimman hallinto-oikeuden edustaja, hallintoneuvos Pakka Hallbergtai hallintoneuvos Sakari Sippola. Kommenttipuheenvuorot käyttivät professori Allan Rosas, ÅA:n professoriHeikki Ylikangas ja HY, OTT tutkijaMartin Scheinin, SA.

Tuomioistuinten toiminnan arvioinnista ja arvostelusta alusti professori Aulis Aarnio, TY ( Aarnio ei osallistunut, hänen puheenvuoronsa käytti dos. Juha Pöyhönen, nyk. Karhu). Kommenttipuheenvuorot käyttivät apulaisprofessori Jukka Kekkonen, HT, erikoistutkijaJyrki Tala OPTL.

Tilaisuuteen osallistuivat edellä mainittujen lisäksi Tasavallan Presidentti, rouva Koivisto, kansliapäällikkö Jaakko Kalela, adjutantti, erityisavustaja Martti Manninen sekä seuraavat henkilöt:
johtaja Jorma Aranko, pankkitarkastusvirasto
pres.Olavi Heinonen, KKO
hall.neuvos Pekka Hallberg, KHO –hall.neuvos Suviranta KHO, ei voinut osallistua ulkomaanmatkan takia
prof. Allan Rosas, ÅA
prof.Heikki Ylikangas HY
OTTMartin Scheinin, SA
prof. Aulis AarnioTY – prof Jukka Kekkonen, HY
er.tutkija Jyrki Tala, OPTL
prof. Leena Kartio TY
prof.Olli Mäenpää HY
dos. Juha PöyhönenHY
prof. Kirsti RissanenHY
prof. Kaarlo Tuori, SA
OTL Veli-Pekka ViljanenOM
kihl. tuomari Olli Karikoski, Oulun LO
pormestari Juha Kettunen, Kuopion RO
pres.Esko Kilpeläinen, Itä-Suomen HO
oik.neuvosErkki Rintala, Vaasan HO
ap.prof.Antti Kivivuori, HY
prof. Jaakko Uotila, TY
oik.neuvos Erkki-Juhani Taipale, KKO
asianajaja (1.5.1992 alkaen oik.neuvos KKO) Mikko Tulokas

Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen toimi tilaisuuden puheenjohtajana. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto halusi keskustella seminaarista KKO:n presidentin Olavi Heinosen kanssa jonkin aikaa ennen seminaaria ja ottaa Heinosenvastaan Linnassa myöhemmin sovittana aikana.

Suomen perustuslain perusteella tasavallan presidentti ei virkatoimissaan saa puuttua tuomioistuinlaitoksen toimintaan. Suomen perustuslaki (Suomen hallitusmuoto 17.7. 1919/94) 2 §: Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Saadun lisäsaineiston perusteella näyttää yhä ilmeisemmältä, että presidentti Koivisto on pyrkinyt ohjeistamaan Suomen tuomioistuinlaitosta presidentin valtaoikeuksiin presidentille kuulumattomalla tavalla. Jukka Kekkosen ja HeikkiYlikankaan lausunnot palaverista vahvistat epäilyt oikeiksi. Presidentti Koivisto halusi vaikuttaa riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaa. Presidentti Tarja Halonen julisti palaverin asiakirjat salaisiksi Mauno Koiviston pyynnöstä.

Arvoisa puhejohtaja

Ns. suuren laman aikana kymmenet tuhannet yritykset ajettiin Suomen valtiovallan ja pankkien yhteisillä sopimuksilla, salaisilla toimenpiteillä ja sopimuksilla konkurssiin. Merkittävin näistä salaisista sopimuksista on Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus, joka solmittiin 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP,KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä

Tässä sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet, luottomäärin ja asiakkuuksien pohjalta. SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta.
Yrityksiä kaadettiin massamuotoisesti toimialakohtaisesti konkurssiin. Kun yrityksille vyörytetyt valuuttakurssitappiot olivat nostaneet luottokannan 1,5-kertaiseksi, ryhtyivät pankit vaatimaan lisävakuuksia. Kun tästä väistämättä seurasi maksuhäiriöitä, pankit”konvertoivat valuuttaluotot”markkaluotoiksi markan alimmalla arvolla, ja ryhtyivät nopeassa tahdissa irtisanomaan massamuotoisesti luottoja.

Konkurssin jälkeen tehtiin mittatilaustyönä erikoistilintarkastuksia, joihin tietyt tilintarkastusyhteisöt olivat erikoistuneet. Tilintarkastuksissa käytettiin yrityksen kirjanpitoa ja tunnuslukuja totuuden vastaisesti. Tilintarkastuksilla haluttiin antaa se kuva, että konkurssiin haettu yritys oli taloudellisessa katastrofissa-maksukyvytön ja ylivelkainen – ja siten konkurssi oli”ansaittu”,perusteltu ja aiheellinen.

Toiseksi haluttiin yrittäjästä luoda sellainen kuva, että hän oli tehnyt laittomia toimia velkojia pettääkseen, ja siten rikollinen. Yrittäjien leimaaminen rikollisiksi kuului kaavioon, koska syyllisyys haluttiin vierittään yrityksille luottoja ottaneiden yrittäjien niskaan. Siten todelliset syylliset – valtiovallan ja pankkien edustajat –pääsivät kuin koira veräjästä.

Oikeudenkäymiskaaren uudistuksen (595/1993) myötä saatavien oikeudellinen perintä uudistettiin radikaalisti siten, että velallissuoja poistettiin. Pankkien ei enää tarvinnut liittää alkuperäisiä velkakirjoja/muita saamistodisteita haastehakemuksen liitteeksi. Haastehakemuksen vastustaminen tekeminen tehtiin käytännössä mahdottomaksi.”Kokenut”kansliahenkilökunta (merkonomit, oikeustieteen opiskelijat) sai oikeuden antaa yksipuolisia velkomustuomioita. Lopputuloksena on ollut kymmeniä tuhansia väärin perustein annettuja velkomustuomioita.

Arvoisa puheenjohtaja

Esko Ahon hallitus myi Suomen Säästöpankki Oy:n Kansallis-Osake-Pankille, Unitakselle, Osuuspankkien Keskus-Osake-Pankille ja Postipankille. Hinta on 5,6 miljardia markkaa. Muodollisesti päätös on pankin myynnistä tehdään hallitusessa 22. lokakuuta 1993. Silloin pankit ovat jo repineet saaliinsa.

Pankkiryhmittäin SSP:n konttorit jaettiin näin: OP-ryhmä 246, Postipankki 153, SYP 122, KOP 135. Luovutussopimukseen kirjattiin tarkasti ostajapankkien talletuskanta, joka oli konttorijaon perusteena. Esimerkiksi koko Helsingin alueella Osuuspankkien talletukset olivat 602 (Mmk), Postipankin 651 (Mmk), KOP:n 906 (Mmk), SYP 819 (Mmk) eli yhteensä 2978 (Mmk). Kajaanissa puolestaan toimi vain Postipankki, jonka talletuskanta oli 253 (Mmk).

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto piti 6.5.1992 Oikeuspoliittisen seminaarin, jossa hän tosiasiallisesti otti oikeuslaitoksen hallintaansa esittämällä voimakasta arvostelua Korkeinta oikeutta kohtaan, joka oli juuri antanut velalliselle myönteisen päätöksen ns. peruskoron korotusjutussa. Koiviston vaatimuksena oli, että oikeusistuimissa pankkien tulee aina voittaa asiakkaansa. Seurauksena olil että USA:n oikeusjärjestelmässä jo 1980-luvulta sovellettu luotonantajavastuu, ”lender liability” on Suomen oikeuskäytännössä täysin tuntematon jo käsitteenä, ja ennen kaikkea, käytännössä Suomen oikeuslaitos poikkeuksetta törkeästi laiminlyö heikomman osapuolen suojaamisen.

Oikeudenkäymiskaaren uudistuksen (595/1993) myötä saatavien oikeudellinen perintä uudistettiin radikaalisti siten, että velallissuoja poistettiin. Pankkien ei enää tarvinnut liittää alkuperäisiä velkakirjoja/muita saamistodisteita haastehakemuksen liitteeksi. Haastehakemuksen vastustaminen tekeminen tehtiin käytännössä mahdottomaksi. ”Kokenut”kansliahenkilökunta (merkonomit, oikeustieteen opiskelijat) sai oikeuden antaa yksipuolisia velkomustuomioita. Lopputuloksena on ollut kymmeniä tuhansia väärin perustein annettuja velkomustuomioita.

Toimialaratinalisointia toteuttu pankkien lisäksi myös Suomen valtio. Olihan Suomen valtio yksi osapuoli salaiseksi julistettussa SSP-sopimuksessa. Tuolloin KTM:n päällikkönä toimi oululaissyntyinen Matti Wuoria ja KTM:n Oulun aluejohtajana Raimo Mäntyniemi. Kera Oy:n varatoimistusjohtajana toimi oululainen Seppo Arponen ja kehtyspäällikkönä Veikko Anttonen. Helsingin Sanomien lehtileike osoittaa kiistatta, että Kera Oy:ssä oli perustettu ns. ruumiinpesuryhmä, jonka tarkoituksena oli poistaa alalta ylikapasiteettia. Ruumiinpesuryhmä toimi varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä veti kehityspäällikkö Veikko Antonen kuten lehtileikkeestä näkyy.

Toimialarationalisointia osoittaa myös Markku Koskentunnustus Ylivieska-Raahen käräjäoikeudessa, jossa hän tunnustaa, että Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli voimakkaasti moittunut häntä siitä, että hän meni mukaan PR-Teollisuus Oy:öön ja vielä hallituksen puheenjohtajaksi, vaikka yritys oli markkinoilta poistettavien listalla. Erään raivntolaillan jälkeenArponen oli luvannut pelastaa Markku Koski.
Markku Koski kertoi laajemmin kuin oikeudessa saman asian PR-Teollisuus Oy:n hallituksen kokouksen yhteydessä kesäkuussa 1995. Asian voivat todistaa Heino Virta Haukiputaalta, Pentti Arhippainen Helsingistä ja Tapani KääntäAlavieskasta minun lisäkseni.

Markku Koski ei kuitenkaan ryhtynyt asian vaatimiin toimenpiteisiin asian johdosta. Siksi hän on syytä epäillä luottamusmiesaseman väärin käytöstä. Markku Kosken olisi pitänyt välittömästi ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin, koska talotehtaan myyjä Kera Oy on tiennyt myydessään talotehtaan, että talotehdas tullaan poistamaan valtion toimesta markkinoilta. Kysymys on siis törkeästä petoksesta.

Olet Maamme Armahin Suomenmaa kirjan sivu 276. Asiakirja, joka todistaa, että Kera Oy käytti markkinoilta poistamisessa saattohoitajia. Kauppatieteen maisteri Jouni Remes oli tullut Alavieskan Puurakenne Oy:n palvelukseen talouspäälliköksi Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella. Kauppatieteen maisteri Jouni Remes teki muiden osakkeenomistajien tietämättä Kera Oy:n kanssa sopimuksen, että perustettava yritys ei käytä Kera Oy:n rahoitusta. Jos muut osakkeenomistajat olisivat tienneet tällaiseta sopimuksesta niin kukaan ei olisi lähtenyt toimintaan mukaan. Kysymyksessä on tärkeä petos, jonka poliisi on tietoisesti jättänyt tutkimatta.
Saattohoitaja sana tuli minulle ensimmäisen kerran ilmi, kun kävin Heino Virran kanssa silloisen kansanedustajan ja valtion tilintarkastjien puheenjohtaja Kalevi Mattilan kotona keskustelemassa Mattilan kanssa PR-Talojen ihmeellisistä asioista. Tuolloin Kalevi Mattila sanoi, että ”onkohan pojat panneet saattohoitajat asialle”. Tämän keskustelun voi todistaa myös Heino Virta.

Jouni Remes oli aikaisemmin toiminut eri yrityksissä, jotka olivat menneet konkurssiin. Tämä vahvistaa sitä käsistystä, että Jouni Remes oli Kera Oy:n ns. saattohoitaja. Tätä saattohoitajaepäilystä vahvistaa myös Jouni Remeksen toiminta PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtajana, koska hän yritti kaikin keinoin vaikeuttaa yrityksen toimintaa. Hän muun muassa esti PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Woodin lainansaannin Meritapankista. Pankinjohtaja soitti Heino Virralle ja pyysi osakkaita ryhtymään toimenpiteisiin Jouni Remeksenerottamiseksi, koska tämä toimi yrityksen etujen vastaisesti.
Jouni Remes ja Markku Koski ilmoittivat PR-Teollisuus Oy:n hallituksen kokouksessa, että Kera Oy:ssä nähdään kielteisenä PR-talojen voimakas radiomainonta Joensuun asuntomessuvoiton jälkeen. Miksi Kera Oy näki asian kielteisenä, koska se oli kieltäynyt rahoittamasta PR-Teollisuus Oy:tä. Jouni Remeksen erottamisen jälkeen Markku Koski PR-Teollisuus Oy:n hallitusta valitsemaan yhtiön toimitusjohtajaksi konsultti Stig Weckströmin. Koskiilmoitti, että jos Weckströmiä ei valita toimitusjohtajaksi niin Arsenal ja Kera hakevat PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin.
Arvoisa puheenjohtaja

Omaisuudenhoitoyhtiöt Arsenal Oyj, Arsenal-SSP Oy ja Arsenal-Silta Oy myivät 31.3.2000 allekirjoitetulla kauppakirjalla yhteensä noin 76 000 saatavaa, pääoma-arvoltaan noin 12 miljardia markkaa, 600 miljoonalla markalla Aktiv Hansa Oy:lle ja C&A Finland Oy:lle. Kysymyksessä oli siis Suomen oloissa erittäin suuri kauppa. Kaupalle antoi hyväksyntänsä omaisuudenhoitoyhtiöiden valtio-omistajan puolesta toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes. Aiemmin hän oli ilmoittanut, että saatavia ei myydä ulkomaalaisille perintäyhtiöille. Näin lienee kuitenkin tosiasiassa tapahtunut. Arsenal-kauppojen alkuperäistä kauppahintaa on pidettävä kohtuuttoman alhaisena. Velalliset olisivat lähes poikkeuksetta olleet valmiit ostamaan itsensä vapaiksi maksamalla viisi prosenttia myydyistä veloistaan vapaaehtoisesti. Tätä tarkoittanut todellinen sovintomenettely olisi ollut myös omaisuudenhoitoyhtiöt omistavan valtion kiistaton etu. Nyt taloudelliset tappiot koituvat suomalaisten veronmaksajien maksettaviksi, kun taas voitot siirtyvät perintäyhtiöiden ulkomaalaisten omistajien hyödyksi. Kansantaloudenkin tappiot lienevät mittavat. On syytä epäillä, että Aktiv Hansa kaupalla peiteltiin Arsenalin ja pankkien rikolliset toimet.

Arsenal sai valtiontalouden tarkastusviraston raportin salaiseksi sillä perusteella, että sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan markan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu. Raportin salaamisesta vastaa ministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes. Syyllistyikö ministeri Siimes rikollisten suojeluun suostuessaan asioiden julistamiseksi salaisiksi? Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi-Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal-omaisuudenhoitoyhtiöiden saatavat. Nämä 12,2 miljardin saatavat (76 000 saatavaa) myytiin 5 %:lla todellisesta arvosta. Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta vapautua veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Luottojen myymisestä ei ole virallista päätöstä.

Helsingin Sanomien 1.4.2000 julkistaman uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siten perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 36 luvun 1-3 §:ssä (petos). Kysymys on törkeästä petoksesta, jos asiaa tarkastellaan Suomen rikoslain pohjalta. Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuonna 2000: tuhannesta tarkastetusta reklamaatiosta noin kymmenesosa todettiin aiheellisiksi; lainaa ei enää ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin sisältyi valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula.

Kauppasopimukseen sisältyi myös klausuuli, jonka mukaan, jos kauppasummaa pienennetään Suomen valtion toimenpitein, koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Sidottiinko tällä klausuulilla jo lainsäädäntövaltaakin? Ylittikö sopimus laillisuuden rajat? Miksi asiakirjat on julistettu salaisiksi vuoteen 2025 saakka? Onko kysymyksessä rikosten peittely ja rikollisten suojelu ja törkeä petos?

Suvi-Anne Siimeksen vastaus turkulaisen Kalevi Kannuksen kyselyyn:

"Arsenalin saatavakannan myyntiä on käsitelty esityksestäni hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa kahteen kertaan syksyllä 1999 eli 29.11 1999 ja 8.12.1999. Käsittelyn pohjana oli saatavien myynnistä järjestetyn tarjouskilpailun tulokset, ja 8.12 kokouksessa valiokunta puolsi saatavakannan myyntiä Cargill Inc + Aktiv Hansalle, jonka kanssa kauppa toteutui ja kauppakirja allekirjoitettiin 31.3.2000. Saatavakannan myynti perustui jo edellisen hallituksen aikana tehtyyn päätökseen ajaa omaisuudenhoitoyhtiön toiminta alas."

Mainitun valiokunnan kokouksessa 29.11. mukana olivat Paavo Lipponen, Olli-Pekka Heinonen, Suvi-Anne Siimes ja Eva Biaudet. Kokouksessa 8.12.: Sauli Niinistö, Olli-Pekka Heinonen, Sinikka Mönkäre, Kalevi Hemilä, Suvi-Anne Siimes ja Erkki Tuomioja.

Asioiden selvittämiseksi olemme jättäneet lukuisia tutkintapyyntöjä poliisille sekä tehneet lukuisia kanteluita laillisuusvalvojille. Lähes kaikki on jätetty tutkimatta tai on tehty ei anna aihetta päätös. Poliisi on jopa kieltäytynyt vastaanottamasta tutkinta-aineistoa. Heino Virta teki ensimmäisen tutkintapyynnön 15.3.1997. Se on tehty ajoissa joten vastuussa asioista on viime kädessä Suomen poliisi, lähinnä Ylivieskan poliisi ja Oulun KRP. Ylivieskan poliisipäällikkö Heikkinen ja syyttäjä Heiskari ovat suojelu- ja peitelypuolella olleet keskeisessä roolissa, samoin kuin Similä ja Oulasmaa.

Olemme tehneet lukuisia tutkintapyyntöjä Oulun KRP:lle, mutta mitään ei ole tutkittu asiallisesti. Siksi pyysimme poliisin kehotuksesta asianajaja Jorma Herttuaista tekemään laajat ja perusteelliset rikostutkintapyynnöt. Oulun KRP jätti nekin tutkimatta, sillä Herttuaisen tutkintapyyntö katsottiin minun tutkintapyynnön lisäykseksi. Oulun KRP:n Tapio Mäkelä oli sanonut, ettei virkamiesten rikoksia tutkita, jos ylhäältä ei tule määräystä. Kävin henkilökohtaisesti Oulun KRP:n päällikön Eero Klemetin luona selvittämässä asiat, mutta sekään ei auttanut. Komisario Mäkelä oli sanonut HeinoVirralle ja Oulun Yliopiston dosentille tohtori Jorma Arhippaiselle, että jos ette lopeta asioiden penkomista, niin teille käy kuten Erkki Aholle, on ollut jo monta kertaa liipaisimella. Tämä oli selkeä uhkaus, mikä ei kuulu poliisin toimenkuvaan eikä ohjesääntöön eikä ole varmasti lainmukaista poliisin käyttäytymistä.

Olin yhteydssä Oulun lääninhallituksen poliisipäällikkö Haikolaan. Tämä oli erittäin loukkaantunut, kun käänyin hänen puoleensa ja epäilin poliisin luotettavuutta ja puolueettomuutta. Järejstin eduskuntaan informaatiotilaisuuden asioista kansanedustajille. Kutsuin paikalle myös komisario Lähteenmäen ja poliisijohtaja Jorma Toivasen. Nämä kieltäytyivät jyrkästi tulemasta tilaisuuteen, jossa heidän olisi pitänyt perustella tutkimattajättämispäätöksensä.

Kahdeksan kansanedustajaa kuudesta eri puolueesta teki tutkintapyynnön poliisiministeri Kari Häkämiehelle PR-talojen konkurssivyyhdestä. Kuukausien kuluttua tiedustelin Häkämiehen sihteerilta tutkinan edistymistä. Tämä kertoi, että tutkintapyynnöt on lähetetty aikoja sitten poliisiosastolle. Soitin poliisiosatolle. Sieltä kerrottiin, että sellaista ei ole koskaan poliisiosatolle tullutkaan. Käännyin Häkämiehen erityisavustajan Ari Sauroksen puoleen. Hän kertoi, että hänen tehtäväkseen on annettu kielteisen päätöksen valmistelu.

Arvoisa puheenjohtaja

Säästöpankkien pilkkominen oli selkeä esimerkki ihmisoikeusrikkomuksista. Jorma Arangon allekirjoittamassa asiakirjassa todetaan, että”kaupan (SSP:n pilkkominen) yhteydessä on tarkoitus sopia määräaikaisesta kilpailun rajoittamisesta. Rahoitustarkastus katsoo, että tällainen rajoitus ei ole kilpailun terveiden periaatteiden mukainen, mutta sopimuskokonaisuutta ajatellen haitta jäänee vähäiseksi”. Pääjohtajat perustivat pilkkomista varten työryhmän, joka kokoontui ensimmäisen kerran tiistaina 26. tammikuuta 1993. Ryhmään kuuluivat Osuuspankkien Keskusliiton (OKL) toimitusjohtaja Taisto Joensuu, Postipankin vähittäispankin johtaja Matti Inha, KOP:n talletuspankin johtaja Esko Halonen ja Unitas/SYP:n varatoimitusjohtaja Markku Pohjola, joka valittiin myös ryhmän puheenjohtajaksi. Vakuusrahaston konsulttina toimineen amerikkalaisen investointipankin Merill Lynchin edustajat ristivät ryhmän G4:ksi (group 4 tai 4 gangsters). Näistä asioista voidaan johtaa se tosiasia, että valtion pankkien toimintaa valvomaan asettama taho hyväksyi asetelman eli kartellin, joka on selkeästi historiatiedon valossa johtanut laajempaan yhteistyöhön kuin mainostamisen rajoittamiseen tms. verrattavaan toimintaan.

Yrityksiä kaadettiin massamuotoisesti toimialakohtaisesti konkurssiin – käytännössä se toteutettiin seuraavasti:
Kun yrityksille vyörytetyt valuuttakurssitappiot olivat nostaneet luottokannan 1,5-kertaiseksi, ryhtyivät pankit vaatimaan lisävakuuksia. Kun tästä väistämättä seurasi maksuhäiriöitä, pankit ”konvertoivat valuuttaluotot” markkinaluotoiksi markan alimmalla arvolla, ja ryhtyivät nopeassa tahdissa irtisanomaan massamuotoisesti luottoja. Konkurssin jälkeen tehtiin mittatilaustyönä erikoistilintarkastuksia, joihin tietyt tilintarkastusyhteisöt olivat erikoistuneet. Tilintarkastuksissa käytettiin yrityksen kirjanpitoa ja tunnuslukuja totuuden vastaisesti. Tilintarkastuksilla haluttiin antaa se kuva, että konkurssiin haettu yritys oli taloudellisessa katastrofissa –maksukyvytön ja ylivelkainen – ja siten konkurssi oli ”ansaittu”,perusteltu ja aiheellinen. Toiseksi haluttiin yrittäjästä luoda sellainen kuva, että hän oli tehnyt laittomia toimia velkojia pettääkseen, ja siten rikollinen.Toiseksi haluttiin yrittäjästä luoda sellainen kuva, että hän oli tehnyt laittomia toimia velkojia pettääkseen, ja siten rikollinen. Yrittäjien leimaaminen rikollisiksi kuului kaavioon, koska syyllisyys haluttiin vierittää yrityksilleen luottoja ottaneiden yrittäjien niskaan. Siten todelliset syylliset – valtiovallan ja pankkien edustajat –pääsivät kuin koira veräjästä. Salaiseksi julistettu SSP-sopimus paljastaa totuuden asioista.

Toimialaratinalisointia toteutti pankkien lisäksi myös Suomen valtio. Olihan Suomen valtio yksi osapuoli salaiseksi julistettussa SSP-sopimuksessa. Tuolloin KTM:n päällikkönä toimi oululaissyntyinen Matti Wuoria ja KTM:n Oulun aluejohtajana Raimo Mäntyniemi. Kera Oy:n varatoimistusjohtajana toimi oululainen Seppo Arponenja kehtyspäällikkönä Veikko Anttonen. Helsingin Sanomien lehtileike osoittaa kiistatta, että Kera Oy:ssä oli perustettu ns. ruumiinpesuryhmä, jonka tarkoituksena oli poistaa alalta ylikapasiteettia. Ruumiinpesuryhmä toimi varatoimitusjohtajaSeppo Arposen alaisuudessa ja sitä veti kehityspäällikköVeikko Antonen. Ruumiinpesuryhmä käytti tavoitteidensa toteuttamiseksi ns. saattohoitajia, joista esimerkkinä voidaan mainita KTM Jouni Remes ja konsultti Stig Weckström.

Arvoisa puhenjohtaja

Ei voi välttyä vaikutelmalta, ettäAktiv-Hansa kauppa tehtiin rikosten peittelemiseksi. Presidentti Tarja Halonen julisti Aktiv Hansa kaupan salaiseksi vuoteen 2025 saakka.

Omaisuudenhoitoyhtiöt Arsenal Oyj, Arsenal-SSP Oy ja Arsenal-Silta Oy myivät 31.3.2000 allekirjoitetulla kauppakirjalla yhteensä noin 76 000 saatavaa, pääoma-arvoltaan noin 12 miljardia markkaa, 600 miljoonalla markalla Aktiv Hansa Oy:lle ja C&A Finland Oy:lle. Kysymyksessä oli siis Suomen oloissa erittäin suuri kauppa. Kaupalle antoi hyväksyntänsä omaisuudenhoitoyhtiöiden valtio-omistajan puolesta toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes. Aiemmin hän oli ilmoittanut, että saatavia ei myydä ulkomaalaisille perintäyhtiöille. Näin lienee kuitenkin tosiasiassa tapahtunut. Arsenal-kauppojen alkuperäistä kauppahintaa on pidettävä kohtuuttoman alhaisena. Velalliset olisivat lähes poikkeuksetta olleet valmiit ostamaan itsensä vapaiksi maksamalla viisi prosenttia myydyistä veloistaan vapaaehtoisesti. Tätä tarkoittanut todellinen sovintomenettely olisi ollut myös omaisuudenhoitoyhtiöt omistavan valtion kiistaton etu. Nyt taloudelliset tappiot koituvat suomalaisten veronmaksajien maksettaviksi, kun taas voitot siirtyvät perintäyhtiöiden ulkomaalaisten omistajien hyödyksi. Kansantaloudenkin tappiot lienevät mittavat. On syytä epäillä, että Aktiv Hansa kaupalla peiteltiin Arsenalin ja pankkien rikolliset toimet.

Arsenal sai valtiontalouden tarkastusviraston raportin salaiseksi sillä perusteella, että sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan markan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu. Raportin salaamisesta vastaa ministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes. Syyllistyikö ministeri Siimes rikollisten suojeluun suostuessaan asioiden julistamiseksi salaisiksi? Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi-Anne Siimeksenallekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal-omaisuudenhoitoyhtiöiden saatavat. Nämä 12,2 miljardin saatavat (76 000 saatavaa) myytiin 5 %:lla todellisesta arvosta. Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta vapautua veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Luottojen myymisestä ei ole virallista päätöstä.

Helsingin Sanomien 1.4.2000 julkistaman uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siten perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 36 luvun 1-3 §:ssä (petos). Kysymys on törkeästä petoksesta, jos asiaa tarkastellaan Suomen rikoslain pohjalta. Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuonna 2000: tuhannesta tarkastetusta reklamaatiosta noin kymmenesosa todettiin aiheellisiksi; lainaa ei enää ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin sisältyi valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula.

Kauppasopimukseen sisältyi myös klausuuli, jonka mukaan, jos kauppasummaa pienennetään Suomen valtion toimenpitein, koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Sidottiinko tällä klausuulilla jo lainsäädäntövaltaakin? Ylittikö sopimus laillisuuden rajat? Miksi asiakirjat on julistettu salaisiksi vuoteen 2025 saakka? Onko kysymyksessä rikosten peittely ja rikollisten suojelu ja törkeä petos?

Suvi-Anne Siimeksen mukaan "Arsenalin saatavakannan myyntiä on käsitelty esityksestäni hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa kahteen kertaan syksyllä 1999 eli 29.11 1999 ja 8.12.1999. Käsittelyn pohjana oli saatavien myynnistä järjestetyn tarjouskilpailun tulokset, ja 8.12 kokouksessa valiokunta puolsi saatavakannan myyntiä Cargill Inc + Aktiv Hansalle, jonka kanssa kauppa toteutui ja kauppakirja allekirjoitettiin 31.3.2000. Saatavakannan myynti perustui jo edellisen hallituksen aikana tehtyyn päätökseen ajaa omaisuudenhoitoyhtiön toiminta alas."

Mainitun valiokunnan kokouksessa 29.11. mukana olivat Paavo Lipponen, Olli-Pekka Heinonen, Suvi-Anne Siimes ja Eva Biaudet. Kokouksessa 8.12.: Sauli Niinistö, Olli-Pekka Heinonen, Sinikka Mönkäre, Kalevi Hemilä, Suvi-Anne Siimes ja Erkki Tuomioja.

Arvoisa puhemies

Ns. Koivistonkonklaavin 6.5.1992 jälkeen kansalaisten usko Suomen oikeuslaitoksen toimintaan alkoi horjumaan. Koiviston konklaavisssa tasavallan presidentti ohjeisti ylempien oikeusasteiden tuomareita ja tämä ohjeistus näkyi tuomioistuinten toiminnassa. Asiasta on valmistunut useita väitöskirjoja. Tasavallan presidentillä ei ole lainmukaista oikeutta puuttua riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan. Vaasan hovioikeuden eläkkeelle jäänyt presidentti Erkki Rintalatotesi haastattelussaan Ilkka-lehdessä 12.6.1998, että”kuilu kansan ja oikeuslaitoksen välillä kasvaa”.Rintalanmukaan Suomi on oikeuvaltioiden takarivissä yhdessä Puolan ja Italian kanssa.

Entinen korkeimman oikeuden jäsen Jukka Kemppinen kirjoittaa kirjassaan:”Taistelu Oikeudesta”sivulla 15: ”Korkein Oikeus on tällä hetkellä todellisessa ahdingossa ja luottamus tuomioistuimiin on rapautunut niin pahasti, että menetetyn maineen korjaamiseen voi mennä kolmekymmentä vuotta. Monet kansalaiset eivät enää käytä sanoja ”korkein oikeus” naureskelematta, ja varmaan joku oikeuneuvos on ammattia kysyttäessä häpeissään valehdellut soittavansa pianoa pronobaarissa, koska se kuulostaa kunniallisemmalta kuin jäsenyys Korkeimmassa Oikeudessa.

Kansalaisten usko oikeuslaitoksen toimintaa horjuu pahasti. Sitä osoittaa Turun Yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkimus: rikos- ja prosessioikeuden sarja A n:o 25 vuodelta 1999. ”Suomalaisten luottamus tuomioistuimiin.”

Kirjassaan ”Laillista laittomuutta”pseudonyyminä kirjoittava eläkkeellä oleva lakimiesPertti Kinnunen, joka on entinen syyttäjä ja liikejuristi, toteaa sivulla 104 seuraavaa: ”Tarkastaessani eduskunnan oikeusasiamiehen virallisia työtilastoja totesin, että vuosina 1984-88 on kaikkiaan ollut ratkaistavana yhteensä 7849 kantelua ja niistä on ollut virkasyyteratkaisuja vain 5. Sivulla 108 Kinnunen toteaa, että”Meitä aluksi hirvitti ryhtyä tutkimaan oikeuskanslerimme työtilastoja. Pelkäsimme samankaltaista lopputulosta kuin toisen laillisuusvalvojamme osalta”. Sivulla 109 jatkuu: ”Jos oletamme, että kaikki 13 ratkaisua ovat virkasyyteratkaisuja, niin saadaan johtopäätökseksi, että 13 tapauksessa 2758:sta oikeuskansleri on auttanut Suomen kansalaisia eteenpäin laillisissa oikeuksissaan. Prosentteina ilmaistuna 0,47 % on johtanut tulokseen ja 99,53 % kanteluista on mennyt roskakoriin.”

Ekonomi Jukka Davidssonkirjoitti julkiselle vallalle 6. heinäkuuta 2001 avoimen kirjeen, jossa hän toteaa, että Suomessa on toteutettu massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta. Suomen pankkikriisiksi nimetyn tapahtuman syiksi on esitetty monia arvioita. Vaikuttaa siltä, että epäonnistunutta talouspolitiikkaa on selkeästi vähätelty. Vastaava viesti on tullut Suomen Akatemialta, ETLA:sta sekä muista tutkimuksista. Laman keskeisenä aiheuttajana oli siis julkisen vallan edustajat. Aiheuttamansa finanssikriisin ratkaisua julkinen valta haki sopimuksista ja liittouma- ja valtuutussuhteesta pankkien kanssa. Pohjatyön sopimukselle toteutti nk. Rohto-ryhmä. Nämä sopimukset ovat laittomia.

Perus- ja ihmisoikeusloukkauksista voidaan todeta se, että kukin yksilö on joutunut alistumaan sarjaan loukkauksia eli jokainen henkilö on omassa asiassaan kohdannut useita eri nimikkeillä kuvattuja tekoja. Näistä keskeisimpiä ovat omaisuuden suojan kumoaminen, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjinnän kiellon kumoaminen, oikeuden työhön ja elinkeinovapauden kumoaminen, sosiaalisten oikeuksien kumoaminen, oikeusturvan loukkaukset, tehokkaitten oikeusturvakeinojen puuttuminen ja kiduttaminen ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu. Yksilötasolla ihmisoikeusloukkaukset koskevat, rippuen määrittelytavasta, suoraan satoja tuhansia ihmisiä ja epäsuoraan yli miljoonaa yksilöä.
Valtion kanssa tehdyn sopimuksen suojeluksessa pankit ovat voineet toimia mielensä mukaan, Lukuisat moitittavat rikolliset teot on annettu tapahtua julkisen vallan tieten.

Arvoisa puhemies

Suomessa on toteutettu massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana. Nämä ihmisoikeusloukkaukset sisältävät yksilötasolla tarkasteltuna lähes poikkeuksetta perus- ja ihmisoikeukien menetyksiä.
Suomen perustuslain 1 §:n mukaan valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Suomen perustuslain 2 §:n mukaanjulkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Suomen perustuslain 3 §:n mukaantuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.
Suomen perustuslain 6 §:n mukaanihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Suomen perustuslain 7 §:n mukaanjokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.
Suomen perustuslain 15 §:n mukaanjokaisen omaisuus on turvattu.
Suomen perustuslain 18 §:n mukaanjokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.
Suomen perustuslain 21 §:n mukaaanjokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
Suomen perustuslain 22 §:n mukaanjulkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Perusoikeuksilla tarkoitetaan perustuslaissa säädettyjä yksilölle kuuluvia oikeuksia. Niiden tulee olla yleisiä, kaikille yhdenvertaisesti kuuluvia. Perusoikeuksille on omista pysyvyys ja oikeudellinen luonne. Perusoikeudet ovat olennainen osa oikeusvaltion tunnusmerkeistä. Näihin sisältyy vaatimus kansalaisvapauksien ja oikeusturvan takaamisesta valtiosäännössä. Perusoikeudet vahvistetaan kansallisessa ja ihmisoikeudet vastaavasti kansainvälisillä sopimuksilla. Miksi Suomessa ei noudateta perustuslakia?

Arvoisa puheenjohtaja

Suomen perustuslain 108 §:n mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin tulee myös valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä.
Oikeuskansleri antaa joka vuodelta kertomuksen virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan eduskunnalle ja valtioneuvostolle.
Suomen perustuslain 109 §:n mukaaanoikeusasiamiehen tulee valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Oikeusasiamies antaa joka vuodelta kertomuksen toiminnastaan sekä lainkäytön tilasta ja lainsäädännössä havaitsemistaan puutteista eduskunnalle.

Arvoisa puhenjohtaja

Suomi on hyväksynyt EU:n ihmisoikeussopimuksen.
Sen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.
Ihmisoikeussopimuksen 5 artikla takaa oikeuden vapauteen ja turvallisuuteen. Ihmisoikeussopimuksen 6 artikla takaa oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet:
a) oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä;
b) oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan;
c) oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa;
d) oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat
;Ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan jokaisella on oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. Jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt.
Ihmisoikeussopimusken 14 artiklan mukaan syrjintä on kielletty. Tässä yleissopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen taataan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.

Suomi on hyväksynyt myös YK:n ihmisoikeusjulistuksen
Sen 3 artiklan mukaan kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
Ihmisoikeusjulistuksen 5 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.
Ihmisoikeusjulistuksen 7 artiklan mukaan kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintäävastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävääyllytystävastaan.
Ihmisoikeusjulistuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattujaperusoikeuksia
.Ihmisoikeusjulistuksen 10 artiklan mukaan jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimess a hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettäselvitettäessä.
Ihmisoikeusjulistuksen 12 artikla mukaan älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.
Ihmisoikeusjulistuksen 17 artiklan mukaan jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.
Ihmisoikeusjulistuksen 22 artiklan mukaan jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan
sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioon ottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensavapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.
Ihmisoikeusjulistuksen 23 artiklan mukaan jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
Ihmisoikeusjulistuksen 25 artiklan mukaan jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.


Arvoisa puhenjohtaja

Transparency Internationalin selvityksen mukaan Suomen oikeuslaitos on maailman neljänneksi epäluotettavin. Se kuuluu samaan viiteryhmään Perun, Kamerunin ja Indonesian kanssa.

Koiviston konklaaviin osallistunut entinen Vaasan Hovioikeuden presidentti Erkki Rintala arvosteli kovin sanoin oikeuslaitosta Ilkka-lehden haastattelussa kesäkuussa 1998. Hänen mukaansa Suomi seisoo oikeusvaltion takarivissä yhdessä Italian ja Puolan kanssa. Rintalan mukaan Suomi kuuluu oikeudenkäytössä huonoon seuraan.
Hän viittaa myös skotlantilais-amerikkalaiseen tutkimukseen, joka on laajasti levinnyt maailman lakimiehille ja antaa vähemmän mairittelevan kuvan Suomen oikeuslaitoksesta. Valitettavasti Suomessa tämä Summers & Mc Cormickin tutkimus on vaiettu kuoliaaksi. Sitä ei löydy enää edes eduskunnan kirjastosta.

Kenen puolella oikeuslaitos on, rikollisten vai uhrien?

ValittujenPalojen julkistama tutkimus toukokuun numerossa vuonna 1996 osoittaa, että kansalaisten usko oikeusjärjestelmään on romahtanut. Vain 26 prosenttia kyselyyn vastanneista antaa tuomiolaitoksen toiminnalle hyvän arvosanan. Kansalaiset ihmettelevät kuinka välinpitämättömästi maamme oikeuslaitos toimii. Kenen puolella oikeuslaitos on, rikollisten vai uhrien, kysyvät kansalaiset. Valtaosa suomalaisista katsoo, että tuomioistuimet ja vankilalaitos ovat epäonnistuneet tehtävässään. Samalla kansalaiset antavat selkeän tuomion nykyiselle oikeuskäytännölle.

Lakimiesuutiset lehdessä 2/2002 käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoittaa, että tuomioistuimet on alistettu poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuuteen. Suomessa ei ole enää riippumaton tuomioistuinlaitos, vaikka perustuslain 3 § sitä edellyttää. Kokemani perusteella voin sanoa, että Suomessa on oikeutta niin vähän, että sitä ei riitä kaikille.

Laillisuusvalvonnan tila ja kansanedustajat

Oikeuskanslerinviraston vuotta 2001 koskevassa kertomuksessa todettiin, että oikeuskanslerinvirasto otti vastaan 1291 kantelua, joista 789 otettiin tutkittavaksi eli noin 40 % jätettiin käsittelemättä. Eniten kanteluita kohdistui tuomioistuimiin, poliiseihin ja sosiaaliviranomaisiin. Suomessa laillisuusvalvojille tehdyistä kanteluista vain kuusi promillea aiheuttaa huomautuksen vastaisen varalle. Laillisuusvalvojien toimintaa Suomessa valvoo perustuslakivaliokunta ja eduskunta. Helsingin kihlakunnansyyttäjä Harri Ilander sanoi minulle, ettei hän voi puuttua sellaisiin rikoksiin, joissa laillisuusvalvojat ovat jo tehneet ratkaisunsa. On syytä epäillä kiistattomien näyttöjen perusteella, että laillisuusvalvojat syyllistyvät vuosittain jopa satoihin tietoisiin vääriin päätöksiin. Tietoinen virkarikosten salailu hoidetaan siten, ettei perustuslakivaliokunta ota yksittäisten kansalaisten kirjelmiä käsiteltäväkseen, se tutkii asian vain laillisuusvalvojien kertomusten perusteella. Nykyinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on Kimmo Sasi. Viimeinen ei kokoomuslainen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on ollut kansanedustaja Urho Kekkonen 1950-luvulla.Laillisuusvalvontaan käytetään vuodessa lähes 10 miljoonaa euroa, eivätkä kansalaiset saa tyydyttävää vastinetta rahoilleen. Laillisuusvalvontaan tulisikin järjestää tyytyväisyystutkimus ja ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin tutkimustulosten perusteella

Nykyiset kansanedustajat suojelevat rikolliseksi epäiltävää laillisuusvalvontaa, vaikka perustuslain 29 §:n mukaan kansanedustajan pitää toimessaan noudattaa oikeutta ja totuutta. Mielestäni Suomi tarvitsee perustuslakituomioistuimen.

Arvoisa puheenjohtaja

Entinen Korkeimman oikeuden jäsenJukka Kemppinen kirjoittaa kirjassaan "Taistelu oikeudesta" sivulla 15 näin:

"Korkein Oikeus on tällä hetkellä todellisessa ahdingossa ja luottamus tuomioistuimiin on rapautunut niin pahasti, että menetetyn maineen korjaamiseen voi mennä kolmekymmentä vuotta. Monet kansalaiset eivät enää käytä sanoja "korkein oikeus" naureskelematta, ja varmasti joku oikeusneuvos on ammattia kysyttäessä häpeissään valehdellut soittavansa pianoa pornobaarissa, koska se kuulostaa kunniallisemmalta kuin jäsenyys Korkeimmassa Oikeudessa".

Kirjassaan Oikeus voittaa entinen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki käy terrierimäisesti KO:n ukkoseuran kimppuun. Hän arvostelee Korkeimman Oikeuden viime vuosien toimintaa. Jäätteenmäen mielestäEeva Vuoren tapaus todistaa, että KO ei elä nykyajassa ja arkipäivässä. Korkeimman Oikeuden jäsenen Eeva Vuoren miehen kerrottiin saaneen entiseltä Turun kaupungin johtajalta, Juhani Lepältä 200 000 markkaa "pimeää rahaa" kauppasumman osana huvilakaupassa. Lehtitietojen mukaan samassa pöydässä istunut Eeva Vuori ilmeisesti näki tuon rahasumman, mutta hänelle saattoi käydä kuin vitsin mustalaispojalle: hai, kyllä näki, mutta ei huomannut. Syyttäjä jättikin syyttämättä, koska syyttäjän mukaan 200 000 markkaa on niin pieni raha Vuorien muuhun omaisuuteen nähden.

KO:n remontti tulisi Jäätteenmäenmielestä aloittaa jäsenten nimitystavasta, mikä nyt ruokkii salamyhkäisyyttä. Korkein Oikeus päättää itse ehdokkaistaan ja Tasavallan Presidentti nimittää. Viran täyttömenettely on tehtävä avoimemmaksi. Virkaesitys ja esillepano tulisi myös perustella. Varatuomari Jäätteenmäki pitää ongelmana myös sitä, ettei Korkein Oikeus perustele kielteisiä ratkaisujaan vaikka Suomen perustuslain 21 §:n mukaanja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukaan jokaisella on oikeus saada perusteltu päätös asioissa.

Arvoisa puhenjohtaja

Ekonomi Jukka Davidssonväittää kantelussaan eduskunnan oikeusasiamiehelle, että Suomessa on tehty massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta. Nämä ihmisoikeusloukkaukset sisältävät yksilötasolla tarkasteltuna lähes poikkeuksetta sarjan erilaisia perus- ja ihmisoikeuksien menetyksiä.
Tarkempaa tietoa asioista saat googlesta hakusanalla Political Risk in Finland.

Oikeustieteen tohtori Kari Uoti kirjoittaa kirjassaan Kirottu salaisuus näin: Lama-Suomessa ryhdyttiin hyvin raakoihin toimenpiteisiin syyllisten tuomitsemiseksi. Oli sitten kyse säästöpankkien asiakkaasta, joka oli erehtynyt ottamaan valuuttaluottoja eikä kyennyt niitä maksamaan markan devalvoiduttua valtion vastakkaisista vakuutteluista huolimatta tai yrityksestä, joka oli tehnyt liian hyviä sopimuksia rahan humalluttamien säästöpankkiirien kanssa. Kaikki nämä ihmiset joutuivat vastaamaan teoistaan syyllisinä, joko ylivelkaantuneina tai rikollisina. Monet ihmiset muuttuivat rikollisiksi ryhtyessään puolustamaan itseään valtion uhkaa ja hyökkäystä vastaan.

Hyvin kauas takamaastoon jäivät vanhat tuomarinohjeet, jotka määräsivät, että tuomarin pitää tarkasti tuntea laki, jonka mukaan hänen tuomita, sillä laki pitää hänellä olla ohjeena. Jokaisen ihmisen velvollisuus on viime kädessä suojella itseään ja perhettään eikä antautua valtion telaketjujen alle. Jos laki tai tuomioistuinten päätökset muuttuvat epärehellisiksi, kenelläkään ei ole velvoitetta totella niitä. Mikään moraali ei velvoita kunnioittamaan epärehellisyyttä ja vääryyttä, jota jaetaan hienoissa kuliseissa. Auktoriteettien kunnioittaminen perustuu niiden rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen ei auktoriteettiasemaan. Kun lait eivät enää toimi, kun perusoikeudet eivät enää suojela, jokaisella on oikeus ja velvollisuus ryhtyä suojelemaan itseään parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tähän liittyy tuomariohjeitten määräys kohtuudesta; mikä ei ole oikeus ja kohtuus se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään. Kysymys on oikeuden legimiteetistä. Voiko oikeudenkäynti, jonka toteuttaminen kestää yli vuosikymmenen, olla laillinen?Miksi raha jokaisessa kurvissa on tärkeämpi kuin ihminen? Mikä oli Mauno Koiviston rooli ja mikä hänen vaikuttimensa pankkioikeudenkäyntien taustalla? Miten eduskunta saatiin muuttamaan yksimielisesti hyväksymänsä laki yksittäisen oikeudenkäynnin takia? Miksi oikeudenkäynnit Suomea vastaan ihmisoikeustuomioistuimessa loppuivat, kun tuomioistuimeen nimitettiin uusi tuomari Suomesta Päivi Hirvelä.

Arvoisa puheenjohtaja

Diplomi-insinööri Jali Raita kirjoittaa: Päivi Hirvelän valinta 27.06.2006 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi.
Päivi Hirvelän valinta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi tulee peruuttaa ja rikoksiin syyllistyneet saattaa oikeuteen ja rangaista seuraavin perustein
* Päivi Hirvelä on antanut vääristeltyä tietoa CV:ssään, joka voidaan katsoa rikokseksi Suomessa ja Strasbourgissa
* Valintapaneelin jäsenten on täytynyt tietää virheistä ja heidän on täytynyt toimia yhdessä osallistuen rikokseen.
* Useimmat valintapaneelin jäsenistä ovat olleet esteellisiä ja heillä ei ole ollut oikeutta valita ja ehdottaa ehdokkaita
* Valintapaneelilla ei ole ollut oikeudellista asemaa valita ja ehdottaa ehdokkaita
* Voidaan myös perustellusti väittää, että ulkoasiainministeriöllä ei ole ollut oikeutta ehdottaa kolmea ehdokasta tuomioistuimeen.
* Euroopan ihmisoikeustuomioistuin peittää 46 maata ja 800 miljoonaa ihmistä ja on siten kolmanneksi suurin oikeudellinen yhteisö maailmassa Kiinan ja Intian jälkeen. Ei siis ole mikään vähäpätöinen asia, ketkä ovat tuomareina EIT:ssä, mikä on heidän moraalinsa, tietonsa ja kokemuksensa laista ja erityisesti ihmisoikeuksista

Päivi Hirvelä on kirjoittanut CV:ssään olleensa tuomarina 9 vuotta ja syyttäjänä 16 vuotta eli yhteensä 25 vuotta. Hirvelä kertoo olleensa apulaistuomarina ensimmäistä kertaa 1 elokuuta 1982 alkaen. 1982 plus 25 vuotta ja päädymme vuoteen 2007. Hakemus on tehty 21.2.2006 ja elämme edelleen vuotta 2006, eli jokin on pielessä

Hirvelä väittää siis olleensa tuomarina 9 vuotta. Tämä ei ole totta. Hän ollut asiakirjojen mukaan ylimääräisenä, tai määräaikaisena tuomarina vain 26 kuukautta ja 29 päivää.

Hirvelä kertoo olleensa “assistant Judge” Kouvolan hovioikeudessa. 1.elok.1982- 31 elok 1990. Mitään apulaistuomarin virkaa ei Suomessa ole edes olemassa vaan Hirvelä on ollut vain viskaali eli esittelijä, jonka oikea käännös olisi“Rapporteur, “ Referendary”, “Senior secretary of the court of appeal”, reporting clerk” tai “judicial secretary of a court of appeal”.

Hirvelä kertoo hakemuksessaan olleensa 16 vuotta syyttäjänä. Myöskään tämä ei pidä paikkaansa.
Kun kaikki lomat, virkavapaudet jne vähennetään, niin voidaan todeta, että Hirvelä on ollut syyttäjänä 11 vuotta ja 10 kuukautta tai 12 vuotta ja yksi kuukausi laskentatavasta riippuen jättäessään hakemuksensa helmikuussa 2006.

Epäilemättä Hirvelä on antanut virheellistä tietoa hakemuksessaan yhteen Euroopan korkeimpaan tuomarin virkaan. Valintapaneelin jäsenten olisi pitänyt hylätä Hirvelän hakemus heti, elleivät he ole osana rikollista suunnitelmaa, sillä se ovat kaikki juristeja, ja he ovat tienneet, ettei Hirvelä ole ollut koskaan vakituisena tuomarina eikä Suomessa edes ole “Assistant Judge “ tai ”apulaistuomarin”virkaa.
Minulle on edelleen epäselvää se, miten valintapaneeli on asetettu, koska en ole saanut pyytämääni selvitystä ulkoasiainministeriöltä. Valtioneuvoston ohjesäännön 6§”määrittelee sen, kuinka ko toimikunta, valintapaneeli olisi pitänyt asettaa. Näyttää siltä, että näin ei ole menetelty.

Valintapaneelin jäsenillä:
* oikeuskansleri Paavo Nikulalla
* KKO:n presidentti Pauliine Koskelolla
* KHO:n presidentti President Pekka Hallbergilla
* oikeusministeriön kansliapäällikkö Kirsti Rissasella
* UM:n oikeudellisen osaston päälliköllä Irma Ertmanilla ja
sihteeri Camilla Busck-Nielsenilla ..
.. olisi pitänyt olla sivutoimilupa, jota heillä ei ole ollut. Laki on erittäin tiukka tässä erityisesti tuomareille Koskelo ja Hallberg. Sivutoimilupaa he eivät olisi mahdollisesti saaneet, koska he olivat asiassa esteellisiä.
Valintapaneelin jäsenet tulevat julkiselta sektorilta, jossa kaikki ihmisoikeusloukkaukset tehdään. Tämä on sietämätöntä.

Erittäin sietämätöntä on korkeimpien oikeuksien presidenttien Koskelon ja Hallbergin sekä kansleri Nikulan osallisuus. Nämä sekä Nikulan apulainen Jonkka että eduskunnan oikeusasiamies Paunio ja tämän apulaiset ovat suurimmat ihmisoikeusloukkaajat Suomessa. Käytännössä kaikki oikeusjutut päätyvät Suomessa korkeimpiin oikeuksiin. Nikulalla on suurin oikeudellinen valta Suomessa, sillä hän kontrolloi hallituksen ja presidentinkin toimia sekä tuomioistuimia ja koko virkakoneistoa. Sama koskee hieman pienemmässä määrin Pauniota. Jos Nikula ja Paunio sekä virastonsa toimisivat oikein ja tehokkaasti, Suomesta ei tarvitsisi lähettää yhtään valitusta EIT:hen.
Valintapaneelin jäsenet ovat tienneet, että EIT:ssä on naiskiintiö ja vajetta naistuomareista. Jos kolmen kandidaatin joukossa on yksi nainen, jonka suositukset on leivottu hyviksi, niin hän tulee valituksi.
Hakijoina oli kaksi muut naista: dosentti, OTT Laura Ervo ja professori, OTT Johanna Niemi-Kiesiläinen. Molemmilla oli parempi pätevyys ja tiedot sekä kokemus erityisesti ihmisoikeuksissa vieraissa kielissäkin kuin Hirvelällä.

Hirvelän kokemus erityisesti ihmisoikeuksien alalla on lähes nolla verrattuna kahteen muuhun naishakijaan. Paras hakija tällä suhteessa on professori, OTT Martin Scheinin.

Ei voi välttyä ajatukselta, että
* oikeuskansleri Paavo Nikulalla
* KKO:n presidentti Pauliine Koskelolla
* KHO:n presidentti President Pekka Hallbergilla
on ollut tarkoitus saada “oma nainen” EIT:hen, ja he ovat siinä onnistuneet, lobbaamaan tukea virheellisille päätöksilleen ja ihmisoikeusrikkomuksilleen.

Pääministeri Vanhanen tietää, että valintamenettelyt kansainvälisiin tuomarintehtäviin ovat remplaÇant, ja hän asettikin 12.08.2005 työryhmän selvittämään tilannetta ja tekemään ehdotukset lain muutoksiksi. Puheenjohtajaksi tuli kansleri Nikula. Nikula ei olisi saanut osallistua tähän työhön, sillä hänelle kuuluu koko virkakoneiston valvonta ja myös tämä työryhmä. Eli Nikula valvoo omia tekemisiään ja jälleen on harkitusti loukattu vallan kolmijakoa kohtaan.

Työryhmän raportin olisi pitänyt tulla valmiiksi 30.4.2006. Työryhmä sai jatkoaikaa ja sopivasti ehti“vanhan systeemin “ aikana valita ehdokkaat EIT:hen. Raportti on nyt painatuksessa.
Hirvelän nimikirjanotteesta selviää muitakin virallisen laillisuusvalvonnan mädännäisyyksiä.
Hirvelä on ollut erilaisissa kilpailevissa tehtävissä hallinnossa.
Hän on ollut viskaalina hovioikeudessa ollessaan saman oikeuspiirin alioikeudessa määräaikaisena tuomarina

Hän on ollut julkisena oikeusavustajana ollessaan samalla määräaikaisena tuomarina alioikeudessa.
* Hän on ollut julkisena oikeusavustajana ollessaan samalla viskaalina hovioikeudessa..
* Hän on ollut syyttäjänä ollessaan myös määräaikaisena tuomarina alioikeudessa.
* Hän on ollut valtionsyyttäjänä ollessaan esittelijänä eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa
Lain mukaan määräaikaisen tuomarin virka tulee julistaa hakuun, jos määräaikaisuus on pidempi kun yksi vuosi. Tätä kierretään sillä että määräaikaisuudet ovat lyhyempiä vaikka yhteensä kestävätkin yli vuoden. “Sopiva” tuomari saadaan tekemään“likainen” tuomio “laillisesti”. Hirvelän lyhin määräaikaisuus on ollut yksi päivä.

Hirvelällä on ollut ainakin 9 sivutointa, joihin hänellä ei ole ollut lupaa,“kuutamourakointia” siis, Euroopan ihmisoikeussopimuksen Protokolla No. 11 Artikla 21 edellyttää mm, että EIT :n tuomarilla on korkea moraali, jota Hirvelällä tuskin on. Koska käsillä oleva juttuun ovat sotkeutuneet Suomen korkeimmat laillisuusviranomaiset, juttu voidaan tutkia vain ulkomailla. Myös ministeri Tuomiojan osuus tulee selvittää, sillä hän on kolmen ehdokkaan listan toimittanut.

Suomi on paljon korruptoituneempi yhteiskunta kuin yleisesti tiedetään.
Ihmisoikeusliiton hallituksessa istuu mm Pentti Arajärvi Tarja Halosen aviopuoliso. Tuskinpa Arajärvi etsii törkeitä ihmisoikeusloukkauksia Tarja Halosen maasta? Tranparency Internationalin Suomen toimipisteen johtokunnan puheenjohtajana on Turun kihlakunnan johtava syyttäjä Antti Pihlajamäki, jonka jo viran puolesta tulisi paljastaa yhteiskunnallinen korruptio.

Hirvelän kokemus on virallisen laillisuusvalvonnan piiristä, jossa hän on tehnyt sekalaisia töitä. Nyt hän on vuodesta 1999 alkaen valtionsyyttäjänä. Vuoden 2005 hän oli kokonaan virkavapaalla ja kuluvan vuoden myös lähes kokonaan. Julkisuudessa ei ole näkynyt mitään syyttämistehtävää, jossa hän olisi loistanut. Hirvelä ei ole Suomen“carladelponte”.

Hirvelä asuu Lahdessa, josta työmatka virkapaikalle Albertinkadulle Helsinkiin vie parisen tuntia, poikkeuksellista Suomessa ja fyysisesti rasittavaa, jos joutuu tämän joka arkipäivä tekemään.
EIT:n tuomareita valittaessa valintaa ei tulisi kohdistaa virallisen laillisuusvalvonnan piiiristä tuleviin, jossa ihmisoikeusloukkaukset tehdään, ja henkilöt ovat jo valmiiksi ryvettyneitä. Kahdeksan hakijan joukossa kaksi tuli virallisen laillisuusvalvon piiristä. Muut kuusi eivät olleet niin ryvettyneitä. Puhtaina voisi pitää niitä, jotka tulevat yliopistomaailmasta kuten Ervo, Niemi-Kiesiläinen ja Scheinin.

Arvoisa puheenjohtaja

Alavieskan Puurakenne Oy oli aikanaan Suomen kolmanneksi suurin talotehdas, jonka kotipaikka oli Alavieska. Taloudellisen laman alkaessa 1990-luvun alussa APR oli Keski-Pohjan Säästopankin asiakas. Pankki kuului niin sanottuun mustaan tusinaan eli 12 taloudellisesti heikoimman säästöpankin joukkoon Suomessa. 22.10.1992 Esko Ahon hallitus hyväksyi SSP-sopimuksen, jossa päätettiin säästöpankkien pilkkomisesta ja toimialarationalisoinnista. Talonrakennusala kuului sopimuksen mukaan toimialarationalaisoinnin piiriin. Kera Oy:ssä perustettiin niin sanottu ruumiinpesuryhmä, jonka tarkoituksena oli poistaa markkinoilta Kera Oy:n rahoittamia yrityksiä uhkaavat yritykset. Alavieskan Puurakenne Oy ajettiin konkurssiin erikoisella tavalla vastoin tehtyjä sopimuksia. Konkurssipesän suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy. Konkurssipesänhoitajina toimivat varatuomarit Antti Latola ja Hannu Maskonen.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä valitsi tulevan syyttäjän Sulo Heiskari tietoisesti kaupanvahistajaksi jotta hän voi estää todellisten rikollisten syytteeseen asettamisen. Syyttäjä Sulo Heiskarin "oikeana kätenä" on toiminut Ylivieskan poliisi Raimo Ollila.

Olen pitänyt ajan tasalla nykyiset ja edelliset oikeus- ja poliisiministerit. He eivät reagoi asioihin vaan toimivat ministerivalan vastaisesti. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että rikollisille on annettu syytesuoja asioissa, joissa toisena osapuolena on valtion "rikollisjärjestöt" Arsenal Oy ja Kera Oy. Rehelliset syyttömät kansalaiset pyritään oikeus- ja asianajajamafiaa hyväksikäyttämällä leimaamaan rikollisiksi. On syytä epäillä, että rikollisten suojelussa ovat mukana laillisuusvalvojat ja konkurssiasiamiehet, ylin poliisijohto ja oikeuslaitos. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että tiedostusvälineet on vaiennettu asioissa nettiä lukuunottamatta. Netti toimii vielä toistaiseksi vapaana, mutta ei häiriöttömänä tiedoitusvälineenä. Olen perehtynyt juridiikkaan niin paljon, että tiedän varmasti olevani oikeassa. Jos joku pystyy todistamaan, että olen väärässä, niin olen siitä erittäin kiitollinen. Oikeustieteen tohtori Petter Kavonius kirjoitti 05 02 2008, 20:59 palauttteessaan päiväkirjaani näin: Sanottakoon se nyt vielä selvästi kerran: En ole tämän Ahon juridisessa argumentaatiossa tai niihin liittyvissä faktoissa virheitä havainnut.

Erkki Ahon juridinen argumentointi:

Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaisilla pesänhoitajilla Antti Latolalla ja Hannu Maskosella ei ollut oikeutta lain mukaan myydä kiinteää omaisuutta. Heillä ei myöskään ollut kirjallista valtuutusta myynnille. He toimivat konkurssisäännön ja maakaaren vastaisesti. Siis vastoin lakia.
Katso konkurssiasiamiehen lausunto: "Hyvä pesänhoitotapa konkurssipesän realisoinnissa"
http://www.konkurssiasiamies.fi/2265.htm

Konkurssisääntö 50 a § (31.1.1995/110)
Väliaikainen pesänhoitaja voi myydä velallista ja suurimpia velkojia kuultuaan konkurssipesään kuuluvaa irtainta omaisuutta siinä laajudessa kuin se on välttämätöntä tappioiden välttämikseksi tai kka konkurssipesän hallinnosta tai hoidosta aihetuvien kustannusten maksamiseksi.

Maakaari 2 luku 3 § Valtuutus kiinteistön kauppaan
Valtuutus kiinteistön myyntiin on tehtävä kirjallisesti. Myyjän on allekirjoitettava valtakirja ja siitä on käytävä ilmi asiamies ja myytävä kiinteistö.

Koska väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät lainvastaisesti toisen kiinteää omaisuutta ilman valtakirjaa ja vielä konkurssisäännön vastaisesti salaten 48 miljoonan pantatut kiinnitykset, niin rikos on kiistattomasti tapahtunut. Suomen lain mukaan rikoksen avulla tehty oikeustoimi on pätemätön. Teko täyttää kiistatta törkeän petoksen tunnusmerkistön. Kera Oy oli päättänyt poistaa PR-talot markkinoilta ylikapasiteetin purkamiseksi. Kera Oy oli Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän toinen päämies ja toinen oli Arsenal Oy. Markkinoilta poistamispäätöksestä huolimatta se myi kiinteistöt, maa-alueet, koneet ja laitteet sekä tuoteoikeudet markkinoilta poistettavalle yritykselle. Kera Oy:ssä oli päätetty markkinoilta poistettavat yritykset. Kera Oy käytti saattohoitajia tehtävän suorittamiseen. Toimialarationalisointi oli päätetty myös SSP-sopimuksessa 22.10.1993.

Rikoslaki 19.12.1889/39 36 luku 2 § (24.8.1990/769). Törkeä petos.
Jos petoksessa 1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä, 2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa 3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Väliaikaiset konkurssipesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät myös keskeneräisen tilauskannan, jonka arvo oli todellisuudessa 15 miljoonaa markkaa pienempi kuin kaupantekohetkellä ilmoitettiin. Konkurssipesänhoitajien Latolan ja Maskosen toiminta on ollut myös kauppakaaren vastaista.

Kauppakaari 31.12.1734/3 9 §
Jos tavara väärennetään, käyköön sen rikoksen niinkuin muunkin varkauden. Jos käsityöläinen sen tekee, menettäköön myös ammattioikeutensa. Jos joku myypi tavaran, jonka tietää väärennetyksi tahi vilpinalaiseksi, niinkuin huonon hyvästä, sekoitetun puhtaasta, olkoon sama laki. Väärästä mitasta ja painosta säädetään 8 luvussa ja väärän rahan tekemisestä Rikoskaaressa.

Myös laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228 esittää tiettyjä ehtoja kaupantekemiselle eli kauppaehtojen kohtuuttomuudelle.
30 § Jos se, johon oikeustoimi on kohdistettu, on saanut sen aikaan petollisella viettelyllä taikka jos hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että toinen on oikeustoimen tekijän sen tekemiseen petollisesti vietellyt, ei oikeustoimi sido vieteltyä.
31 § Jos joku, käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaista asemaa, on ottanut tai edustanut itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän on antanut tai myöntänyt, tahi josta mitään vastiketta ei ole suoritettava, ei täten syntynyt oikeustoimi sido sitä, jonka etua on loukattu.
32 § Jos jonkun tahdonilmaisu on erhekirjoituksen tai muun hänen erehdyksensä johdosta saanut toisen sisällyksen, kuin on tarkoitettu, ei tahdonilmaisu sellaisena sido sen antajaa, jos se, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, tiesi tai hänen oli pitänyt tietää erehdyksestä.
33 § Oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.
37 § Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Kauppalaki 27.3.1987/355 määrittelee irtaimen kaupan.
Tiedot tavarasta 18 § Tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on antanut tavaran ominaisuuksista tai käytöstä tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.
Tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, joita joku muu kuin myyjä, aikaisemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun, on ennen kaupantekoa tavaraa markkinoitaessa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Tavaran ei kuitenkaan katsota olevan virheellinen, jos myyjä ei ollut eikä hänen olisi pitänytkään olla selvillä näistä tiedoista.
Sellaisena kuin se on -ehto 19 § Jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos:
1) tavara ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan
2) myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; tai
3) tavara on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Kaupanvahvistaja ja tuleva syyttäjä Sulo Heiskari ei ole ollut paikalla asianajaja Hannu Maskosen toimistossa Oulussa 11.5.1995, kun kauppasopimukset on allekirjoitettu. Asiasta on toisen kauppakirjan allekirjoittajan Heino Virran kirjallinen todistus, jossa hän todistaa, ettei ole koskaan tavannut kaupanvahvistaja Sulo Heiskaria. Hän voi todistaa asian myös suullisesti.

Kaupanvahvistajan kutsuma todistaja PR-talojen talomyyjä Arto Ranta-Ylitalo todistaa KRP:n kuulusteluissa, että hän ei ollut paikalla, kun kauppasopimukset on allekirjoitettu. Hän ei siis ole ollut Oulussa Hannu Maskosen toimistossa, kun kauppasopimukset on allekirjoitettu. Asian voi todistaa myös Maskosen toimistossa työskennellyt naishenkilö Minna Hanhisuvanto. Arto Ranta-Ylitalo oli myös esteellinen todistaja kauppakaaren 17 luvun 43 §:n mukaan, koska hänelle oli kaksinkertainen hyöty siitä, että kauppasopimus allekirjoitetaan. Arto Ranta-Ylitalo toimi talomyyjänä konkurssiin menneessä yrityksessä sekä myös ostajana toimivassa yrityksessä.
Kaupanvahvistaja-asetus edellyttää, että kaupanvahvistaja ja kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ovat paikalla, kun kaupat vahvistetaan. Näin ei ole ollut. Siksi kauppa on mitätön. Syyttäjä Sulo Heiskari on merkitty kaupanvahvistajaksi kaupoissa, jossa hän on toiminut syyttäjänä. Hän on varmasti esteellinen syyttäjistä annetun lain perusteella. Kiinteistokauppa on maakaaren ja kaupanvahvistaja-asetuksen sekä oikeudenkäymiskaaren vastainen.

Maakaaren 2 luku Kiinteistön kauppa 1 § Kauppakirjan muoto
Kiinteistön kauppa on tehtävä kirjallisesti. Myyjän ja ostajan tai heidän asiamiehensä on allekirjoitettava kauppakirja. Kaupanvahvistajan on vahvistettava kauppa kaikkien kauppakirjan allekirjoittajien läsnä ollessa.
Kauppakirjasta on käytävä ilmi:
1) luovutustarkoitus;
2) luovutettava kiinteistö;
3) myyjä ja ostaja; sekä
4) kauppahinta ja muu vastike.
Kauppa ei ole sitova, ellei sitä ole tehty tässä pykälässä säädetyllä tavalla. Jos myyjä ja ostaja ovat sopineet kauppakirjaan merkittyä suuremmasta kauppahinnasta tai muusta vastikkeesta, myyjällä ei ole oikeutta saada perityksi enempää kuin mitä kauppakirjaan on merkitty.

Kaupanvahvistaja-asetus 28.12.1979/1080 3 § (17.1.1992/25)
Luovutuskirjan oikeaksi todistaminen. Kaupanvahvistaja todistaa oikeaksi maakaaren 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetun luovutuskirjan merkitsemällä todistuksen luovutuskirjaan. Todistuksesta tulee käydä ilmi luovutuskirjan allekirjoittaneiden henkilöiden nimet sekä heidän henkilöllisyytensä toteaminen. Todistuksessa on mainittava, ovatko allekirjoittajat olleet yhtaikaa saapuvilla, sekä että he ovat myöntäneet luovutuskirjan oikeaksi ja sen omakätisesti allekirjoittaneet. Siinä on lisäksi mainittava luovutuskirjan oikeaksitodistamispaikka ja -aika. Kaupanvahvistajan, jonka on mainittava virka-asemansa tai tuomioistuimen hänelle antama määräys toimialueineen, sekä hänen kutsumansa esteettömän todistajan on allekirjoitettava todistus. Jos luovutuskirjaa on laadittu useita kappaleita, todistus on merkittävä jokaiseen niistä. Kirjallinen esisopimus on todistettava samalla tavoin kuin luovutuskirja.
Oikeudenkäymiskaari 17 luku 43 § (29.7.1948/571)
Milloin lain mukaan oikeustoimi on päätettävä esteettömäin todistajain läsnä ollessa tai esteettömän todistajan on toimituksessa oltava läsnä, olkoon, mikäli erikseen ei ole toisin säädetty, sellaiseksi todistajaksi esteellinen:
1) se, joka 30 §:n mukaan ei saa vannoa todistajanvalaa;
2) se, joka itse on toimituksessa asianosainen tai jonka oikeutta toimitus koskee tahi joka itse on oikeustoimeen osallinen taikka jonka hyväksi oikeustoimi tehdään;
3) se, joka on 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa henkilöön, joka toimituksessa on asianosainen tai jonka oikeutta toimitus koskee tahi joka on oikeustoimeen osallinen tai jonka hyväksi oikeustoimi tehdään; taikka
4) se, joka on 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa siihen, jonka tehtäviin toimitus kuuluu, tai notaarin tahi viran tai toimen haltijaan, jota käytetään oikeustoimen tekemisessä.

Syyttäjän tehtävät määrätään laissa Laki yleisistä syyttäjistä 11.3.1997/199. 1 § Syyttäjän asema ja tehtävät.
Syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla. Tehdessään tähän liittyvät oikeudelliset ratkaisut ja muut toimenpiteet syyttäjän on noudatettava tasapuolisuutta, joutuisuutta ja taloudellisuutta.
Esteellisyys määritellään 12 §. Syyttäjä on esteellinen, jos:
4) hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen taikka siihen, jolle asiassa on odotettavissa hyötyä tai vahinkoa;
6) muu kuin 1–5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi PR-Teollisuus Oy:n ja takaajat oikeuteen. Ylivieskan kärjäoikeus ei toimittanut haasteita tiedoksi lainkaan takaajille ja takaajia edusti asiassa Ylivieskan käräjäoikeudessa takaajille täysin tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Ylivieskan käräjäoikeus oli tietoinen siitä, että takaajat eivät ole saaneet haasteita tiedokseen ja että asianajaja Jouni Vihervallilla ei ollut valtakirjoja eikä toimeksiantoja hoitaa asiaa. Siitä huolimatta Ylivieskan käräjäoikeus teki asiassa päätöksen. Ylivieskan käräjäoikeuden päätös on syntynyt vastoin lakia ja tehty tietoisesti. Siksi kysymys on tahallisesta rikoksesta. Ylivieskan käräjäoikeuden toiminta on ollut oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 §:n ja 15 luvun 4 §:n vastaista ja samalla toimituus myös saman lain 1 luvun 12 §:n vastaisesti.

Oikeudenkäymiskaari 11 luku 3 § (22.7.1991/1056)
Kun tuomioistuin tai virallinen syyttäjä huolehtii tiedoksiannosta, tiedoksianto toimitetaan lähettämällä asiakirja asianosaiselle:
1) postitse saantitodistusta vastaan; tai
2) kirjeellä, jos voidaan olettaa, että vastaanottaja saa tiedon asiakirjasta ja määräpäivään mennessä palauttaa todistuksen tiedoksiannon vastaanottamisesta.

Oikeudenkäymiskaari 15 luku 4 § (11.4.1958/150)
Oikeudenkäyntiasiamiehen on, jollei päämies ole häntä tuomioistuimessa asiamieheksi suullisesti valtuuttanut, esitettävä päämiehen omakätisesti allekirjoittama valtakirja.

Oikeudenkäymiskaari 1 luku 12 §
Jos tuomari ilmeisestä huolimattomuudesta tahi ymmärtämättömyydestä tekee väärän tuomion, menettäköön virkansa kokonaan tahi määräajaksi, tahi maksakoon rahasakon, kolmijakoon, aina asianhaarain mukaan, ja korvatkoon kaiken vahingon. Jos hän sen tahallansa tekee, vihasta ja ilkeydestä taikka ystävyyden, lahjain ja voiton tähden, menettäköön virkansa, saamatta sitä koskaan takaisin, korvatkoon myös vahingon, ja lahjat menkööt vaivaisille. Jos joku sellaisen väärän tuomion tähden menettää henkensä tahi kunniansa, menettäköön tuomarikin pahuutensa ja ilkeytensä takia henkensä tahi kunniansa.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki kiinteistöjen kaupat 19.3.1996 ja koneiden ja laitteiden, keskeneräisen tilauskannan ja tuoteoikeuksien kaupat 18.4.1996. Kiinteistöjen kauppojen purkaminen tehtiin vastoin lakia, sillä kaupanvahvistaja ei ollut paikalla.

Maakaari 2 luku 5§ Sopimus kaupan purkamisesta
Sopimus, jolla kiinteistön kauppa puretaan tai kiinteistö palautetaan myyjälle, on tehtävä 1 ja 3 §:ssä säädetyllä tavalla.

Kauppalaki 10 luku 44 § Kaupan purku maksuviivästyksen vuoksi
Myyjä saa purkaa kaupan ostajan maksuviivästyksen vuoksi, jos viivästys merkitsee olennaista sopimusrikkomusta.
Jos myyjä on asettanut kauppahinnan maksamiselle määrätyn lisäajan, joka ei ole kohtuuttoman lyhyt, eikä ostaja suorita maksua lisäajan kuluessa, myyjä saa niin ikään purkaa kaupan.
Lisäajan kuluessa myyjä saa purkaa kaupan vain, jos ostaja ilmoittaa, ettei hän tule suorittamaan maksua tämän ajan kuluessa.
Jos ostaja on saanut tavaran hallintaansa, myyjä saa purkaa kaupan vain, jos hän on pidättänyt itselleen oikeuden siihen tai jos ostaja torjuu tavaran.

Myyjän purkuoikeus on peruuttamaton, ks. mm. Telaranta: Sopimusoikeus, Helsinki 1990 s.39. Kun ko. kauppa on purettu, ovat myös takaussitoumukset rauenneet. Takaussitoumus on liitännäinen pääsitoumukseen, joten missään tapauksessa takaussitoumukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa.

Alavieskan Puurakennen Oy haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin vaikka kaupat oli purettu. Muutoinkin konkurssihakemus oli totuuden vastainen eli oli tehty täysin väärillä tiedoilla. Saatava ei ollut selkä ja riidaton, koska kaupat oli purettu. Konkurssihakemuksessa ei oltu huomioitu lainkaan sitä, että kaupat oli purettu. Kauppojen purun johdosta saatava ei ollut lainmukainen eli selvä ja riidaton. Loppuselvitystä ei oltu tehty. Vanhan konkurssisäännön aikana velalliset haettiin konkurssiin nk 8 pv säännön nojalla. Tuolloin velalliselle annettiin konkurssiuhkainen maksukehotus, jossa velallista vaadittiin maksamaan selvä ja riidaton saatava kahdekasn (8) päivän kuluessa kehotuksen tiedoksisaannista.
Konkurssisäännön 5 § mukaan Velkoja, jolla on selvä ja maksettavaksi käynyt saatava.
Konkurssiasiassa varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle, että kanne on oikea. Lausuma on väärä ja annettu vastoin lakia. Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa KRP:lle antamassaan lausunnossa, että hänellä ei ollut asiassa valtakirjoja eikä toimeksiantoja. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä on antanut Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän lausuman PR-Teollisuus Oy:n nimissä. Kysymyksessä on selkeä rikos. Takaajia ei oltu haastettu oikeusteen lainkaan tässä konkurssiasiassa. Ylivieskan käräjäoikeuden menettely oli oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n vastaista. Takaajille ei toimitettu tiedoksisaanteja. Ylivieskan käräjäoikeuden toiminta oli oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 1 §:n ja 3 §:n vastaista. Sama tuomari eli Juha Nieminen oli tehnyt ratkaisun asiassa, jossa takaajat eivät olleet saaneet tiedoksi haasteita ja heitä oli edustanut heille täysintin tuntematon asianajaja ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja, teki päätöksen myös konkurssiasiassa, jossa konkurssihakemus oli tehty vastoin lakia, sillä saatava ei ollut selvä ja riidaton ja lisäksi asiassa väärn lausuman antoi varatuomari Paavo M. Petäjä ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Käräjätuomarin olisi tullut tarkistaa varatuomari Paavo M. Petäjältä valtakirjat ja toimeksiannot. Menettely on ollut oikeudenkäymsikaaren 15 luvun 4 §:n vastaista. Käräjätuomari Juha Nieminen laiminlöi virkavelvollisuutensa. Käräjätuomari Juha Nieminen oli esteellinen toimimaan asiassa käräjätuomarina, koska oli syytä epäillä hänen puolueettomuuttaan. Katso oikeudenkäymiskaari 13 luku 7 §.Oikeudenkäymiskaari 10 luku 1 § Laillisesta tuomioistuimesta (12.8.1960/362) Kun joku velasta tahi muusta henkilöä koskevasta riita-asiasta aikoo tehdä kanteen toista vastaan, haastettakoon hänet siihen oikeuteen, jonka piirissä haastettavan koti ja asuinpaikka on.

Oikeudenkäymiskaari 11 luku 1 § (22.7.1991/1056) Tiedoksiannosta oikeudenkäynnissä
Tuomioistuin huolehtii tiedoksiannosta, jollei jäljempänä toisin säädetä. 3 § (22.7.1991/1056)
Kun tuomioistuin tai virallinen syyttäjä huolehtii tiedoksiannosta, tiedoksianto toimitetaan lähettämällä asiakirja asianosaiselle:
1) postitse saantitodistusta vastaan; tai
2) kirjeellä, jos voidaan olettaa, että vastaanottaja saa tiedon asiakirjasta ja määräpäivään mennessä palauttaa todistuksen tiedoksiannon vastaanottamisesta.

Oikeudenkäymiskaari 15 luku 4 § (11.4.1958/150)
Oikeudenkäyntiasiamiehen on, jollei päämies ole häntä tuomioistuimessa asiamieheksi suullisesti valtuuttanut, esitettävä päämiehen omakätisesti allekirjoittama valtakirja.

Oikeudenkäymiskaari 13 luku 7 § (1.6.2001/441)
Tuomari on esteellinen, jos hän tai hänen 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on käsitellyt samaa asiaa toisessa tuomioistuimessa, muussa viranomaisessa tai välimiehenä. Tuomari on esteellinen myös, jos hän on asianosaisena samanlaisessa asiassa ja tämän asian laatu tai käsiteltävänä olevan asian ratkaisun vaikutus tuomarin asiaan antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi.
Tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Asianajaja Asko Keränen jätti PR-Teollisuus Oy:n konkurssiasiassa valituksen tekemättä Vaasan hovioikeuteen, vaikka hän itse oli tehnyt aloitteen asian hoitamisesta ja pyytänyt sekä saanut avoimet asianajovaltakirjat asian hoitamiseen Erkki Aholta ja Heino Virralta. Jokainen asianajaja on velvollinen noudattamaan, mitä hyvä asianajajatapa vaatii, ja asianajajaliiton hallituksen on valvottava, että hyvää asianajajatapaa noudatetaan. Suomen Asianajajaliitto suojeli jäseniään ja laiminlöi valvontavelvoitteensa. Hyvää asianajotapaa koskevien ohjeiden 16 §:n mukaan
päämiehen luvatta asianajaja ei saa luopua tehtävää täyttämästä. Asianajaja Asko Keränen toimi vastoin Suomen Asianajajaliiton ohjeita sekä vastoin asianajajalakia.

Asianajajalain 5 §:n 1 momentin mukaan asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa.



Arvoisa puheenjohtaja
Salaisessa SSP-sopimuksessa Suomen valtio ja pankit olivat sopineet toimialarationalisoinnista. Talonrakennusala kuului toimialarationalisoinnin piiriin. Kera Oy:ssä oli perustettu ns. ruumiinpesuryhmä poistamaan markkinoilta Kera Oy:n rahoittamien yritysten kilpailijoita. Kun Heino Virran kanssa menimme kansanedustaja Kalevi Mattilan luokse ja kerroimme PR-Teollisuus Oy:n ihmeellisistä kuvioista, niin Mattila sanoi, että ”onkohan pojat panneet saattohoitajat asialle?”
PR-Teollisuus Oy:n alkuvaiheet olivat erikoiset. Jouni Remes oli tullut Alavieskan Puurakenne Oy:n palvelukseen talouspäälliköksi Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella. Kun Alavieskan Puurakenne Oy ajautui konkurssiin Kera Oy:n ja Keski-Pohjan Säästöpankin toimesta, niin sen jälkeen ryhdyttiin miettimään jatkotoimenpiteitä. Jouni Remes oli mukana perustamassa uutta yhtiötä PR-Teollisuus Oy:tä yhtenä osakkaana. Samanaikaisesti hän teki laskelmia toiselle taholle ja vedätti kauppahintaa korkeammaksi. Tämä oli aika erikoista toimintaa muita osakkeenomistajia kohtaan. Lisäksi hän oli tehnyt Kera Oy:n kanssa sopimuksen muiden osakkaiden tietämättä, ettei Kera Oy:tä käytetä rahoittajana. Kukaan muu osakkaista ei tiennyt tällaisesta sopimuksesta. Jos olisi tiennyt, niin yritystä ei olisi perustettu. Tästä on osakkeenomistajien kirjalliset todistukset. Osakkeenomistajat eivät myöskään tienneet 48 miljoonan markan pantatuista kiinnityksistä, jotka salattiin kaupan teon yhteydessä. Kauppasopimukset allekirjoitettiin Oulussa Hannu Maskosen toimistossa, jossa paikalla ei ollut kaupanvahvistaja Sulo Heiskaria eikä kaupanvahvistajan kutsumaa todistajaa Arto Ranta-Ylitaloa. Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaiset pesänhoitajat myivät konkurssilain vastaisesti kiinteää omaisuutta. He myivät toisen omaisuutta omanaan salaten kauppaan sisältyneet 48 miljoonan pantatut kiinnitykset.

Arvoisa puheenjohtaja

Olen pyrkinyt saamaan oikeutta itselleni ja muille Suomessa jo n, 17,5 vuoden ajan. Minut on kahdesti pidätetty, kun olen vaatinut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Olen vaatinut esteetöntä rikostutkintaa ja esteetöntä syyteharkintaa. Valitettavasti yksikään oikeudenkäynti minua vastaan ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia tästä syystä:

Salaisessa SSP-sopimuksessa 22.10.1992 valtio ja neljä pankkia jakoivat Säästöpankin ja sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan poistamaan markkinoilta, sekä määriteltiin kaatamisperusteet. Talonrakennusala oli yksi toimialarationalisoinnin kohteeksi joutunut ala. Puutalojen valmistuskapasiteetti oli vuonna 1995 Rakennustutkimus RTS Oy:n mukaan n. 12000 talopakettia ja kysyntä 1800 talopakettia. Ylikapasiteettia oli reilu 10 000. Helsingin Sanomien mukaan Kera Oy:ssä perustettiin ns. ruumiinpesuryhmä varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuuteen ja ruumiinpesuryhmän vetäjänä toimi kehityspäällikkö Veikko Anttonen. Ruumiinpesuryhmän tehtävänä oli poistaa markkinoilta Kera Oy:n sijoituksia uhkaavat talotehtaat. Tavoitteensa toteuttamiseksi Kera Oy käytti ns. saattohoitajia. PR-talojen konkurssivyyhdessä näitä saattohoitajia olivat kauppatieteen maisteri Jouni Remes ja konsultti Stig Weckström. Heidän tehtävänään oli ajaa yritys konkurssiin. Konsultti Stig Weckström ilmoitti ensimmäisenä työpäivänään yhtiön pikkujoulussa, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Kaikki merkit viittaavat siihen, että takaraja oli 31.1.1996.

KEP.n Säästöpankinjohtaja Korpela sanoi Seuralehden haastattelussa 15.11.2002 , että ”Tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa. Katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa.” MOT-ohjelmassa saman pankin isännistön puheenjohtaja Antti Ojala sanoo näin: ” Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä pankkitukea avatusta valtion piikistä”. Näin saatiin Alavieskan Puurakenne Oy konkurssiin. Alavieskan Puurakenne Oy:öön oli velkasaneerausvaiheessa Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella palkattu kauppatieteen maisteri Jouni Remes talouspäälliköksi.

Jouni Remes lähti mukaan myös uuteen perustettavaan yhtiöön, jonka tarkoituksena oli jatkaa Alavieskan Puurakenne Oy:n toimintaa. Hänen tehtävänä oli varmistaa PR-talojen markkinoilta poistaminen. Hän allekirjoitti muiden osakkaiden tietämättä Kera Oy:n kanssa 8.5.1995 sopimuksen, ettei Kera Oy rahoita perustettua yhtiötä.
Uuden yhtiön, PR-Teollisuus Oy:n hallituksen puheenjohtaja Markku Koski kertoi yhtiön hallituksen kokouksen yhteydessä, että Kera Oy:ssä oli voimakkaasti moitittu häntä siitä, että meni mukaan sellaiseen yhtiöön, joka oli markkinoilta poistettavien listalla. Ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Markku Koski siis tiesi törkeästä petoksesta ja Markku Koski pelastettiin.

Kun Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän suurimmat velkojat ja päämiehet olivat Kera Oy ja Arsenal Oy, niin he silloin varmasti tiesivät tekevänsä törkeän petoksen, kun salasivat ostajilta sen, että talotehdas oli markkinoilta poistettavien listalla eikä Kera Oy rahoita sitä. Kysymys on kiistatta törkeä petos, kun kaupassa väliaikaiset konkurssipesänhoitajat myyvät konkurssisäännön 50a §:n vastaisesti kiinteää omaisuutta ja salaavat kaupassa 48 miljoonan pantatut kiinnitykset. Pantatun omaisuuden myyntiin tarvitaan aina pantinhaltijan kirjallinen suostumus. Lisäksi väliaikaiset pesänhoitajat harhauttivat ostajaa ilmoittamalla keskeneräisen tilauskannan 26 miljoonaksi markaksi, vaikka se todellisuudessa oli 11 miljoonaa markkaa Kera Oy:n oman selvityksen mukaan.

Kaupanvahvistajaksi oli tietoisesti valittu nimismies Sulo Heiskari, joka syyttäjänä saattoi varmistaa, ettei rikoksia tutkita eikä rikoksentekijöitä tulla syyttämään. Kauppasopimukset allekirjoitettiin Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Tehtaalta Tapani Kääntä soitti tuolloin minulle Raaheen ja kysyi, että voinko mennä allekirjoittamaan Jouni Remeksen kanssa kauppasopimukset Ouluun. Sanoin, että minulla ei ole mahdollisuus irrottautua opetustyöstä, koska olin opettajana Raahen Porvari- ja kauppakoulussa ja vedin illalla myös ns. pitkiä yrittäjäkursseja. Tehtaalta soitettiin Heino Virralle, että voiko hän mennä allekirjoittamaan kauppasopimukset Ouluun, kun hän on hallituksen jäsen ja asuu Haukiputaalla. Heino Virta soitti yhtiökumppanilleen ja he päätyivät siihen ratkaisuun, että Heino Virta menee Ouluun allekirjoittamaan kauppasopimukset. Kauppasopimusten allekirjoitustilaisuudessa ei ole ollut paikalla kaupanvahvistaja Sulo Heiskaria. Asian voi todistaa kauppasopimuksen allekirjoittaja Heino Virta ja Maskosen toimistossa työskennellyt Minna Hanhisuvanto. Lisäksi kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo todistaa, ettei hän ole ollut Oulussa kauppakirjojen allekirjoitustilaisuudessa.

Arvoisa puheenjohtaja

Kuulustelukertomuksessa Jouni Remes todistaa, että hän toiminut useissa yrityksissä johtotehtävissä. Hän kuitenkin jättää kertomatta, miten yrityksille on käynyt. Yrityksiä meni konkurssiin. Kuulustelukertomuksessa Jouni Remes todistaa, että Kera Oy piti arvossa hänen liikkeenjohtotaitojaan.

Yhtiön perustamispaperit on tehty erikoisella tavalla. Pitämättömien kokousten pöytäkirjoja jne. On syytä epäillä rekisterimerkintärikoksia. Alavieskan kunnan kanssa olin neuvotellut ja sopinut kunnan investointiavustuksesta. Alavieskan kunnanhallitus päätti 10.5.1995 kello 9.00 – 11.00 § 74 niin kuin oli sovittu 950 000 mk:n investointiavustuksesta ilman ehtoja.
Jouni Remes oli yhteydessä Alavieskan kunnanjohtaja Aarne Karvoseen ja niin Alavieskan kunnanhallitus piti uuden kokouksen 15.5.1995 klo 21.00 – 21.50 § 77 kokonaan uudenlaisesta avustuskäytännöstä. Remes sai aikaan sen, että Alavieskan kunnanhallitus päätti, että avustus maksetaan sen jälkeen, kun 1. koko osakepääoma on maksettu ja 2. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssihallinnon kanssa tehtyyn kiinteistökauppaan kuuluva tila Koivuranta RN:o 3:127 Pielaveden Koivujärven kylässä on myyty. Tämä oli kylmä suihku muille osakkeenomistajille, koska heidän tietämättään Alavieskan kunta mahdollisesti laittomassa kokouksessa päätti muuttaa ehtoja sen jälkeen kun kauppasopimukset Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n ( myöh. PR-Teollisuus Oy) kanssa oli jo allekirjoitettu.

Toukokuun 24 pnä Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä esitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon, jonka Alavieskan Puurakenne Oy:n hallituksen jäsenet vannoivat oikeaksi.
24.11.1995 Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi takaajat oikeuteen, mutta Ylivieskan käräjäoikeus ei toimittanut tiedoksiantoja oikeuteen haastetuille.
Oikeudessa takaajia edusti heidän tietämättään ilman heidän valtakirjaansa asianajaja Jouni Vihervalli, joka tunnustaa ettei ole koskaan kantelijoita tavannut eikä edes muista keskustelleensa heidän kanssaan. Siitä huolimatta hän edusti heitä oikeudessa

Tätä ennen Jouni Remes oli estänyt PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n lainan saannin. Kysymyksessä oli 500 000 markan laina. Pankinjohtaja oli niin fiksu, että soitti Uhtua Wood Oy:n omistajille ja sanoi, että teidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin Jouni Remeksen erottamiseksi.
Markku Koski kertoi PR-Teollisuus Oy:n hallituksen kokouksen yhteydessä, että häntä oli Kera Oy:n toimesta moitittu siitä, että hän meni mukaan sellaiseen yritykseen, mikä oli markkinoilta poistettavien listalla. Ravintolaillan päätteeksi Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa hänet. Koski kertoi myös, että hän oli neuvottelut Arsenal Oy:n Sipolan ja Räihän kanssa.
Kera Oy teki kaikkensa PR-Teollisuus Oy:n markkinoilta poistamiseksi. Se levitti ympäri maailmaa perättömiä tietoja PR-Teollisuus Oy:n rahanpesusta.

Arvoisa puheenjohtaja

Erotimme Jouni Remeksen PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtajan tehtävistä, kun kävi täysin selväksi hänen yhtiön edun vastainen toiminta. Uudeksi toimitusjohtajaksi Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n kiristyksen jälkeen valittiin konsultti Stig Weckström. Välimiehenä tässä asiassa toimi Markku Koski. Kävin eduskunnassa neuvottelemassa Heino Virran kanssa asiasta. Päätimme suostua kiristykseen. Teimme kuitenkin Weckströmille oman konsulttisopimuksen, jossa erottamisaika oli 1 sekunti. Tämä osoittaa sitä suurta epäluottamusta, mitä me tunsimme Stig Weckströmiä kohtaan. Aavistelumme osuivat oikeaan, sillä jo ensimmäisen työpäivänsä iltana hän ilmoitti vientisihteerille, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Vientisihteeri kiirehti kysymään vientipäälliköltä, etteikö tämä tarkoita konkurssia.
Weckström levitti perätöntä tietoa PR-Teollisuus Oy:n rahanpesusta. Hän oli tuohon aikaan yrityksen toimitusjohtaja ja hän toteutti näin saattohoitajan toimintaa pyrkimällä tuhoamaan yrityksen. Weckströmin palkka oli huikea 5000 mk + alv päivässä sekä hotelli-, matka- ja päivärahat kulut päälle. Näillä kuluilla yritettiin saada tukahdutettua yrityksen rahavirrat.
Kun Stig Weckström ei saanut yritystä konkurssiin, niin hän piti palaverin Arsenal Oy:n, Kera Oy:n ja Alavieskan kunnan kanssa ja siellä päätettiin 19.2.1996 ajaa PR-Teollisuus Oy konkurssiin. Pöytäkirjan pitäjänä toimi Stig Weckström ja hän edusti kokouksessa myös omaa konsulttiyritystään.
Tämän jälkeen annoimme Stig Wekströmille lopputilin. Myös Markku Koski, joka oli aikaisemmin ollut mukana asianajajansa kanssa PR-Teollisuus Oy:n hallituksen kokouksessa ja yrittänyt maksattaa asianajajansa kulut PR-Teollisuus Oy:llä ilmoitti eroavansa yhtiön palveluksesta.
Vaikka Markku Koski oli ”eronnut” PR-Teollisuus Oy:n hallituksen puheenjohtajan paikalta niin hän aktiivisesti pyrki vaikuttamaan yrityksen toimintaan meidän mielestämme kielteisellä tavalla.

Lisäksi konsultti Weckström toimi aktiivisesti ”erottamisensa” jälkeen PR-Teollisuus Oy:n kimpussa. Ehkä hän halusi varmistaa, että yritys menee konkurssiin. Yritys kuitenkin pyöri kolmella vuorolla. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä ei keksinyt muuta keinoa kuin purkaa kauppasopimukset, mutta kun he huomasivat, että he jäävät kauppojen purkamisen jälkeen velkaa PR-Teollisuus Oy:lle niin he hakivat PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin ja antoivat lausuman konkurssiasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle PR-Teollisuus Oy:n eli konkurssiin haettavan puolesta ja lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle lausuman, että kanne on oikea.

Arvoisa puheenjohtaja

Saattohoitajien toiminnasta on todettava seuraavaa: Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella Alavieskan Puurakenteen talouspäälliköksi tullut ”saattohoitaja” Jouni Remes lähti Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssin jälkeen mukaan uuteen perustettavaan yhtiöön PR-Teollisuus Oy. Hän teki muiden osakkaiden tietämättä Kera Oy:n kanssa sopimuksen, ettei PR-Teollisuus Oy käytä Kera Oy:tä rahoittajana. Kukaan muu osakas ei tiennyt tällaisesta sopimuksesta. Sopimuksella saattohoitaja Jouni Remes varmisti yrityksen tuhoamisen jo ennen toiminnan aloittamista

PR-Teollisuus Oy:n hallitus irtisanoi toimitusjohtaja Jouni Remeksen työsopimuksen, kun selvisi, että Remes oli toimiessaan Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäällikkönä, tehnyt konkurssiin menneen Alavieskan Puurakenne Oy:n tilauskannasta väärät laskelmat ja näin harhauttanut ostajia noin 15 miljoonan markan virheellä. Tilauskanta ei ollutkaan 26 miljoonaa markkaa, vaan 11-12 miljoonaa. Myyntikate ei ollutkaan 6,5 miljoonaa markkaa vaan 5000 markkaa. Kaiken lisäksi Jouni Remes oli eliminoinut keskeisimmän rahoittajan rahoituskuvioista tekemällä tämän kanssa sopimuksen muiden osakkaiden tietämättä, että Kera Oy:tä ei tulla käyttämään rahoittajana perustettavassa yhtiössä. Miksi Kera Oy vaati tällaista sopimusta kirjallisena? Yhtiön tulevista osakkaista kukaan ei osannut aavistaa, että Jouni Remeksen laskelmat olivat täysin pielessä. Uskottiin siihen, että hän yhtiön talouspäällikkönä ja Kera Oy:n kirjallisesti suosittelema henkilö toimii oikein ja luotettavasti. Jouni Remes teki laskelmia samanaikaisesti myös niin sanotulle haamukilpailijalle jotta kauppahintaa saatiin hinattua pilviin. Tämä haamukilpailija oli Torkkeli Financial Service Ab Oy. On täysin selvää, että kauppasopimus on syntynyt petollisella tavalla ja kauppasopimus on kohtuuton. Menettely täyttää selkeästi petoksen tunnusmerkistön, koska myyjän eli Kera Oy:n selkeä tavoite oli PR-talojen markkinoilta poistaminen.
Arvoisa puheenjohtaja
Kaupanvahvistaja, tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, ei ollut paikalla kun kiinteistökaupat ja siihen liittyvät kaksi muuta kauppasopimusta allekirjoitettiin. Kaupanvahvistajan kutsuma todista Arto Ranta-Ylitalo ei ollut paikalla kun kiinteistön kauppakirjat allekirjoitettiin

Jouni Remes pyrki PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtajana estämään yrityksen rahoituksen saannin. Remes esti toiminnallaan PR-Teollisuus Oy:n suurimman osakkaan Uhtua Wood Oy:n rahoituksen. Pankinjohtaja ottikin yhteyttä Uhtua Woodin johtohenkilöihin ja pyysi heitä ryhtymään toimenpiteisiin Jouni Remeksen erottamiseksi.
Myös Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä teki aktiivisesti töitä PR-Teollisuus Oy:n markkinoilta poistamiseksi. Kera Oy teki rikosilmoituksen Uhtua Wood Oy:stä ja PR-Teollisuus Oy:n johtohenkilöistä koskien kansainvälistä rahanpesua. Sen jälkeen tietoa levitettiin aina Saksaa ja Japania myöten.
Oikeuskanslerille lähettämässään vastineessa Kera Oy:n kehityspäällikkö ja ruuminpesuryhmän vetäjä Veikko Anttonen toteaa, että hän ehti varoittaa toimitusjohtaja Jouni Remestä ja kunnanjohtaja Antti Karvosta ennenkuin hän sai Interpol/Helsinki tarkistuksen tietoonsa. Rahanpesuilmoitus Uhtua Wood Oy:n ja PR-Teollisuus Oy:n osalta oli siis aiheeton, mutta Kera Oy levitti tietoa totena ympäri maailman.

Vihdoinkin Remekselle lopputili

Heikko rahoituksen hoito oli herättänyt PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n huomiota jo kesän 1995 aikana. Jos asian ilmaisee ilmeikkäämmin niin Remeksellä ja Uhtua Wood Oy:llä oli mennyt sukset pahemman kerran ristiin. Usko Jouni Remeksen kykyihin ja tahtoon hoitaa asioita rehellisesti oli mennyt. Remes nautti enää PR-Teollisuus Oy:n hallituksen puheenjohtajan kansanedustaja Markku Kosken luottamusta. Markku Kosken käytös oli muuttunut kesän aikana ratkaisevasti. Hän oli neuvottelut paljon Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n Sipolan kanssa. Tuntui kuin hänet olisi aivopesty. PR-Teollisuus Oy:n hallitus antoi saattohoitaja Jouni Remekselle lopputilin.

Kera Oy:n kiristys

Markku Koskella oli Jouni Remekselle seuraaja valmiina. Hän oli Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n suosittelema ja vaatima henkilö, konsultti Stig Weckström. Weckström oli omasta mielestään vertaansa vailla oleva henkilö. Kertomansa mukaan hän oli vain kerran elämässään epäonnistunut. Kaikki mitä hän oli tehnyt oli suurta menestystä. Koski uhkasi, että jos emme suostu Stig Wckströmin palkkaamiseen toimitusjohtajaksi, niin Kera Oy ja Arsenal Oy hakee PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin. Stig Weckströmin palkkavaatimus oli 5000 markkaa päivä + arvonlisävero sekä juoksevat kulut kuten matkat, majoitus ja päivärahat. Jouduimme suostumaan Kera Oy:n kiristykseen. Stig Weckström ilmoitti PR-Teollisuus Oy:n pikkujoulussa pienessä sievässä yrityksen vientisihteerille tanssilattialla, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Weckströmin tavoitteena oli ajaa yritys konkurssiin tammikuun 1996 loppuun mennessä.

Weckströmille lopputili

Uusi PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtaja Stig Weckström ei saanut ajettu yritystä konkurssiin tammikuun loppuun mennessä, koska yrityksen tilauskanta oli erittäin voimakas ja tehdas pyöri ajoittain jopa kolmessa tuurissa. Alavieskan kunta oli aktiivisesti mukana PR-Teollisuus Oy:n alasajamisessa. Pöytäkirjojen mukaan neuvotteluita on käyty 6.2.1996 Oulussa ja 17.6.1996 Ylivieskan Arsenal Oy:n tiloissa. Siellä Weckströmin tekemän muistion mukaan paikalla oli Oulun Arsenal Oy:n johtaja Seppo Jääskeläinen, Ylivieskan Arsenal Oy:n johtaja Juha Juntunen, Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitaja Antti Latola, Kera Oy:n kehityspäällikkö ja ruumiinpesuryhmän johtaja Veikko Anttonen, Alavieskan kunnanjohtaja Aarne Karvonen ja Alavieskan kunnan elinkeinoasiamies Terttu Korte. Paikalla ollut konsultti Stig Weckström edusti sekä Trio Leadership Oy:tä ja PR-Teollisuus Oy:tä. Tuossa kokouksessa päätettiin ajaa PR-Teollisuus Oy konkurssiin.

Toimitusjohtaja Stig Weckström soitti minulle tuosta kokouksesta ja pyysi kutsumaan yhtiön hallituksen koolle vielä samaksi illaksi. Wecktsröm ilmoitti kokouksen aiheeksi yrityksen konkurssihakemuksen jättämisen. Weckström tuli Ylivieskasta takaisin tehtaalle PR-Teollisuus Oy:n osakkaan Timo Viitamaan ja Tapio Rasmuksen kyydissä. Weckström oli kertonut heille, että PR-Teollisuus Oy:llä on yhteyksiä rahanpesijöihin.
PR-Teollisuus Oy:n hallitus kokontui seuraavalla viikolla ja erotti konsultti Stig Weckströmin. ”Eronsa” jälkeen konsultti Stig Weckström lähetti minulle, Erkki Aholle, faksin, jossa hän Markku Kosken toimeksiannosta haluaa 5.3.1996 klo 14.00 mennessä saada tietää, kuka on yhtiön mahdollinen rahoittaja. Markku Koski pyysi eroa itse. Hän ei jäänyt odottamaan erottamista.

Arvoisa puheenjohtaja

Kun olimme perustamassa PR-Teollisuus Oy:tä, niin pyysin yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi kansanedustaja Kalevi Mattilaa, joka toimi silloin Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja jolla oli hyvät suhteet Keraan. Halusin tällä toimenpiteellä varmistaa valtion rahoituksen perustettavaan yhtiöön. Mattila kieltäytyi terveyssyihin vedoten. Mielestäni Kalevi Mattila oli erittäin hyvässä kunnossa ja siksi ihmettelin vähän asiaa. Mattilan kieltäytymisen jälkeen käännyin kansanedustaja Kosken puoleen, joka otti haasteen innolla vastaan. Ymmärsin, että hän halusi varmistaa seuraavankin kauden kansanedustajana, koska oli tiedossa, että Kosken vaalipäällikkö Antti Rantakangas on ehdolla seuraavissa vaaleissa ja saattaa vaikuttaa ratkaisevasti Kosken menestysmahdollisuuksiin.

Kansanedustaja Koski oli yhdessä muiden yhtiön hallituksen kanssa takaamassa tuoteoikeuksien kauppasopimusta. Muut jäsenet olivat Heino Virta, Kari Konu ja Erkki Aho. Lisäksi yhtenä takaajana oli hallituksen ulkopuolinen sihteeri Jouni Remes.

Yhtiön hallituksen kokousten yhteydessä kansanedustaja Markku Koski kertoi, että häntä oli voimakkaasti moitittu Kera Oy:n taholta siitä, että hän lähti mukaan PR-Teollisuus Oy:n toimintaan. Koski kertoi, että Kera Oy:ssä oli tehty päätös poistaa ylikapasiteettia markkinoilta ja PR-talot kuului poistettavien listalle. Erään ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli kuitenkin luvannut pelastaa kansanedustaja Markku Kosken.
Heinäkuun 1995 aikana Markku Kosken käytöksessä oli havaittavissa selkeää muutosta, mikä merkitsi selvää takinkääntöä. Koski kertoi neuvotelleensa paljon Arsenalin Sipolan ja Räihän kanssa sekä Keran Arposen kanssa. Tuntui kuin hänet olisi aivopesty.

Markku Koski kertoi tienneensä pantatuista kiinnityksistä ja sanoi niiden poistuvan sitä mukaan kuin kauppasummaa maksetaan. Tällaista sopimusta ei ole kauppakirjojen allekirjoittamisen yhteydessä tehty. On siis vahvat syyt epäillä, että nykyinen kansanedustaja ja eduskunnan varapuhemies Markku Koski oli osallisena törkeässä petoksessa.
Markku Koski pelastettiin takaussopimuksesta lain vastaisesti, kun Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä teki kolmen takaajan kanssa sopimuksen ottamatta yhteyttä kahteen muuhun takaajaan eli Erkki Ahoon ja Heino Virtaan. Katso kirjan sivu 345-346. (Olet Maamme Armahin Suomenmaa kirja). Tämän sopimuksen tekemisen jälkeen Aholta ja Virralta perittiin ulosotossa vielä pari vuotta täyttä summaa eli 1,5 miljoonaa markkaa kummaltakin, vaikka takauksen olisi pitänyt muuttua pääluvun mukaiseksi eli 150 000 markaksi. Se, miten Koski tuon 150 000 markkaa maksoi, on jäänyt arvailujen varaan, sillä Koskella on leipomo, mikä tiettävästi on saanut Kera Oy:n avustusta. Markku Koski on myös Kärsämäelle perustetun pellettitehtaan toimitusjohtaja ja omistaja. On syytä epäillä, tämänkin yhtiön rahoituskuvioissa on epäselvyyksiä.

Alavieskan kunta oli myös mukana PR-Teollisuutta käsittelevässä palaverissa, joka oli järjestetty Kera Oy:n toimesta. Pöytäkirjan mukaan Ylivieskan Arsenalin tiloissa on pidetty 17.2.1996 kokous, johon ovat osallistuneet johtaja Seppo Jääskeläinen Arsenal Oy Oulu, johtaja Juha Juntunen Arsenal Oy Ylivieska, kehityspäällikkö Veikko Anttonen Kera Oy Oulu, kunnanjohtaja Aarne Karvonen Alavieskan kunta ja kunnan elinkeinoasiamies Terttu Korte. Trio Leadership Oy:tä sekä PR-Teollisuus Oy:tä kokouksessa on edustanut Stig Weckström. Stig Weckströmillä ei ollut mitään oikeutta yksin käydä tällaisia neuvotteluja PR-Teollisuus Oy:n hallituksen tietämättä. Kokouksen pöytäkirjan mukaan: Keskustelun jälkeen velkojat ja kunta totesivat, etteivät he löydä PR:n rahoitusongelmiin ratkaisua ja kehottivat allekirjoittanutta (Stig Weckström) kutsumaan yhtiön hallituksen välittömästi koolle. He ilmoittivat myös, että he ( Jääskeläinen ja Latola) katsovat, että yhtiön hallituksen tulisi jättää konkurssihakemuksensa, jotta yhtiön hallituksen jäsenet eivät joutuisi henkilökohtaisesti vastaamaan koko yrityksen velkamassasta.

Arvoisa puheenjohtaja

Konkurssipesänhoitajien rikollinen toimintasta. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän päävelkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy. Nämä yritykset olivat päämiehiä APR Oy:n konkurssipesänhoitajille Hannu Maskoselle ja Antti Latolalle. Konkurssipesänhoitajat toimivat päämiestensä ohjeiden mukaisesti.

Kun saattohoitajat Jouni Remes ja Stig Weckström eivät saaneet PR-Teollisuutta konkurssiin, niin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki 19.3.1996 kiinteistöjen kaupat. Kaupat purettiin virheellisesti, sillä kiinteistöjen kauppojen purkamisessa olisi pitänyt olla mukana kaupanvahvistaja. Nyt kaupanvahvistajaa ei ollut mukana ja kiinteistön kaupat purettiin vastoin lakia. Jos kiinteistöjen kauppojen purkaminen olisi tapahtunut lain mukaisesti, niin olisi ollut suuri vaara, että pantatut kiinnitykset, jotka kaupanteossa oli salattu, olisivat paljastuneet.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki 18.4.1996 käyttöomaisuuden sekä vaihto-omaisuuden ja tuoteoikeuksien kauppoja koskevat sopimukset. Olin tuolloin Oulussa konkurssipesänhoitaja Hannu Maskosen toimistossa, kun hän pyysi minua allekirjoittamaan purkusopimuksen. Minä kieltäydyin hyväksymästä purkusopimusta ja siksi Maskonen kutsui sivuhuoneesta kaksi todistajaa todistamaan, että olen saanut kauppasopimusten purkuilmoituksen.
Kauppojen purkamisten jälkeen olisi pitänyt tehdä loppuselvitys, mutta sellaista ei tehty, koska silloin salatut 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja 15 miljoonan markan virhe tilauskannassa olisi paljastunut. Tilauskanta oli kaupantekotilanteessa ilmoitettu 26 miljoonaksi, mutta se olikin todellisuudessa vain 15 miljoonaa markkaa. En halunnut purkaa kauppoja, koska tehtaalla tehtiin töitä kolmessa vuorossa eli yötä päivää.

Myyjän purkuilmoitus on peruuttamaton, ks. mm. Telaranta: Sopimusoikeus, Helsinki 1990 s.39. Kun ko. kauppa on purettu, ovat takaussitoumukset rauenneet. Takaussitoumus on liitännäinen pääsopimukseen, joten missään tapauksessa takaussitoumukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa. Vaikka kauppa oli sitovasti ja lopullisesti purettu ja takaukset olivat sen myötä rauenneet, on konkurssipesä siitä huolimatta hakenut Ylivieskan käräjäoikeudessa suoritustuomion takaajia vastaan. PR-Teollisuus Oy:n konkurssipäätös ja takaajia koskeva Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 28.6.1996 ovat siten vuoren varmasti vääriä.
Konkurssitilanteessa saatavan pitää olla selvä ja riidaton. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin vaikka saatava ei ollut selvä ja riidaton. Koska kaupat oli purettu, niin olisi pitänyt tehdä loppuselvitys jotta olisi nähty mikä on todellinen tilanne. PR-Teollisuus Oy oli maksanut Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesälle melkoisen summan rahaa. Kun loppuselvitys olisi tehty, niin on enemmän kuin todennäköistä, että salatut pantatut 48 miljoonan markan kiinnitykset olisivat paljastuneet. On todennäköistä, että tilauskannan todellinen määrä olisi paljastunut eli se, että tilauskanta oli kaupanteko tilanteessa ilmoitettu 15 miljoonaa markkaa suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli. Lisäksi loppuselvityksessä olisi käynyt niin, että Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä olisi joutunut maksumiehen rooliin. Konkurssipesällä ei ollut varoja, joten se haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä tiedoilla. Tämän kaiken mahdollisti se, että Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi asiassa lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle konkurssiin haettavan PR-Teollisuus Oy:n puolesta ilman valtakirjaa ja ilman toimeksiantoa.

Arvoisa puheenjohtaja

Konkurssisasiassa varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle lausuman PR-Teollisuus Oy:n ja takaajien puolesta, että kanne on oikea. Varatuomari Paavo M. Petäjällä ei ollut valtakirjoja eikä toimeksiantoja lausuman antamiseen Ylivieskan käräjäoikeudelle. Koska varatuomari Paavo M. Petäjällä ei ole asianajaja niin käräjäoikeuden olisi pitänyt tarkistaa onko varatuomari Paavo M. Petäjällä valtakirjaa ja toimeksiantoa hoitaa asiaa. Petäjä tunnustaa Oulun KRP:lle antamassaan lausumassa, että hänellä ei ollut toimeksiantoa eikä valtakirjaa asiassa. Siitä huolimatta poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, laillisuusvalvojat eivät näe asioissa mitään laitonta, rikoksista puhuttamattakaan ja oikeuslaitos ei ota asiaa käsiteltäväkseen. Näin toimii oikeusvaltio Suomi.
Varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut Ylivieskan käräjäoikeudelle lausuman PR-Teollisuus Oy:n konkurssisasiassa ilman toimeksiantoja ja valtakirjoja, että kanne oikea, vaikka kaupat oli purettu ja takaukset olivat rauenneet ja konkurssihakemus oli tehty täysin väärillä tiedoilla. Oulun KRP:lle antamassaan lausunnossa Paavo M. Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ollut toimeksiantoa asiassa.

Asianajaja Asko Keränen jätti valituksen tekemättä. Pesänluettelon vannomistilaisuudessa 4.7.1996 toin asiat julki. Kerroin tilaisuudessa käsitykseni konkurssista. Tilaisuudessa olivat läsnä syyttäjä Sulo Heiskari ja asianajaja Asko Keränen. Keränen pyysi välittömästi tilaisuuden jälkeen minut kahville ja totesi, että toivottavasti pesänhoitajilla on vastuuvakuutus, sillä hänen mielestään konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu. Pyysin asianajaja Asko Kerästä hoitamaan hänen omasta esityksestään valituksen asiasta Vaasan hovioikeuteen. Tein Asko Keräselle valtakirjan asiassa samoin kuin myös Heino Virta teki valtakirjan asianajaja Asko Keräselle. Keränen ei kuitenkaan tehnyt valitusta Vaasan hovioikeuteen asiassa, vaan jätti asian hoitamatta. Valitusaika oli kulunut umpeen, kun asianajaja Keränen ilmoitti meille asiasta. Kera Oy:n kehityspäällikkö ja ns. ruumiinpesuryhmän vetäjä Veikko Anttonen sanoi, että he tietävät Asko Keräsestä niin paljon sellaisia asioita, ettei Keränen lähde ajamaan asioita heitä vastaan. Asko Keränen on syyttäjä Sulo Heiskarin hyvä kaveri.

Pesänluettelon vannontatilaisuudessa Erkki Aho ei ollut valmis hyväksymään pesänluetteloa, mutta syyttäjä Sulo Heiskari sanoi, että voit allekirjoittaa sen ja jos on jotakin huomauttamista niin siihen voi jättää eriävän mielipiteen. Näin tehtiin. Tein pesänluetteloon 131 sivun eriävän mielipiteen. Mihin mahtoi joutui eriävä mielipiteeni. Erikoista asiassa oli se, että Heino Virtaa, joka oli konkurssiinajetun yrityksen hallituksen puheenjohtaja oli kielletty tulemasta pesänluettelon vannontatilaisuuteen.

Asianajaja Asko Keränen pyysi minulta ja Heinolta valtakirjat ja ryhtyi hoitamaan asioita. Hän toimi samalla myös Kalle Tuohimaan ja Päivi Rautiaisen asiamiehenä. Keränen jostain syystä jätti tekemättä valitukset ja tuomionpurut niin minun, Heinon kuin Tuohimaan ja Rautiasen osalta.

Kaadettujen yritysten osalla kuvioon kuului kaadetyn yrityksen johtajan rikolliseksi tekeminen. Niinpä syyttäjä Sulo Heiskari, joka oli merkitty kaupanvahvistajaksi Alavieskan Puurakenne Oy ja Euronio Oy:n (myöh. PT-Teollisuus Oy) kaupoissa oli mukana yrityksissä tehdä kaadetyista yrittäjistä rikollisiä. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n välisessä kauppasopimuksessa salattiin 48 miljoonan markan pantut kiinnitykset ja tilauskanta ilmoitettiin 15 miljoonaa suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli. Lisäksi myyjä tiesi, että yritys tullaan poistamaan markkinoilta eikä kaupanvahvistajaksi merkitty Sulo Heiskari ollut kauppakirjan allekirjoittajan Heino Virran mukaan paikalla kuin kauppakirjat allekirjoitettiin. Myös kaupanvahvistajan kutusuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo ei ollut paikalla, kun kauppasopimuset allekirjoitettiin. Lisäksi väliaikaisilla pesänhoitajille ei konkurssisäännön mukaan ole oikeutta myydä kiinteää omaisuutta eikä myyjillä ollut myöskään pantinhaltijan kirjallista suostumusta myydä pantattua omaisuutta. Kaupanvahvistaja Heiskari ei ole myöskään laskuttanut kaupanvahvistamisesta matkakuluja joten sekin todistaa ettei hän ole ollut Oulussa Maskosen toimistossa allekirjoittamassa kauppakirjoja. Saman asian voi todistaa myös Maskosen toimistossa ollut työntekijä.
Syyttäjä ja kaupanvahvistajaksi merkitty Sulo Heiskari ryhtyi toimiin kaadettujen yrittäjien rikollistamiseksi. Käynnistettiin rikostutkinnat osakeyhtiölain rikkomisesta. Kun Erkki Aho kuulusteluissa ilmoitti, että kaupat oli purettu ja konkurssi oli laiton ja lisäksi 32 miljoonan markan tilauskant oli tuhottu tuntemattomalla tavalla niin Heiskari ei voinut nostaa syytettä, sillä Heiskarilla ei ollut varmuutta kuka mahdollisesti toimisi tuomari käräjäoikeuden istunnossa. Riskiä ei siis otettu, eikä syytettä nostettu. Heiskari pelasti itsensä ja muut.

Arvoisa puheenjohtaja
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä valvoi saatavansa PR-Teollisuus Oy:n konkurssissa kaupan purkuna johtuvina saatavina. Näin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä tunnustaa purkaneensa kaupat. Kun kaupat on purettu, niin takaukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa. Tästä huolimatta Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki suoritustuomion takaajia vastaan vaikka kaupat oli purettu ja takaukset rauenneet. Järkyttävintä tässä on se, että he itse tunnustavat näin rikoksensa, mutta poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asiassa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki suoritustuomion takaajia vastaan vaikka kaupat oli purettu. Tieto oikeudenkäynnistä annettiin PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesälle ja Suomenselän Lakiasiaintoimistolle. Takaajat itse eivät saaneet haastetta tiedokseen eli eivät voineet vastata oikeudessa asiaan. Heitä edustivat heidän tietämättään ilman valtakirjaa ja ilman toimeksiantoa PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesän pesänhoitajat Sampsa Teittinen ja Jyrki Anttinen sekä Suomenselän Lakiasiain toimisto eli Paavo M. Petäjän toimisto. Takaajat eivät saaneet myöskään tiedoksi oikeudenpäätöstä eikä näin voineet valittaa asiasta, koska tieto Ylivieskan käräjäoikeuden päätöksestä meni PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesälle ja Suomen Lakiasiaintoimistolle, joilla ei ollut takaajien valtakirjoja eikä toimeksiantoja. Näin takaajat joutuivat maksamaan sellaisia velkoja, joita ei ollut olemassakaan.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä teki sopimuksen kolmen takaajan kanssa 23.6.1997 Ylivieskan käräjäoikeuden päätökseen perustuen takaussaatavista. Nämä kolme henkilöä olivat Kari Konu, Jouni Remes ja Markku Koski. Kaksi takaajaa Erkki Aho ja Heino Virta jätettiin sopimuksen ulkopuolelle. Koska takaus oli yhteisvastuullinen, niin silloin lain mukaan otetaan siltä jolla on.
Kansanedustaja Markku Koskella oli maatila, mutta Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Näin hän myös teki. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä ei siis perinyt velkaa Markku Koskelta niin kuin olisi pitänyt tehdä.

Kun yhteisvastuullisessa takaussopimuksessa tehdään joidenkin takaajien kanssa erillinen sopimus, niin takaus tulee lain mukaan päänluvun mukaiseksi eli kaikilta peritään samaan summaan. Kolmen takaajan kanssa oli tehty 150 000 markan sopimus. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä peri kuitenkin Erkki Aholta ja Hieno Virralta vielä monta vuotta täyttä takaussummaa ulosoton kautta, vaikka takaus oli muuttunut pääluvun mukaiseksi. Katso Erkki Aholta on peritty 15.5.2000 summaa 1 207 502,94 markkaa ulosoton kautta. Todella törkeää toimintaa. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan ja oikeuslaitos ei ota asioita käsittelyyn. Näin toimii oikeusvaltio Suomi.
Perittävän summan olisi pitänyt muuttua 150 000 markaksi Erkki Ahonkin kohdalla eli pääluvun mukaiseksi 30.6.1997. Nyt Aholta on peritty vielä 15.5.2000 lähes kymmenkertaista summaa.
Arvoisa puheenjohtaja

Uusi konkurssipesä ja saattohoitaja Weckström
Kun PR-Teollisuus Oy oli haettu konkurssiin, niin paikalle ilmestyi PR-Teollisuus Oy:stä aikanaan poispotkittu saattohoitaja Stig Weckström. Hän ryhtyi Alavieskassa sijainneen toisen talotehtaan Vieskan Elementti Oy:n konsultiksi. Alavieskan kunta on Vieskan Elementti Oy:n osakas. PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesänhoitajina toimivat asianajajat Sampsa Teittinen ja Jyrki Anttinen.
PR-Teollisuus Oy:n tilauskanta, mikä siirtyi konkurssitilanteessa PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesälle oli seuraava:

talomyyntikotimaan myynti 18 879 520 mk
vienti 15 889 535 mk
yhteensä 34 769 055 mk

ikkunamyyntikotimaa 865 391 mk
vienti 1 482 895 mk
yhteensä 2 348 286 mk

kaikki yhteensä 37 117 341 mk
Kaikista sopimuksista on kopio todistusaineistona. PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesä lahjoitti konkurssipesän suurimman omaisuusmassan eli tilauskannan veloituksetta konsultti Stig Weckströmille. Weckström toimitti tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle. Konsultti Weckströmin lasku tästä tempusta Vieskan Elementti Oy:lle oli 88 495 markkaa.
Vieskan Elementti Oy ei kuitenkaan maksanut Weckströmin laskua, vaan sen maksoi Alavieskan kunta. Tosite asiasta on Alavieskan kunnan kirjanpidosta.
Alavieskan kunnan puolesta asioita hoiteli näihin aikoihin kunnanjohtaja Aarne Karvosen lisäksi elinkeinoasiamies, nykyinen Kannuksen kaupunginjohtaja Terttu Korte. Korte osti näihin aikoihin Vieskan Elementti Oy:ltä talon, jossa järjestettiin myös esittelynäytös. Mikä mahtoi olla talon hinta?

Arvoisa puheenjohtaja

Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa Oulun KRP:lle rikoskomisario Eero Klementin mukaan 10.7.2000, ettei hänellä ole ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Asiasta on kirjallinen todistus.
Konkurssissa varatuomari Paavo M. Petäjä on kuitenkin edustanut PR-Teollisuus Oy:tä ja takaajia ilman valtakirjoja ja ilman toimeksiantoja ja myöntänyt kanteen oikeaksi, vaikka kaupat oli purettu ja kanne oli väärä. Ylivieskan käräjäoikeuden tuomari Juha Nieminen ei ole tarkistanut varatuomari Paavo M. Petäjältä valtakirjaa vaikka näin olisi pitänyt menetellä, sillä varatuomari Paavo M. Petäjä ei ole asianajaja, vaan varatuomari. Ehkä tilanne johtuu siitä, että hänet tuomittu aikaisemmin velallisen epärehellisyydestä ehdolliseen vankeusrangaistukseen Kotkan raastuvanoikeudessa. Petäjä oli toiminut kotkalaisen Hotelli Ala-Hovi Oy:n ja jyväskyläläisen Poja Oy:n omistajan lakiasiain neuvonantajana.
Heino Virta teki rikostutkintapyyntöjä samoin kuin minäkin tein Ylivieskan poliisille ja Oulun KRP:lle, mutta kaikki rikostutkintapyynnöt on jätetty tutkimatta. Keskeiset syylliset tutkimattajättämisiin ovat Ylivieskan poliisi Raimo Ollila, Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelä ja Oulun KRP:n päällikkö Eero Klemetti.
Kun asiaa käsiteltiin Korkeimmassa oikeudessa purkuasiana, niin varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut Korkeimmalle oikeudelle väärän lausuman ja Korkein oikeus uskoi varatuomari Paavo M. Petäjää. Korkein oikeus ei vaatinut todisteita varatuomari Paavo M. Petäjältä.
Varatuomari Paavo M. Petäjä laittoi minun henkilökohtaiseen konkurssipesään saatavakseen 100.000 markkaa. Saatava poistettiin pesänluettelosta, koska pesänhoitaja Veli Päivikköllä ei ollut todisteita saatavasta. Lisäksi pyysin konkurssipesänhoitajaani Veli Päivikköä selvittämään konkurssiasiaa. Silloin Päivikkö vaati minua useita kertoja vangittavaksi. Veli Päivikkö toimi aikaisemmin Paavo M. Petäjän toimistossa. Paikalla pesänluettelon vannontatilaisuudessa oli myös syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kuitenkaan nostanut syytettä varatuomari Paavo M. Petäjää vastaan, vaikka kysymyksessä oli selkeä rikoksen yritys.
Arvoisa puheenjohtaja

Kauppasopimukset rahanpesijöiden kanssa. Sveitsissä asuva Alfio Nicotra saapui Alavieskaan suomea puhuvan Pekka Kilvio - nimisen henkilön kanssa. Heillä oli tarkoitus ostaa taloja. Alfiolla oli suomalainen vaimo. Nicotra ja Kilvio tulivat junalla Ylivieskaan, josta noudin heidät omalla autollani Alavieskaan. Vientipäällikkö Tapani Kääntä oli unohtanut heidän tulonsa ja siksi hän soitti minulle ja pyysi minua hakemaan ko. henkilöt Alavieskaan. Tapani Kääntä valmensi tuolloin Alavieskan Virin naislentopallojoukkuetta ja harjoitukset olivat parasta aikaa illalla käynnissä.
Seuraavana päivänä keskustelimme Nicotran kanssa tehtaan tilanteesta ja rahoitusongelmistamme. PR-Teollisuus Oy ei saanut pankeista lainaa vaikka olisi ollut minkälaiset vakuudet tahansa. Nicotra aikoi selvittää rahoitusta. Nicotra oli ollut suomalaisessa talobisneksessä mukana Kera Oy:n kanssa PunkaHaus AG nimisessä talotehtaassa Punkaharjulla. Selvitystyön jälkeen Alfio Nicotran ystävä Hendrik Rienstra tuli käymään tehtaalla.
Pian alkoi kuulua huhuja Nicotrasta rahanpesijänä. Myöhemmin rahanpesuhuhujen levittäjäksi osoittautui konsultti Stig Weckströn ja Kera Oy. Nicotran osalta varmistin asian pyytämällä rikosrekisteriotteen Alfio Nicotrasta. Nicotra oli ollut pidätettynä rahanpesusta epäiltynä, mutta näyttöä ei ollut löytynyt. Rikosrekisteri oli puhdas. Kävin kertomassa asioista nimismies Sulo Heiskarille ja näytin hänelle rikosrekisteriotetta. Nimismies Sulo Heiskari sanoi minulle, ettei hän ymmärrä paperista yhtään mitään.

Selvitystyötä Sveitsissä
Seuraavaksi vientipäällikkömme Tapani Kääntä ja tuotantopäällikkö Jukka Vellonen matkustivat Sveitsiin tarkistamaan Alfio Nicotran toimintaa. He sanoivat, että kaikki on kunnossa. Sen jälkeen minä menin Sveitsiin, jossa tapasin myös Hendrik ja Richard Rienstran. Ensimmäinen neuvottelu kesti 14,5 tuntia saksankielellä. Sen jälkeen Richard Rienstra tuli Suomeen, mutta hän ei halunnut kuvioihin mukaan Alfio Nicotraa. Siksi Alfio Nicotra alkoi etsiä rahoitusta muualta, joko Zyrichin tai Frankfurtin pankista. Myöhemmin vuosien päästä sain selvitettyä, että Frankfurtissa toimi rahanpesupankki.
Tässä vaiheessa näytti muodostuvan erimielisyyttä Nicotran ja Rienstrojen kesken. Minä en tuossa vaiheessa tiennyt, että Kera Oy oli tehnyt meistä rikosilmoitukset rahanpesusta ja levittänyt tietoa ympäri maailman. Kaikki kotimaan rahahanat olivat meiltä kiinni. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitaja Antti Latola esitti Alavieskassa Rienstroille, että älkää laittako rahaa PR-Teollisuus Oy:öön, vaan annetaan yrityksen mennä konkurssiin. Konkurssin jälkeen Rienstrat saavat ostaa Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesältä kiinteistöt edullisesti. Näin myös kävi.

Maksu ei kelvannut
Kun PR-Teollisuus Oy oli maksuvaikeuksissa niin Hendrik Rienstra, Richard Rienstra, asianajaja Asko Keränen ja minä olimme Maskosen toimistossa Oulussa. Hendrik Rienstra tarjosi maksuksi Maskoselle 2 miljoonan shekkiä ja lopuista veloista New England Suretyn takausta. Maskonen ei ottanut vastaan shekkiä eikä myöskään hyväksynyt takausta. Maskonen halusi välttämättä saada PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin. Hendrik Rienstra tarjoutui kirjallisesti 6.5.1996 ottamaan yrityksen kaikki velat vastuulleen, mutta Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä ei siihen suostunut.
Alavieskassa asianajaja Antti Latola sanoi Rienstroille, että älkää laittako rahaa PR-Teollisuus Oy:öön, vaan ostakaa kiinteistöt meiltä konkurssin jälkeen, niin saatte ne paljon halvemmalla. Noin neljän kuukauden kuluttua PR-Teollisuus Oy:n konkurssin jälkeen Rienstrat ostivat Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesältä koneet ja laitteet sekä vuokrasivat maa-alueet ja kiinteistöt. Kauppa tehtiin luxemburgilaisen International Timber Company S.A:n nimissä.



Outoa pankkipalvelua

Toimintaa varten perustettin ITC Finland Oy. Rienstrat pyysivät minut yrityksen toimitusjohtajaksi. Minulla oli erittäin suuria vaikeuksia saada avattua tili Kalajoen Meritapankkin. Pankinjohtaja kertoi, että ylhäältäpäin on tullut ohjeet ettei ITC Finland Oy:tä saa rahoittaa. Me emme pitkään aikaan voineet maksaa laskuja tietokoneella vaan minun piti käydä maksamassa laskut suoraan pankkiin. Kun annoimme takauksen Rautia Oy:lle, niin talletimme Kalajoen Meritapankkiin 500 000 markkaa, mutta kesti monta päivää ennen kuin pankkitakaus saatiin järjestettyä. Lopullisesti asia järjestyi vasta Meritan Helsingin konttorissa, ei siis Kalajoen Meritassa. Pankeilla ja Kera Oy:llä oli tiivis yhteistyö.



Arvoisa puheenjohtaja

Alavieskan Puurakenne Oy:n kohtalo määriteltiin Säästöpankkisopimuksessa 22.10.1993. Silloin päätettiin millä tavalla pankit saattoivat ajaa yrityksiä konkurssiin. Alavieskan Puurakenne Oy oli markkinoilta poistettavien listalla. Tämä kävi selkeästi ilmi myös PR-Teollisuus Oy:n hallituksen puheenjohtajan kansanedustaja Markku Kosken puheista. Kun Markku Koski oli lähtenyt mukaan PR-Teollisuus Oy:n toimintaan, niin hän kertoi yhtiön hallituksen kokouksien yhteydessä kuinka häntä oli Kera Oy:n taholta moitittu siitä, että hän meni mukaan yritykseen, joka oli markkinoilta poistettavien listalla. PR-Teollisuus Oy:n hallituksen muut jäsenet, sekä PR-Teollisuus Oy:n entinen toimitusjohtaja kuten myös Uhtua Wood Oy:n kaksi henkilöä voivat todistaa nämä puheet. Koski kertoi kuinka erään ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa hänet. Koski oli neljän muun hallituksen jäsenen kanssa takaamassa 1 530 000 markan tuoteoikeuksien kauppasummaa. Markku Koski pelastettiin.

Kun PR-Teollisuus Oy ajettiin erikoisella tavalla konkurssiin, niin Koski ja kaksi muuta henkilöä tekivät Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän kanssa sopimuksen, jossa he kukin sitoutuivat maksamaan 150 000 markkaa konkurssipesälle. Tästä sopimuksesta ei kerrottu Erkki Aholle ja Heino Virralle etukäteen mitään.

Markku Kosken vaimolla oli leipomo Kärsämäellä. Minulla ei ole tiedossa kuinka paljon Kera Oy on rahoittanut tätä leipomotoimintaa. Sen sijaan Kera Oy maksoi Markku Koskelle ( vaimon leipomolle) pellettitehtaan konsultoinnista huomattavan summan.

Konkurssipesä velkoi Aholta ja Virralta useita vuosia 1,2 miljoonan markan takaussummaa vaikka takaus oli sopimusta tehtäessä muuttunut pääluvun mukaiseksi. Takaukset olivat todellisuudessa rauenneet kuitenkin jo siinä vaiheessa, kun Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki PR-Teollisuus Oy:n kanssa tekemänsä kauppasopimukset 19.3.1996 ja 18.4.1996.

Rienstrat kuvioihin mukaan

Koska Alavieskan Puurakenne Oy oli markkinoilta poistettavien listalla, niin se poistettiin markkinoilta erikoisella tavalla. Tämä näkyy Vaasan käräjäoikeudelle tehdystä valituksesta. Kun perustettiin PR-Teollisuus Oy, niin sille ei saatu kotimaasta rahoitusta. Kera Oy oli tehnyt PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtajan Jouni Remeksen kanssa sopimuksen muiden yhtiön osakkaiden tietämättä, että Kera Oy:tä ei käytetä rahoittajana perustettavassa yhtiössä. Jos tämä asia olisi ollut muiden osakkaiden tiedossa, niin koko yritystä ei olisi perustettu.

Koska Suomesta ei saatu rahoitusta ja myös PR-Teollisuus Oy:n suurimman osakkaan Uhtua Wood Oy:n lainahakemukset torpedoitiin PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtajan Jouni Remeksen toimesta, niin rahoituksen löytämiseksi Erkki Aho ryhtyi toimiin Tapani Käännän kanssa ulkomaisten rahoituslähteiden löytymiseksi. Merita-pankin johtaja Anja Kauppi otti yhteyttä Uhtua Wood Oy:n toimitusjohtajaan ja PR-Teollisuus Oy:n hallituksen jäseneen Heino Virtaan ja pyysi kutsumaan yhtiön hallituksen koolle hätäkokoukseen tarkoituksella erottaa Jouni Remes. Jouni Remes oli aikaisemmin toiminut alasajetuissa talotehtaissa talouspäällikkönä. Remes tuli PR-talotehtaan kuvioihin Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella.

PR-Teollisuus Oy:n asiakkaina oli entisen konkurssiin menneen Punka Haus Oy:n johtohenkilö, italialaista syntyperää oleva Sveitsissä asuva Alfio Nicotra. Hänen kauttaan saimme yhteyden Belgiassa asuvaan kanadalaiseen Hendrik Rienstraan. Sovin Hendrik Rienstran kanssa neuvottelun Sveitsiin. Kävimme saksankielellä 14 tunnin ajan neuvotteluja. Minua hieman ihmetytti neuvottelutila. Se oli pieni huone, jossa ei ollut muuta kuin pöytä ja kolme tuolia. Pöytä oli tyhjä. Ei puhelimia, ei papereita, ei mitään. Huoneen seinät olivat tummat ilman mitään rekvisiittaa. Keskustelujen päätteeksi Hendrik Rienstra päätti tulla käymään Suomessa.




Rienstrat Suomessa

Hendrik Rienstra tuli Suomeen poikansa Richardin kanssa. Tässä vaiheessa huomasin, että Richard ei puhu saksaa, mutta me kaikki puhumme englantia. Siksi aloimme käyttää englannin kieltä.
Tapasimme myös Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitajat Antti Latolan ja Hannu Maskosen. Antti Latola esitti Henrik Rienstralle, että päästetään PR-Teollisuus Oy konkurssiin ja ostakaa te sitten meiltä ( Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesältä) koneet ja laitteet sekä kiinteistöt, niin saatte ne halvemmalla. Pidimme Tapani Käännän kanssa Antti Latolan menettelyä käsittämättömänä ja todella törkeänä.

Hendrik Rienstra lupasi kuitenkin maksaa kaikki PR-Teollisuus Oy:n velat ja pelastaa PR-Teollisuus Oy:n konkurssilta. Tähän Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitajat eivät suostuneet. PR-Teollisuus Oy ajettiin erikoisella tavalla konkurssiin. Sitä ennen Kera Oy oli tehnyt PR-Teollisuus Oy:stä ja Uhtua Wood Oy:stä rikosilmoituksen kansainvälisestä rahanpesusta. He olivat levittäneet tätä tietoa laajasti niin, että se oli levinnyt myös PR-Teollisuus Oy:n kauppakumppaneille Japaniin ja Saksaan saakka. Oulun keskusrikospoliisi (KRP) totesi rikosilmoituksen perättömäksi, mutta jätti kuitenkin tutkimatta Erkki Ahon tekemän rikosilmoituksen perättömästä ilmiannosta. Mikäli rikosilmoitus olisi tutkittu, niin Kera Oy olisi mahdollisesti jäänyt kiinni rahanpesusta.

Uusi yritys

Kävin ennen PR-Teollisuus Oy:n konkurssia Brysselissä Hendrik ja Richard Rienstran luona. Teimme sopimuksen, jonka mukaan jos PR-Teollisuus Oy ajetaan konkurssiin, niin jatkajaksi perustetaan uusi yritys, jossa Erkki Aho on toimitusjohtajana ja omistaa yrityksestä kolmasosan.

Uusi yritys perustettiin ja Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä myi koneet ja laitteet, tuoteoikeudet sekä kiinteistöt perustettavalle yhtiölle. Maksut konkurssipesälle hoidettiin Rienstrojen yrityksistä. Myöhemmin nämä yritykset paljastuivat rahanpesuyrityksiksi. Rienstrojen toiminnasta saa tietoa nettisivuilta osoitteesta
http://www.jameshoyer.com/news_newengland_usdoj.html

Minä en kuitenkaan tiennyt Rienstrojen rahanpesusta ennen kuin vasta vuonna 2002, jolloin Mikkelissä toiminut PR-Teollisuus Oy:n entinen myyntiedustaja soitti minulle ja kysyi, että olenko minä tietoinen asiasta ja hän pyysi tutustumaan noihin nettisivuihin.

Olen varma, että Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitajat ja heidän päämiehensä Kera Oy ja Arsenal Oy olivat tietoisia Rienstrojen rahanpesusta samoin kuin Alavieskan kunnanjohtaja Aarne Karvonen. Myös Merita-pankissa oltiin asioista tietoisia, sillä kun perustimme International Timber Company Finland Oy:n, niin aluksi emme meinanneet saada pankkitilejä Merita-pankkiin. Sitten emme saaneet pankkitakuita järjestymään Kalajoen Meritan kautta, vaan meidän piti mennä Helsinkiin Merita-pankkiin tekemään pankkitakaukset Rautia Oy:lle. Rahat tuota pankkitakausta varten olivat tulleet Rienstrojen yrityksistä. Myöhemmin Kalajoen Meritapankin johtaja antoi minulle asiapapereita, joiden perusteella hän oli epäillyt rahanpesua. Nämä asiapaperit ovat minulla nyt todistusaineistona, samoin rahaliikennettä osoittavia muita asiapapereita, mitkä todistavat rahanpesun. Lisäksi konkurssipesien kirjanpidosta löytyy tositteita, mitkä osoittavat rahanpesun.
Konkurssipesien kirjanpidot on piilotettu mikä minnekin. PR-Teollisuus Oy:n kirjanpitoa on säilytetty Pellossa jonkin kesämökin varastossa.

Tein rahanpesusta rikosilmoituksen Keskusrikospoliisin (KRP) rahanpesuyksikköön, mutta sieltä sain päätöksen, jonka mukaan ei ole syytä epäillä rahanpesua. Näin KRP suojeli rikollisesti toimivia konkurssipesänhoitajia, sekä heidän päämiehiään Kera Oy:tä ja Arsenal Oy:tä, Alavieskan kuntaa sekä Merita-pankkia.

Hendrik Rienstralle vaadittiin USA:ssa 210 vuoden vankeustuomiota, Richard Rienstralle 190 vuotta ja viidelle muulle henkilölle 170 vuotta. Hendrik ehti kuolla ennen oikeudenkäyntejä ja Richard selvisi jostain syystä vain 1,5 vuoden tuomiolla, muut saivat tuon 170 vuotta.

Rienstra vangittuna

Richard Rienstra vangittiin Turkin ja New Yorkin väliseltä lennolta rahanpesusta epäiltynä. Richardille vaadittiin New Orleansin oikeusistuimessa 190 vuotta vankeutta ja neljälle hänen apurilleen 170 vuotta. Hendrik Rienstralle vaadittiin 210 vuotta vankeutta. Hendrik kuoli juuri ennen oikeudenkäyntejä. Richard sai vain 1,5 vuotta vankeutta. Riensrat jäivät kiinni Taorminan hotellikaupoista Sisiliassa.
Tein rahanpesusta rikosilmoituksen KRP:lle. Arvioni mukaan Rienstrojen kautta kulkeneita rahoja on käytetty n. 15 miljoonaa markkaa Suomessa. KRP:n rahanselvittelykeskus ja poliisi Juha Vehmaskoski jättivät asiat tutkimatta, vaikka todistusaineistot olivat kiistattomat.

Arvoisa puheenjohtaja

Poliisi ei tutki asianajaja Antti Kejon toimintaa. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät koneet ja laitteet luxemburgilaiselle International Timber Company S.A:lle. Kiinteistöistä tehtiin vuokrasopimus. Toimintaa pyörittämään perustettiin International Timber Company Finland Oy.



Suuret sopimukset ja erinomainen tilauskanta

1. Erkki Ahon toimesta yritys kehitti talomyyjä Jari Helmisaareen innovaation perusteella uuden talon rakennusjärjestelmän pr-timperin, mikä oli erinomainen tuotekehitys pre-cut-taloksi.

2. Erkki Aho perusti yritykselle tytäryhtiön Venäjälle ITC Russian ja teki Karjalan tasavallan kanssa 300 000 kuution metsäkaupan. Puukuution keskihinta oli tuolloin 175 mk. Yhteistyöstä olisi tullut pitkäaikaista, mitä osoittaa Kalevala-projektin toteuttaminen Karjalassa. Metsäkaupan toteutumisen esteenä oli mm. se, että puunjalostustehtaat Suomessa kieltäytyivät ostamasta meiltä kuitupuuta. Myöhemmin on paljastunut puuyhtiöiden kartelli alalla.

3. Suomessa oli hyvä myyntiorganisaatio, mikä myi n. 130 talopakettia vuodessa. Talopaketin keskihinta oli n. 160 000 markkaa.

4. Japanissa oli luotettava asiakas Mr. Yoyasu, jonka firma osti hirsitaloja n. 10 miljoonan markan arvosta vuodessa. Mr. Yoyasun firmalla PR-Biancalla oli koko Japanin kattava myyntiorganisaatio.

5. Erkki Aho solmi pitkäaikaisen runkosopimuksen saksalaisen Optinorm yhtiön kanssa. Tavoitteena oli toimittaa vähintäänkin 200 talopakettia vuosittain Saksaan. Talopakettien keskihinta oli 245 000 markkaa. Erkki Aho oli hankkinut tuotteille Saksan laatustandardin.

6. Yrityksen kansainvälistymissuunnitelmasta käy ilmi seuraavat tavoitteet: Saksaan vuonna 2000 120-150 elementtitaloa, 120-150 hirsitaloa ja 50 pr-timperitaloa. Japaniin vuonna 1999 130 hirsitaloa, 30 elementtitaloa ja 20 pr-timperitaloa. Venäjä vuonna 2000: 80 elementtitaloa, 30 hirsitaloa, 20 pr-timperitaloa ja 2000 ikkunaa. Itävalta vuonna 2000. 50 hirsitaloa. Puola vuonna 2000: 50 talopakettia, joista suurin osa pr-timperitaloja. Tsekki vuonna 2000: 50 talopakettia, joista osa pr-timperitaloja. Etelä-Korea vuonna 2000: 20 elementtitaloa, joista osa pr-timperitaloja ja 20 hirsitaloa. Norja vuonna 2000: 30 elementtitaloa ja 30 hirsitaloa. Saudi-Arabia vuonna 2000: 300 elementtitaloa. Ghana vuonna 2000: 150 elementtitaloa. Ranska vuonna 2000: 40 elementtitaloa ja 20 hirsitaloa. Belgia vuonna 2000: 50 elementtitaloa. Tanska vuonna 2000: 10 elementtitaloa. Viro vuonna 2000: 30 elementtitaloa ja 15 hirsitaloa. Valko-Venäjä vuonna 2000: ikkunoita 500 kpl ja 5 elementtitaloa. Ruotsi vuonna 2000: 15 elementtitaloa ja 5 hirsimökkiä. Tavoitteen oli saada markkinaosuutta myös Hollannista, Espanjasta, entisen Jugoslavian alueelta, Bulgarista, Romaniasta, Slovakiasta, Unkarista, Ukrainasta, Latviasta, Liettuasta, Turkista, Kiinasta ja Etelä-Afrikasta.

Ahon syrjäyttäminen
Alavieskan kunta ja Kera Oy painostivat Rienstroja erottamaan Erkki Ahon yrityksen toimitusjohtajan tehtävistä. Näin Erkki Aho ja ITC Finland Oy menettivät tuotekehitystyön tulokset, laajat kansainväliset markkinat sekä laajat kotimaan markkinat. Kera Oy:n tavoitteena oli saada yritys konkurssiin ja se oli helpompi saada konkurssiin, kun Erkki Aho ei ollut yrityksen toimitusjohtajana.

Yritys ajettiin erikoisella tavalla konkurssiin. Kun Erkki Aho oli saatu pois toimitusjohtajan paikalta niin, yritys palkkasi konsultikseen saattohoitaja Stig Weckströmin, joka teki kassavirta-analyysin ja teki kartoituksen milloin yritys olisi saatavissa konkurssiin. Yritys haettiin erikoisella tavalla konkurssiin 520 000 markan saatavasta torstaipäivänä. Perjantaipäivänä yrityksen tilille olisi tullut yli miljoona markkaa ja konkurssi olisi voitu välttää. Katso asianajaja Asko Keräsen kirje konkurssipesänhoitaja Antti Kejolle. Lähetin kirjeen myös Suomen Asianajajaliittoon, missä se aiheutti melkoisen hämmingin. Keränen, Kejo ja Rienstra sopivat asian todennäköisesti tietyllä tavalla.

Arvoisa puheenjohtaja

Konkurssipesänhoitaja Antti Kejo laittoi ITC Finland Oy:n konkurssipesään ITC S.A:n koneet ja laitteet vastustuksestani huolimatta. Velkojain kokouksessa mm. TE-keskuksen lakimies ja verottajan edustaja olivat sitä mieltä, että tällä tavalla parannetaan konkurssipesän tulosta kun laitetaan konkurssipesään toisen firman omaisuutta.
Verottaja valvoi saatavansa ITC Finland Oy:n konkurssipesässä miljoonana markkana, vaikka todellinen saatava oli n. 131 000 markkaa. ITC Finland Oy myi koneet ja laitteet suurimpien velkojien suostumuksella ( mm. verottajan väärillä tiedoilla) rahanpesijä Richard Rienstran Ultra Prima Oy:lle 450 000 markalla. Koneet ja laitteet Rienstra jo todellisuudessa omisti, mutta hän teki oikeudessa väärän valan, jotta hän saattoi jatkaa toimintaansa Alavieskassa. Otin esille asian velkojien kokouksessa, jossa syyttäjä Sulo Heiskari oli paikalla. Näytin syyttäjä Sulo Heiskarille kauppasopimusta, jonka mukaan koneet ja laitteet kuuluvat ITC S.A:lle. Heiskari sanoi, että epäilemättä olet oikeassa. Kuitenkin Heiskari hyväksyi konkurssipesänhoitaja Antti Kejon rikollisen toiminnan ja Richard Rienstran väärän valan. Konkurssipesänhoitaja Antti Kejo oli tietoinen Richard Rienstran väärästä valasta.

ITC Finland Oy:n konkurssipesä myi loput koneet ja laitteet Asanko Oy:lle 520 000 markalla. Asanko Oy järjesti niistä huutokaupan, jossa meklarina toimi kansanedustaja Virpa Puiston mies Mikko Ervelä. Asanko Oy sai koneista ja laitteista huutokaupassa paikallaolijoiden arvioin mukaan noin 1,5 miljoona markkaa. Koneiden ja laitteiden todellinen arvo oli kauppakamarin hyväksymän virallisen tarkastajan tarkastuksen perusteella hiukan yli 3 miljoonaa markkaa. Tavaran tarkastajan arvio 2.890.000 mk + 302 235 markkaa.

PR-talojen konkurssivyyhteen ja niiden tutkimiseen liittyy monia ihmeellisyyksiä. ITC Finland Oy:n konkurssipesälle tehtyä korkeinta tarjousta maa-alueista rakennuksineen sekä koneista ja laitteista ei hyväksytty. Konkurssipesänhoitaja Antti Kejo jätti tarkoituksellisesti konkurssipesästä pois Erkki Ahon saatavan suuruudeltaan 178.120 markkaa.

Erkki Aho jätti ITC Finland Oy:n pesänluettelon vannontatilaisuudessa oikeudenistunnon puheenjohtajalle ja syyttäjä Sulo Heiskarille 130 sivuisen selvityksen PR-talojen konkurssivyyhdestä ja edellytti heidän ryhtyvän toimenpiteisiin asiassa. Selvitys on päivätty 20.3.1998. Tällä varmistetaan se, että syyttäjä Sulo Heiskari on laiminlyönyt tehtävänsä ja jättänyt tietoisesti selvittämättä rikokset ja samalla tällä todistetaan se, että Ylivieskan käräjäoikeus on korviaan myöten rikoksissa mukana.
Erkki Aho teki kantelun asianajajaliittoon pesänhoitaja Antti Kejon toiminnasta. Suomen Asianajajaliiton hallituksen puolesta puheenjohtaja Pekka Sirviö ja sihteeri Markku Ylönen tekivät päätöksen asiassa todeten, ettei hallitus havainnut olevan aihetta epäillä, että asianajaja Antti Kejo olisi menetellyt asianajajista annetun lain 7 §:ssa mainitulla tavalla moitittavasti.

Arvoisa puheenjohtaja

Rikosprosessi on lailla säännelty menettely, jossa tutkitaan ja ratkaistaan kysymys, kuka on vastuussa tapahtuneeksi väitetystä rikoksesta.
Rikosprosessin tavoitteet ovat tuomio-oikeellisuuden vaatimus, varmuustapa, täyden näytön vaatimus, syyttömyysolettama sekä prosessiekonomia eli nopeus ja halpuus.

Oikeudenmukainen rikosprosessi edellyttää suullisuutta ja julkisuutta, viivytyksetöntä oikeudenkäyntiä, muutoksenhakuoikeutta ja perustelmisvelvollisuutta. Kontradiktorinen periaate eli vastapuolen tai asianosaisen kuulemisperiaate sisältää tuomioistuimelle osoitetun vaatimuksen huolehtia siitä, että asianosaiset saavat puolin ja toisin riittävän tilaisuuden ajaa asiaansa: esittää vaatimuksensa, todisteensa ja mahdolliset oikeudelliset perustelut sekä lausua vastapuolen vastaavista esityksistä, kuin myös tuomioistuimen itsensä hankkimasta selvityksestä.

Kontradiktorinen menettelyprinsiippi läpäisee koko oikeudenkäynnin ja periaatteen voidaan katsoa muodostavan ”fair trial” -käsitteen ytimen. Periaatteen sisältöön kuuluu keskeisesti näkemys asianosaisten prosessuaalisesta tasa-arvosta.

Kontradiktorisen periaatteen noudattamisella on tarkoitus saada aikaan mahdollisimman aito keskustelutilanne eli diskurssi yhtäältä asianosaisten ja toisaalta asianosaisten ja tuomioistuimen välille. Kuuleminen luo edellytykset asian perusteelliselle selvittämiselle ja sitä kautta edesauttaa menettelyn varmuuden toteutumista ja oikean lopputuloksen saavuttamista.

Tuomarin esteellisyydestä

Suomessa riippumattomat tuomioistuimet käyttävät perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaan tuomiovaltaa.
Tuomioistuinten riipumattomuus luo edelltykset perustuslain 21 §:n oikeudenmukaisen oikeudenkäynnille. Tuomistuimen puolueettomuus kuuluu oikeudenkäynnin perusedellytyksiin.

Lakivaliokunnan mietintö 6/2001 vp ja HE 78/2000 käsittelee tuomarin esteellisyyttä.
Esteellisyysperusteista säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä. Laki on vuodelta 1734. Tuomarin esteellisyyttä voidaan tulkita myös oikeudenkäymiskaaren ohella Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen sekä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen perusteella. Myös Korkein oikeus on antanut useita ennakkoratkaisuja tuomarin esteellisyydestä.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan tuomari on esteellinen muun muassa seuraavissa tilanteissa:
- jos tuomari on asianosaisen vastapuoli tai julkinen vihamies,
- jos tuomarilla tai hänen lähisukulaisellaan on asiassa osa,
- jos tuomarilla tai hänen lähisukulaisillaan on asiasta erinomaista hyötyä tai vahinkoa odotettavana,
- jos tuomari toisessa oikeudessa on ollu samassa asiassa tuomarina tai
- jos tuomari jonkin oikeuden käskyläisenä on pättänyt jotakin siihen asiaan kuuluvaa.

Syyttäjän puolueettomuusvaatimus

Oikeusjärjestyksessämme omaksuttujen periaatteiden mukaan virkamies ei saa käsitellä asiaa, johon nähden hän on esteellinen.
Syyttäjiin kohdistuvia esteelisyysasioita ei Suomessa ole käsitelty pääasiassa siitä syystä, että syyttäjäpiireissä on ollut vain yksi syyttäjä. Syyttäjän esteettömyys on kuitenkin ehdoton prosessin edellytys.

Eduskunnan lakivaliokunnan mietinnön (LAVM 20/1996 vp ) mukaan "esteellisyysperustetta ei yksilöidä siinä määrin, että hän on esteellinen käsittelemään asiaa. Siksi tarvitaan yleissäännös tilanteisiin, joissa puolueettomuuden voidaan objektiivisesti arvioida katsoa vaarantuvan. Arvioinnissa on harkittava, minkälainen suhde syyttäjällä on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin".

Yleislausekkeen tarkoituksena on korostaa julkista valtaa edustavan syyttäjän puolueettomuusvaatimusta. Arvioitaessa sitä, onko syyttäjä menettänyt puolueettomuutensa ei lähtökohdaksi oteta syyttäjän tosiasiallista puolueellisuutta, vaan yleinen käsitys siitä, onko olemassa seikkoja, joiden perusteella syyttäjän puolueettomuuden voidaan objektiivisesti katsoa vaarantuneen. (Frände,Dan: Finsk straffprocesrätt I s.128-129).

Syyttäjän esteellisyydestä säädetään yleisistä syyttäjistä annetun lain 12 §:ssä. Säännöksen 1 momentin 6) kohdan niin sanotun yleisen esteellisyysperusteen mukaan syyttäjä on esteellinen, jos "muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.

Syyttäjälain 12 §:
1) asianosaisjääviys,
2) intressijääviys,
3) asiamiesjääviys,
4) palvelusuhdenjääviys,
5)edustusjääviys,
6) yleinen esteellisyysperuste, muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuuttaan asiassa.


Syyttäjän asema rikosprosessissa

Syyttäjän tehtävänä oikeudessa on syytteen nostaminen, ajaminen ja lopulta toteen näyttäminen. Syyttäjän tehtävänä oikeudenkäynnissä on oikeudenmukainen lopputulos. Syyttäjällä on osavastuu tuomion lainmukaisuudesta.
Syyttäjä joutuu syyteharkinnassaan ja syytettä oikeudenkäynnissä ajaessaan arviomaan, minkä merkityksen hän antaa ristiriitaisille todisteille ja mitä hän pitää asiassa totena. Syyttäjän suorittaman todistajakertomuksen luotettavuusarvioinnin äärimmäinen mahdollisuus on, että syyttäjä katsoo todistajan syyllistyneen perättömään lausuman antamiseen ja siitä rikosilmoituksen. Syyttäjän tulee muistaa myös hyvä syyttäjätapa.
Oikeudenkäytölle on perinteisesti asetettu vaatimukseksi, että sen on oltava paitsi varmaa, myös nopeaa ja halpaa.

Esitutkinnassa huomioitavaa

Esitutkinnalla selvitetään rikoksella aiheutettu vahinko ja saavutettu rikoshyöty. Esitutkinnan yleiset periaatteet, tavoitteet ja oikeusturva on säädetty esitutkintalain 5-12 §:ssä. Esitutkinnassa tärkeää on objektivisuusperiaate. Yhdenvertainen kohtelu eli seikat epäillyn puolesta ja vastaan on otettava huomioon.
Toinen tärkeä asia on tutkijan ennakkoluulottomuus. Esitutkintalain keskeinen asia on syyttömyysolettama. Esitutkinta on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä. On vältettävä leimaavien lausuntojen antamista.
Hienotunteisuusperiaatteeseen (ETL 8.2 §) kuuluu se, että toimitaan niin, ettei ketään aiheettomasti aseteta epäluulon alaiseksi. Esitutkinnassa on noudatettava vähimmän haitan periaatetta eli kenenkään oikeuksiin ei saa puuttua välttämätöntö enempää.

Esitutkintalain 16 §:ssä määritellään tutkinnanjohtajan esteellisyys: Tutkinnanjohtaja tai tutkija on esteellinen:
1) jos hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen;
2) jos asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen;
3) jos hän tai hänen lähisukulaisensa avustaa tai edustaa asianosaista tai sitä, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
4) jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
5) jos hän kuuluu sellaisen yhteisön, säätiön tai julkisoikeudellisen laitoksen hallitukseen, hallintoneuvostoon tai niihin rinnastettavaan toimielimeen, joka on asianosainen taikka jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; tai
6) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti

Suomen perustuslain 21 § määrittelee asian näin:
Oikeusturva. Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
Jos ja kun esitutkinta on tehty päin männikköä esteellisen tutkinnanjohtajan alaisuudessa ja syyttäjä on kaikin puolin esteellinen, niin oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei voi toteutua. Kun rikos on riittävän suuri, niin sitä ei voida laillisin keinoin ratkaista.

Arvoisa puheenjohtaja

Johtopäätökset tutkinnanjohtaja Raimo Ollilan ja syyttäjä Sulo Heiskarin toiminnasta. Ylivieskan poliisi Raimo Ollila on ollut tutkinnanjohtajana aina kun olen tehnyt tai minusta on tehty rikostutkintapyyntö. Raimo Ollila on jättänyt kaikki tekemäni rikostutkintapyynnöt tutkimatta ja selvittämättä, vaikka rikokset ovat olleet kiistattomia ja todistusaineisto relevantti. On täysin selvää, että luottamus hänen puolueettomuutensa on varmasti vaarantunut. Hän on kiistatta ollut esteellinen minua koskevissa asioissa olleessaan tutkinnanjohtajana.

Syyttäjä Sulo Heiskarin osalla tilanne on vähintääkin yhtä selvä ja kiistaton. Syyttäjistä annetussa laissa nimittäin todetaan, että jos on perusteltu syy epäillä syyttäjän puolueettomuutta, niin syyttäjä on silloin esteellinen.
Jo vuonna 2000 KRP:n tutkija Pauli Mattila olisi halunnut aloittaa rikostutkinnat PR-talojen asiassa. Hänellä oli kaksi pääepäiltyä. Voitte arvata keitä he olivat. Mattilalta estettiin rikostutkintojen aloittaminen.


Arvoisa puheenjohtaja

Heino Virran todistus Rovaniemen hovioikeudelle:

Asia
Todistajan lausunto Erkki Johannes Ahon valitukseen Ylivieskan käräjäoikeuden tuomiosta 28.11.2005 nro 529 (Rovaniemen hovioikeuden dnro R 06/0)70.

Lausunnon antaja

Heino Virta, eläkeläinen.

Lausunto ja perustelut

Erkki Ahon pyynnöstä annan totuudenmukaisen lausunnon Rovaniemen hovioikeudessa meneillään olevassa valituksessa Erkki Ahon valittaessa Ylivieskan käräjäoikeuden tuomiosta.

Minä en lähde ottamaan kantaa varsinaiseen Ylivieskan käräjäoikeuden tuomioon ja lautamieskokoonpanoon.

Haluan tuoda esille syyttäjänä toimineen syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyyteen toimia syyttäjänä kyseisessä Ylivieskan käräjäoikeuden Erkki Ahoa koskevassa asiassa.

Minun on syytä selvittää Rovaniemen hovioikeudelle syyttäjä Sulo Heiskarin keskeistä roolia, miksi Heiskari on pystynyt dominoimaan eri oikeusasteissa esitetyllä laittomilla asiakirjoilla ja miten ilman valtuuksia toimineiden asianajajien toimesta on saatu aikaan vääriä tuomioita.

Suomessa on mahdoton saada puretuksi käräjäoikeuden päätöksiä, jotka ovat syntyneet muodollisesti oikein, vaikka oikeudessa esitetty asiakirja-aineisto kätkisi sisällensä törkeän prosessipetoksen ja täysin väärennetyn yrityksen kirjanpidon.

Sellaiset talousrikosasiat, joihin kytkeytyy viranomaistahojen laittomuuksia on mahdoton saada oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Konkurssipesät ovat juuri sellaisia, joissa valtionhallinto on useiden tahojen velkojina, niin se antaa pesänhoitajille oikeuden toimia rikollisella tavalla.

Olennaisen tärkeää on, että saadaan esimerkiksi törkeän petoksen kohteeksi joutunut osapuoli heti alkuvaiheessa kantelukierteeseen, jolloin hänellä ei ole tarpeeksi pitäviä näyttöjä rikostapahtumista, sillä onhan yrityksen koko kirjanpito konkurssipesän hallussa. Jos konkurssipesä ja pesänhoitajat ovat törkeän petoksen takana, niin heidän edunmukaista on saada rikoksen uhrit oikeuslaitoksen- ja valvontaviranomaisten kierrätyskeskukseen. Sieltä ei tule kuin yhdenlaisia päätöksiä, ne ovat aina kantelijalle kielteisiä, olivat näytöt vaikka kuinka pitäviä.

Sitä parhaiten kuvaa Oikeuskansleriviraston esittelijä Jukka Okon tämän asianyhteydessä antama puhelinlausunto: ”Se on ihan sama mitä te tänne lähetätte, niillä ei ole mitään merkitystä.”

Otan esimerkiksi APR:n konkurssipesän pesänhoitajan Antti Latolan lausunnon, jonka hän on antanut Korkeimmalle oikeudelle 21.11.2001, jolla Latola todistaa rikollisen menettelyn: ”Joten vaikka Ylivieskan käräjäoikeuden tuomioon 28.6.1996 liittyisi Virran väittämä rikollinen menettely, ei sillä sillä voisi olla oikeudenkäyntikaaren 31 luvun 7§:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vaikutusta jutun lopputulokseen.” (Latolalla ja yhteistyössä toimivalla rikoskoplalla oli heti alussa tiedossa rikollisilleen täydellinen syyttämättömyyssuoja.)

Heiskarin sidos törkeään petokseen

Syyttäjä Sulo Heiskarin osuus törkeän petoksen avustamiseen tapahtui, hänen toimiessa Kalajoen nimismiehenä, jolloin Heiskari toimi julkisena kaupanvahvistajana.

Heiskari on vahvistanut kiinteistökaupat 11.05.1995. Myyjäosapuolta ovat edustaneet väliaikaiset pesänhoitajat Hannu Maskonen ja Antti Latola, joilla ei ollut konkurssilainsäädännön mukaan oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Kaksi muuta kauppakirjoilla sovittua kauppaa eivät täytä laillisuusperiaatetta, sillä Alavieskan Puurakenne Oy:n oikeuskäsittely tapahtui 24.05.1995, jolloin vannottiin APR:n varat ja velat. Oikeudenkäynnistä voi osoittaa sen, että oikeudessa vannottiin vääriä valoja.

Kiinteistökaupat ennen velkojien vannomista

Alavieskan puurakenne Oy:n velkojain kokous pidettiin 09.06.1995. Heiskari on vahvistanut kiinteistökaupan, joihin on sisältynyt 47 miljoonan markan rasitteeet, joita ei ole esitetty kaupanteon yhteydessä. Tuleville osakkaille oli kerrottu uuden yrityksen lähtevän puhtaalta pöydältä. Ainoastaan törkeään petokseen osallistuneet tiesivät tilanteen, koska Heiskari ei katso itse joutuneensa myyjän puolelta tulleensa petetyksi, vaan sanoo kaiken sujuneen lain edellyttämällä tavalla. Silloin on katsottava Heiskarin olleen tietoinen törkeästä petoksesta.
Heiskarin laiton kaupanvahvistus

Heiskarilla ei ollut kaupanvahvistamishetkellä myyjän puolelta virallista asiakirjaa, joka olisi oikeuttanut väliaikaiset pesänhoitajat suorittamaan kyseistä kiinteistökauppaa.

Heiskarilla ei ollut Euronio Oy:n hallituksen kokouksen päätöstä eli ostajan taholta ei ollut virallista päätöstä kiinteistökaupan hyväksymiseksi.

Euronio Oy:n toimitusjohtaja Jouni Remes on myöhemmin tehnyt väärennetyn hallituksen pöytäkirjan 10.05.1995-päiväyksellä, jonka he ovat hallituksen puheenjohtaja Markku Kosken kanssa allekirjoittaneet merkiten kaikki hallituksen jäsenet paikallaolleeksi, vaikka hallituksen jäsenet eivät ole olleet paikalla. Kyseinen pöytäkirjaväärennös tuli julki syyttäjä Sulo Heiskarin aineistosta 1999 valtakunnansyyttäjävirastolta. Heiskarille pöytäkirjan Remes oli toimittanut 26.06.1995. Tämä todistaa Heiskarin menetelleen lainvastaisesti.

Mielenkiintoiseksi väärennysasian tekee se, että rikosylikomissaari Eero Klementti löysi edesmenneen pesänhoitaja Hannu Maskosen asiapapereitten joukosta 10.05.1995-päiväyksellä tehdyn Euronio Oy:n hallituksen kokouksen toisen pöytäkirjaväärennöksen, joka poikkesi selvästi ensimmäisestä pöytäkirjasta ja oli paljon karkeampi tekele.

Kiinteistökaupan vahvistamistilaisuudessa ei ollut läsnä toinen kauppakirjan allekirjoittajista, eikä myöskään julkisen kaupanvahvistajan kutsuma todistaja.

Toinen kauppakirjan allekirjoittajista on Heino Virta ja voin vannoa, etten ole tavannut koskaan kyseistä Heiskaria.

Soitin 11.06.2003 kello 16:45 Arto Ranta-Ylitalolle kysyen häneltä, onko hän ollut julkisen kaupanvahvistajan todistajana Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n välillä tehdyssä kiinteistökaupassa. Ranta-Ylitalo kuuli vasta tuolloin ensikerran kyseisestä asiasta.

Faxasin Ranta-Ylitalolle kauppakirjan sivun, jossa oli hänen allekirjoituksensa kaupanvahvistajan kutsumana todistajana.

Soitin kello 22:10 uudelleen, jolloin hän totesi nimen olevan hänen käsialallaan kirjoitetun, mutta ei ole ollut kyseisessä tilaisuudessa, eikä ole koskaan tavannut julkista kaupanvahvistaja Sulo Heiskaria. Arto Ranta-Ylitalo on antanut kirjallisen lausunnon asiasta.

Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta (Ylivieskan käräjäoikeuden) syyttäjä Sulo Heiskari kertoo julkisen kaupanvahvistajan Sulo Heiskarin (selvennys nettipäiväkirjaa varten: kyseessä on yksi ja sama henkilö) toimineen lain edellyttämällä tavalla vahvistaessaan Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n välisen kiinteistökaupan.

Edellä esittämäni todistelun johdosta syyttäjä Sulo Heiskari on ja on ollut jäävi toimimaan syyttäjänä kaikissa niissä asioissa, jotka ovat sivunneet Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän, Euronio OY:n/PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesän oikeustoimiin liittyviä asioita ja katson, että edellä kerrotuista asioista johtuen syyttäjä Heiskarilla on ollut vihamielinen suhtautuminen Erkki Ahoa kohtaan ja näin ollen on jäävi toimimaan syyttäjänä muissakin oikeudellisissa toimissa Ahoa vastaan ja hänellä on ollut mahdollisuus käyttää virka-asemaansa väärin Erkki Ahoa vastaan.

Haukiputaalla 15.04.2006

Kunnioittaen






(allekirjoitus)

Heino Virta
Moskuantie 1 C 12
90830 Haukipudas
08 – 5409147

Arvoisa puheenjohtaja

Poliisipäällikkö Petri Oulasmaata on syytä epäillä törkeästä rikoksesta. APR:n konkurssipesän pesähoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen purkivat tehdyt kaupat 18.4.1996. Kun pääsopimus eli kaupat puretaan, niin silloin liitännäiset eli takaukset eivät voi jäädä voimaan. APR:n konkurssipesällä ei ollut minulta saatavaa, kun kaupat oli purettu, ei ollut velkasuhdetta. Takaukset purkautuivat kauppojen purun yhteydessä.
Kun lähdin PR-Teollisuus Oy:n mukaan minulla oli Meritanpankin 100 000 mk:n lainassa takaajina veljeni, joille vastavakuutena panttasin kesämökkini. Meritapankin pankinjohtaja Mauri Ylitalo yhdisti talolainani ja tämän 100 000 markan lainan yhdeksi lainaksi talolainan kanssa
Syyttäjä Petri Oulasmaa nosti syytteen minua ja vaimoani vastaan Meritapankin nimissä lainanmyöntäneen pankinjohtaja Mauri Ylitalon tietämättä. Syyte oli nostettu väärillä tiedoilla. Mistä väärät tiedot oli saatu? Syyttäjä Petri Oulasmaa ei varmistanut, että oliko edes velkasuhdetta olemassa? Syyttäjä Sulo Heiskari toimi syyttäjänä oikeudenkäynnissä.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän hoitaja Hannu Maskonen vaati minua lopettamaan asioiden penkosen ja maksamaan hänelle 10 000 markkaa, niin hän ei hae minua henkilökohtaiseen konkurssiin. Minä sanoin, että minä en lopeta asioiden penkomista, sillä tiedän varmasti olevani oikeassa. Maskonen haki minut henkilökohtaiseen konkurssiin samoin kuin Heino Virran. Sen jälkeen hän teki oman ratkaisunsa , jonka seurauksena hän kuoli 3.8.2001.
Myös Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelä oli kehottanut kahta henkilö lopettamaan PR-talojen asioiden penkomisen ja uhannut heitä, että heille käy kuten Erkki Aholle: ”On ollut jo monta kertaa liipaisimella!”
Kaikki minua ja yritystoimintaani vastaan nostetut oikeusjutut on tehty rikollisesti syyttäjä Sulo Heiskarin ja syyttäjä Esa Mustosen rikollisen toiminnan johdosta. Rikostutkinnat on tehty puolueellisesti siten, ettei esittämiäni todistusaineistoja ole huomioitu tai ei ole otettu lainkaan vastaan. Tutkinnanjohtajina ovat olleet Ylivieskan poliisi Raimo Ollila ja Oulun poliisi Tapani Tasanto, joiden kummankin on syytä epäillä toimineen kiistattoman rikollisesti. Tutkijoina on käytetty mielestäni täysin ammattitaidottomia poliiseja, jotka on ohjeistettu toimimaan rikollisesti.

Syyttäjän esteellisyys

- Pyritään eliminoimaan sivuvaikuttumien vaikutus yksittäistapaukseen
- Tukevat luottamusta lainkäytön puolueettomuuteen
- SjäL 12 §
- asianosaisjääviys ( hän tai lähisukulainen asianosaisena)
- intressijääviys (odotettavissa hyötyä/ haittaa hänelle / sukulaiselle)
- asiamiesjääviys ( hän tai sukulainen avustaa/ edustaa sitä jolle etua / haittaa)
- palvelusuhdejääviys ( palvelus/toimeksiantosuhteessa asianosaiseen)
- edustusjääviys ( asiaosaisen hallituksessa tj ym)
- yleinen esteellisyysperiaate (luottamus puolueettomuuteen vaarantuu eritt. syistä)
Syyttäjän esteellisyys on ehdoton prosessin edellytys
Syyttäjän esteellisyys on purkuperuste ( Ok 31:8 1k)

Arvoisa puheenjohtaja
Ylivieskan poliisi Raimo Ollila on tehnyt tutkimatta jättämispäätökset, vaikka Rikostutkintapyynnöt on tehty ajoissa Ylivieskan poliisille Raimo Ollilalle Heino Virta on tehnyt tutkintapyynnön 15.3.1997. Erkki Aho on täydentänyt tutkintapyyntöä 23.3.1997. Raimo Ollila on tehnyt seuraavat tutkimattajättämispäätökset: 26.6.1997 6870/5406/1997, 9.10.1997 6870/R/891/1997 S/10109/2001, 13.8.2002 6870/S/10109/2001, 13.8.2002 S/10456/2002, 3.1.2002 R/1690/2002 Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelälle on tehty tutkintapyynnöt 20.8.1997 ja 8.12.1997. Mäkelä tehnyt tutkimattajättämispäätös 10.1.1998 2521/R/37/1997. Varatuomari Jorma Herttuaisen tekemät tutkintapyynnöt on tehty 22.5.1998 Tapio Mäkelälle. Mäkelä tehnyt tutkimattajättämispäätöksen. Eero Klemetti on tehnyt 10.7.2000 varatuomari Paavo M. Petäjän toimintaa koskevan tutkimattajättämispäätöksen, vaikka Petäjä tunnustaa rikoksen

Arvoisa puheenjohtaja

Poliisipäällikö Petri Oulasmaa on toiminut vastoin poliisilakia. Olen lähettänyt seuraavan selvitys- ja tutkintapyynnön Ylivieskan poliisipäällikkö Petri Oulasmaalle 27.2.2008. Onko syytä epäillä poliisipäällikkö Petri Oulasmaata virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä, rikollisten suojelusta ja rikosten peittelystä?

Olen pyytänyt Teitä poliisipäällikkö Petri Oulasmaa lähettämään minulle kopiot niistä asiakirjoista, joihin poliisi Harri Rahkola ja komisario Raimo Ollila vetoavat, kun he väittävät etteivät he ole esteellisiä. Heillä on todistustaakka asiassa. Ette ole toimittaneet minulle niitä asiakirjoja vaikka olen niitä Teiltä jo kerran (4.1.2008) aikaisemmin pyytänyt. Viittaan kirjeenne (sinisellä) kohtaan:

Olen kuullut asian johdosta Ollilaa ja Rahkolaa. He eivät katso olevansa esteellisiä tutkimaan / johtamaan esitutkintaa nyt käsillä olevissa tapauksissa. He ovat viitaneet myös aiempiin esteellisyysväitteisiinne ja niihin annettuihin vastauksiin - sekä muiden tahojen näiden väitteiden johdosta tekemiin päätöksiin.
Kirjekohdan 12 osalta (selvitys- ja tutkintapyyntöihin vastaamattomuus -väite)
Ollila on todennut, että hän on toiminut esitutkintalain mukaisesti ja kirjannut kaikki Ylivieskan poliisilaitokselle saapuneet tutkinta- ja selvityspyynnöt. Voitte halutessanne toimittaa yksilöimänne kirjejäljennökset (6 kpl, 3.1.- 17.1.2006), niin tarkastamme kirjeiden johdosta tehdyt toimenpiteet. Muilta osin katson, että esittämänne väitteet ovat tulleet käsitellyiksi riittävästi jo aiemmissa yhteyksissä.
Vastaukseni oli silloin ja on nyt sama:

Ylivieskan poliisi
Raimo Ollila valehtelee. Hän ei ole vastannut selvityspyyntöihin ja hän on jättänyt selvittämättä rikokset. Olen tehnyt Ylivieskan poliisi Raimo Ollilalle selvityspyynnöt. Miksi hän on jättänyt selvittämättä selvät rikokset ja suojellut rikollista toimintaa? Olen tehnyt selvityspyynnöt Ylivieskan poliisille 3.1.2006, 4.1.2006, 6.1.2006, 11.1.2006, 16.1.2006 ja 17.1.2006. Selvityspyynöt on lähetetty sähköpostitse. Lain mukaan poliisin tulee vastata minulle asiassa. Ylivieskan poliisi on jättänyt minulle kokonaan vastaamatta asiassa eli toiminut vastoin lakia. Oulun lääninhallituksen poliisiosaston valvontaan kuuluu Ylivieskan poliisin toiminta. Oulun lääninhallituksen poliisiosastolla on ollut tiedossa selvityspyyntöni Ylivieskan poliisi Raimo Ollilalle. Pyydän Oulun lääninhallituksen poliisiosasto hoitamaan lain mukaiset tehtävänsä ja valvomaan, että Ylivieskan poliisi Raimo Ollila vastaa minulle esittämiini selvityspyyntöihin miksi hän on jättänyt kaikki rikokset selvittämättä.
Selvityspyynnöt liittyvät suurelta samoihin asioihin, joita olen esittänyt nytkin Raimo Ollilan vastattavaksi. Ylivieskan poliisipäällikkönä olette Petri Oulasmaa hänen esimiehensä ja siksi katson, että Te olette ensisijaisesti vastuussa poliisi Raimo Ollilan toimista. Jos Raimo Ollila väittää, ettei hän ole saanut selvityspyyntöjä, niin minä tuon selvityspyynnöt todistusaineistoksi oikeuskäsittelyyn.
Lisään vielä tähän kirjeeseen sen, että Raimo Ollila on jättänyt syrjintärikokseni selvittämättä tekemällä asiassa tutkimattajättämispäätöksen (13.02.2008 6870/S/10997/07) ja törkeän kunnianloukkausasian selvittämättä samalla tavalla. Siihen asiaan liittyy vielä se, että hän on tehnyt omassa asiassaan tutkimattajättämispäätöksen eli toiminut esteellisenä henkilönä (11.2.2008 6870/S/10928/07). Molemmat tutkimattajättämispäätökset täyttävät kiistatta virkarikoksen tunnusmerkistön. Myös Harri Rahkolan esitutkinta Mikko Kovalaisen asiassa oli kelvoton. Onneksi syyttäjä Esa Mustonen paikkasi tilannetta vaatimalla uudet kuulustelut. Tosin niissäkin Harri Rahkolan käytös ja toiminta oli käsittämätöntä. Minun oikeustajuni mukaan Harri Rahkola ei ole sovelias poliisin tehtävään. Raimo Ollila ei missään tapauksessa voi olla tutkinnanjohtajana asiassa esteellisyytensä takia.
(Oulasmaan teksti sinisellä)
Kun nyt olen tutkinut asiassa esitetyt väitteet sekä kuultujen vastaukset olen tullut siihen johtopäätökseen, että asiassa ei ole esillä esitutkintalain 16 §:n 1 momentin 1 - 6 kohdassa tarkoitettuja esteellisyysperusteita, enkä näin muodoin ole vapauttamassa Ollilaa tai Rahkolaa tehtävistään. Olen informoinut esteellisyysväitteiden osalta esimiesvirastoamme Oulun lääninhallitusta joaiemmassa vaiheessa, eikä heilläkään ole ollut huomauttamista tutkinnanjohtajan ja tutkijan henkilön tai menettelyjen suhteen.

Olen pyytänyt Teiltä vastausta asiassa ovatko poliisi Raimo Ollila ja syyttäjä Sulo Heiskari toimineet esteellisinä. Uudistan vielä vaatimukseni, sillä Te poliisipäällikkönä vastaatte omasta alueestanne ja te toimitte kansanpalvelijana verovaroilla ja Teidän pitää tarkasti noudattaa lakia (poliisilaki ja perustuslaki). Siksi annan Teille vielä toisen mahdollisuuden antaa vastauksen esittämiini kysymyksiin. Epäilen, että ette ollut perehtynyt asiaan asian vaatimalla tavalla, vaan katsoitte velvollisuudeksenne suojella rikollista toimintaa kollegiaalisen suojelun mukaisesti. Tässä syyttäjä Heiskarin toimet ja rikosmkomisario Ollilan tutkimattajättämisasiat:
Erkki Ahon tapaus
Seuraavassa todisteeksi rikoksia, jotka Rovaniemen hovioikeus on jättänyt päätöksenteossaan ottamatta huomioon. Kirjallista todistusaineistoa ei myöskään ole otettu huomioon, eikä suulliseen käsittelyyn ole annettu mahdollisuutta.
Kolme esimerkkiä.
Kiinteistökauppa (1. esimerkki)Konkurssisääntö 50 a § (31.1.1995/110) Väliaikainen pesänhoitaja voi myydä velallista ja suurimpia velkojia kuultuaan konkurssipesään kuuluvaa irtainta omaisuutta siinä laajudessa kuin se on välttämätöntä tappioiden välttämikseksi tai kka konkurssipesän hallinnosta tai hoidosta aihetuvien kustannusten maksamiseksi.
Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaisilla pesänhoitajilla
Antti Latolalla ja Hannu Maskosella ei siis ollut oikeutta lain mukaan myydä kiinteää omaisuutta. Katso konkurssiasiamiehen lausunto: "Hyvä pesänhoitotapa konkurssipesän realisoinnissa" http://www.konkurssiasiamies.fi/2265.htm
Rikoslaki 19.12.1889/39 36 luku 2 § (24.8.1990/769). Törkeä petos. Jos petoksessa 1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä, 2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa 3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Koska väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät lainvastaisesti toisen kiinteää omaisuutta ilman valtakirjaa ja vielä konkurssisäännön vastaisesti salaten 47 miljoonan pantatut kiinnitykset, niin rikos on kiistattomasti tapahtunut. Rikoksen avulla tehty oikeustoimi on pätemätön. Teko täyttää kiistatta törkeän petoksen tunnusmerkistön.Väliaikaiset konkurssipesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät myös keskeneräisen tilauskannan, jonka arvo oli todellisuudessa 15 miljoonaa markkaa pienempi kuin kaupantekohetkellä ilmoitettiin. Latolan ja Maskosen toiminta on ollut myös kauppakaaren vastaista.
Kauppakaari 31.12.1734/3 9 § Jos tavara väärennetään, käyköön sen rikoksen niinkuin muunkin varkauden. Jos käsityöläinen sen tekee, menettäköön myös ammattioikeutensa. Jos joku myypi tavaran, jonka tietää väärennetyksi tahi vilpinalaiseksi, niinkuin huonon hyvästä, sekoitetun puhtaasta, olkoon sama laki. Väärästä mitasta ja painosta säädetään 8 luvussa ja väärän rahan tekemisestä Rikoskaaressa.
Kaupanvahvistaja ja tuleva syyttäjä
Sulo Heiskari ei ole ollut paikalla asianajaja Hannu Maskosen toimistossa Oulussa 11.5.1995, kun kauppasopimukset on allekirjoitettu. Asiasta on toisen kauppakirjan allekirjoittajan Heino Virran kirjallinen todistus, jossa hän todistaa, ettei ole koskaan tavannut kaupanvahvistaja Sulo Heiskaria. Hän voi todistaa asian myös suullisesti.Kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo todistaa KRP:n kuulusteluissa, että hän ei ollut paikalla, kun kauppasopimukset on allekirjoitettu. Hän ei siis ole ollut Oulussa Hannu Maskosen toimistossa, kun kauppasopimukset on allekirjoitettu. Asian voi todistaa myös Maskosen toimistossa työskennellyt naishenkilö Minna Hanhisuvanto. Kaupanvahvistaja-asetus edellyttää, että kaupanvahvistaja ja kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ovat paikalla, kun kaupat vahvistetaan. Näin ei ole ollut. Siksi kauppa on mitätön.
Kaupanvahvistaja-asetus 28.12.1979/1080 3 § (17.1.1992/25) Luovutuskirjan oikeaksi todistaminen. Kaupanvahvistaja todistaa oikeaksi maakaaren 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetun luovutuskirjan merkitsemällä todistuksen luovutuskirjaan. Todistuksesta tulee käydä ilmi luovutuskirjan allekirjoittaneiden henkilöiden nimet sekä heidän henkilöllisyytensä toteaminen. Todistuksessa on mainittava, ovatko allekirjoittajat olleet yhtaikaa saapuvilla, sekä että he ovat myöntäneet luovutuskirjan oikeaksi ja sen omakätisesti allekirjoittaneet. Siinä on lisäksi mainittava luovutuskirjan oikeaksitodistamispaikka ja -aika. Kaupanvahvistajan, jonka on mainittava virka-asemansa tai tuomioistuimen hänelle antama määräys toimialueineen, sekä hänen kutsumansa esteettömän todistajan on allekirjoitettava todistus. Jos luovutuskirjaa on laadittu useita kappaleita, todistus on merkittävä jokaiseen niistä. Kirjallinen esisopimus on todistettava samalla tavoin kuin luovutuskirja.
Myös laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228 esittää tiettyjä ehtoja kaupantekemiselle eli kauppaehtojen kohtuuttomuudelle.
30 § Jos se, johon oikeustoimi on kohdistettu, on saanut sen aikaan petollisella viettelyllä taikka jos hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että toinen on oikeustoimen tekijän sen tekemiseen petollisesti vietellyt, ei oikeustoimi sido vieteltyä.
31 § Jos joku, käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaista asemaa, on ottanut tai edustanut itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän on antanut tai myöntänyt, tahi josta mitään vastiketta ei ole suoritettava, ei täten syntynyt oikeustoimi sido sitä, jonka etua on loukattu.
32 § Jos jonkun tahdonilmaisu on erhekirjoituksen tai muun hänen erehdyksensä johdosta saanut toisen sisällyksen, kuin on tarkoitettu, ei tahdonilmaisu sellaisena sido sen antajaa, jos se, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, tiesi tai hänen oli pitänyt tietää erehdyksestä.
33 § Oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.
37 § Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.
Kauppalaki 27.3.1987/355 määrittelee koskee irtainta kauppaa.
Tiedot tavarasta 18 § Tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on antanut tavaran ominaisuuksista tai käytöstä tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.Tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, joita joku muu kuin myyjä, aikaisemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun, on ennen kaupantekoa tavaraa markkinoitaessa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Tavaran ei kuitenkaan katsota olevan virheellinen, jos myyjä ei ollut eikä hänen olisi pitänytkään olla selvillä näistä tiedoista.
Sellaisena kuin se on -ehto 19 § Jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos:1) tavara ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;2) myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; tai3) tavara on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.
Syyttäjän tehtävät määrätään laissa Laki yleisistä syyttäjistä 11.3.1997/199.
1 § Syyttäjän asema ja tehtävätSyyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla. Tehdessään tähän liittyvät oikeudelliset ratkaisut ja muut toimenpiteet syyttäjän on noudatettava tasapuolisuutta, joutuisuutta ja taloudellisuutta.Esteellisyys määritellään
12 §. Syyttäjä on esteellinen, jos:4) hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen taikka siihen, jolle asiassa on odotettavissa hyötyä tai vahinkoa;
Syyttäjä Sulo Heiskari on merkitty kaupanvahvistajaksi kaupoissa, jossa hän on toiminut syyttäjänä. Hän on varmasti esteellinen, jos Suomen lakia noudatetaan syyttäjistä annetun lain 12 §:n mukaan.Minua ei haastettu Ylivieskan käräjäoikeuteen lainkaan asiassa, jossa minua edusti tietämättäni ja ilman valtakirjoja sodankyläläinen asianajaja Jouni Vihervalli. Hän kertoo 24.11.1995 lähettämällään kirjeellä Ylivieskan käräjäoikeudelle, että hän edustaa minua, Erkki Ahoa ja Heino Virtaa oikeudessa, vaikka nämä eivät ole edes saaneet haastetta tiedokseen. Hänellä ei ollut valtakirjoja eikä toimeksiantoja asiassa. Ylivieskan käräjäoikeus tietoisena asioiden tilasta teki päätöksen asiassa. Ylivieskan käräjäoikeus toteaa kirjallisesti asiakirjoissa, että Aho ja Virta eivät ole saaneet haasteita tiedoksi. Asianajaja Jouni Vihervalli todistaa kirjallisesti 16.2.2001, ettei hän ole koskaa edes puhelimitse keskustellut Ahon ja Virran kanssa. Syyttäjä Sulo Heiskari jätti haasteet toimittamatta asianosaisille ja käräjätuomari Juha Nieminen teki asiassa päätöksen tietoisena asioiden todellisesta tilasta. Asiasta ei voitu valittaa, koska Ylivieskan käräjäoikeus ei toimittanut asiasta päätöstä asianosaisille. Päätös toimitetaan sille, joka oli edustanut asianosaisia. Näin Aho ja Virta eivät voineet käyttää lainsuomia oikeussuojakeinoja asiassa. He eivät voineet valittaa asiasta.

Kaupan purku (2. esimerkki)
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki tekemänsä kiinteistökaupat 19.3.1996 kirjallisesti. Kaupat pitää purkaa niinkuin ne on tehtykin. Tässä kauppojen purussa ei käytetty kaupanvahvistajaa lainkaan. Jos olisi käytetty, niin olisi ollut suuri vaara, että salatut pantatut 47 miljoonan markan kiinnitykset olisivat paljastuneet. Kiinteistökauppojen purku tapahtui lainvastaisesti.Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki kirjallisesti tuoteoikeuksien ja vaihto-omaisuuden kaupat 18.4.1996. Tuoteoikeuksien kauppasopimuksessa oli 1 530 000 markan henkilökohtainen takaus. Kauppalain 54 § säädetään kaupanpurusta. Myyjän purkuilmoitus on peruuttamaton, katso mm. Telaranta: Sopimusoikeus, Helsinki 1990 sivu 39. Kun ko. kauppa on purettu, niin myös takaussitoumukset ovat rauenneet. Takaussitomus on liitännäinen pääsitoumukseen, joten missään tapauksessa takaussitoumukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa.
Koska takaukset olivat rauenneet kaupanpurun yhteydessä, niin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän tekemä konkurssihakemus oli tehty väärillä tiedoilla. Todellisuudessa Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä oli velkaa PR-Teollisuus Oy:lle, eikä PR-Teollisuus Oy Alavieskan Puurakenne Oy:lle. Konkurssihakemuksessa Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle lausuman ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja PR-Teollisuus Oy:n puolesta siten, että kanne on oikea.
Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle lausuman ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja, että kanne on oikea. Ylivieskan käräjäoikeus teki asiassa päätöksen näiden lausumien perusteella. Konkurssivalvonnassa Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä valvoo saatavansa kauppojen purusta johtuvana saatavana. Menettely on niin törkeää toimintaa kuin vain olla voi. Kaikki tarvittavat asiakirjat todistusaineistoksi löytyvät nettipäiväkirjastani näköiskopioina. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei voi muuttaa rikoksia tekemättömiksi, vaikka yrittää estää lainmukaiset toimenpiteet.

Sulo Heiskari (3. esimerkki)
Kolmas esimerkki muodostuu asioita, jotka aiheuttavat syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyyden minua (siis Erkki Ahoa) kohtaan. Yksityiskohtaisesti olen esittänyt tämän erikseenkin nettipäiväkirjan kohdassa:• Sulo Heiskarin esteellisyys,
Otteita todistusaineistosta 17. (Erkki Aho 1.5. 2007) http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=267
Heiskari on tiennyt totuuden, mutta on vaikuttanut asioihin niin, että syyttömistä on tehty syyllisiä ja rikolliset on päästetty kuin koirat veräjästä.
Sulo Heiskarin esteellisyys 17.
Erkki Aho 01 05 2007, 23:29
Otteita todistusaineistosta 17.

Lain yleisistä syyttäjistä 11.3.1997/199 1 §:n mukaan syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla. Tehdessään tähän liittyvät oikeudelliset ratkaisut ja muut toimenpiteet syyttäjän on noudatettava tasapuolisuutta, joutuisuutta ja taloudellisuutta.Syyttäjän esteellisyys määritellään lain 12 §:ssä. Kohdassa 2) mukaan syyttäjä on esteellinen, jos asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen. Kohdan 4) mukaan, jos syyttäjä on palvelusuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen taikka siihen, jolle asiassa on odotettavissa hyötyä tai vahinkoa. Kohdan 6) mukaan muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä syyttäjän puolueettomuutta asiassa.
Listaan tässä vain muutamia asioita, jotka aiheuttavat syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyyden minua kohtaan:
Heiskari toimi syyttäjänä työtoverinsa asiassa. (Tapio Laholan nostama syyte minua vastaan)Heiskarille oli odotettavissa suurta hyötyä siitä, ettei minun Erkki Ahon todistajia kutsuta oikeudenkäyntiin 14.11.2005. Olisin voinut todistaa Heiskarin esteellisyyden ja se olisi merkinnyt vahingonkorvausvaatimusten laillisen pohjan muodostumista ja kaikkien minua koskevien väärien oikeudenpäätösten purkuperusteen muodostumista.
Vahingonkorvausvaatimukseni on 118 miljoonaa euroa korkoineen. Lisäksi kahdelta viime vuodelta lasku on vielä tekemättä.
Heiskari on merkitty kaupanvahvistajaksi 11.5.1995 tehdyssä kauppasopimuksessa. Heiskari ei itse ole ollut paikalla, eikä myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ole ollut paikalla, kun kauppasopimukset on allekirjoitettu. Sulo Heiskari on kuitenkin allekirjoittanut kauppasopimuksen lakisääteisenä kaupanvahvistajana ja todistanut olleensa tilaisuudessa paikalla. (Liite 1701)Heiskari on jälkeenpäin myös vahvistanut kauppasopimuksen, jossa myyjät myivät toisen omaisuutta omanaan. Kauppasopimus on laiton.
Mainitussa kauppasopimuksessa salattiin 47 miljoonan pantatut kiinnitykset ja ilmoitettiin tilauskanta 15 miljoonaa todellista suuremmaksi. Myyjillä ei ollut oikeutta myydä kiinteistöjä, eikä ostajilla ollut oikeutta tehdä kauppoja. Kysymys oli törkeästä petoksesta, jossa syyttäjä
Heiskari jätti syytteet nostamatta.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon 25.5.1995. Heiskari jätti syytteet nostamatta.
Alavieskan Puurakenne Oy:n hallituksen jäsenet vannoivat väärän pesänluettelon oikeaksi 25.5.1995.
Heiskari jätti syytteet nostamatta.Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtaja Jouni Remes ja hallituksen puheenjohtaja Markku Koski syyllistyivät osakeyhtiölain rikkomiseen myöntämällä yhtiön osakkaalle Tapani Käännälle lainan osakepääoman maksamiseen.Heiskari jätti syytteet nostamatta kun Tapani Kääntä lähti osakkaaksi PR-Teollisuus Oy:öön ostamalla osakkeita bulvaanien nimiin. Käännän olisi tuolloin pitänyt maksaa muita velkoja, eikä sijoittaa rahaa osakeyhtiöön. Kääntä syyllistyi teoillaan velalliseen epärehellisyyteen, mutta Heiskari jätti syytteet nostamatta.
Heiskari jätti syytteet nostamatta kun Jouni Remes ja Markku Koski väärensivät pöytäkirjat ja hakivat väärennetyillä pöytäkirjoilla yhtiön rekisteröinnin.Heiskari jätti syytteet nostamatta vaikka selkeästi oli osoitettavissa Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n törkeä petos kauppasopimuksissa. Oli etukäteen päätetty, että PR-talot poistetaan markkinoilta ja siitä huolimatta ostajia huijattiin tekemään yli 10 miljoonan markan kaupat, johon sisältyi törkeä petos.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi takaajat ja PR-Teollisuus Oy:n oikeuteen. Takaajia edusti oikeudessa heidän tietämättään ja ilman valtakirjoja heille täysin tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli. Ylivieskan käräjäoikeus oli asiasta tietoinen ja teki asiassa päätöksen. Päätöstä ei lähetetty asianosaisille, joten nämä eivät voineet käyttää lainsuomia oikeussuojakeinoja asiassa. Haasteiden toimittamisesta asianosaisille vastasi tuohon aikaan Ylivieskan käräjäoikeudessa syyttäjä Heiskari. Sulo Heiskarin tehtävänä oli myös valvoa oikeudenkäyntiä. Heiskari laiminlöi tehtävänsä.

Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin. Kaupat oli purettu, eikä saatava ollut selvä ja riidaton.Heiskari jätti syytteet nostamatta vaikka Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän lausuman ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja PR-Teollisuus Oy:n konkurssiasiassa.Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesänhoitajat Sampsa Teittinen ja Jyrki Anttinen lahjoittivat velkojien etua loukaten 32 miljoonan tilauskannan ilmaiseksi konsultti Stig Weckströmille.
Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja PR-Teollisuus Oy:n konkurssiasiassa.Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun ITC Finland Oy:n konkurssipesänhoitaja Antti Kejo laittoi konkurssipesään kokonaan väärän yhtiön koneet ja laitteet.Heiskari oli paikalla kun Ricahrd Rienstra vannoi väärän valan. Heiskari jätti syytteet nostamatta. Asianajaja Antti Kejo ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon. Syyttäjä Heiskari jätti syytteet nostamatta.
Syyttäjä
Heiskari on ollut tietoinen myös rahanpesuasioista. Hän on jättänyt asiat syyttämättä ja selvittämättä.
Syyttäjä
Heiskari on jättänyt syytteet nostamatta, kun Ylivieskan poliisipäällikkö Kaarlo Similä on antanut väärän lausuman 27.2.2004 Ylivieskan käräjäoikeudelle.
Syyttäjä
Heiskari on jättänyt syytteet nostamatta, kun varatuomari Paavo M. Petäjä ilmoitti Erkki Ahon konkurssipesään aiheettoman 100 000 markan saatavan. Rikoksen yrityskin on tuomittava.
Syyttäjä Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila hakivat väärillä tiedoilla rahaa Rahjan saariston Natura Life rahoitushakemuksella, missä loukattiin myös syvästi Kallan karien itsehallintoa.
Syyttäjä
Heiskari on jättänyt syytteet nostamatta Kalajoen matkailuasioissa, joissa kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski on toiminut samanaikaisesti Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Tähän kokonaisuuteen liittyy erittäin paljon laittomuuksia, joita olen tuonut esille kirjassani Olet Maamme Armahin Suomenmaa.
Heiskari on jättänyt syytteet nostamatta, kun on tiennyt, että Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitajat ovat hakeneet PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin.Heiskari on nostanut syytteet tekaistuilla perusteilla suojellakseen omia tekojaan ja saadakseen minut Erkki Ahon syylliseksi tekemättömiin rikoksiin ja siten leimattua minut rikolliseksi.
Heiskari on käyttänyt häikäilemättömästi virka-asemaansa väärin. Hän on käynyt myös mediakäräjiä toimimalla Ylivieskan käräjäoikeuden tiedottajana ja käyttänyt siihen syyttäjäresursseja. Lisäksi hän ei ole valvonut asioita, silloin kun syyttäjien työjärjestys oli vanhentunut.
Syyttäjä
Heiskari on pitkäaikaisen lautamiehen mukaan toiminut oikeudenistunnoissa lukuisia kertoja "pöhnässä" (alkoholin vaikutuksen alaisena).
Syyttäjä Heiskari on perusteettomasti estänyt todistajieni kuulemisen Ylivieskan käräjäoikeudessa.
Syyttäjä
Heiskari on vainoharhaisesti jahdannut minua aiheuttaakseen minulle mahdollisimman paljon vahinkoa.Heiskari on tiennyt totuuden, mutta on vaikuttanut asioihin niin, että syyttömistä on tehty syyllisiä ja rikolliset on päästetty kuin koirat veräjästä. LiiteKaupanvahvistaja Sulo Heiskarin allekirjoitus. Heiskari on merkitty kaupanvahvistajaksi 11.5.1995 tehdyssä kauppasopimuksessa. Heiskari ei itse ole ollut paikalla, eikä myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ole ollut paikalla, kun kauppasopimukset on allekirjoitettu. Sulo Heiskari on kuitenkin allekirjoittanut kauppasopimuksen lakisääteisenä kaupanvahvistajana ja todistanut olleensa tilaisuudessa paikalla. (1701)
Kommentti Oikeustieteen tohtori Petter Kavonius kirjoitti 5.2.2008 tämän netipäiväkirjan palautteessa:„Sanottakoon se nyt vielä selvästi kerran: En ole tämän Ahon juridisessa argumentaatiossa tai niihin liittyvissä faktoissa virheitä havainnut."

Muistin virkistämiseksi edellinen kirjeeni Teille poliisipäällikkö Petri Oulasmaa:Kiitän vastauksestanne. Pyydän Teitä huomioimaan seuraavat asiat. Poliisin tehtävä:
Poliisilaki 7.4.1995 1 § Poliisin tehtävä. Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä alueella olevien yhteisöjen ja alueen asukkaiden kanssa.Esitutkintalaki 30.4.1987 2 § Esitutkinnan toimittamisvelvollisuus. Poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty.Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan perusteella:Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin1. Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Päätös on annettava julkisesti, mutta lehdistöltä ja yleisöltä voidaan kieltää pääsy koko oikeudenkäyntiin tai osaan siitä demokraattisen yhteiskunnan moraalin, yleisen järjestyksen tai kansallisen turvallisuuden vuoksi nuorten henkilöiden etujen tai osapuolten yksityiselämän suojaamisen niin vaatiessa, tai siinä määrin kuin tuomioistuin harkitsee ehdottoman välttämättömäksi erityisolosuhteissa, joissa julkisuus loukkaisi oikeudenmukaisuutta.
2. Jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.
3. Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet:a) oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä;b) oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan;c) oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa;d) oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat;e) oikeus saada maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä.


13 artiklan mukaan: Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon Jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt.
14 artiklan mukaan: Syrjinnän kieltoTässä yleissopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen taataan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.
17 artiklan mukaan: Oikeuksien väärinkäytön kieltoMinkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai tehdä sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa niitä enemmän kuin tässä yleissopimuksessa on sallittu.
Petri Oulasmaan vastaus
ERKKI AHO:
viite: tutkinnanjohtajan vaihtaminen
Olette kirjoittanut 2.1.2008 kirjeessänne, että "rikostutkinta on suoritettu ala-arvoisella tavalla". Tätä olisi mielestänne osoittamassa mm. se, että Kovalaisen kuulustelu on suoritettu puhelimitse. Esitutkintaa koskevien säännösten (esitutkintalaki 22 § 2 mom) mukaan mm. asianomistajan kuulustelu voi tapahtua puhelimitse laissa asetetuilla edellytyksillä. Katson tähän
astisen esitutkintamenettelyn olleen asianmukaisen ja että teillä on ns. Kovalaisen -asiassa (6870/R/4131/07) mahdollisuus kannanmuodostukseen loppulausunnossanne.

Vastaukseni Petri Oulasmaalle
Rikostutkinta liittyy erittäin suureen selvittämättömään rikosvyyhteen. Siitä olen lähettänyt
teille informaation 28.12.2007 klo 7.15. Tässä vielä uudelleen taustojen osoitetiedot asioille.

Vaarallinen aluehttp://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=16
Suomussalmella ei tutkita törkeitä virkarikoksiahttp://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=258
Asianajaja Mikko Kovalainen väärensi avoimet asianajovaltakirjathttp://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=432

Katson, että on kiistattomasti todistettu, että
Mikko Kovalainen on väärentänyt avoimet asianajovaltakirjat. Ehkä on siitä syystä valinnut asuinpaikakseen Tallinnan. Saamani tiedon mukaan hän ei ole enää asianajaja. Poliisin olisi tullut selvittää pitääkö väittämäni ja todistusaineistoni paikkansa asiakirjaväärennöksistä. Se on koko asian ydin. Siis ensin olisi tullut tutkia allekirjoitusten oikeellisuus.
Poliisi on tältä osin laiminlyönyt tehtävänsä ja se on vaarantanut poikkeuksellisella tavalla oman oikeusturvani. Minulla on peruteltu syy epäillä poliisia virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä, koska keskeisin asia koko rikostutkinnassa on suorittamatta ennen loppulausuntojen antamista. Jos poliisi olisi toiminut oikein ja järkevästi niin se olisi varmistanut allekirjoitusasian ensin ja ryhtynyt sen perusteella asian vaatimiin toimenpiteisiin. Nämä toimenpiteet olen esittänyt kuulustelupöytäkirjassani.
Mikko Kovalainen olisi pitänyt pidättää tutkintojen ajaksi
ja hänen omaisuutensa olisi pitänyt hakea hukkaamiskieltoon. Miksi poliisi toimi tarkoituksellisesti väärin?

Oulasamaa vastaa:
Olette kirjoittanut "tutkija sekä tutkinnanjohtaja ovat esteellisiä tutkimaan asioita". Esteellisyydestä on säännelty esitutkintalain 16 §:ssä 1 momentissa, jossa perusteina mainittu sukulaisuus tai asianosaisuus (1) / erityinen hyöty itselle tai lähisukulaiselle (2) / avustaminen, edustaminen (3) / palvelus- tms. suhde (4) / yhteisön tms. toimielimen jäsenyys (5) / jos luottamus tai puolueettomuus muusta erityisestä syystä vaarantuu (6). Olen pyytänyt tapaamisessamme 27.12.2007 kirjallisesti yksilöimään väitettyjä esteellisyysperusteita ja olette nyt kirjeenne laajahkossa liiteaineistossa tuonut esiin erinäisiä seikkoja.

Erkki Ahon vastaus:
Olen katsonut, että luottamus ja puolueettomuus juuri näiden poliisien toimintaa vaarantunut siitä syystä, että he ovat jättäneet kaikki rikokset selvittämättä, vaikka todistusaineisto on kiistaton.Olen tehnyt yksityiskohtaisen selvityspyynnön tutkinnanjohtaja Raimo Ollilalle, jonka Te vahvistitte omalla sähköpostilla kahteen kertaan perille tulleeksi. Raimo Ollilan pitää vastata näihin esittämiin yksilöityihin esteellisyysväittämiin ja siihen miksi hän on jättänyt kaikki nämä rikokset tutkimatta ja selvittämättä.
Tässä vielä muistin virkistämiseksi mihin tutkinnanjohtajan
Raimo Ollilan pitää vastata.
Minulle eikä asianajajilleni riitä, että tutkinnanjohtaja
Raimo Ollila itse ilmoittaa ettei ole esteellinen
Oikeuskäsittelyssä tuomioistuimen tulee ratkaista onko
Raimo Ollila toiminut esteellisenä vai ei.
Minä esitän esteellisyysväitteet kirjallisesti ja yksityiskohtaisesti. Tutkinnanjohtaja
Raimo Ollilan on vastattava kirjallisestija yksityiskohtaisesti ennen loppulausuntojen antamista 11.1.2008. Vaikka Raimo Ollila vaihdettaisiin tutkinnanjohtajana toiseen henkilöön niin siitä huolimatta hänen on vastattava minun esittämiini esteellisyysväittämiin ja kerrottava miksi hän on jättänyt kiistattomat rikokset selvittämättä.
Selostukset tapahtumasta ja todistusaineistotHeiskari toimi syyttäjänä työtoverinsa asiassa. (Tapio Laholan nostama syyte minua vastaan)
Heiskarille oli odotettavissa suurta hyötyä siitä, ettei minun Erkki Ahon todistajia kutsuta oikeudenkäyntiin 14.11.2005. Olisin voinut todistaa Heiskarin esteellisyyden ja se olisi merkinnyt vahingonkorvausvaatimusten laillisen pohjan muodostumista ja kaikkien minua koskevien väärien oikeudenpäätösten purkuperusteen muodostumista.
Vahingonkorvausvaatimukseni on 118 miljoonaa euroa korkoineen. Lisäksi kahdelta viime vuodelta lasku on vielä tekemättä.
Heiskari on merkitty kaupanvahvistajaksi 11.5.1995 tehdyssä kauppasopimuksessa. Heiskari ei itse ole ollut paikalla, eikä myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ole ollut paikalla, kun kauppasopimukset on allekirjoitettu. Sulo Heiskari on kuitenkin allekirjoittanut kauppasopimuksen lakisääteisenä kaupanvahvistajana ja todistanut olleensa tilaisuudessa paikalla. (Liite 1701)
Heiskari on jälkeenpäin myös vahvistanut kauppasopimuksen, jossa myyjät myivät toisen omaisuutta omanaan. Kauppasopimus on laiton.
Mainitussa kauppasopimuksessa salattiin 47 miljoonan pantatut kiinnitykset ja ilmoitettiin tilauskanta 15 miljoonaa todellista suuremmaksi. Myyjillä ei ollut oikeutta myydä kiinteistöjä, eikä ostajilla ollut oikeutta tehdä kauppoja. Kysymys oli törkeästä petoksesta, jossa syyttäjä Heiskari jätti syytteet nostamatta.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon 25.5.1995. Heiskari jätti syytteet nostamatta.
Alavieskan Puurakenne Oy:n hallituksen jäsenet vannoivat väärän pesänluettelon oikeaksi 25.5.1995. Heiskari jätti syytteet nostamatta.
Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtaja Jouni Remes ja hallituksen puheenjohtaja Markku Koski syyllistyivät osakeyhtiölain rikkomiseen myöntämällä yhtiön osakkaalle Tapani Käännälle lainan osakepääoman maksamiseen.
Heiskari jätti syytteet nostamatta kun Tapani Kääntä lähti osakkaaksi PR-Teollisuus Oy:öön ostamalla osakkeita bulvaanien nimiin. Käännän olisi tuolloin pitänyt maksaa muita velkoja, eikä sijoittaa rahaa osakeyhtiöön. Kääntä syyllistyi teoillaan velalliseen epärehellisyyteen, mutta Heiskari jätti syytteet nostamatta.
Heiskari jätti syytteet nostamatta kun Jouni Remes ja Markku Koski väärensivät pöytäkirjat ja hakivat väärennetyillä pöytäkirjoilla yhtiön rekisteröinnin.
Heiskari jätti syytteet nostamatta vaikka selkeästi oli osoitettavissa Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n törkeä petos kauppasopimuksissa. Oli etukäteen päätetty, että PR-talot poistetaan markkinoilta ja siitä huolimatta ostajia huijattiin tekemään yli 10 miljoonan markan kaupat, johon sisältyi törkeä petos.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi takaajat ja PR-Teollisuus Oy:n oikeuteen. Takaajia edusti oikeudessa heidän tietämättään ja ilman valtakirjoja heille täysin tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli. Ylivieskan käräjäoikeus oli asiasta tietoinen ja teki asiassa päätöksen. Päätöstä ei lähetetty asianosaisille, joten nämä eivät voineet käyttää lainsuomia oikeussuojakeinoja asiassa. Haasteiden toimittamisesta asianosaisille vastasi tuohon aikaan Ylivieskan käräjäoikeudessa syyttäjä Heiskari. Sulo Heiskarin tehtävänä oli myös valvoa oikeudenkäyntiä. Heiskari laiminlöi tehtävänsä.
Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin. Kaupat oli purettu, eikä saatava ollut selvä ja riidaton.
Heiskari jätti syytteet nostamatta vaikka Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän lausuman ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja PR-Teollisuus Oy:n konkurssiasiassa.
Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesänhoitajat Sampsa Teittinen ja Jyrki Anttinen lahjoittivat velkojien etua loukaten 32 miljoonan tilauskannan ilmaiseksi konsultti Stig Weckströmille.
Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut väärän lausuman 
Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja PR-Teollisuus Oy:n konkurssiasiassa.
Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun ITC Finland Oy:n konkurssipesänhoitaja Antti Kejo laittoi konkurssipesään kokonaan väärän yhtiön koneet ja laitteet.
Heiskari oli paikalla kun Ricahrd Rienstra vannoi väärän valan. Heiskari jätti syytteet nostamatta. Asianajaja Antti Kejo ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon. Syyttäjä Heiskari jätti syytteet nostamatta.
Syyttäjä Heiskari on ollut tietoinen myös rahanpesuasioista. Hän on jättänyt asiat syyttämättä ja selvittämättä.
Syyttäjä Heiskari on jättänyt syytteet nostamatta, kun Ylivieskan poliisipäällikkö Kaarlo Similä on antanut väärän lausuman 27.2.2004 Ylivieskan käräjäoikeudelle.
Syyttäjä Heiskari on jättänyt syytteet nostamatta, kun varatuomari Paavo M. Petäjä ilmoitti Erkki Ahon konkurssipesään aiheettoman 100 000 markan saatavan. Rikoksen yrityskin on tuomittava.
Syyttäjä Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila hakivat väärillä tiedoilla rahaa Rahjan saariston Natura Life rahoitushakemuksella, missä loukattiin myös syvästi Kallan karien itsehallintoa.
Syyttäjä Heiskari on jättänyt syytteet nostamatta Kalajoen matkailuasioissa, joissa kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski on toiminut samanaikaisesti Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Tähän kokonaisuuteen liittyy erittäin paljon laittomuuksia, joita olen tuonut esille kirjassani Olet Maamme Armahin Suomenmaa.
Heiskari on jättänyt syytteet nostamatta, kun on tiennyt, että Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitajat ovat hakeneet PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin.
Heiskari on nostanut syytteet tekaistuilla perusteilla suojellakseen omia tekojaan ja saadakseen minut Erkki Ahon syylliseksi tekemättömiin rikoksiin ja siten leimattua minut rikolliseksi.
Heiskari on käyttänyt häikäilemättömästi virka-asemaansa väärin. Hän on käynyt myös mediakäräjiä toimimalla Ylivieskan käräjäoikeuden tiedottajana ja käyttänyt siihen syyttäjäresursseja. Lisäksi hän ei ole valvonut asioita, silloin kun syyttäjien työjärjestys oli vanhentunut.
Syyttäjä Heiskari on pitkäaikaisen lautamiehen mukaan toiminut oikeudenistunnoissa lukuisia kertoja "pöhnässä" (alkoholin vaikutuksen alaisena).
Syyttäjä Heiskari on perusteettomasti estänyt todistajieni kuulemisen Ylivieskan käräjäoikeudessa.
Syyttäjä Heiskari on vainoharhaisesti jahdannut minua aiheuttaakseen minulle mahdollisimman paljon vahinkoa. Heiskari on tiennyt totuuden, mutta on vaikuttanut asioihin niin, että syyttömistä on tehty syyllisiä ja rikolliset on päästetty kuin koirat veräjästä.
Heiskari tunkeutui Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalueella juovuksissa erään naisen telttaan sillä seurauksella, että hän sai elinikäisen porttikiellon leirintäalueelle. Hänet poistettiin leirintäalueelta. Asiasta tehtiin myös kuulustelupöytäkirjat.
Petri Ouolasmaan vastaus:

Konkurssisäännön vastainen toiminta ja törkeä petos

Olen kuullut asian johdosta Ollilaa ja Rahkolaa. He eivät katso olevansa esteellisiä tutkimaan / johtamaan esitutkintaa nyt käsillä olevissa tapauksissa. He ovat viitaneet myös aiempiin
esteellisyysväitteisiinne ja niihin annettuihin vastauksiin - sekä muiden tahojen näiden väitteiden johdosta tekemiin päätöksiin.Lisäksi Rahkola on nyt todennut, että hän ei ole - vastoin kirjeenne kohdassa 16 olevaa väitettä - ole poliittisesti aktiivi henkilö.

Erkki Ahon vastaus:

Minä pyydän Ollilaa ja Rahkolaa toimittamaan minulle ne vastaukset ja päätökset, joihin he
vetoavat ilmoittaessaan olevansa esteettömiä. Käynnistän rikostutkinnat niiden asiakirjojen pohjalta.
Myönnän, että poliisi
Harri Rahkola ei ole poliittisesti aktiivinen keskusalainen henkilö,
mutta on keskustan äänestäjä. Hänen vaimonsa oli ainakin tekemäni rikostutkintapyynnön Kalajoen kunnan palveluksessa. Tämä on saattanut vaikuttaa siihen, että Harri Rahkola jätti tutkimatta tekemäni tutkintapyynnön Kalajoen kunnan minuun kohdistamasta syrjinnästä.
Harri Rahkola on jättänyt vastaamatta miksi hän jätti asian tutkimatta kokonaan. Siis ei minkäänlaista päätöstä asiasta. Se on lainvastainen teko.Minun oikeustajuni mukaan tämä laiminlyönti muodostaa esteellisyysperustan rikostutkinnalle myös esitutkintalain
perusteella. Lisäksi hän on jättänyt kaikki muutkin rikostutkintapyynnöissäni olleet rikokset selvittämättä.
Petri Oulasmaan vastaus
Kirjekohdan 12 osalta (selvitys- jatutkintapyyntöihin vastaamattomuus -väite) Ollila on todennut, että hän on toiminut esitutkintalain mukaisesti ja kirjannut kaikki Ylivieskan
poliisilaitokselle saapuneet tutkinta- ja selvityspyynnöt. Voitte halutessanne toimittaa yksilöimänne kirjejäljennökset (6 kpl, 3.1.- 17.1.2006), niintarkastamme kirjeiden johdosta tehdyt toimenpiteet. Muilta osin katson, että esittämänne väitteet ovat tulleet käsitellyiksi riittävästi jo aiemmissa yhteyksissä.

Erkki Ahon vastaus:
Ylivieskan poliisi Raimo Ollila valehtelee. Hän ei ole vastannut selvityspyyntöihin ja hän on jättänyt selvittämättä rikokset. Olen tehnyt Ylivieskan poliisi Raimo Ollilalle selvityspyynnöt. Miksi hän on jättänyt selvittämättä selvät rikokset ja suojellut rikollista toimintaa? Olen tehnyt selvityspyynnöt Ylivieskan poliisille 3.1.2006, 4.1.2006, 6.1.2006, 11.1.2006, 16.1.2006 ja 17.1.2006. Lain mukaan poliisin tulee vastata minulle asiassa. Ylivieskan poliisi on jättänyt minulle kokonaan vastaamatta asiassa eli toiminut vastoin lakia. Oulun lääninhallituksen poliisiosaston valvontaan kuuluu Ylivieskan poliisin toiminta. Oulun lääninhallituksen poliisiosastolla on ollut tiedossa selvityspyyntöni Ylivieskan poliisi Raimo Ollilalle. Pyydän Oulun lääninhallituksen poliisiosasto hoitamaan lain mukaiset tehtävänsä ja valvomaan, että Ylivieskan poliisi Raimo Ollila vastaa minulle esittämiini selvityspyyntöihin miksi hän on jättänyt kaikki rikokset selvittämättä.
Selvityspyynnöt liittyvät suurelta samoihin asioihin, joita olen esittänyt nytkin Raimo Ollilan vastattavaksi. Ylivieskan poliisipäällikkönä olette Petri Oulasmaa hänen esimiehensä ja siksi katson, että Te olette ensisijaisesti vastuussa poliisi Raimo Ollilan toimista. Jos Raimo Ollila väittää ettei hän ole saanut selvityspyyntöjä niin minä tuon selvityspyynnöt todistusaineistoksi oikeuskäsittelyyn.

Petri Oulasmaan vastaus:

Kun nyt olen tutkinut asiassa esitetyt väitteet sekä kuultujen vastaukset olen tullut siihen johtopäätökseen, että asiassa ei ole esillä esitutkintalain 16 §:n 1 momentin 1 - 6 kohdassa tarkoitettuja esteellisyysperusteita, enkä näin muodoin ole vapauttamassa Ollilaa tai Rahkolaa tehtävistään. Olen informoinutesteellisyysväitteiden osalta esimiesvirastoamme Oulun lääninhallitusta joaiemmassa vaiheessa, eikä heilläkään ole ollut huomauttamista tutkinnanjohtajanja tutkijan henkilön tai menettelyjen suhteen.

Erkki Ahon vastaus:

Minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että ette ole perehtyneet esimiehenä poliisi Raimo Ollilan esteellisyysasiaan riittävän perusteellisesti. Siksi pyydän teiltä myös yksilöityä ja perusteltua vastausta Raimo Ollille esittämiini yksityiskohtaisiin ja perusteltuihin esteellisyysväittämiin, jotka perustuvat siihen, että Raimo Ollilan poliisina on jättänyt tutkimatta ja selvittämättä selkeät rikokset vaikka todistusaineisto on kiistaton.Pyydän Teidän poliisipäällikkö Petri Oulasmaan yksilöityjä vastauksianne yksityiskohtaisiin ja perusteltuihin väitteisiini ennen loppulausunnon antamista.






Petri Oulasmaan vastaus:

Olette vaatinut kirjeessä Ollilan, Rahkolan sekä kihlakunnansyyttäjä Sulo Heiskarin "pidättämistä". En näe asiassa syytä pakkokeinolain taikka virkamieslain mukaiselle pidättämiselle (virasta pidättämiselle), enkä Heiskarin osalta ole muutoinkaan toimivaltainen arvioimaan hänen menettelyään.
Petri Oulasmaa Ylivieskan kihlakunnan ma poliisipäällikkö
Tiedoksi: Ylivieska pl / Ollila Raimo, Rahkola Harri, Nisula Anni (laitoksen
virkaposti) sekä Oulun syyttäjänvirasto / Sulo Heiskari
Erkki Ahon vastaus:
Kuten kirjeeni alussa totesin niin Suomen perustuslain 6 §:n mukaan kaikki ovat yhdenvertaiset
lain edessä. Mikään laki ei estä poliisipäällikkö Petri Oulasmaata puuttumasta Ylivieskan kihlakunnan johtavan syyttäjän Sulo Heiskarin rikolliseen toimintaan. Laki ei estä, vaan laki suorastaan velvoittaa puuttumaan tähän rikolliseen toimintaan. Siksi uudistan Raimo Ollilan ja Sulo Hieskarin pidättämisvaatimukset ja myös Mikko Kovalaisen pidättämisvaatimuksen
sekä omaisuuden hukkaamiskieltoon asettamisen. Uudistan vaatimukseni tutkinnanjohtaja Raimo Ollilan ja tutkija Harri Rahkolan vaihtamisesta. Vaadin, että saan antamaa loppulausunnon asiassa vasta sitten, kun Raimo Ollila, Harri Rahkola ja Petri Oulasmaa ovat vastanneet yksilöidysti esteellisyysväittämiini ja antaneet vastaukset siihen sisältääkö yksilöity aineisto rikoksia vai ei. En väitä, että poliisipäällikkö Petri Oulasmaa olisi esteellinen asiassa, mutta haluan varmistua, että hän toimii lainmukaisesti ja on perehtynyt asioihin. Siis tietää mistä hän päättää. Suomen lakia noudattamalla rikokset ratkaistaan tehokkaasti ja nopeasti. Siksi vaadin poliisia noudattamaan Suomen lakia.

Kalajoella 4.1.2008
Erkki Aho kaupunginvaltuutettu

Tiedoksi: Oulun lääninhallituksen poliisiosasto, Oulun syyttäjävirasto, sisäministeriön poliisiosasto, poliisijohtaja Markku Salminen, sisäministeri Anne Holmlund, valtakunnansyyttäjävirasto syyttäjäviraston johtaja Matti Kuusimäki, asianajajani
Kalajoella 27.2.2008 Erkki Aho kaupunginvaltuutettu
Tiedoksi Oulun lääninhallituksen poliisiosasto ja Sisäministeriön poliisiosasto


Arvoisa puheenjohtaja

Esitutkintalain 16 §:n mukaan
Tutkinnanjohtaja tai tutkija on esteellinen:
1) jos hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen;
2) jos asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen;
3) jos hän tai hänen lähisukulaisensa avustaa tai edustaa asianosaista tai sitä, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
4) jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
5) jos hän kuuluu sellaisen yhteisön, säätiön tai julkisoikeudellisen laitoksen hallitukseen, hallintoneuvostoon tai niihin rinnastettavaan toimielimeen, joka on asianosainen taikka jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; tai
6) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Arvoisa puheenjohtaja

Erikoinen isänpäivä – tapon yritys. Perjantaina 11.11.2005 kello 17 aikoihin poistuin Kalajoen kaupunginvaltuuston juhlakokouksesta Pohjankylän koululta. Piha-alueelta lähti perääni siviiliauto, mikä seurasi minua kotiin saakka. Kun olin poistumasta autosta kaksi poliisimiestä ilmoitti pidätysmääräyksestä, mutta heillä ei ollut oikeudenpäätöstä esittää asialle. Minut vietiin Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan. Ehdin kuitenkin ottaa mukaani pyyhkeiden ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvien asioiden lisäksi joitakin asiapapereita, verenpainelääkkeeni ja verenpainemittarini, mikä pelasti henkeni.

Jos en olisi pystynyt näyttämään todeksi verenpainettani ja hengenvaarallista tilannettani, niin olisin varmasti nyt vainaja. Asiasta olisi todennäköisesti uutisoitu, että kalajokinen mies kuoli Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan, kuolinsyy on tuntematon.

Verenpaineeni nousi törkeän, epäoikeudenmukaisen sekä järjettömän pidätyksen johdosta perjantaina 11.11.2005 niin, että klo 18.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, klo 20.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, kello 22.20 lukemat olivat 208/135 pulssi 82, klo 24.00 lukemat olivat 258/142. Minut kiidätettiin ambulanssilla poliisisaattueessa puolenyön aikaan Oulaisten terveyskeskukseen. Minua oli siellä lisäksi kahden poliisin saattue vastassa. Sain Oulaisten terveyskeskuksessa ampullin, en muista lääkettä. Verenpaine saatiin laskemaan muistaakseni 170/105. Poliisisaattueessa minut vietiin takaisin putkaan.

Lauantaina 12.11.2005 verenpaineeni alkoi jälleen nousta lääkityksestä huolimatta. Kello 5.50 verenpaineeni oli 191/111 pulssi 70, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 7.20 199/129 pulssi 78, klo 9.40 203/138 pulssi 78. Silloin minut kiidätettiin Ylivieskan terveyskeskukseen. Verenpaineeni oli edelleen korkea, klo 11.20 191/128 pulssi 84, klo 12.20 186/113 pulssi 85, ja kello 13.10 210/122 pulssi 82. Minut vietiin poliisisaattueessa uudelleen Ylivieskan terveyskeskukseen n. klo 14.00. Sain verenpainelääkettä, minkä avulla verenpaineeni saatiin laskemaan. Katson, että kysymyksessä oli selkeä tapon yritys, koska minut oli jätetty yksin ilman valvontaa pyhäpäiväksi sairaana Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan.

Puheluita en saanut vastaanottaa sunnuntaina, jolloin oli isänpäivä, mikä on omalle perheelleni varsin tärkeä juhlapäivä. Tyttäreni ja vaimoni olivat yrittäneet soittaa useita tunteja Ylivieskan poliisilaitokselle, mutta kukaan ei ollut vastannut puhelimeen. Myös lukuisat muut henkilöt olivat yrittäneet tavoittaa minua, mutta minulle ei välitetty puheluita. En saanut myöskään soittaa puhelimella.

Maanantaina n. klo 9.00 minut vietiin poliisien saattamana Ylivieskan käräjäoikeuteen. Minulla ei ollut mahdollisuutta saada ruokaa aamulla eikä koko päivänä. Jouduin olemaan oikeudenistunnossa 9.00 – 16.40 ilman ruokaa. Juomana oli vain kaksi jaffapulloa. Verenpaineeni lienee ollut n. 220-240/ 130-140 oikeudenkäynnin aikana. Tilanne oli kahden lääkärinlausunnon perusteella hengenvaarallinen.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 33 §:n mukaan minua olisi saanut pitää säilössä kolme päivää. Olen ollut säilössä neljä päivää eli perjantaista 11.11.2005 maanantaihin 14.11.2005. Miksi näin on menetelty? Kuka teki virkavastuulliset päätökset siitä, että minut pidätetään ja pidetään poliisin säilössä vaikka terveydentilani sairaudestani johtuen oli hengenvaarallinen? Miksi oikeudenistunto pidettiin vaikka minä ilmiselvästi en ollut juridisesti läsnä oikeudenistunnossa? Oikeudenkäynti ei mielestäni täyttänyt alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynninperiaatteita. Minä jouduin oikeuteen ilman asiakirjoja, ilman asianajajaa ja lääkäreiden mukaan vakavasti sairaana, koska terveydentilani oli hengenvaarallinen.

Ylivieskan käräjäoikeuden tuomarina oli täysin kokematon henkilö, joka oli täysin syyttäjän Sulo Heiskarin pyöriteltävissä.

Mikä oli pidätyksen todellinen syy?

Olen selvittänyt perusteellisesti PR-talojen konkurssien syyt ja syylliset, jotka ovat vielä vapaalla jalalla ja voivat käyttää virka-asemaansa törkeästi väärin. PR-talojen konkurssit ovat Suomen taloudellisen laman yksi keskeisimmistä rikoksista, joiden avulla voidaan paljastaa laaja rikollisjoukko.

Pankkikriisin seurauksena kaadettaviin yrityksiin ujutettiin ns. saattohoitajia, joiden tehtävänä oli ajaa yritykset konkurssiin. Velkasaneerauksen aikana Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäälliköksi valittiin velkasaneerausmiesten vaatimuksesta ja Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella taloustieteiden maisteri Jouni Remes, joka oli toiminut aikaisemmin muissa talotehtaissa, jotka olivat menneet konkurssiin sekä Sodankylän Osuuspankin johtajana. Kun Alavieskan Puurakenne Oy saatiin konkurssiin niin Jouni Remes ryhtyi tekemään laskelmia kahdelle ostajataholle samanaikaisesti siitä mitä konkurssipesälle kannattaa tarjota kiinteistöstä, maa-aluista, koneista, laitteista ja keskeneräisestä tilauskannasta. Remes laski keskeneräisen tilauskannan määräksi 26 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli 15 miljoonaa markkaa. Tuotoksi laskettiin 6,5 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli vain 5000 markkaa.

Olin itse silloin Raahen Porvari- ja kauppakoulussa opettajana ja olin toiminut myös Pohjois-Suomen Toimitusjohtajakoulun johtajana. Katsoin, että liikeidea on kunnossa ja uskoimme rahoituksen järjestämisen alan ammattilaisen Jouni Remeksen tehtäväksi. Halusin kuitenkin itse varmistaa Alavieskan kunnan investointiavustuksen, mikä oli 950 000 markkaa ja pyysin perustettavan yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi kansanedustaja Kalevi Mattilaa. Tämä kieltäytyi kunniasta tekosyynä sairaus. Pyysin Mattilan kieltäytymisen jälkeen puheenjohtajaksi kansanedustaja Markku Koskea. Hän lupautui tehtävään ja katsoin, että näin oli varmistettu suhteet Kera Oy:n lainoihin ja avustuksiin.

Jouni Remes oli Kera Oy:n järjestämä saattohoitaja yritykselle. Saattohoitajaepäilyksen kuulin ensimmäisen kerran kansanedustaja Kalevi Mattilalta, kun jouduimme Jouni Remeksen erottamisen jälkeen ottamaan yhtiön toimitusjohtajaksi Stig Weckströmin Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n kiristyksen jälkeen.

Rekisterimerkintärikokset

Saattohoitaja Jouni Remes ja kansanedustaja Markku Koski väärensivät perustettavan yhtiön hallituksen ja yhtiökokouksen pöytäkirjat. Väärennetyn pöytäkirjan mukaan Euronio Oy:n yhtiökokous on pidetty Helsingissä 8.5.1995 yhtiön toimitiloissa ja osallistujiksi on merkitty Jouni Remes, Markku Koski, Heino Virta, Kari Konu ja Erkki Aho. Totuus on se, että Euronio Oy oli paperiyhtiö eikä sillä ollut toimitiloja Helsingissä eikä Kari Konu, Heino Virta ja Erkki Aho ole olleet Helsingissä 8.5.1995. Myös yhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja on väärennetty Jouni Remeksen ja Markku Kosken toimesta. Kukaan yhtiön osakkaista ei ole ollut Helsingissä tammikuun 4 päivänä 1994. Näillä väärennetyillä asiakirjoilla Jouni Remes haki yrityksen rekisteröinnin ja salasi totuuden osakkeenomistajilta.
Törkeät petokset kaupanteossa

Saattohoitaja Jouni Remes teki Kera Oy:n vaatimuksesta ja perustettavan yhtiön osakkaiden tietämättä 8.5.1995 sopimuksen, että yhtiön rahoitusjärjestelyt eivät edellytä Kera Oy:n mukaan tuloa. Tämän vaatimuksen Kera Oy esitti sen takia, että se oli päättänyt poistaa PR-talotehtaan markkinoilta. Tätä ei kuitenkaan kerrottu perustettavan yhtiön osakkaille.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät 11.5.1995 kolmella eri kauppakirjalla kiinteistöt, maa-alueet, koneet ja laitteet, tuoteoikeudet ja keskeneräisen tilauskannan Euronio Oy:lle (myöh. PR-Teollisuus Oy). Väliaikaisilla pesänhoitajilla ei konkurssisäännön mukaan ole oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Väliaikaiset pesän eivät esittäneet kaupanteon yhteydessä myöskään valtakirjaa että heillä on oikeus myydä toisen omaisuutta.

Kaupanteossa salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja tilauskanta ilmoitettiin 26 miljoonaksi markaksi. Todellisuudessa keskeneräinen tilauskanta oli 15 miljoonaa markkaa ja tuotto 5000 markkaa ilmoitetun 6,5 miljoonaan sijaan.

Kauppasopimukset on allekirjoitettu Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Kauppakirjojen allekirjoittajana ovat olleet Euronio Oy:n puolesta Heino Virta ja Jouni Remes.

Asian voi todistaa Maskosen toimistossa työskennellyt Minna Hanhisuvanto. Kaupanvahvistajaksi on tietoisesti valittu tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kuitenkaan ole ollut paikalla, kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo ei ole ollut paikalla kun kauppasopimuksen on allekirjoitettu ja kaupat on vahvistettu.

Kauppasopimuksiin liittyi 1 530 000 markan takaus, jossa takaajina olivat Markku Koski, Heino Virta, Jouni Remes, Kari Konu ja Erkki Aho.

Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaiset pesänhoitajat Hannu Maskonen ja Antti Latola esittivät Ylivieskan käräjäoikeudelle 26.6.1995 väärän pesänluettelon, mikä vannottiin oikeaksi. Menettely oli todella törkeää toimintaa.

Alavieskan kunnan petollinen toiminta

Alavieskan kunnanhallitus piti kokouksen 10.5.1995 ja päätti asioista niin kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. Asia käsiteltiin kokouksessa asiana 74 §. Keskustan ryhmäkokouksen jälkeen kunnanhallitus piti yllättäen uuden kiireellisesti kokoon kutsutun kokouksen 15.5.1995 klo 21. Siinä asia käsiteltiin uudelleen kohdassa 77§. Sihteerinä ja esittelijänä toimi kunnanjohtaja Aarne Karvonen.

Kunnanvaltuusto käsitteli asian 16.5.1995. Kunnanvaltuusto käsitteli asian § 74 pohjalta, mutta valtuusto käsitteli asian pykälän 77 mukaisesti. Valtuuston päätös oli kokonaan toinen kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. On syytä epäillä, että Alavieskan kunnanvaltuuston päätökseen vaikutti saattohoitaja Jouni Remeksen toiminta, jonka tehtävänä oli perustetavan yhtiön toiminnan tuhoaminen ja PR-talotehtaan markkinoilta poistaminen.

Kosken kelkan kääntö

Yhtiön hallituksen kokousten yhteydessä kansanedustaja Markku Koski kertoi, että häntä on voimakkaasti moitittu siitä Kera Oy:n taholta, että hän lähti mukaan PR-Teollisuus Oy:öön. Koski kertoi, että Kera Oy:ssä on tehty päätös poistaa ylikapasiteettia markkinoilta ja PR-Talot on poistettavien listalla. Erään ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Arponen oli sanonut ”Kuule Markku, kyllä minä sinut pelastan”.

Heinäkuussa 1995 Kosken käytöksessä oli havaittavissa selvää muutosta. Kera Oy ja Arsenal Oy olivat selkeästi vaikuttaneet Kosken toimintaan. PR-Talotehdas oli poistettava markkinoilta.

Saattohoitaja Jouni Remes teki kovasti töitä tämän asian toteuttamiseen. Hän esti PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n 500 000 markan lainansaannin. Pankinjohtaja Anja Kauppi olikin pyytänyt Uhtua Woodin edustajia kutsumaan PR-Teollisuus Oy:n hallituksen hätäkokoukseen ja erottamaan Jouni Remeksen yhtiön vastaisen toiminnan johdosta.

Asianajajien ja käräjäoikeuden sikailua

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä esitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon 24.5.1995 ja Alavieskan Puurakenne Oy:n vastuulliset henkilöt tekivät väärän valan.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi PR-Teollisuus Oy:n ja takaajat Ylivieskan käräjäoikeuteen 13.11.1995 lähetetyllä haastehakemuksella. Haastehakemusta ei toimitettu takaajille, vaan takaajille täysin tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle, että hän edustajaa kaikkia takaajia ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja vaikka nämä eivät ole saaneet haastetta tiedoksi lainkaan. Ylivieskan käräjäoikeus hyväksyi menettelyn, teki asiassa ratkaisun ja jätti ilmoittamatta asiasta takaajille joten nämä eivät voineet käyttää lakisääteisiä oikeussuojakeinojaan.

Kera Oy:n kiristys

Heikko rahoituksen hoito oli herättänyt pääosakkaan eli Uhtua Wood Oy:n huomiota jo kesän aikana. Jos asian ilmaisee ilmeikkäämmin niin Remeksellä ja Uhtua Wood Oy:llä oli mennyt sukset pahemman kerran ristiin. Usko Jouni Remeksen kykyihin ja tahtoon hoitaa asioita rehellisesti oli mennyt. Jouni Remes nautti enää Markku Kosken luottamusta, ei muiden hallituksen jäsenten. Markku Kosken käytös oli muuttunut kesän aikana ratkaisevasti. Hän kertoi jutelleensa paljon Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n Seppo Sipolan kanssa. Tuntui kuin hänet olisi aivopesty.

Erotimme Jouni Remeksen. Markku Koskella oli heti Remekselle seuraaja valmiina. Hän oli kera Oy:n ja Arsenal Oy:n suosittelema ja vaatima henkilö, konsultti Stig Weckström. Hän oli omasta mielestään vertaansa vailla oleva henkilö. Kaikki mitä hän oli tehnyt oli suurta menestystä. Vain kerran elämässään hän oli epäonnistunut. Weskströmin palkkavaatimus oli 5000 markkaa päivä + arvonlisävero ja juoksevat kulut. Käytännössä tämä merkitsi 6800-8000 markan päivittäistä kuluerää. Kera Oy:n vaatimus oli se, että Weckström oli valittava toimitusjohtajaksi tai muuten yritys ajetaan konkurssiin.

Teimme Weckströmin palkkaamisesta oman sopimuksemme, jonka laitoimme Markku Koskelle eduskuntaan. Määrittelimme Weckströmille 500 000 markan uhkasakon, jos tämä luovuttaa tietoja ulkopuolisille tahoille. Sopimukseen sisältyi myös kohta, että Weckström ei ollut yksin nimenkirjoitusoikeutta.

Konkurssi tavoitteena

Pian vahvistui käsityksemme siitä, että Weckströmillä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jo ensimmäisen työpäivänsä iltana, mikä oli yrityksen pikkujoulu, hän kertoi tanssilattialla yrityksen vientisihteeri Ela Lillemaalle, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Olisikohan pikkujoulubooli saanut vanhan herran avoimeksi? Lillemaa tulikin hädissään tiedustelemaan vientipäällikkö Tapani Käännältä, että ei hallittu alasajo merkitse konkurssia.

Pian Weckström ryhtyikin operoimaan Kera Oy:n ruumiinpesuryhmän kanssa PR-Teollisuus Oy:n alasajoa. Pöytäkirjojen mukaan neuvotteluita oli käyty 6.2.1996 Oulussa ja 17.2.2006 Ylivieskan Arsenal Oy:n tiloissa.

Wecktröm soitti minulle 17.2.1996 kesken kokouksen ja pyysi minua kutsumaan yhtiön hallituksen koolle illaksi ja jättämään konkurssianomuksen. Kerroin ettei sellainen ollut mahdollista, koska Heino Virta oli Karjalassa, Markku Koski Helsingissä ja Kari Konu työmatkalla. Yritys pyöri silloin kolmessa tuurissa, koska tilauksia oli enemmän kuin ehti toimittamaan. Yritys meni niin lujaa että se oli saatava vastapuolen mielestä äkkiä konkurssiin.

Kera Oy teki kaikkensa asiassa. Se levitti PR-Teollisuus Oy:stä ja Uhtua Wood Oy:stä tietoa rahanpesijöinä ja tietoa levitettiin laajasti aina Saksaa ja Japania myöten. Myös lehdet kirjoittivat vihjailevasti PR-Teollisuus Oy:n rahan pesusta. Asiasta tehtiin myös rikosilmoitus Kera Oy:n toimesta, mutta se salattiin KRP:n toimesta, koska se oli aiheeton.

Kauppasopimukset purettiin

Annoimme konsultti Stig Weckströmille lopputilin ja myös yhtiön hallituksen puheenjohtaja Markku Koski pyysi eroa tehtävästään johon me mielihyvin suostuimme. Näiden erojen jälkeen nämä kaksi henkilöä käynnistivät meitä vastaan mm. rahanpesukampanjan.

Kun yritystä ei saatu konkurssiin niin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä, jonka suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy, purkivat kauppasopimukset kiinteistöjen osalta 19.3.1996 ja muiden sopimusten osalta 18.4.1996. Myyjällä oli yksipuolinen oikeus purkaa sopimukset.

Konkurssiin väärillä tiedoilla

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin, sillä kun kaupat oli purettu niin konkurssipesällä ei ollut selvää ja riidatonta saatavaa, koska loppuselvitystä ei oltu tehty. Lisäksi konkurssihakemus oli tehty muutoinkin väärillä tiedoilla, sillä konkurssihakemuksessa ei oltu huomioitu lainkaan sitä, että kaupat oli purettu ja takauksen kohteena olleista 1 530 000 markan tuoteoikeuksien kaupoista oli maksettu jo yli miljoona markkaa.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi PR-Teollisuus Oy:n puolesta ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman konkurssiasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle ja käräjäoikeus hyväksyi lausuman. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman, että kanne on oikea. Petäjä tunnustaa Oulun KRP:lle antamassaan lausunnossa 10.7.2000 ettei hänellä ollut toimeksiantoa asiassa. Ylivieskan käräjäoikeus ei tarkistanut oliko Petäjällä valtakirjoja asian hoitamiseen.

Ylivieskan käräjäoikeus teki näillä asiakirjoilla konkurssipäätöksen, josta valittaminen annettiin Erkki Ahon ja Heino Virran toimesta asianajaja Asko Keräselle, joka jätti valituksen tekemättä.

Arvoisa puheenjohtajaksi

Putkakertomus 20-23.8.2010. Nousin perjantai-aamuna ylös viiden jälkeen aamulla. Otin verenpainelääkkeen, join aamukahvin ja söin Karjalan piirakan. Kirjoitin historia-blogiini jutun Tehtaankatu 1. Jokin oikeustaistelija soitti minulle Tampereelta ja keskustelimme ehkä reilun kymmenen minuuttia. Lähdin pyörälenkille klo 10.30 ja olin pyöräilyt noin 20 km ja kävin Tapion Tuvalla katsomassa Kalajoki-näyttelyä. Lähinnä minua kiinnosti kävijämäärä. Menin alas kahvion puolelle lukemaan Kalevaa, kun kaksi poliisi tuli ja kysyi: - Sinäkö olet Erkki Aho. Poliisit tulivat ”mustalla maijalla” pidättämään minut klo 11.40. Heillä ei ollut mitään kirjallista todistetta siitä, että heillä on oikeus pidättää minut. Minut vietiin ”mustalla maijalla” kotiin pyörän kanssa. En saanut käydä suihkussa enkä vaihtaa vaatteita enkä syödä. Keräsin neljä kassillista todistusaineistoa. Otin mukaan verenpainemittarin, hygieniatarvikkeet ja vaihtovaatteet. Myöhemmin kuulin vaimoltani, että kaksi poliisiautoa ja neljä poliisia oli tullut kotiin kurkistelemaan ikkunoista pamppujen kanssa ikään kuin suurta ja vaarallista rikollista piirittämään. Luonnollisesti tilanne oli ollut vaimolleni aikamoinen järkytys. Hän oli kertonut, että olen pyöräilemässä.

Ylivieskassa oltiin n. 13.00. Pyysin päästä suihkuun. Sain tietää, että pidätykseni suoritti Raahen poliisit Jani Lampela ja Jukka Yliniitty. Heille tuotti erittäin suuria vaikeuksia sanoa nimensä. He eivät suostuneet sanomaan kuka poliisiviranomainen on antanut heille määräyksen asiassa. Ylivieskassa pyysin kirjallista määräystä pidätyksestäni. Sain nähdä sen, mutta en kopioa siitä Määräyksen oli antanut ELY-keskuksen Jouko Rajaniemi. Muistan kerran vuosia sitten, kun keskustelin Jouko Rajaniemen kanssa Oulun lääninhallituksen poliisiosastolla. Hän tiedusteli silloin minulta oma-aloitteisesti, että ”eiko se Heiskari oli jo vähentänyt ryyppäämistään”. Uskon, että kysymys on juuri samasta poliisista.

Mittasin verenpaineen klo 13.55. Verenpaine oli 178/111 ja lepopulssi 95. Oli jano ja nälkä. Levähdin pari tuntia ja kello 16.00 pääsin suihkuun ja sen jälkeen sain ruuan: makkaraperunat ja 2 dl vadelmajuomaa. Sain soittaa kotiin, koska lähtiessäni huomasin, että kellarissa on vettä ja osa kirjoistani oli kastunut ja mahdollisesti myös osa asiapapereista. Kello 16.30 mittasin verenpaineeni. Tulos oli 175/109, lepopulssi 90. Ryhdyin selvittelemään papereitani ja jaottelin paperit putkan lattialle siten, että voin käydä asiakirjat läpi oikeusväittämieni pohjalta sujuvassa järjestyksessä. Kello 19 verenpaineeni oli 189/106 ja lepopulssi 82. Kello 19.45 pyysin päänsärkylääkettä. Kello 21.00 verenpaineeni oli 167/110 ja lepopulssi 71. Kalajoen poliisi ja valtuuston varapuheenjohtajakaverini Tomi Reinikainen tuli yöpäivystykseen. Hän haki minulle litran tuoremehua. Tämä oli todella loistava palvelu tähän ajankohtaan. Kello 21.45 verenpaineeni oli 175/106, lepopulssi 65.

Miksi minut pidätettiin? Syy oli siinä, etten mennyt oikeudenistuntoon tiistaina, koska katsoin, että oikeudenistunto ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, sillä tutkinnanjohtaja ja syyttäjä ovat vuoren varmasti esteellisiä. Maanantaina 16.8.2010 käymäni keskustelu käräjätuomari Jaakko Raittilan kanssa osoitti selkeästi minulle tosiasiat. Kysymyksessä on ahojahti. En ole saanut vielä tähän päivään mennessä esteetöntä rikostutkintaa asioissani enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tätä on jatkunut nyt jo yli 15 vuotta. Koska en mennyt oikeudenkäyntiin, niin käräjätuomari Jaakko Raittila käynnisti pidätysprosessin, johon hänellä oli lain mukaan mahdollisuus. Minulle haluttiin näyttää, että Suomi on poliisivaltio ja rangaista minua pahimmalla mahdollisella tavalla mielipiteideni ja toimintani johdosta. Mielestäni menettely on aika järkyttävää voimankäyttöä tällaiseen oikeudenkäyntiin.
Lauantaiaamuna heräsin kello 5.00. Kello 6.00 verenpaineeni oli 168/106 ja lepopulssi 63. Kello 8.30 sain kahvia, 2 voileipää. Tämä tuntui hyvältä. Ryhdyin järjestelemään asiapapereita, joita oli neljä kassillista ja sain asiapaperit likimain järjestykseen lattialle. Sain tehdä rauhassa töitä, koska kukaan ei häirinnyt. Kello 10.20 yritin hälyttää vartijaa. Kello 10.35 verenpaineeni oli 158/103 ja lepopulssi 80. Mittasin putkan pituuden, 16 jalan mittaa ja leveys 6,3 jalanmittaa. Kello 10.45 pääsin suihkuun. Tuli todella raikas olo. Katsoin samalla puhelimeeni tulleita puheluja. Mikko Kovalainen oli laittanut puhelinviestin, jossa hän lupasi tarjota minulle täytekakkukahvit ennen maanantain oikeudenkäyntiä. Putkassa minä en saa pitää puhelinta. Kello 11.20 ruokana makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehu.

Kello 13. 00 päivystävä vartija lähti syömään ja lupasi samalla tuoda minulle litran mehua rahoillani. Erinomainen palvelu vartijalta. Soitin Pentti Heikkiselle ja Olli Puolitaipaleelle. Kello 15 verenpaineeni oli 174/101 ja lepopulssi 73. Jumppasin 30 minuuttia. Kello 17 ruokana jotakin mahdollisesti kinkkusuikaleista laatikkoa, 3 leipää ja 2 dl mehu. Verenpaineeni kello 18.55 oli 173/102/72. Yritin tavoittaa päivystävää vartijaa. Kello 19.40 sain soittaa kotiin. Laskeskelin vahingonkorvausvaatimustani valtiolle PR-talojen konkurssivyyhdessä. Päädyin summaan 192 768 873 euroa. Kello 21.00 2 dl mehu ja leipäsiivu. Yöllä heräsin ja jumppasin 15 minuuttia. Putkaan oli yöllä tuotu vähän eläväisempää väkeä ja todella isoa laulua kuului pitkän aikaa.

Sunnuntaiaamuna heräsin kuuden jälkeen ja mittasin verenpaineeni kello 7.45 jolloin luvut olivat mielestäni erinomaiset 154/94, lepopulssi 66. Kello 8.40 sain kahvin, 2 leipää ja 2dl mehua. Kello 10.20 kävin suihkussa ja soitin kotiin. Kello 11.30 ruoka: makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehua. Kello 12.30 vaimo ja tyttö kävivät katsomassa. Heille tämä minun kohteluni on todella rankka kokemus. Kello 17.30 veljeni Veikko kävi vierailulla. Kello 20.15 painoin nappia ja ajattelin, että saan soittaa. Puolen tunnin kuluttua painoin uudestaan nappia. Ei vaikutusta. Kello 21.15 painoin nappia, ei vaikutusta. Kello 21.40 mittasin verenpaineeni: 151/103 ja lepopulssi 68. Lepopulssi tahtoo olla korkea. Painoin nappia, mutta ei mitään vaikutusta. Kello 22.03 päivystäjänä toiminut vartija Pekka Kallio tuli ja toi mehua ja leipää. Saatoin itseksi todetta, että onneksi olin hyvässä fyysisessä kunnossa eikä minulla ollut hengenvaaraa. jos olisin tarvinnut apua niin sitä en olsi saanut. Olisin voinut saada aidon putkakuoleman. Pyysin saada soittaa. Sain soittaa Keskipohjanmaahan ja kertoa tulevasta oikeudenkäynnistä Kallion ahdistelemana vain muutaman sanan verran. Vartijan käytös oli jostain syystä varsin erikoista. Missä hän mahtoi olla noin kaksi tuntia, kun ei vastannut kutsuuni.

Valot sammutettiin putkasta toivomukseni mukaisesti n. 22.40. Yöllä en oikein saanut unta, siksi jumppasin 15 minuuttia. Heräsin aamulla kello kuuden aikaan. Aamulla puoli kahdeksan aikaan pääsin suihkuun ja otin verenpainelääkkeeni. Vaihdoin vaatteitani ja jäin odottamaan putkaan, että poliisit vievät minut oikeudenkäyntiin. Sinne lähdettiin viemään minua poliisivartiossa kello 8.40. Oikeudenistunto alkoi kello 9.00 Savisillankatu 4:ssä.
Arvoisa puheenjohtaja

Ylivieskan käräjäoikeuden päätöksen 28.11.2005 perusteella Kalajoen Keskusta päätti kantaa kortensa kekoon Erkki Ahon maineen mustamaalaamisessa. Keskeisessä roolissa tässä asiassa oli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Raili Myllylä , koska eduskuntavaalit oli tulossa sekä Kalajoen kunnan hallintojohtaja Pekka Ollila.
Kalajoen kaupunginhallitukseen tuotiin kiireellisenä asiana 12.12.2005 § 343 ohi esityslistan nimikkeellä ”Rikollinen menettely luottamustoimen ulkopuolella”. Kaupunginhallitus päätti esittää valtuustolle, että valtuusto käy asiasta periaatekeskustelun ja päättää mahdollisista toimenpiteistä.
Tein valtuuston pyytämän selvityksen 1879 sivua. Kuvassa Kalajoen kaupunginvaltuustolle tekemäni aineisto, mikä on nyt julkinen ja Kalajoen kaupunginarkistossa. Aineisto todistaa syyttömyyteni kaikkiin rikoksiin, joista minut on tuomittu. Kalajoen kaupunginvaltuuston silloinen puheenjohtaja Raili Myllylä esti minua antamasta valtuustonkokouksessa selvitystä asioista jota valtuusto minulta pyysi. Katson, että valtuustonpuheenjohtaja Raili Myllylä syyllistyi luottamusaseman väärinkäyttöön estäessään minulta selvityksen antamisen virallisessa valtuustonkokouksessa.
Rikoslaki 36 luku 5 § (24.8.1990/769)
Luottamusaseman väärinkäyttö
Jos se, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita, väärinkäyttää luottamusasemaansa
1) ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, tai
2) jättämällä tehtävänsä kokonaan tai osaksi suorittamatta
ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa, hänet on tuomittava luottamusasemanväärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Lisäksi epäilen, että kunnanvaltuuston puheenjohtaja syyllistyi rikoslain 15 luku 10 §:n tekoon
10 § (24.7.1998/563)Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen. Joka tietää joukkotuhonnan, joukkotuhonnan valmistelun, kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rikkomisen, Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen, maanpetoksen, törkeän maanpetoksen, vakoilun, törkeän vakoilun, valtiopetoksen, törkeän valtiopetoksen, raiskauksen, törkeän raiskauksen, törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön, murhan, tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, ryöstön, törkeän ryöstön, ihmisryöstön, panttivangin ottamisen, törkeän tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinräjähderikoksen, kaappauksen, 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen, törkeän ympäristön turmelemisen tai törkeän huumausainerikoksen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. (24.1.2003/17)




Arvoisa puheenjohtaja

Olen joutunut olemaan Kalajoella syrjinnän kohteena jo kolmekymmentä vuotta. Kalajoki on tunnettu Hiekkäsärkeistään. Minulla on yrittäjäkokemusta matkailuyrittäjänä juuri noilla kuuluilla Kalajoen Hiekkasärkeillä. Kokemukset ovat todella ikäviä, sillä Kalajoen kunta oli pahin kilpailija ja uhkatekijä yritystoiminnalleni. Minulla on myös kokemusta kuntapäättäjänä kunnallisesta yritystä, sillä minulle alkaa nyt kuudes valtuustokausi. Olen ainoa valtuutettu, joka on saanut yli tuhat ääntä nyt istuvista valtetuista. Olen ollut kaksien kuntavaalien ylivoimainen ääniharava ja muulloin yksi eniten ääniä saanut valtuutettu. Kaikesta tästä huolimatta minut on sysätty rivivaltuutetuksi, koska olen perustellusti arvostellut kunnallista yritystoimintaa. Kirjoitan seuraavaksi usean jutun sarjan kokemuksistani matkailuyrittäjänä ja kuntapäättäjänä Kalajoella.

Mitä on syrjintä?

Rikoslain 11 luvun 9 §:n mukaan syrjintä määritellään näin:
Syrjintä
Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä
1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,
2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka
3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan
rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Matkailusta se alkoi

Kalajoen kunta pyysi vuonna 1983 vuokratarjouksia Suomen suosituimmalla leirintäaluella Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalueella olevan leiribaarin toiminnan hoitamisesta kolmen vuoden ajaksi. Erkki Aho teki korkeimman tarjouksen. Kalajoen Osuuskaupan tarjous oli toiseksi korkein. Kalajoen kunnan päättäjiä alettiin painostaa ettei Erkki Aholle saa vuokrata ko. kiinteistöä. Pyrittiin etsimään kaikenlaisia syitä jotta vuorkasopimuksen tekeminen olisi voitu estää. Matkailulautakunta päätti vuokrata kiinteistön korkeimman tarjouksen tehneelle Erkki Aholle, mutta Erkki Ahon piti tehdä selvitys miten hän aikoo toimintaa pyörittää, mistä hän aikoo hankkia puuttuvan kaluston, mistä hän aikoo hankkia myytävät tavarat jne. Nämä asiat eivät minkään lain mukaan kulunut matkailulautakunnan toimialaan, koska ksysymys oli Erkki Ahon yrityksen liikesalaisuuksista. Erkki Aho teki matkailulautakunnalle tämän pyytämät selvitykset. Siiten matkailulautakunta päätti, että Erkki Ahon on annettava kolmen vuoden vuokrien eli 516 000 markan pankkitakaus kunnalle ennenkuin hän voi ryhtyä toimimaan yrittäjänä kunnan omistamssa leiribaarikiinteistössä.

Tuohon aikaan Erkki Aho oli Säästöpankin asiakas ja matkailulautakunnan puheenjohtaja oli Säästöpankin hallintoneuvoston puheenjohtaja. Näinollen Erkki Aholla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia saada pankkitakausta Säästöpankista. Erkki Aho joutui vaihtamaan pankkia. Hän meni Kalajoen KOP:n pankinohtajan luokse ja esitteli yksityiskohtaisen tarkat budjetit ja toimintasuunnitelmat asioista. KOP:n pankinjohtaja ilmoitti antavansa vaaditun pankkitakauksen. Matkailulautakunta oli neuvoton, koska enää ei löytynyt keinoja Erkki Ahon yritystoiminnan sabotoimiseen. Silloin astui kuvioihin kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski, joka vei asian kunnanhallituksen käsittelyyn. Kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski esitti kunnanhallitukselle, että laitetaan tarjouskilpailu uusiksi. Kunnanhallitus ei kuitenkaan hyväksynyt kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken esitystä.

Seuraavaksi oli vuorossa vuokrasopimuksen allekirjoittaminen. Kunta saneli vuokrasopimuksen, mikä oli täysin erilainen kuin edellisellä vuokralaisella eli Kalajoen Osuuskaupalla. Erkki Ahon vuokrasopimukseen tuli muun muassa mainnon kieltävä pykälä. Vuokrasopimus oli varmasti lain vastainen ja täytti kiistatta syrjinnän tunnusmerkistön. Lisäksi vuokrasopimuksen tuli käsittämätön vuokrasopimuksen purkupykälä, mitä edellisen vuokralaisen vuokrasopimuksessa ei ollut. Vuokrasopimuksen pääarkkitehtina toimi kunnansihteeri Pekka Ollila.

Palveluja ei saanut parantaa


Kesä 1983 oli loistava. Yrityksen henkilökunta oli paras mahdollinen ja yrityksen hankittu tavaramäärä oli tarkan suunnitelman perusteella tuloksiltaan lähes täydellinen. Erkki Aho itse työskenteli yrityksessa joka viikon päivä aamu puoli seitsemästä yöllä yhteen saakka. Erkin vaimo työskenteli yrityksessä lähes 1.5 vuoroa joka päivä. Meenstyksestä innostuneena Erkki Aho halusi kehittää leiribaarin palveluja. Ahon ajattelutavan mukaan mitä paremmat palvelut sitä tyytyväisemmät asiakkaat. Juhannus oli yrityksessä poikkeuksellinen, sillä silloin Erkki Aho teki töitä kolme vuorokautta yhteen menoon lukumatta välillä lainkaan.

Toiminimi Erkki Aho esitti 8.8.1983 Kalajoen kunnalle palvelua parantavien muutosten tekemistä leiribaarirakennukseen. Muutostöiden kustannusarvio oli 35 000 markkaa. Kalajoen kunta ei suostunut siihen, että leiribaarirakennuksessa tehdään palveluja parantavia muutostöitä, vaan kielteistä päätöstän 15.11.1983 perusteli sillä, että koko rakennus on saaneerattava ja toiminta suunnitteltava uudelleen, kun kolmen vuoden vuokrakausi on.

Kesä 1984 oli edelliskesää jonkin verran sateisempi. Erkki Aho oli varautunut kesään erittäin huolellisesti hankkimalla runsaasti uutta kalustoa. Tästä syystä käytettävissä ei ollut niin paljon rahaa kuin edellisenä kesänä. Tulos oli kuitenkin lähes samaa luokkaa kuin edellisenä kesänä. Syksyllä 1983 Erkki Aho teki Kalajoen kunnalle uuden esityksen leiribaarirakennuksen palveluja parantavista muutoksista. Nämä parannukse koskivat ulkoterassin rakentamista leiribaarirakennukseen. Kustannusarvio oli vain muutamia tuhansia markkoja. Kalajoen matkailulautakunta oli käsitellyt asiaa 1.11.1984 ja päättänyt, että leiribaarin vuokralaisen myynti lisääntyy suunnitellun investoinnin johdosta 700 000 markkaa kesässä ja yrittäjä saa siitä 245 000 markan hyödyn. Siksi terassia ei voida rakentaa. Matkailulautakunnassa toimi asian esittelijänä Kalajoen kunnan matkailuasiamies, joka samalla toimi Toiminimi Leiribaarin kilpailijan Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toimitusjohtajana. Näin Kalajoen kunta esti Erkki Ahon liiketoimintaa laiittomin keinoin.

Toiminimi Leiribaari muutti yritysmuotonsa kommandiittiyhtiöksi. Matkailulautakunnan puheenjohtaja otti yhteyttä Erkki Ahoon ja ilmoitti, että vuokrasopimus ei ole enää voimassa, koska yritys on muuttanut yritysmuotoa. Matkailulautakunnan puheenjohtaja ei kuitenkaan saanut suurempaa kannatusta Ahaa-elämykselleen.

Huoneistonhaltija ei puoltanut lupahakemusta

Keväällä 1985 Leiribaari Ky anoi huoneistonhaltijan eli Kalajoen kunnan lupaa keskioluen anniskeluun ruokailun yhteydessä. Leiribaarissa oli 112 asiakaspaikkaa. Tällainen lupa oli edellisellä vuokralaisella eli Kalajoen Osuuskaupalla. Kalajoen matkalulautakunta vastusti 22.4.1985 matkailuasiamiehen esityksestä luvan myöntämistä Leiribaari Ky:lle. Päätöksen perusteluina oli se, leirintäalueen lapsikeskeisyys, anniskelun valvontaongelmat sekä anniskelusta mahdollisesti johtuvat mahdolliset lieveilmiöt ovat niin suuri ongelma-alue, että vuokranantajan ei pitäisi suostua vuokrantanajana keskiolutanomukseen. Lisäksi todettiin, että alueen välittömässä läheisyydessä on jo riittävästi vastvaanlaista ja korkeampitasoista alkoholin anniskelua. Kunnanhallitus päätti hyväksyä matkailulautakunnan esityksen. Matkailulautakunnan sihteerinä toimi Erkki Ahon omistaman Leiribaari Ky:n kilpailijan eli Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toimitusjohtaja kunnan matkaluasiamies ja Kalajoen kunnanhallituksen esittelijänä toimi saman yhtiön hallituksen puheenjohtaja kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski.

Keväällä 1986 Leiribaari pyysi uuudelleen huoneistonhaltijan lupaa keskiolue anniskeluun ruokailun yhteydessä leiribaarissa. Kalajoen matkailulautakunta ja Kalajoen kunnanhallitus torjuivat jälleen Leiribaari Ky:n anomuksen. Perusteleuina oli se, että osa Leiribaarin palvelujen käyttäjistä on lapsiperheitä, joista osa jättää käyttämättä Leiribaarin palveluja keskioluttarjoilun vuoksi, Siksi lautakunta päättää lausuntonaan esittää, ettei anniskeluoikeusien anomusta Leirbaari Ky:n osalta puolletaisi.
Kalajoen kunnanhallitus hyväksyi matkailulautakunnan esityksen. Jälleen on muistettava se, että matkailulautakunnan esittelijä oli Leiribaari Ky:n kilpailevan yrityksen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toimitusjohtaja ja Kalajoen kunnanhallituksen esittelijä kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski oli saman yrityksen hallituksen puheenjohtaja.

Erkki Aho/Leiribaari Ky esitti Kalajoen kaupungille eli huoneistonhaltijalle palveluja parantavien muutosten tekemistä leiribaarirakennukseen. Kalajoen kunta päätti 19.5.1986, että muutostöitä ei ole mahdollista suorittaa, koska leiribaari on vuokrattu siinä kunnossa kuin se tällä hetkellä on.

Ostorajous Hiekkasärkät Oy:n osakkeista tyrmättiin. Toiminnan kehittämisideat varastettiin

Leirinbaaari Ky tarjoutui ostamaan enemmistön Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä 4.6.1984. Erkki Aho esitti, että osakepääomaa nostetaan miljoonasta 1,2 miljoonaa markkaan ja Leiribaari Ky ostaa osake-enemmistän eli 50,8 %. Kalajoen kunta kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken esityksestä päätti merkitä tarjouksen tietoon saatetuksi ja todeta, ettei asia anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Aho tarjoutui 24.8.1985 vuokraamaan hotelli Kalajoen, viihdepuiston, Merisärkän, leiribaarin ja leirintäalueen 6 249 000 vuokrasummalla. Kalajoen kunta ei hyväksynyt vuokratarjousta.

Erkki Aho toimi talvet opettajana Rahen Porvari ja kauppakoulussa, jossa hän opetti markkinointia, asiakaspalvelua, yhteiskuntataloutta, yritystaloutta, talousmaantiedettä, vero-oppia ja liikuntaa.
Markkinointiopin tunnilla ylioppilaspohjaisen myyntilinjanoppilatt tekivät luovuusharjoituksen, jonka aiheena oli satumaa. Ideat olivat loistavia. Niinpä Erkki Aho otti yhteyttä Tapion Tuvan isäntään Allan Seikkulaan. He päättivät ryhtyä toteuttamaan ideoita ja anoivat Kalajoen kunnalta perustettavan yhtiön lukuun vuokralle Kalajoen kunnalta maaluetta Tapion Tuvan maa-aluuen lisäksi noin hehtarin suuruista aluetta Metsäsortolitasta RN.o 3:70. Tarkoituksena oli tehdä vesileikkimaa Satumaa Oy. Kalajoen kunta päätti 7.6.1984 kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken esityksestä, että periaatteessa hanke on hyvä, mutta sijoituspaikka on väärä. Kalajoen kunta ei vuokrannut maa-aluetta perustettavan yhtiön lukuun. Siitä huolimatta se pyysi vielä lisäselvityksinä selvitystä toteutustavoista aikatauluineen. Kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski toimi kilapilevan yrityksen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja esitteli asiat kunnanhallitukselle. Koska kunta ei vuokrannut maata niin haketta ei voitu toteuttaa Allan Seikkulan ja Erkki Ahon toimesta. Niinpä Kalajoen Hiekkasärkät Oy toteutt idean JukuJukumaana.

Kylpyläidea varastetaan

Tapioland Oy/Allan Seikkula pyysi 9.11.1984 Kalajoen kuntaa osakkaaksi Tapionkeitaan vesiparatiisn- ja uimahallihankkeeseen sekä kunnan takauksia yhtiön lainoille. Tavoitteena oli toteuttaa hanke maauilmalan kattamisena ja laajennuksena. Aho oli mukana idoimassa hanketta, jonka suunnitelmat laati tanskalainen arkkitehti. Kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski huomasi, että idea on hyvä. Ninpä asian käsittely kunnassa pitkittyi. Samaan aikaan ryhdyttiin kunnanjohtajan johtamassa yrityksessä kiireesti suunnittelemaan kilpailevaa versiota Tapionkeitaan hankkeelle. Vihdoin asia tuotiin kunnajohtaja Torsti Kalliokosken esityksestä kunnanhallituksen käsittelyyn. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä oli samassa kokouksessa kilpaileva hanke luonnosteltu paperille ja kunnanjohtaja esitti, ettei kunta voi rahoittaa kahta keskenään kilpailevaa hanketta. Kunnahallitus ilmoitti kantanaan ettei osakkuus ja takaus tule näinollen Tapionkeitaassa kysymykseen. Kunnanhallituksen jäsen Eero Nevalainen sanoi Allan Seikkulalle, ettei kunta voi antaa tällaista mahdollisuutta ja näin loistavaa ideaa yksityisille. He saavat liian suuren hyödyn hankkeesta. Näin idea varastettiin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle, jonka hallituksen puheenjohtajana toimi kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski.


Uudet vuokratarjoukset

Kalajoen kunhta pyysi uudet vuokratarjoukset leiribaarista vuosiksi 1986-1989. Erkki Aho teki tarjouksen pyydetylle ajalle ainoana vuokrantarjoana. Muut olivat lukeneet huonosti tarjouspyynnön ja tekivät tarjouksen kolmelle vuodelle. Aho teki neljälle kuten oli pyydetty. Tarjoukset avattuaan Kalajoen kunta päätti pyytää uudet vuokratarjoukset, koska suurin osa tarjouksen jättäjistä oli jättänyt virheellisen tarjouksen. Näin Kalajoen Hiekkasärkät Oy sai tietoonsa Erkki Ahon tarjouksen suuruuden ja Kalajoen kunta pyysi uudet vuokratarjoukset. Kalajoen Hiekkasärkät Oy hävisi silti tarjouskilapilussa Erkki Ahon omistamalla Leiribaari Ky:lle. Näin Leiribaari Ky voitti vuokratarjouskilpailun vuosille 1986-1988.

Tapion Tuvan isäntä Allan Seikkula suivaantui Kalajoen kunnalle ja kirjoitti 13.1.1989 Kalajoen yrittäjäjärjestölle kirjeen, jossa oli muun muassa seuraava teksi:
Olen toiminut yrittäjänä vuodesta 1973 alkaen. Yrittäjänä olemiseen on kuulunut ja olen uskonut, että kunta luo edellytyksiä yrityksille, mutta ei itse toimi yrityksen kilpailijana. Muutaman viime vuoden aikana olen huomannut asian olevan päinvastoin. Toivoisinkin järjestön ottavan kunnolla kantaa, toimiiko se yrittäjien puolesta, va vain kunnan juoksupoikana.
Samalla pitäisi selvittää jääviyskysymykset kunnanhallituksen varsinaisten ja varajäsenten osalta. Istuvathan he samalla matkailuyrityksen johdossa.

Allan Seikkula kritisoi vielä kunnan toimintaa Tapionkeitaan asiassa ja kysyi, että uskallettko yksityisinä yrittäjinä toteuttaa miljoonien investoinnin, kun kunta tekee samanlaisen hankkeen vähän hienommalla nimellä toetutettuna ja vetää väen, niin varmasti reagoitte. Seikkula jatkaa, että syksyllä ennen Tapionkeitaan julkistamisvaihetta saimme vihiä, että Hiekkasärkät Oy suunnittelee jälleen kerran samanlaista hanketta. Ihmettelemme, mistä asia on vuotanut. Nähtävästi ykstyinen yritys ei voi mennä kysymään neuvoja mistään instanssista pelkäämättä vuotoja. Hiekkasärkät Oy:n asemapiirros oli vain hahmotelmia, ei mitään trooppista kylpylää. Me toimitimme anomuksemme rahoittajille. He kehuivat ideaamme ja lupasivat nopeita päätöksiä. Kunta kutsui sitten meidät "neuvotteluun". Tämä kokous ei ollut mikään neuvottelu vaan painostustilaisuus, jonka kaikki yhtiömme edustajat voivat todistaa. Kuulimme, että kunnasta oli oltu yhteydessä rahoittajiin Keraan ja KTM:ään rahoituspäätöksien estämiseksi. Samalla oli esitelty omia suunnitelmia ja koetettu jarruttaa yrityksemme kehittämistä. Kunta sabotoi ja jarrutti kehitystä, jotta heidän omat suunnitelmansa ehtisivaät mukaan. Kysymme missä on se kehitysyhtiö nyt, kirjoittaa Allan Seikkula.

Aave matkailun yllä

Hiekkasärkillä oleva Siikarysän yrittäjä Esa Tanska laittoi kirjeen Kalajoen valtuutetuille. Siinä hän totesi, että aave liikkuu Kalajoen matkailun yllä - pelko elinkeinon kuolemasta. Kohta idylliset Tuomipakat on katettu asfaltila, tekolammikoilla ja tekonurmikoilla. Se pääoma, luonnonkauneus, jonka varaan ja pariin minäkin parikymmentä vuotta sitten kahvilani rakensin, on syöty.
Kaiken kruunaa näiden väärien valtiaiden härski juhannusrahastus. Kun satunnainen matkailija kahdensadan viidenkympin tieveron maksettuaan joutuu toteamaan, että rahalle ei saa mitään vastineeta, niin petos varmasti muistetaan ja kerrotaan naapureillekin.
Viime vuosien juhannuksista on yrittäjälle jäänyt luu käteen, ja väsymys ja masennus. Samat taitavat olla tunnelmat myös minua vastapäätä olevassa Pihvituvassa. Lohtu on ollut se, että on voinut maksaa palkan hyville työntekijöille.

Leiribaarin muutostyöt tyrmättiin

Erkki Aho/Leiribaari Ky anoi kunnalta keväällä 1987 leiribaariin palvelua parantavien muutosten toteuttamista ja ulkoalueen asfaltointia. Kuntannusarvio oli 171 500 markkaa. Leiribaar Ky halusi suorittaa muutostyöt omalla kustannuksella ja vähentään aiheutuneet kustannukset vuokrasta. Lisäksi Aho oli valmis siihen, että vuokraa korotetaan kustannusten kattamiseksi 17 150 markalla. Tähän Kalajoen kaupunki ei suostunut, Palveluja ei voinut parantaa, koska vuokrakausi oli kesken, kuului kunnan perustelu.
Erkki Aho ei enää jaksanut taistella tuulimyllyjä vastaan vaan suorittu suunnitelemansa rakennusinvestoinnit ilman kunnan suostumusta kunnan kiinteistöön. Vuosi 1988 oli taloudellisesti erinomainen. Mikäli Aho ei olisi suoritanut ko. investointeja niin leiribaarin palvelykyky olisi ollut tukossa. Aho siis maksoi omalla rahallaan nuo 171 500 markan investoinnit ja maksoi vielä vuokraa noin 2500 markkaa päivältä.

Leirintäalue ja leiribaari lahjoitettiin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle

Leiribaari Ky:n tehokas ja tuloksellinen toiminta vaikutti siihen, että kateus kunnan ja varsinkin kunnallisen yhtiön Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n piirissä kasvoi. Niinpä Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja, kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski junaili asiat niin, että hänen esittelystään kunta lahjoitti leirintäalueen ja leiribaarin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle. Kalajoen kunnanvaltuusto hyväksyi kunnanhallituksen esityksen. Valtuusto hyväksyi sen, että Kalajoen kunta lahjoitti Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle 5.250 000 markan arvoisen omaisuuden. Näin Erkki Aho/Leribaari Ky joutui lopettamaan menestyksellisen yritystoiminnan. Tehdyt investoinnit menivät hukkaan. Samalla mittava kalustomäärä jäi käyttämättömäksi ja maksettavaksi tuli äkillisen yritystoiminnan lopettamisen johdosta erittäin suuret verot, koska toiminnan lopettamisen yhteydessä täydet varaukset oli purettava. Leiribaari Ky:n liikevaihto vuositasolla oli noin 3 miljoonaa markkaa ja tyäntekijöitä oli parhaimmilaan lähes 30.

Erkki Aho valtuustoon

Kärsimänsä vääryyden johdosta Erkki Aho päätti ryhtyä kunnallisvaaliehdokkaaksi jotta hän voisi jatkossa estää tällaiset väärinkäytökset mihin hän itse oli yrittäjänä saanut tottua. Erkki Aho sai neljänneksi eniten ääniä. Eniten sai Esko Lindström Vasemmistoliitto 138, toiseksi eniten Eero Nevalainen Keskusta 122 kolmanneksi eniten Juha Tavasti Keskusta ja neljänneksi eniten 113 Erkki Aho Keskusta 111.
Suuresta vaalimenestyskestä huolimatta Erkki Aho jätettiin rivivaltuutetuksi. Aholle jätettiin asioihin vaikuttamistavaksi ainoastaan valtuustoaloitteet. Aho teki valtuustoaloitteen 23.2.1989 ja vaati valtuustoa käymään perusteellisen keskustelun kunnan roolista ja yritystoiminnasta viimeistään seruaavassa valtuustonkokouksessa. Siihen Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ei suostunut. Aho teki uuden valtuustoaloitteen 29.3.1989, jossa hän totesi, että Kalajoella kunta on lähtenyt kilpailemaan Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n nimissä yksityisten yritysten kanssa sellaisilla toimialoilla, joita ei yleensä katsota kuuluvan kunnan toimialaan. Kunnan toimintaa voidaan pitää moraalisesti kyseenalaisena, kun se yhteiskunnan varoilla kilpailee yksityisten yritysten kanssa ja pyrkii Hiekkasärkkien alueella täydelliseen monopoliin keinoja kaihtamatta. Kunnanjohtaja istuu kahdella tuolilla. Hän ei voi toimia tasapuolisesti, rehellisesti ja oikeudenmukaisesti hoitaessaan näitä tehtäviä. Hän toimii vain yhden yrityksen etujen ajajana. Kunnanjohtajan alaiset joutuvat päätöksiä tehdessään ottamaan huomioon esimiehensä näkemyksen ja odotukset koskien alueen muita yrityksiä. Kunnanjohtaja ei voi hoitaa molempia tehtäviä vaarantamatta eri yritysten tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua. Erkki Aho vaati Kalajoen Hiekkasärkät Oy:tä lopettamaan virheellisen mainontansa, jossa se johtaa osakkeenomistajia harhaan. Erkki Aho totesi valtuustoaloitteessaan, että ilman yhteistyötä ja yhteisymmärrystä asiat eivät onnistu vaan johtavat katastrofiin.

Takauksen myöntäminen Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n lainoille

Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoksi oli Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle päätettiin perustaa tytäryhtiö Parasiisikylpylä Oy, jonka toimitusjohtajaksi tuli kunnansihteeri Pekka Ollila ja hallituksen puheenhohtajaksi Aila Siirilä. Paratiisikylpylä Oy:n tehtäväksi tuli kylpylän rakentaminen. Tapionkeitaalle ei voitu antaa takauksia,mutta Paratiisikylpylä Oy:lle kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski esitti 12.8.1989 kunnan takausta 11 miljoonan markan lainoille. Vastavakuutena kunnalle oli kiinnitys Paratiisikylpylän vuokraoikeuteen. Voidaan kysyä mikä oli takauksen vastavakuuden todellinen arvo ja merkitys? Vedettiinkä päättäjiä höplästä?

Valtuutettu Erkki Aho jätti asiasta valtuustokäsittelyssä seuraavan eriävän mielipiteen: Kalajoen kunnan ei ole syytä lähteä takaamaan Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:N lainoja, koska hankkeelle ei ole olemassa riittäviä kannattavuusedellytyksiä. Riski on liian suuri. Ensin on varmistettava kannattavuusedellytykset. Ensin on tehtävä Kalajoen matkailusta kokonaissuunnitelma, jossa selkeästi määritellään matkailun päämäärät ja tavoitteet aikatauluineen. Kunnan hallitseva rooli johtaa epätyydyttävään lopputulokseen. Kalajoen vapaa-ajanpalveluista ei ole tehty kokonaissuunnittelmaa. Niihin palveluihin on sisällytettävä uimahalli Kalajoen keskustaan. Aho katsoi, että Kalajoen kunnanjohtaja istuu kahdella tuolilla ja on näin ollen esteellinen tekemään päätöksiä asiassa. Äänestystulos oli 32 puolesta kaksi vastaan ja yksi oli poissa. Vastaan äänestivät Erkki Aho ja Heikki Manninen.
Kalajoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja soitti Erkki Ahon työnantajalle ja vaati tätä erottamaan Erkki Ahon työpaikasta, koska Aho vastustaa hyviä hankkeita. Erkki Aho ei kuitenkaan erotettu Raahen Porvari- ja kauppakoulun opettajan toimesta.
Hiekkasärkät Oy:n osakeanti

Lokakuun 14. päivänä 1988 Kalajoen Hiekkasärkät Oy julkisti sijoitusmuistionsa, jossa se kertoi yhtiän investoivan n. 60 miljoonaa markkaa. Yhtiä vakuutti sijoitusmuistiossaan, että sijoitus Hiekkasärkät Oy:n osakkeisiin on varma ja tuottoisa ja että osinkopolitiikka on dynaaminen. Tiedotustilaisuudessa yhtiön toimitusjohtaja takasi sijoitukselle vähintäänkin 10 prosentin tuoton. Investointikohteina oli hotellin laajennus 10 miljoonalla markalla, JukuJukumaan laajennus 5 miljoonalla markalla, 23 lomaosaketta 12 miljoonalla markalla, leirintäalueen laajennus 7 miljoonalla markalla. asuntohotellin laajennus, taidekeskuksen rakentaminen ja Armas Maikkujla-instituutin perustaminen. Sijoittajat eivät olleet vakuuttuneita sijoitussuunnitelmasta ja niinpä koko homman meni kiville.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toimitusjohtaja Seppo Mäki-Ullakko kertoi Suomen Kunnat lehdessä 22/1990 Kalajoen matkailuvisiosta. Sen mukaan matkailukeskuksesta tulee verovapaa alue, merellä kelluu kasinolaiva ja thaihierojat hemmottelevat kylpylävieraita. Tavoitteena on lisäksi rakentaa 250 hengen hotelli ja 1500 hengen kokous- ja kongressitilat. Seppo Mäki-Ullakon visio ei silloin toteutunut.


Kunnan monopoli ärsyttää

Kalajoen Paratiisikylpylä Oy alkoi rakentaa kylpylää kunnan takauksen turvin. Kylpylän kustannusarvio oli 22 miljoonaa markkaa. Lainarahaa pääasiassa valuuttalainaa otettiin 12 miljonaa markkaa. Kalajoen Paratiisikylpylä Oy kääntyi kunnan puoleen ja anoi 26.4.1990 4 miljoonan markan takausta, koska kustannusarvio tuossa vaiheessa näytti ylittyvän 4 miljoonalla markalla. Valtuutettu Erkki Aho jätti valtuustossa asiasta eriävän mielipiteen, jossa hän vaati, että kunnan on varmistettava etunsa yhtiössä siten, että yhtiöiden tilintarkastjiksi valitaan ammattitaitoiset ja luotettavat tilintarkastajat, jotka antavat valtuustolle selvityksen asioissa kolme kertaa vuodessa, Valtuutettu Ahon eriävää mielipidettä ei huomioitu jatkossakaan millään tavalla. Paratiisikylpylä Oy:n rakennushanke kylpylän osalta ylitti kustannusarvionsa 50 prosentilla eli 12 miljoonalla markalla.

Hotellikauppa

Kalajoen kunta osti Valtiolta Kalajoen matkailuhotellin 600 000 markan hinnalla. Kalajoen kunta myi hotellin kunnanjohtajan johtamalle Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle 675 000 markalla. Hintaaan sisältyi hotellikiinteistöjen lisäksi Tuomimaja-tontista Rn:o 3:71 määräala kooltaan 2,85 hehtaaria. Lisäkin kaluston arvo katsottiin 75 000 markan arvoiseksi ja tämä sisältyi kokonaiskauppahintaa, Kauppakirja tehtiin 15.10.1982. Sen jälkeen kunta lahjoitti yhtiölle 5.250 000 markan arvoisen Suomen suosituimman leirintäalueen. Lisäksi Kalajoen Hiekkasärkät Oy pyöritti huvipuisto JukuJukumaata Hiekkasärkkien parhaimmalla paikalla ja maksoi alueesta vuokraa 5000 markkaa vuodessa.

Urheiluopiostosäätiölle avustusta

Kalajoen kunnanvaltuuston tuotiin ylimääräisenä ja kiireellisenä asiana 26.3.1990 Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan urheiluopistosäätiölle annettava 500 000 markan avustusanomus kuntosalilaitteita varten ja vielä 600 000 markan lainan takausasia. Vastavakuudeksi kunnan takaamalle lainalle kunta sai kokurssikypsän Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n osakkeita. Mitään tarkempaa toimintasuunnitelmaan budjetista puhumattakaan ei rahankäytölle ollut. Valtuusto, jota kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski oli kehunut ennakkoluulottomaksi, hyväksyi tämän avustuksen ja lainan takauksen. Kalajoen kunta vuokrasi myös tilat Särkkäin Liikuntapalvelu Oy:lle 6000 markan kuukausivuokralla ja maksoi itse ko. tiloista yhtiövastiketta 16 500 markkaa kuukaudessa. Kuntosalilaitteet olivat Särkkäin Liikuntapalvelu Oy:lle vuokratussa tilassa.

Kalajoen kunnanhallitus esitti Kalajoen kunnanvaltuustolle 2.1.1992 ostettavaksi nämä kaksi vuotta käytössä olleet kuntosalilaitteet 600 000 markalla. Näin Kalajoen kunta rahoitti nämä kuntosalilaitteet kahteen kertaan. Käytännössä niiden arvo oli käytännössä vain noussut.

Erkki Aho toiselle kaudelle valtuustoon

Erkki Aho valittiin toiselle kaudelle valtuustoon neljänneksi suurimmalla äänimäärällä.Kunnallisvaalit 1991 eniten ääniä sai Esko Lindström Vasemmistoliitto 166, toiseksi eniten Pirkko Nygård SDP 163, kolmanneksi eniten Eero Nevalainen Keskusta 131 ja neljänneksi eniten Erkki Aho Keskusta 128. Keskusta jätti Erkki Ahon jälleen rivivaltuutetuksi, koska Erkki Aho oli valvonut kuntalaisten etuja Kalajoen matkailun järkyttävissä investoinneissa ja muussa päättämössä toiminnassa. Jälleen valtuutettu Erkki Aholle ainoaksi toimintakanavaksi jäi lehtikirjoittelu ja valtuustoaloitteiden tekeminen.

Erkki Aho kirjoitti 29.11.1992 omana mielipitenään, että hänen mielestään kunnanjohtaja on jäävi, koska kunnanjohtaja on mukana myös yhtiöiden hallituksissa. Aho piti menettelyä arveluttavana. Aho kirjoitti, että Hiekkasärkkien asioista tulee mieleen H.S. Anderssenin satu "Keisarin uudet vaatteet". Sadussa kaikki ihiset ihailivat keisarin uusia vaatteita. Lopuksi pieni lapsi sanoi, että keisari on alasti. Silloin vasta muutkin alkoivat uskoa silmiään: tosiaakin keisari on alasti. Aho kirjoitti, että Hiekkasärkkien asioissa on käymässä samalla tavalla. Uskotellaan, että Hiekkasärkät Oy on suuri ja mahtava eri yhtiöineen, jopa korvaamaton joidenkin mielestä. Pian kuitenkin huomataan, että sinne uppoaa veromarkka toisensa jälkeen ja kaikki menestys onkin vain toiveajattelua. Aho väitti, että Hiekkasärkät Oy on alasti. Hän oli varma, että koululaiset saavat ruokamenoissa säästää jatkossakin, jos kunnanvalteetut eivät ryhdistäydy ja rohkene uskoa omia silmiään.

Musta aukko

Valtuutettu Erkki Aho kirjoitti, että avaruudessa tiedetään olevan mustia aukkoja. Nämä pelottavat mustat aukot imaisevat itseensä kaikin mikä on lähistöllä, kivenmurikoita, isompiakin möhkäreitä ja jopa kokonaisia tähtiäkin ja minkä musta aukko on imaissut, sitä ei enää koskaan näy. Mutta ei tarvitse mustia aukkoja kaukoputkien kanssa etsiä. Sellainen löytyy lähempääkin ja se on Kalajoen Hiekkasärkät Oy nimeltään. Tämän aukon syävereihin katoavat liukkaasti veronmaksajien työllä ja tuskalla hankkimat tienestit, setelit suhisten ja kolikot kilisten. Ikuiset jäähyväsiet saa veronmaksaja rahoillensa heittää, Hiekkasärkät Oy:n mustasta aukosta ei ole pauuta kymmenpenniselläkään. 15-50 vuotta tulee musta aukkoa ihmisten rahoja nielemään. Sitten voi jo ruveta pilkottamaan päivä, arvioivat alan terävimmat tutkijat ja asiantuntijat, kirjoitti valtuutettu Erkki Aho.

Takaus Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n lainoille

Kalajoen kunnanhallitus ja kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski, joka oli Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja, esitti 10 miljoonan markan takausta lainalle. Vastuuvakuutenaoli Tuomitarvena tilaan rn.o 3:147 viimeisellä sijalla olevat kiinnitykset. Vastavakuudella ei käytännössä ollut mitään arvoa. Tätä valtuutetut eivät ymmärtäneet. Näin huijaus onnistui täydellisesti. Tuomitavernan tonnti oli puolikas Tuomimaja tontista, Tontilla sijaitsi matkailuhotelli ja se oli ostettu kunnalta 675 000 markalla. Tontin puolikas oli kiinnitetty 20 miljoonasta markasta, Tästä kiinnityksesta viimeinen osa oli vakuutena kunnan 10 miljoonan markana takaukselle. Kalajoen kunnan ja kunnallisen matkailuyhtiön välinen vuokrasopimus Kuuskkonokan tontista oli kiinnitetty 10 miljoonasta markasta, Näitä kiinnityksiä oli käytetty kunnan takauksen vastavakuutena. Totuutta valtuutetuille asiassa ei kerrottu eikä sitä moni olisi varmaan ymmästänytkään. "Huijaus" meni jälleen täydestä,

Valtuustoaloite

Valtuutettu Erkki Aho teki valtuustoaloitteen 30.6.1994. Aho kirjoitti valtuustoaloitteessaan seruaavaa: Kalajoen matkailun virheelliset kehittämisratkaisut ja asioiden holtiton hoito ovat aiheuttaneet Kalajoen kunnalle kymmenien miljoonien taloudelliset tappiot. Kalajoen kunnan etua ovat olleet valvomassa kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja valtuuston puheenjohtaja Väinö Oksanen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksessa ja kunnanhallituksen edustaja Raili Myllylä. Myös kunnansihteeri Pekka Ollila on toiminut Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n johtoelimissä. He ovat kuitenkin salanneet valtuutetuilta olennaisen tärkeitä tietoja yhtiöiden toiminnasta. Pyydän kunnanhallitusta tutkituttamaan onko kunnan edustajat Hiekkasärkät Oy:ssä syyllistyneet rikolliseen toimintaan salatessaan valtuutetuilta esim. tilintarkastuspöytärkirjat, tilintarkastuskertomukset ja oikaistut tilinpäätökset ja sillä tavalla ohjanneet kunnan varoja tappiolliseen toimintaan.

Lisäksi Aho pyysi kunnanhallitusta selvittämään onko kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttöön toimiessaan samanaikaisesti kunnanjohtajana ja Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Hän on joutunut katsomaan sekä kunnan etua että yhtiän etua ja yhtiön etu on mennyt kunnan edun edelle. Kunnalle on jäänyt kannettavakseen kymmenien miljoonien taloudelliset tappiot. On kaikkien etu, että asiat selvitetään perusteellisesti ja syylliset saatetaan korvausvelvollisiksi Kalajoen kunnalle aiheuttamistaan erittäin suurista tappioista. Erkki Aho vaati aloitteessaan myös erityistilintarkastuksen suorittamista Kalajoen Hiekkasärkät Oy:öön ja Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:öön. Siihen menettelyyn kunnanjohtajan johtama kunnanhallitus ei suostunut. Siksi valtuutettu Aho teki asiasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle.

KHT-tilintarkastajan väärä lausunto

Kalajoen kunnanhallitus antoi asiassa lausunnon eduskunnan oikeusasiamiehelle. Lisäksi Kalajoen kunnanjohtaja pelastaakseen nahkansa oli pyytänyt lausumaa asiassa lestadiolaiselta KHT-tilintarkastajalta, joka toimi matkailuyhtiöiden tilintarkastajana. KHT-tilintarkastaja antoi eduskunnan oikeusasiamiehelle täysin virheellisen lausunnon. Lausuntossa oli seuraava teksti: Vaikka toiminta on viime vuosina ollut tappiollista, ovat yhtiön omaisuuserät edelleen tallella, eikä selvitystilapakkoa ollut olemassa. Edellä oleva koskee Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n tilannetta. Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n osalta on todettava, että yhtiön pääoma on ollut 31.12,1993 kokonaisuudessaan tallella ja että taseeseen ei sisälly lainkaan tappioita.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pirkko K. Koskinen ja esittelijäneuvos Jaakko Jonkka olivat allekirjoittaneet päätöksen, jonka mukaan kirjoituksenne ei anna aihetta toimenpiteisiin. Totuus oli kuitenkin toinen, sillä tilinpäätös sisälsi perusteettomia arvonkorotuksia ja muita laittomuuksia aivan riittävästi.

Kylpylä kunnalle

Totuus ei kunnioittanut lestadiolaisen tilintarkastajan lausuntoa. Kalajoen kunta joutui pelastamaan molemmat matkailuyhtiönsa konkurssilta. Kalajoen kunta otti Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n 27,2 miljoonan markan lainat vastattavakseen ja kylpyläkiinteistö siirtyi suoraan kunnan omistukseen. Erkki Ahon eriävä mielipide kylpylän lainatakauksessa suurista riskeistä oli toteutunut. Valtuutetuille perusteltiin kylpylän ostamista niin heille esiteltiin laskelma, jonka mukaan kunta saa yli 40 miljoonan markan vuokratulot kylpylästä. Toisin kuitenkin kävi. Kunta joutuu joka vuosi maksamaan kylpylän käyttökuluja n.1,5 -2 miljoonaa markkaa vuodessa ja kaikki lipputulot menevät vuoralaiselle eli Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle. Vuokralainen ei kuitenkaan ole muistanut tai paremminkin sanottuna pystynyt maksamaan vuokriaan. Järkyttävintä kaupan esittelyssä olisi se, että Kalajoen kunnan kamreeri, joka on yksi talousasioissa yksi Suomen parhaimpia kunnan kamreereja oli laitettu esittelemään valtuutetuille täysin virheellinen ja toiveajattelua esittelevä totuudenvastainen laskelma hotellikaupan edullisuudesta.

Hiekkasärkät Oy pelastetaan konkurssilta

Kalajoen kunta omisti Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä pirtuprosentin verran eli 96 prosenttia. Kalajoen kunnanhallitus kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken johdolla esitti, että Kalajoen kunta antaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle oman pääomanehtoista lainsaa kolme miljoonaa markkaa. Valtuutetuille esitettiin asia niin, että kysymys oli lainasta. Kalajoen kaupunginhallitus päätti, että lainasta käytetään 2,5 miljoonaa markkaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n osakepääoman korottamiseen ja puoli miljoonaa käytettiin maksamattomiin laskuihin ja muihin pakollisiin kuluihin. Sen jälkeen yhtiön osakepääomaa alennettiin 11 956 240 markalla vuoden 1996 tilinpäätöksessä. Näin vältettiin konkurssi. Yhtiän pääoma alennettiin 2.989.060 markkaan. Näin Kalajoen kunta menetti 10 miljoonaa markkaa ja piensijoittajat n. kaksi miljoonaa markkaa. Sijoituksista katosi taivaan tuuliin noin 80 %, vaikka aikanaan sijoitus oli luvattu kirjallisesti varmaksi ja tuottoisaksi sekä sijoitukselle oli luvattu vähintäänkin 10 %:n tuotto. Ei ole ihme vaikka piensijoittajat tunsivat itsensä petetyksi. Monet piensijoittajat olivat puolipakolla joutuneet sijottamaan rahaa yhtiöön, koska muutoin kauppasuhteita ei olisi syntynyt yhtiön kanssa. Petettiinkö sijoitajia väärällä informaatiolla? Oliko kysymyksessä petos? Antoiko lestadiolainen KHT-tilintarkastaja tietoisesti väärän lausuman eduskunnan oikeusasiamiehelle? Syyllistyikö KHT-tilintarkastaja lainvastaiseen menettelyyn antaessaan vääränsisältäisen lausuman viranomaismenettelyssä, mikä lain mukaan on rangaistava teko?

Arvoisa puheenjohtaja

Kalajoen matkailun tila oli 1990-luvun alussa katastrofaalinen, vaikka tilintarkastajat toisin väittivät. Tilinpäätöksessä oli tehty perusteettomia arvonkorotuksia, joilla vääristeltiin tilinpäätöstietoja. Tilintarkastuslaki määrittelee tilintarkastajan vastuun selkeästi. Tilintarkastajat ajattelivat kuitenkin omaa etuaan, sillä kunnallissa yhtiössä tilintarkastuspalkkiot ovat hulppeat ja kun antaa yhtiön hallituksen toivoman tilintarkastuskertomuksen niin saa jatkaa nauttimista hulppeista tilintarkastuspalkkioista.

Kunta ja yhtiö tekivät maakauppoja, joissa ostajana ja myyjänä oli käytännössä sama henkilö. Kalajoen kunnassa tarkastuslautakunnan puheenjohtajana toimi kunnanhallituksen jäsen, joka oli pankinjohtaja. On syytä epäillä, ett menettelyssä kaikki ei ollut lainmukaista. Näin asiat saatiin pidettyä päättäjiltä piilossa. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimi kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja Paratiisikylpylä Oy:n toimitusjohtajana toimi kunnansihteeri Pekka Ollila. Esteellisyysasiat Kalajoella on ollut tuntematon käsite.

Kun Kalajoen kaupunki joutui ottamaan Paratiisikylpylä Oy:n velat vastuulleen ja kiinteistön omistuksensa niin Kalajoen kunnanvaltuutetuilta salattiin kylpylän vakava homeongelma. Sen kokrjaaminen tuli maksamaan Kalajoen kunnan veronmaksajille maltaita.On täysin selvää, että kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskella oli pinna tiukalla, kun joutui koko ajan peitelemään totuutta ja salaamaan todellista tilannetta.

Kysymyksiä kyselytunnille ja tietojen pimitystä

Valtuutettu Erkki Aho oli kuntalaisten suuresta luottamuksesta huolimatta jätetty Keskustan johtohenkilöiden toimesta valitsematta keskeisin luottamustehtäviin. Keskustan johtohenkilöihin kuului niitä henkilöitä, jotka oliva tiukasti sidoksissa kunnallisiin matkailuyhtiöihin. Valtuutettu Erkki Aholle jäi toimintakeinoiksi aloitteet ja kyselytunnit.

Valtuutettu Erkki Aho teki kolme kirjallista kysymystä Kalajoen valtuuston kyselytunnille. Kunnanhallituksen puheenjohtaja ilmoitti kirjallisesti 26.4.1993, että kyselytuntia ei järjestetä. Kunnanhallituksen puheenjohtajan menettely oli lainvastainen.

Valtuutettu Erkki Aholle kieltäydyttiin antamasta Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n ja Paratiisikylpylä Oy::n tilinpäätöstietoja,taseita ja tilintarkastuskertomuksia kun hän pyysi niitä kirjallisesti 28.1.1994. Menettely oli lainvastainen, koska Kalajoen kunta omisti Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä 96 % ja yhtiöiden tilinpäätöstiedot ovat julkisia.

Valtuutettu Erkki Aho hankki tiedot patentti- ja rekisterihallituksesta. Satuaan tiedot käsiinsä valtuutettu Erkki Aholle paljastui koko järkyttävä totuus asioissa, joita oli kaikin keinoin pyritty salaamaan. Kaikkia tietoja patentti- ja rekisterihallituksestakaan ei saanut, sillä Erkki Ahon saamissa papereissa oli leima PUUTTEELLINEN. Kun valtuutettu Erkki Aho sai tilinpäätöstiedot patentti- ja reksiterihallituksesta niin eduskunnan oikeusasiamies Pirkko K. Koskinen oli jo tehnyt väärän päätöksen Erkki Ahon kanteluun Jaakko Jonkan esityksestä.

Erkki Aho kolmannelle kaudelle erittän suurella äänimäärällä

Kunnallisvaaleissa 1995 eniten ääniä sai Erkki Aho Keskusta 243, toiseksi eniten Eero Nevalainen Keskusta 150 , kolmanneksi eniten Raili Myllylä Keskusta 132, neljänneksi eniten Veli Ainali Kristillisdemokraatit 130 ja viidenneksi eniten Esko Lindström Vasemmistoliitto 127. Vaalitulos oli järkytys keskustan johtohenkilöille. Siksi he pitivät huolen siitä, ettei Erkki Aholle tullut mitään keskeistä eikä vähempiarvoisempaakaan luottamusmiespaikkaa. Ainoa luottamusmiespaikka, mikä Aholle annettiin oli Kalajoen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajuus. Menettely täyttää varmasti syrjinnän tunnusmerkistön. Valtuutettu Erkki Ahon syrjintä oli kiistaton tosiasia.

Tuohon aikaan Erkki Aho oli jo mukana PR-talojen toiminnassa ja oli siellä joutunut Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n rikollisen toiminnan kohteeksi. Kalajoella asuva kihlakunnansyyttäjä Sulo Heiskari oli keskeisessä asemassa näissä rikoksissa.

Rahaa virheellisellä hakemuksella

Kalajoen kunnan matkailuyrityksellä oli kovat talousvaikeudet ja siksi rahaa hankittiin sieltä mistä saatiin keinoja kaihtamatta.
Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään 11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura 2000-suojeluohjelman perustamiseen Rahjan saaristoon. Projektialueeksi määriteltiin Rahjan saariston Kalajoen puoleinen alue, Siipojokisuu, saariston Himangan puoleinen alue ja Kallan karit. Rahoitussuunnitelma oli seuraava: ympäristöministeriö 4 702 548 mk, metsähallitus 1 000 000 mk, Himangan kunta 200 000 mk, Kalajoen kunta 200 000 mk, Life-rahaa 6 102 548 mk, yhteensä 12 205 096 mk.

Himangan kunnanhallitus päätti kieltäytyä hankkeesta (khall 112 § 14.5.1996) samoin kuin Himangan kunnanvaltuusto. Kalajoen kunnanhallitus sen sijaan osallistui hankkeeseen (khall 138 § 22.4.1996). Kalajoen kaupunginhallitukselle esitettiin totuuden vastaisesti, että Himangan kunta osallistuu hankkeeseen 200 000 markalla.

Myös Kallankarien itsehallintoelimet, karineuvosto ja karikokous, tekivät asiassa kielteisen päätöksen. Tästä huolimatta väärillä tiedoilla tehty avustushakemus, jonka oli laatinut biologi Eero Laukkanen, lähetettiin Brysseliin alkuperäisessä muodossaan vaikka Himangan kunta ja Kallan karien itsehallintoelimet olivat tehneet asiassa kielteisen päätöksen. Himangan kunta ei osallistunut hankkeeseen 200 000 markalla, vaikka hakemuksessa niin mainittiin ja tällä tavalla johdettiin tietoisesti päätöksentekijöitä harhaan.

Hakemuksessa sitouduttiin myös siihen, että hakemuksessa mainitut alueet liitetään Suomen Natura-verkostoon mm. Kallan karit. EU-komissio hyväksyi hakemuksen ja myönsi rahoituksen. EU:n komission päätöksiä ei voi kansallisilla päätöksillä muuttaa. On siis syytä epäillä törkeää petosta, mikä on poliisin toimesta jätetty tutkimatta ja syyttäjän toimesta syyttämättä. Hakemuksen Kalajoen kunnan puolesta oli allekrjoittanut kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila.

Kun Kallan karit sitouduttiin liittämään vastoin tahtoaan Naturaan niin silloin loukattiin syvästi Kallan karien itsehallintoa. Kallan karit siis sisällytettiin Natura-ohjelmaan, mutta kun asiasta nousi niin suuri häly niin Suomen viranomaiset ilmoittivat poistaneensa Kallan karit Naturasta.

Soitin ympäristöministeriöön Ilkka Heikkiselle 4.2.1998. Heikkinen kertoi minulle, että Kallan karit on mukana Natura-esityksessä. Ihmettelin, että miten se voi olla mahdollista, kenen luvalla ja kenen päätöksellä. 5.2.1998 soitin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskukseen Tom Hästbackalle, joka kertoi, että ympäristöministeriöstä oli tullut ohjeet poistaa Kallan karit Naturasta.

Ympäristöministeriön ylitarkastaja Leila Suvantola ilmoitti 2.10.1998, että Kallan karit poistettiin Natura 2000-ohjelmasta ns. giljotiini vaiheessa ennen ministerityöryhmää lähinnä itsehallintokysymyksen takia. KHO:ssa Metsähallitus on kerran hävinnyt riidan kalastusoikeuksista, koska alueella on Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, jonka katsottiin edelleen olevan voimassa.

Samat virnaomaiset, jotka olivat sitoutuneet laittamaan Rahjan saariston Natura Life-anomuksessa mainitut alueet (Kallan karit) Naturaan olivat päättämässä myöhemmin mitkä alueet laitetaan Naturaan. Esteellisyys on kiistaton, mutta poliisi ei tutki asiaa, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asiassa mitään huomautettavaa rikoksesta puhumattakaan. Esteellisyys on Suomen lain mukaan virkarikos ja rikoksen avulle tehty oikeustoimi on mitätön. Poliisi jätti kaikki asiat selvittämättä lukuisista tutkintapyynnöistä huolimatta.

Tein yleisöosastokirjoituksen, jossa vaadein kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskelta julkista vastausta minun meilestäni laittomaan menettelyyn, jossa väärillä tiedoilla haettiin rahaa EU:lta. Kunnanviraston henkilökunnalta kuulin kuinka kunnajohtaja Torsti Kalliokoski oli lukiessaan yleisänosastokirjoitustani suureen ääneen sadatellut valtuutettu Erkki Ahon toimintaa.

Valtuutetut lyötiin ällikällä

Kalajoen kunnanvaltuusto sai yllättäen joulukuun viimeisessä kokouksessaan 1998 käsiteltäväkssen Kalajoen kunnan kaikkien aikojen suurimman investoinnin eli uimahallin rakentamisen. Asia ei ollut esityslistalla vaan se tuotiin käsittelyyn ohi esityslistan. Hankkeen kustannusarvio oli 27 509 524 markkaa. Paikallislehti Kalajoenseutu otsikoi uutisen asiasta seuraavasti: Sanifani löi valtuutetut ällikällä.

Kuten tavallista niin Kalajoen valtuusto hyvksyi uimahallin rakentamisen lähes mukisematta. Joku kuitenkin ihmetteli menettelyä asiassa. Rahoituksesta ei ollut selvitystä, vaan hanke kaatui veronmaksajien niskaan. Hanke ei sisälty kyseisen vuoden toimintasuunnitelmiin ja talousarvioon.

Kun uimahallia lähdettiin toteuttamaan niin yllättäen kustannusarvio nousikin 32 miljoonaan markkaan. On syytä epäillä, että uimahallin rakentamisella peiteltiin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n katastrofaalista tilannetta.

Kalajoen valtuusto sai 26.9.1999 käsiteltäväkseen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n lainojen uudelleenjärjestelyn. Kysymyksessä oli 18,3 miljoonan markan laina, johon pyydettiin kunnan takausta. Laina-aika oli 10-15 vuotta. Näin jälleen pumpattiin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:öön uutta rahaa ja pelastettiin yritys konkurssilta. Lainajärjestelyihin sisältyi myös rahaa käyttöpääomaan, mutta sitä ei kerrottu päättäjille.

Tein koko prosessista ja minuun kohdistuneesta syrjinnästä tutkintapynnön Kalajoen poliisille. Kun tarkistin asian etenemistä parin vuoden kuluttua tutkintapyynnön tekemisestä niin Kalajoen poliisi Harri Rahkola sanoi minulle, että tutkintapyyntö on hänen työpöytänsä alimmaisessa laatikossa alimmaisena. Koskaan en saanut päätöstä tutkintapyyntööni. Kunnan virkamiehiä oli kielletty puhumastakin valtuutettu Erkki Ahon kanssa. Näin asian ilmoitti Erkki Aholle eräs kunnan johtava virkamies.

Kalajoki Sport-lehti

Kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski oli hyvin kiinnostunut siitä miten PR-taloilla menee. Hyvä veli-järjestelmä oli tarkasti tietoinen siitä, että PR-talot poistetaan markkinoilta. Markkinoilta poistaminen ei kuitenkaan onnistunut suunnitellussa ajassa ja siksi mielenkiinto oli suuri, kun rahoittajat yritystoimintaan löytyivät ulkomailta.

Kalajoen kunnanjohtaja ja Alavieskan kunnanjohtaja Aarne Karvonen tekivät yhteityötä Ylivieskan seutukunnan kassa. Yksi yhteistyön kohde oli Erkki Ahon tuhoaminen. Siinä olivat mukana niin poliisit kuin syyttäjäkin.

PR-talojen konkurssien jälkeen syyttäjä Sulo Heiskarilla oli tarvetta leimata rehellinen yrittäjä Erkki Aho roistoksi ja rikolliseksi omien tekojensa peittelemiseksi. Niinpä kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja syyttäjä Sulo Heiskari päätivät yhdistää voimansa. Kalliokoski haastoi Erkki Aho oikeuteen kunnianloukkausesta, kun Erkki Aho vaati Kalajoki Sport-lehdessä Kalajoen matkailuyhtioiden asioiden selvittämistä. Kirjoituksessa ei mainittu kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskesta sanallakaan. Tutkinnajohtajana asiassa oli Raimo Ollila.

Kun vein asiassa poliisi Raimo Ollilalle oman vastineeni asiaan, niin Ollila totesi siinä yhteydessä, että kysymyksessä on selvä kunnianloukkaus ja jätti todistusaineistoni kokonaan käsittelemättä. Mielestäni menettely oli outoa, mutta jälkeenpäin ymmärrettävää. Aho piti tuomita keinoja kaihtamatta. Tärkeintä oli suojella kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskea ja syyttäjä Sulo Heiskaria. Aho tuomittiin kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken herjauksesta laamanni Kuurinmaa-Myllyniemen toimesta täysin kestämättömin perustein. Kysymyksessä on Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 26.8.1998 nro 224.

Koska huomasin, että syyttäjä Sulo Heiskarilla ja kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskella oli tarkoitus peitellä omia tekemisiään Ylivieskan käräjäoikeuden väärän päätöksen aikaansaamisella niin ilmoitin Ylivieskan käräjäoikeudelle asiasta 10.8.1998 erittäin perusteellisella 8-sivuisella kirjeellä. Ilmoitin tarkasti Ylivieskan käräjäoikeuden laamannille, mistä tässä oikeudenkäynnissä oli kysymys. Siksi kieltäydyin tulemasta oikeudenkäyntiin, jossa rikostutkinnat oli jätetty tietoisesti ja tarkoituksellisesti tekemättä sekä siksi, että syyttäjänä oli esteellinen henkilö, jonka perustellusti koen vihamiehekseni syyttäjän tekeminen laittomuuksien ja tuomitsematta olevien rikosten tähden. Pyysin Ylivieskan käräjäoikeutta siirtämään oikeuskäsittelyä siihen saakka kunnes asiallinen rikostutkinta asioissa on suoritettu ja myös syyttäjät ovat asiallisia ja ammattitaitoisia eivät ole esteellisiä.

Ylivieskan käräjäoikeus ei vastannut siirtopyyntööni lainkaan. En katsonut voivani mennä oikeudenistuntoon, koska tiesin, että joudun tuossa oikeudenkäynnissä rikoksen kohteeksi oikeuden väärän tuomion perusteella. Syyttäjä Heiskari laittoi poliisit hakemaan minua oikeudenistuntoon luontopolulta, jota olin rakentamassa tuohon aikaan muutaman kilometrin päässä Tapion Tuvalta. Syyttäjä Heiskariolla oli lähes pakottava tarve saada leimattua Erkki Aho rikolliseksi. Sama koski kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskea.
Esitin jo tuolloin syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyydenasian tutkimista, mutta niin Ylivieskan käräjäoikeus kuin Vaasan hovioikeuskin jätti syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyyden asiallisesti tutkimatta. Myös poliisi Raimo Ollila jätti asian tutkimatta. Torsti Kalliokoskella oli asianajajana Tapani Takala, joka minun mielestäni on yksi häikäilemättömimmistä asianajajista, joita tunnen. Tapani Takala otti kantaa 5.11.1998 syyttäjän esteellisyyteen näin: "Alioikeudessa esiintuoduista seikoista tai yllä olevassa valituksessa esiintuoduista taikka mistään muustakaan asianomistajana tiedossa olevasta seikasta ei ole vedettävissä johtopäätöstä, että virallinen syyttäjä olisi menetellyt omaa esteellisyyttään harkitessaan virheellisesti". Hipooko Takalan kannanotto rikoksen rajoja?

Jätin asian rikostutkinnan yhteydessä poliislle kansion, mikä sisälsi myös Natura-asiat. Ylivieskan poliisi Raimo Ollila ja nykyinen Ylivieskan poliisipäällikkö Petri Oulasmaa näki materiaalin, koska Oulasmaa on antanut siitä oman lausuntonsa 5.5.1998. Asia jätettiin tutkimatta. On syytä epäillä, että poliisi laiminlöi virkavelvollisuutensa.

Syyttäjä Sulo Heiskari on antanut Vaasan hovoikeudelle väärän lausuman 22.10.1998. Myös Vaasan hovioikeuden päätös syntyi rikoksen avulla, koska syyttäjä Sulo Heiskarin lausuma hovioikeudelle on väärä ja totuuden vastainen.

Arvoisa puheenjohtaja

Kunnallisvaaleissa 1999 Erkki Aho säilytti ylivoimaisen ääniharavan aseman Kalajoella. Erkki Aho oli siirtynyt Kristillisdemokraattien listalle siroutumattomaksi ehdokkaaksi, koska koki syrjinnän keskustan riveissä sietämättömäksi. Äääniharavien osalta vaalitulos oli seuraava: Erkki Aho Kristillisdemokraatit, sitoutumaton 216, Simo Kärjä Keskusta 114, Pirkko Nygård SDP 111, Reijo Rautakoski Keskusta 105, Päivi Siironen Keskusta 101.

Kalajoki Socking Estate Oy

Kun Paratiisikylpylä Oy jäi paperiyhtiöksi niin sen nimi muutettiin Kalajoki Stocking Estate Oy:ksi. Yhtiön toimitusjohtajana oli kunnansihteeri Pekka Ollila. Yhtiön hallituksen puheenjohtajana oli opettaja Oiva Utriainen. Yhtiön nimissä oli haettu hotellille rahoitusta niin, ettei yhtiön hallitus tiennyt asiasta mitään. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja Oiva Utriainen oli asiasta ihmeissään ja päätti kutsua yhtiön hallituksen koolle asian johtosta. Kalajoen kunnasta ilmoitettiin Oiva Utriaiselle, että hän ei voi kutsua yhtiön hallitusta koolle, koska yhtiön hallitus on erotettu jo lähes vuosi sitten, mutta asia on jäänyt ilmoittamatta yhtiön hallituksen puheenjohtajalle ja yhtiön hallituksen jäsenille. Yhtiön omisti 100-prosenttisesti Kalajoen kaupunki ja yhtiökokouksessa päätösvaltaa käytti yksin kaupunginjohtaja Jukka Puoskari.

Kun valtuutettu Erkki Aho kuuli asiasta niin hän meni Kalajoen kaupungin hallintojohtajan Pekka Ollilan luokse ja pyysi pöytäkirjat nähtäväkseen yhtiön yhtiökokouksesta ja yhtiön hallituksen kokouksista. Niitä pöytäkirjoja ei löytynyt. Aholle syntyi epäilys, että niitä ei ollut koskaan tehtykään. Myöhemmin pöytäkirjat löytyivät elinkeinojohtaja Veijo Rautiaisen hallusta. Pöytäkirjojen mukaan yhtiön hallitus oli vaihdettu ja toimitusjohtaja oli vaihdettu sekä yhtiön nimi oli muutettu kiinteistöyhtiö Kalajoen Kylpylähotelli Oy:ksi. On syytä epäiilä, että pöytäkirjat on tehty pahasti jälkikäteen.

Rahoitusta hotellille oli haettu Pohjois-Pohjanmaan maakunnalta. Asia tuli esille kun sitä oli käsitelty maakunnan yhteistyöryhmässä MYR:ssä, jonka puheenjohtaja on kalajokinen Raili Myllylä, joka oli siihen aikaan Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen jäsen. Unohtuiko esteellisyysasiat? Tiedotusvälineet uutisoivat asian näyttävästi 3.6.2003. Asia oli uutisoitu niin, että meriluontokeskus ja hotellihanke on tärkeä kokonaisuus, mikä on parasta toteuttaa yhdessä. Hankkeiden kustannusarvio oli vähintäänkin n. 60 miljoonaa tapettua markkaa.

Hotelli ja meriluontokeskus

Hotelli- ja meriluontokeskusta Kalajoen niin sanotut johtavat päättäjät ajoivat kuin käärmettä pyssyyn. Kalajoen kaupungin uskonto on matkailu ja sen pyhä lehmä on Kalajoen Hiekkasärkät Oy. Sopivat kunnallispolitiikot ovat sen hallituksen jäseniä. Kun Jouni Jyrinki valittiin Kalajoen valtuuston puheenjohtajaksi niin valinnan ehdoksi Erkki Aho laittoi sen, että hotellihanketta ei viedä eteenpäin valtuutettujen tietämättä. Jyrinki lupasi pyhästi valvoa asian. Toisin kuitenkin kävi.

Kalajoen matkailu-uskonnon dogmi eli uskonkappale on se, että suuri hotelli, varsnkin kalajokisten veronmaksajien rahoilla rakennettuna, pelastaa koko Kalajoen matkailun. Se tuo lisää runsasti kaivattuja naistyöpaikkoja. Näin asiaa markkinoitiin.
Kilpailun rajoituslain 7 §:n mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä on Kalajoen matkailussa määräävä markkina-asema. Kalajoen kunta on lähtenyt kilpailemaan yksityisten hotellien kanssa omalla hotellillaan ja se on lainvastainen menettely.

Hotelli- ja meriluontokeskusasia tuotiin valtuuston käsittelyyn. Hotellin kustannusaviota oli pienennetty 11,5 miljoonasta eurosta 6 miljoonaan euroon jotta valtuutetut voisivat paremmin hyväksyä kustannusarvion. Kustannusarviosta oli jätetty pois paljon sellaisia asioita, jotka tulevat myöhemmin kaupungin maksettavaksi. Lisäksi hotelli ja meriluotokeskus oli koplattu yhteen ja siihen tulee toimitiloja myös muille tahoille. Asian kritisoijlle valtuustossa kaupunginjohtaja Jukka Puoskari ilmoitti, että hotellin rakentamiseen Kalajoen kaupunki ei tule laittamaan euroakaan. Tämä lausunto on kirjattu myös sanomalehtijuttuun. Kalajoen kaupungin taseesta kuitenkin selviää, että Kalajoen kaupunki omistaa hotellin kiinteistöyhtiöstä 81 %. Onko kaupunginjohtaja Jukka Puoskari puhunut valtuutetuille muunnettua totuutta?

Kun alueella on yksityistä hotellitomintaa on niin on täysinn selvää, että kunnallinen hotellitoiminta vääristää kilpailua ja on kilpailulain vastaista toimintaa. Se on myös kuntalain 2 §:n vastaista, sillä kunnan toimialaan ei kuulu hotellitoiminta. Tein asiasta valituksen Oulun hallinto-oikeuteen. Siellä ei kuitenkaan lakia kunnioiteta kun herroja ja heidän tekojaan suojellaan. Myös KHO:ssa on sama linja.

Erkki Aho viidennelle kaudelle

Erkki Aho aika väsynyt jatkuvaan syrjintään sekä viranomaisten kuten poliisin, laillisuusvalvojen ja oikeuslaitoksen rikolliseksi epäiltävään toimintaan. Aho oli valmis luopumaan kunnallispolitiikasta. Pro Kalajoki syntyi koulujen lopetuskiistan seurauksena. Lähdin valtuustoehdokkaaksi aivan "viime metreillä" Pro Kalajoen yhteislistalle. Vaalitulos oli yllätys kalajokisille. Kunnallisvaalien 2003 ylivoimainen ääniharava oli Jorma Untinen Pro Kalajoki 307, toiseksi eniten ääniä sai Erkki Aho Pro Kalajoki 199 , seuraavaksi eniten Kaarlo Isokääntä Keskusta 145, Raili Myllylä Keskusta 109, Veli Ainali Kristillisdemokraatit 108. Nämä olivat selkeät protestivaalit.

"Vanhan vallan voimat" Eero Nevalainen keskusta, Esko Lindström Vasemmistoliitto jne. olivat kuntavaalien jälkeen "neuvottelemassa" muiden puolueiden kanssa ja varmistamassa omiensa asemia. Erkki Ahoa yritettiin keskustan taholta estää jopa ostallistumasta paikkajakoneuvotteluihin Pro Kalajoen eudstajana.
Keskustan riveissä oli suurta tyytymättämyyttä valtuuston puheenjohtajan Jouni Jyringin toimintaa. Kunnallisjärjestön kokouksessa äänestettiin Jouni Jyringin ja Kullervo Niemelän kesken. Silloin valtuutettujen äänet menivät 10-9 Niemelän hyväksi, mutta asiasta kerrottiin niin, että Jyrinki oli voittanut 14-10. Kunnallisjärestön kokouksessa oli äänestyksessä ollut mukana myös viisi ei-valtuutettua.

Keskustan ryhmäkokouksessa äänestettiin uudestaan ja silloin äänestys päättyi 10-7 Jyringin voittoon. Kaksi valtuutettua oli joutunut muuttamaan kantaansa pankinjohtajan puhuttelun jälkeen. Olikokan kysymys lainojen irtisanomisesta ellei mieli muutu? Ja muutuihan se mieli.
Siiten alkoi uusi vääntö, koska valtuuston jäsenet valitsevat valtuuston puheenjohtajan. Jouni Jyrinki ei olisi tullut saamaan enemmistöä valtuustossa. Siksi Jyrinki oli pakotettu luopumaan valtuuston puheenjohtajan paikasta.

Pro Kalajoki esitti valtuuston varapuheenjohtajaksi Erkki Ahoa. Paikka suhteellisen vaalitavan mukaan kuului Pro Kalajoelle. Keskusta, kokoomus ja SDP sekä Vasemmistoliitto halusi paikalle SDP:n Pirkko Nygårdin. Asia meni suhteelliseen äänestykseen, vaikka keskustalaiset aina mielellään kertovat kuinka he sopivat asioista ja hoitavat asioita kaikin puolin hienosti ja tyylikkäästi. Kysymys oli kuitenkin Erkki Ahon syrjinnästä ja vallan sisäpiiriin pääsyn estämisestä. Vasemmistoliitto ei lähtenyt tukemaan Erkki Ahoa äänesstyksessä, vaan yksi edustaja eli Väinö Hietala lupasi lähteä tukemaan Pro Kalajoen vasemmistotaustaista Kari Untista valtuuston varapuheenjohtaksi. Näin Pro Kalajoki joutui äänestykseen vaihtamaan ehdokkaakseen Kari Untisen, joka voitti suhteellisessä äänestyksessä PirkkoNygårdin. Näin keskusta sai syrjäytettyä Erkki Ahon vallan sisäpiiristä.

Erkki Ahoa ei valittu valtuuston toiseksi suurimmasta äänimäärästä huolimatta kaupunginhallituksen jäseneksi eikä elinkeino- ja maankäyttätoimikunnan jäseneksi. Erkki Aho oli keskustalaisten johtohenkilöiden ja heidän hännystelijöidensä mustalla listalla rehellisyytensä takia. Kysymys on selkeästä syrjinnästä, minkä Ylivieskan poliisi Raimo Ollila jätti jällen kerran tutkimatta.

ELMA – kohtalon lapsi Kalajoella

Kalajoen kaupunginhallitus ei ollut vielä nimennyt uutta elinkeino- ja maankäyttötoimikuntaa vuosille 2007-2008 (tilanne 9.11.2007!)

Elinkeino- ja maankäyttötoimikunnan (Elman) toimikausi on kaksi vuotta kerrallaan. Tällä vaalikaudella ensimmäinen Elma toimi vuodet 2005-2006. Seuraava Elma toimii vuodet 2007-2008. Vuosien 2007-2008 Elma oli vielä valitsematta johtuen siitä, että Pro Kalajoen ehdokas Elmaan on valtuutettu Erkki Aho. Tästä syystä Elma on jatkanut vanhassa kokoonpanossa vielä koko vuoden 2007. Lainvastaisesti!

Pro Kalajoen edustajat kaupunginhallituksessa olivat tulleet siihen tulokseen, että Erkki Ahoa ei tulla hyväksymään muiden, lähinnä keskustan ja kokoomuksen edustajien taholta, elinkeino- ja maan käyttötoimikunnan varsinaiseksi jäseneksi kaupunginhallituksessa. Siksi Pro Kalajoen kaupunginhallituksen jäsenet Vuokko Saari ja Jorma Untinen kysyivät Erkki Aholta, että voidaanko varsinaiseksi jäseneksi Pro Kalajoen edustajaksi nimetä Vuokka Saari ja varajäseneksi Erkki Aho. Näin tehtiin ja kaupunginhallitus päätti asiasta. Vuodn 2008 elinkeino- ja maankäyttötoimikunnan kokouksissa Pro Kalajoen varsinainen jäsen Vuokko Saari on ollut poissa kokouksista ja varajäsen Erkki Aho on ollut kokouksissa mukana. Täyttyykö syrjinnän tunnusmerkistö?

Mikä on Elma?

Elma on Kalajoen kaupungin elinkeino- ja maankäyttötoimikunta. Johtosäännön mukaan sen toiminta-ajatuksena on tukea kunnan kokonaiskehittämistä, hyvää yhdyskuntarakentamista ja kunnan ympäristökuvaa. Elman palvelualueiksi on nimetty elinkeinojen kehittäminen, maan myynti ja ostaminen sekä maankäytön suunnittelu. Asiat ratkaistaan siten, että elinkeinojen kehittämisestä esittelyvastuun kantaa elinkeinoasiamies, maanmyynnistä ja ostamisesta maanmittausteknikko ja maankäytön suunnittelusta kaavoitusarkkitehti. Elman puheenjohtajana toimii kunnanjohtaja. Johtosäännön mukaan kunnanhallitus erikseen päättää toimialaansa kuuluvien asioiden delegoinnista elinkeino- ja maankäyttötoimikunnalle sekä em. viranhaltijoille. Elman johtosääntö on hyväksytty valtuuston päätöksellä 28.11.2000 § 101.

Täytäntöönpanopäätös

Kalajoen kaupunginhallitus teki 10.1.2005 § 40 meriluontokeskus- ja hotellihankkeen täytäntöönpanopäätöksen. Asia ei ollut esityslistalla, mutta asia otettiin kiireellisenä käsittelyyn listan ulkopuolelta. Esityksen mukaan kaupunki rakentaa hotellin ja palkkaa projektipäälliköt. Ohjausryhmään oli valittu sopivat henkilöt. Ryhmän kokoonpano ei vastannut valtuuston voimasuhteita. Hotellihanketta vietiin eteenpäin kuin käärmettä pyssyyn.

Hotellin rakennuslupa-asia

Kalajoen ympäristölautakunta sai 24.1.2006 § 5 käsiteltäväkseen 5-kerroksisen meriluonto/hotellihankkeen poikkeuslupahakemuksen. Erikoista hakemuksessa oli se, että hakijana ei ollut rakentaja eli kiinteistöyhtiö, vaan Kalajoen kaupunki. Lisäksi hakemuksessa ei oltu esitetty tonttia mihin ko. poikkeuslupa pitäisi myöntää! Erikoista oli se, että pitäisi myöntää poikkeuslupa, vaikka ei ole rakennuspaikkaakaan. Vähemmällekin asiantuntijalle lienee ymmärrettävää, että tässä on lainvastainen toimenpide. Hakemuksen perusteluissa todetaan, että kaupunki on kuullut naapureita lehtikuulutuksella sekä virallisella kuulutuksella ilmoitustaululla. Huomatusta ei ole jätetty.

Hanke oli kaavan vastainen. On syytä epäillä, että kaavoitusarkkitehti oli kuitenkin ohjattu tekemään asiasta puoltava lausunto. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että myös rakennustarkastaja oli "määrätty" tekemään myönteinen esitys asiassa lautakunnalle.
Ympäristölautakunnassa puheenjohtajana otin esille ne lainvastaisuudet, mitkä koskivat tätä asiaa. Lautakunnan jäsenet tajusivat tilanteen, mutta kaikki olivat valmiita ”joustamaan”. Minä en yksin ryhtynyt vastustamaan asiaa, enkä myöskään jättänyt asiasta valmiiksi kirjoittamaani eriävää mielipidettä pöytäkirjaan. Tuossa vaiheessa minulla ei ollut kaikista asiosta riittävää varmuutta toidistusaineistoineen, koska asioita salattiin päättäjiltä.

Kaupunginhallitus hyväksyi ympäristölautakunnan päätöksen ja asia vietiin ympäristökeskuksen päätettäväksi mielestäni virheellisillä tiedoilla. Tonttiasia ei ollut kunnossa. Ympäristökeskus myönsi poikkeusluvan. Olihan kysymys myös meriluontokeskuksesta.

Valtuusto sai käsiteltäväkseen tonttiasian vasta 28.2.2006 § 19

Elinkeino- ja maankäyttötoimikunta oli käsitellyt asiaa 30.1.2006 § 7. Siinä maanmittausteknikko esittää, että Kalajoen kaupunki hyväksyy 20.1.2006 allekirjoitetun vuokrasopimuksen täydennyksen Kalajoen kaupungin ja Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n välillä. Tuota vuokrasopimusta ei ollut olemassa vielä ympäristölautakunnan kokouksessa 24.1.2006. Siksi epäilen, että vuokrasopimus on tehty jälkikäteen. Tontista oli poistettu Kalajoen kaupungin 337 000 euron kiinnitykset. Näin tontti voidaan kiinnittää uudelleen tontin ostajan toimesta. Kaupunki voi sitten tulevaisuudessa tarvittaessa taata kiinteistöyhtiön lainoja ja saada vastavakuutena kiinnityksen tonttiin.

Epäreilua toimintaa

Kaupunginhallitus asetti 10.1.2005 Meriluontokeskus-/hotellihankkeelle ohjausryhmän. Ohjausryhmään valittiin kakkien muiden ryhmien edustajia, mutta ei Pro Kalajoen edustajia. Uusi kaupunginhallitus valittiin kuun lopulla, joten silloin Pro Kalajoen edustajien jättäminen pois ohjausryhmästä ei olisi onnistunutkaan.
Myöhemmin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen jäseniä vaihtui. Tapana on ollut, että hallituksessa on mukana Kalajoen kaupungin valtuustoryhmien edustajia. Nyt käytäntö muutettiin. Vapautuvalle paikalle ei valittukaan Pro Kalajoen edustajaa, vaan Pro Kalajoen paikalle oli valittu Oulun kauppakamarin toimitusjohtaja Jaakko Okkonen.

Mitä maksoi?

Meriluontokeskuksen hinnaksi on esitetyn laskelman mukaan muodostunut 2 254 724 euroa. Hotellin hinta on 5 362 612 euroa, yhdysputken hinta on 337 080 euroa.Koko hankkeen hinta on yhteensä 7 954 416 euroa.

TE-keskus on antanut meriluontokeskukselle investointiavustusta 1 239 000 euroa, mikä on 55 % kustannusarviosta. Kaupungin osuus on 1 013 850 euroa. Kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt hotellihankkeeseen investointitukea 840 000 euroa, mikä on 15 % hyväksytyistä hankekustannuksista.

Lisäksi alueelle rakennettiin biolämpölaitos, minkä kustannusarvio oli 1,3 miljoonaa euroa. Te-keskus myönsi investointiavustusta tähän hankkeeseen 243 200 euroa.

Olen suhtautunut hotellihankkeeseen tietyllä kriittisyydellä, koska mielestäni kannattavuuslaskelmat eivät ole tehty realistisiksi. Epäilen, että tulevat vuodet paljastavat totuuden. Milloin pestään likainen pyykki?

Kilpailun rajoituslaki

Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä on Kalajoen matkailussa määräävä markkina-asema ja Kalajoen kunta omistaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä 96 %. Määräävän markkina-aseman katsotaan kilpailun rajoituslain mukaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se ohjaa merkittävästi hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla tai muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin. Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi käyttää markkina-asemaansa hyväksi ilman että se menettää heti markkinaosuuttaan kilpailijoille. Määräävässä markkina-asemassa riittää, että yritys on kilpailijoihinsa nähden ylivoimainen.

Meriluontokeskuksen ja kylpylähotelli Sanin harjannostajaiset

13.2.2007 vietettiin Kalajoen Hiekkasärkillä Kylpylähotelli Sanin ja Meriluontokeskuksen harjannostajaisia. Hanke on informaation mukaan edennyt aikataulun mukaisesti ja rakennuskokonaisuus valmistuu kesäkuun alkuun mennessä. Meriluontokeskuksen, hotellin ja biolämpölaitoksen rakentamiskustannukset ovat yhteensä noin 10 miljoonaa euroa.

Meriluontokeskus

Meriluontokeskushankkeeseen sisältyy Metsähallituksen tutkimus- ja näyttelytilat, luentosali, keskusvaraamo, kokoustila, monitoiminen kokoustila (Aaltosali), Kalajoen ammattiopiston Arteman toimistotilat, yritysten toimistotiloja sekä aula-, tekniset- ja sosiaalitilat ynnä väestönsuojat. Meriluontokeskus sijoittuu kylpylähotellin kanssa samaan rakennukseen, josta rakennetaan yhdysputki kylpylä Sanifaniin. Yhdysputken rakentaminen ei sisälly Meriluontokeskuksen ja kylpylähotellin hankesisältöön. Yhdysputken rakentamiskustannuksista vastaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy.

Meriluontokeskuksen kerrosala on 1383 nelimetriä ja tilavuus 6750 m3 ja sen kustannusarvio on 2 254 724 euroa. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus on myöntänyt investointiavustusta 1 239 000 euroa. Kalajoen kaupungin osuus on 1 013 850 euroa. Metsähallituksen ylläpitämän meriluontokeskuksen näyttelyn yleisenä teemana tulee olemaan hiekka. Se keskittyy esittelemään Pohjanlahden rannikkoluontoa. Aihetta esitellään Kalajoen ympäristön luonnonilmiöiden, eläinten, kasvien ja kulttuurin avulla. Teemoina ovat dyynit, maankohoaminen, kalastus sekä Siiponjoki. Teemat tuodaan esille lyhytfilmien, kertomusten ja interaktiivisten sisältöjen avulla. Kolmikerroksiseen näyttelytilaan rakennetaan erillisiä pyöreitä tilamoduleja, solmuja. Interaktiivisena sisältöinä toimivat Internet-sivustot, erilaiset pelit sekä multimedia. Lisäksi näyttelytilaan tuodaan kalastukseen liittyvää välineistöä. Näyttelyn suunnitteluprojektin rahoittaa Oulun lääninhallitus. Kokonaiskustannusarvio on 400 000 euroa.

Kylpylähotelli Sani

Hotelliin tulee 72 kahden hengen huonetta. Huoneista 48 on varustettu lasitetulla parvekkeella, josta avautuu merinäköala. Hotellin toiminnasta vastaa Kalajoen Kylpylähotellin liiketoiminta Oy. Yrittäjinä toimivat Minna ja Pekka Kamunen. Hotellin kustannusarvio 5 362 612 euroa. Kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt Kiinteistö Oy Kalajoen Kylpylähotelli Oy:lle investointitukea 840 000 euroa, mikä on 15 % hyväksytyistä hankekustannuksista. Kalajoen Kylpylähotellin liiketoiminta Oy:n rahoitukseen osallistuvat Matkailun Kehitys Nordia Oy, Finnvera Oyj sekä Kauppa- ja teollisuusministeriö. Kalajoen kaupunki on taannut Kiinteistö Oy Kalajoen Kylpylähotelli Oy:n lainan.

Urakkatarjoukset

Kylpylähotellin ja Meriluontokeskuksen rakennusurakkakilpailun voitti rakennusliike Nivat & Fors. Rakennusurakan arvo on 4 767 000 euroa. Muut kohteet jakautuivat seuraavasti: Elementtitoimitukset v Rajaville Oy 618 000 euroa
Putkiurakka Tekmanni Oy 548 800 euroa
Ilmanvaihto Oulun Lämpö ja vesi Oy 395 000 euroa
Sähköurakka Sähköliike Kalajoki Ky:llä 522 158,28 euroa
Rakennusautomaatio Fidelix Oy 53 460 euroa
Kokonaistavoitehinta on 8 186 000 euroa.

Harjannostajaiset

Harjannostaiset olivat perinteisen kaavan mukaiset. Kaupungininsinööri Paavo Soukka esitteli hanketta ja hanuristi Harri Rönn soitti muutaman kappaleen. Harjannostajaisjoukon mukaan mahtui myös pari henkilöä, jotka olivat nauttineet muutakin kuin kansalaisluottamusta. Pöydät kuitenkin pysyivät pystyssä, mutta osa astioista löysi tiensä lattialle aste. Hernekeitto oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Ministeri Mauri Pekkarinen saapui paikalle kello 16.00 jälkeen. Pekkarisen näkemyksen mukaan hotelli- ja meriluontokeskus luo edellytyksiä matkailun voimalliseen kehittämiseen. Metsähallituksen edustajat olivat tyytyväisiä siitä, että nyt heillä on muista luontokeskuksista poikkeava kohde. Sinne ei välttämättä tarvitse hankkia asiakkaita, vaan niitä tulee ikään kuin itsestään hotellin ja kylpylän siivellä.

Iso riski

Tämä matkailuinvestointi on erittäin suuri riski Kalajoen kaupungille. Siksi matkailua ja ennen kaikkea toiminnallisuutta lisääviä kohteita on kehitettävä lisää. Hotelliyrittäjillä on haastava tehtävä edessään. Miten käyttöaste saadaan riittävän korkeaksi? Hotellihanketta on ajettu kuin käärmettä pyssyyn usean vuoden ajan. Valitettavasti kaikki kannattavuuslaskelmat eivät ole riittävän huolellisesti laadittuja. Kahden kolmen vuoden kuluttua näemme miten on mennyt.

Itse olen suhtautunut hankkeeseen tietyllä varauksella, koska minun mielestäni monet asiat perustuvat liiaksi toiveiden ja haaveiden varaan. Tosiasia kuitenkin on se, että Hiekkasärkille nousee hotelli ja me seuraamme mielenkiinnolla miten toiminta käynnistyy. Hotelli tarvitsee tuekseen toiminnallisia kohteita, hiihtotunnelia ja beachhallikokonaisuutta. Lisäksi on kaavoitettava lisää alueita. Hotelli- ja meriluontokeskus tulevat vaikuttamaan myönteisesti Kalajoen matkailun kehittymiseen. Kaavaan on varattu rakennusoikeutta Hiekkasärkkien ydinalueelle 66 500 kerrosalaneliöä.

JukuJukumaasta Jukuparkki

Kalajoen kaupunginhallitus on 18.2.2008 päättänyt 42§ esittää kaupunginvaltuustolle, että Kalajoen kaupungin omistaman JukuJukumaan noin neljän hehtaarin alue vuokrataan Jukupark Oy:lle pitkäaikaisella vuorkasopimuksella, mikä ulottuu vuoteen 2022. Samalla esitetään 41 § hyväksyttäväksi yhteistyösopimus. Kaupunginvaltuusto päätti asiasta 26.02.2008.

Netissä julkaistun kaupunginhallituksen virallisen ja tarkastetun pöytäkirjan mukaan kaupunginhallitus käsitteli 18.2.2008 kauppakeskuksen konseptisuunnittelijan valintaa 41 §:ssä ja 42 §:ssä käyttösuunnitelmia vuonna 2008. Netissä julkaistun kaupunginhallituksen pöytäkirjan mukaan Jukujukumaan vuokrausta Jukupark Oy:lle ja yhteistoimintasopimusta ei ole käsitelty kokouksessa lainkaan.

Yksityistäminen jatkuu

Kalajoen Hiekkasärkät Oy on luopunut osasta liiketoimistaan yksityisten hyväksi. Ensin luovuttiin tanssipaikka Merisärkästä, kun se myytiin Juha Laitalan omistamalle yritykselle. Tanssipaikka Merisärkästä on sen jälkeen kehittynyt maakunnan suurin ja vilkkain tanssipaikka.

Seuraavaksi yksityistämisvuorossa oli entisen matkailuhotellin ravintolatoiminnot. Aulis Yppärilän ja Hanna Saaren omistama ravintola Dyyni aloitti matkailuhotellin tiloissa toimintansa vuokralaisena. Vuokrasopimus on tehty vuoteen 2015 saakka.

Suomen suosituin leirintäalue, Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalue, myytiin Kalajoen Etelänkylän jakokunnan ja Juha Laitalan omistamalle yritykselle. Leirintäalueen kehittäminen sai näin voimakkaan sysäyksen uusilla mittavilla investoinneilla.
Yksityistämisen jatkuu nyt huvipuisto JukuJukumaan yksityistämisellä. Yksityistäminen on Kalajoen päättäjien tahto. Päättäjät katsoivat, ettei tällainen liiketoiminta kuulu kaupungille, vaikka niin sanotut johtavat poliitikot ovatkin Hiekkasärkät Oy:n hallituksessa.

Kalajoen valtuustoryhmille suljettujen ovien takana pidettyssä informaatiotilaisuudessa 18.2.2008 Jukupark Oy:n edustajat kertoivat investoivansa alueelle ensimmäisenä vuotena 1,5 miljoonalla eurolla ja viiden vuoden kuluessa 2,5 miljoonalla eurolla. Kävijätavoite ensimmäisenä vuonna on 50 000 kävijää. Liikevaihtotavoite on miljoona euroa. Markkinointiin käytetään 100 000 euroa Vesipuiston investoinnit käynnistyvät toukokuussa ja ne on tarkoitus saada valmiiksi heinäkuun ensimmäiseen päivään mennessä. Ensimmäiseksi investoidaan suuret vesiliukumäet, joita on seitsemän. Vesipuisto työllistää kesän aikana 30-40 henkilöä. Jukupark Oy tekee tiivistä yhteistyötä Kalajoen Hiekkasärkät Oy ja muiden yritysten kanssa.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy pelastetaan jälleen

Kalajoen kaupunginjohdon ja aikaisemmin Kalajoen kunnanjohdon "oma yritys" Kalajoen Hiekkasärkät Oy pelastettiin tiistaina 26.2.2008 konkurssilta Kalajoen kaupunginvaltuuston päätöksellä. Tämä yhtiö on pelastettu konkurssilta jo useita kertoja aikaisemmin historiansa aikana.

Pelastava kiinteistökauppa

Kalajoen kunta myi 15.10.1982 Tuomimaja-nimisen tilan Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle 675 000 markalla. Tällöin kuten monesti muuten ostajana ja myyjänä oli käytännössä sama persoona. Nyt tuo sama maa-alue ollaan ostamassa takaisin hintaan 1 500 000 euroa. Kalajoen kaupungin budjetissa ei ole mitenkään varauduttu tällaiseen summaan. Kauppaa tehdään ohi budjetin. Onko tämä hyvää hallintotapaa? Miksei kellekään kerrota suoraan ja rehellisesti, että tällä kaupalla halutaan pelastaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy konkurssilta?

Kaupunginvaltuuston esityslistan mukaan Kalajoen kaupunginhallitus on käsitellyt kiinteistöjen ostamista Kalajoen Hiekkasärkät Oy:ltä.

Esityslistassa lukee:
Kaupunginhallitus
18.2.2008 § 43 Hiekkasärkät Oy:n liiketoimintojen uudelleen järjestelyjen yhteydessä on Jukumaan toiminnolle tulossa uusi yrittäjä Jukupark Oy. Liiketoimintojen supistuessa on tarpeen saada myös vastuita pienemmiksi. Liiketoimintojen uudelleen järjestelyssä on sovittu, että Hiekkasärkät Oy myy omistamiaan kiinteistöjä Kalajoen kaupungille seuraavasti;
1) Tuomitaverna RN:o 3:321 (2,4960 ha), rakennuksineen (Dyyni –hotelli ja asuntolarakennus) ja liittymineen ja Tuomirinne RN:o 3:511 (0,9830 ha), yhteensä = 1.500.000 euroa (kauppahinnasta on rakennusten ja liittymien osuus 348.000 euroa ja maapohjan osuus 1.152.000 euroa)
2) Jako-osuus RN:o 72:1 (0,0 ha) = 5.886 euroa
Tilalla Jako-osuus RN:o 72:1 on 0,02000 –osuutta Etelänkylän jako- ja kalastuskunnan yhteisiin maa- ja vesialueisiin sekä koskiin,
3) Leirintä RN:o 3:213 (0,1310 ha), = 7.034 euroa
Leirintä –niminen tila RN:o 3:213 on virheellisesti luovutettu 1.8.2007 allekirjoitetulla vaihtokirjalla Kalajoen Etelänkylän jako- ja kalastuskunnalle.
Yhteensä = 1.512.920 euroa
Maanmittausteknikko: kaupunginhallitus esittää valtuustolle, että kalajoen kaupunki ostaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:ltä tilat Tuomitaverna RN:o 3:321 (2,4960 ha), rakennuksineen (Dyyni – hotelli ja asuntolarakennus) ja liittymineen, Tuomirinne RN:o 3:511 (0,9830 ha), Jako-osuus RN:o 72:1 (0,0 ha) ja Leirintä RN:o 3:213 (0,1310 ha), Kalajoen kaupungin Etelänkylässä (karttaliite 1:2000). Kauppahinta on miljoonaviisisataakaksitoistatuhattayhdeksänsataakaksikymmentä
(1.512.920,00) euroa.
Kaupunginjohtaja: Kaupunginhallitus hyväksyy maanmittausteknikon esityksen.
ja esittää lisäksi, että valtuusto myöntää tarkoitukseen (1.500.000) euron investointimäärärahan muutoksena vuoden 2008 talousarvioon ja että valtuusto valtuuttaa kaupunginhallituksen nostamaan (1.500.000) euroa lainaa oston rahoittamiseksi. Kaupunginhallitus voi purkaa sijoituksia vastaavalla summalla lainanoton vaihtoehtona, mikäli se harkitsee rahoitusmarkkinatilanteen huomioiden sen kaupungille edullisemmaksi.
Kaupunginhallitus: Hyväksyttiin.
Tapani Ojala ja Raili Myllylä poistuivat esteellisenä kokouksesta tämän asian käsittelyn ajaksi.

Konkurssilta pelastaminen

Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n liiketoiminnat on yksityistetty ja jäljelle on jäänyt vain vuokralaisena toimiminen Kalajoen kaupungin omistamassa kylpylä-ja uimahallikiinteistössä. Samalla yhtiön toimitusjohtajan työt ovat vähentyneet siinä määrin, että tehtävää voidaan verrata kesällä opettajan ja talvella sisävesilaivan kapteenin tehtävään.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä on velkaa reilusti yli 2 miljoonaa euroa. Liiketoiminnan tulot eivät riitä velkojen lyhentämiseen ja korkojen maksuun. Siksi on myytävä omaisuutta, jotta toimintaa voidaan jatkaa ja konkurssi välttää. Kun Kalajoen kaupunki ostaa Hiekkasärkät Oy:lta takaisin maa-alueet, jotka se aikanaan lähes lahjoitti yhtiölle, niin Hiekkasärkät Oy:n konkurssi voidaan välttää.

Kalajoen matkailun värikkäät vaiheet ja alati muuttuvat yrityskuviot saattavat sekoittaa monen valtuutetunkin ajatuksenjuoksua. Miten matkailuasiat todellisuudessa ovat? Millaisia yrityksiä siellä toimii ja miten ne toimivat?

Yhteenveto matkailuyrityksistä ja niiden liikesuhteista

Kalajoen kaupunki omistaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä yli 90 prosenttia. Yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimii Kalajoen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Tapani Ojala. Yhtiön hallituksen jäsenenä on Kalajoen valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylä. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä ei ole kovin paljon tulonmuodostusta, mutta sillä on velkaa reilusti yli kaksi miljoonaa euroa. Velkojen 2 077 000 eurossa on Kalajoen kaupungin takaus.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy omistaa 80 prosenttia Kiinteistöyhtiö Kalajoen kylpylähotelli Oy:stä. Loput 20 prosenttia omistaa hotellia pyörittävä yritys Kalajoen kylpylähotelli Sani Oy, jossa omistajina ovat 1/3 osalla Minna Kamunen, 1/3 osalla Pekka Kamunen ja 1/3 kehitysyhtiö Nordia. Kiinteistöyhtiö Kalajoen kylpylähotelli Oy:n osakepääoma on 400 000 euroa. Yhtiöllä on lainaa kohtuullisesti ja 1 350 000 eurossa on Kalajoen kaupungin takaus.

Ennen nimenmuutosta Kiinteistöyhtiö Kalajoen kylpylähotelli Oy:n nimi oli Kalajoki Stocking Estate Oy. Tämän yrityksen nimi oli aikaisemmin Paratiisikylpylä Oy. Yritys jäi paperiyhtiöksi, kun Kalajoen silloinen kunta otti vastattavakseen Paratiisikylpylän 27,2 miljoonan markan korkeakorkoiset lainat ja pelasti näin kylpyläyhtiön ja sen emoyhtiön Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n konkurssilta. Nykyisin Kalajoen kaupunki omistaa kylpyläkiinteistön ja uimahallin, joissa Kalajoen Hiekkasärkät Oy toimii vuokralaisena ja maksaa tilojen käytöstä nimellistä vuokraa. Kalajoen Hiekkasärkät Oy kerää tästä liiketoiminnasta tuotot ja Kalajoen kaupunki maksaa kiinteät ja muut kulut. Liikeidea on tältä osin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n kannalta ajateltuna erinomainen. Muussa mielessä nurinkurinen.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy on vuokrannut Kalajoen kaupungilta JukuJukumaan alueen ja on maksanut siitä vuokraa vuodessa 1000 euroa. Kalajoen kaupunki on vuokraamassa Jukujukumaan aluetta Jukupark Oy:lle, mutta vuokratulot menevät Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle. Menettely on perustuslain 6 §:n vastainen, koska menettely asettaa muu kalajokiset yritykset eriarvoiseen asemaan. Olen aivan varma, että moni kalajokinen yritys olisi valmis vastaanottamaan Kalajoen kaupungin maa-alueita lähes ilmaiseksi ja vuokraamaan alueet edelleen ottaen tällaisesta vuokratulot itselleen.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy omistaa Kalajoen matkailuhotellin, jossa vuorkalaisena on ravintola Dyyni, jonka omistavat Hanna Saari ja Aulis Yppärilä. Vuokrasopimus on voimassa vuoteen 2015. Liiketoimintojen uudelleen järjestely -esityksen mukaan maa-alue ja kiinteistö siirtyvät Kalajoen kaupungille. Dyynin maksamat vuokratulot kuuluvat luonnollisesti silloin Kalajoen kaupungille, eikä Hiekkasärkät Oy:lle. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että vuokratulot menevät edelleen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle, vaikka Kalajoen kaupunki omistaa maa-alueet ja kiinteistöt. Näin voidaan turvata johtaville luottamushenkilöille hallituspaikat ja julkisuudessa esiintyminen, kun he ovat kunnallisessa matkailuyhtiössä hallituksen jäseniä.

Arvoisa puheenjohtaja

Kirjoitin yleisönosastokirjoituksen, jossa vaadin Kalajoen silloiselta kunnanjohtajalta Torsti Kalliokoskelta julkista selvitystä Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemukseen.
Minun oikeustajuni mukaan kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskea ja kunnansihteeri Pekka Ollilaa sekä hakemuksen arkkitehtiä biologi Eero Laukkasta oli syytä epäillä rikoksesta, kun he olivat väärillä tiedoilla hakeneet tätä rahoitusta EU:lta.
Kunnanviraston henkilökunnan mukaan kun kunnanjohtaja Kalliokoski oli lukenut lehteä, jossa yleisönosastokirjoitukseni oli ollut, niin hän oli kertojan mukaan kironnut raskaasti Erkki Ahoa. Kunnanjohtaja Kalliokoski ei vastannut minulle, mutta nosti syytteen herjauksesta koskien erästä toista lehtikirjoitusta.

Onnistunut sponsorointi

Kalajoki Sport-lehdessä kirjoitin onnistuneesta sponsoroinnista. Lehden päätoimittaja oli lisännyt kirjoitukseni alkuun seuraavan lauseen:
”Hiihtosponsorin ajankohtaisen puheenvuoron kirjoittaa PR-talojen toimitusjohtaja Erkki Aho. Hän oli Kalajoen kunnallisvaalien 1990 ylivoimainen ääniharava. Hänen oikeaan osuneet ennakkoarvionsa Hiekkasärkät Oy:n kehityksestä ovat osaltaan luoneet Kalajoen oloissa poikkeuksellisen kansansuosion ja arvostuksen.”

Kirjoitin lehdessä PR-talojen sponsoroinnista ja PR-teamin mahdollisuudesta eli alueen huippuhiihtäjien kokoamisesta yhden seuran alaisuuteen omaksi hiihto-teamiksi. Kerroin kirjoituksessani suurista sopimuksista ja PR-talojen menestyksestä. Kirjoitin myös siitä, että konkurssiin ajettu Santaholman Saha olisi voitu käynnistää, mutta Kalajoen kunta esti toimillaan sahakaupan. Näin menetettiin merkittävä määrä työpaikkoja.

Otin esille myös Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toiminnan.
Kirjoitin sanatarkasti näin:
”Matkailun edellytykset ovat Kalajoella erinomaiset. Myös Hiekkasärkät Oy:lle luotiin parhaat mahdolliset toimintaedellytykset. Matkailuhotelli ostettiin Suomen valtiolta 600 000 markalla. Leirintäalue lahjoitettiin Hiekkasärkät Oy:lle . Paratiisikylpylä Oy pelastettiin konkurssilta ostamalla kylpylä Kalajoen kunnalle. JukuJukumaan idea varastettiin. Hiekkasärkät Oy maksaa JukuJukumaasta vain 12 000 markkaa vuodessa vuokraa ja eikä penniäkään kylpylä Sanifanista. Hiekkasärkät Oy on konkurssikypsä ja sillä on velkaa yli 20 miljoonaa markkaa. Kunnan vastuulla on matkailuvelkoja noin 50 miljoonaa markkaa, joista on maksettu jo kymmenen vuotta korkeaa korkoa. Kalajoen kunnan ylivoimaisena ääniharavana vaadin kirjoituksessani asioiden perinpohjaista selvittämistä Hiekkasärkät Oy:n ja Paratiisikylpylä Oy:n osalta.”

Kirjoituksessa en maininnut kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken nimeä.
Tästä kirjoituksesta minut haastettiin Ylivieskan käräjäoikeuteen herjauksesta.
Lehden päätoimittajaa Lauri Järvistä ei haastettu. Tämä osoittaa sen, että toimenpide oli tarkoitushakuinen, vain minua koskeva. Syyttäjänä asiassa toimi Sulo Heiskari, jolla oli tarvetta saada mustata mainettani suuren yleisön silmissä, sillä hän oli PR-talojen konkurssivyyhden rikoksissa mukana kurkkuaan myöden. Asiassa ei suoritettu rikostutkintaa lainkaan, sillä kun vein vastineeni asian tutkinnassa Ylivieskan poliisille Raimo Ollilalle, niin hän sanoi minulle ennenkuin oli edes toimittamaani aineistoa vastaanottanut, että kysymyksessä on selvä herjaus. Oikeuskäsittelyssä kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken asianajajana toimi Tapani Takala. Minut tuomittiin Ylivieskan kärjäoikeudessa laamanni Kuurinmaa-Myllyniemen toimesta kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken herjauksesta. Syyttäjä Sulo Heiskari ei ilmoittanut olevansa esteellinen asiassa.

Ideoiden varastaminen?

Torsti Kalliokoski varmaan ajatteli, että hyökkäys on paras puolustus. Siksi, etteivät hänen laittomiksi ja suorastaan rikollisiksi toimiksi epäiltävät toimensa tulisi päivänvaloon. Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski toimi samanaikaisesti kunnallisen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana eli istui kahdella tuolilla yhtä aikaa. Esteellisyys oli kiistatonta monien asioiden valmistelussa ja esittelyssä. On syytä epäillä myös virka-aseman väärinkäyttöä, koska ideoitamme jostain syystä joutui kilpailijoiden toteutettavaksi. Tämä kilpailija oli Kalajoen Hiekkasärkät Oy, jonka hallituksen puheenjohtajana kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski toimi.

Tapion Tupa edelläkävijänä

Tapion Tuvan isännän Allan Seikkulan kanssa suunnittelimme projektin Satumaa Oy. Idean toteuttamiseen tarvittiin Allanin maiden lisäksi Kalajoen kunnalta suikale maata vuokralle. Teimme kunnalla anomuksen 20.8.1984 (Khall 519 §) ja jouduimme tekemään selvityksen, mihin aiomme käyttää maa-aluetta. Kunta ei vuokrannut lisämaata, mutta Kalajoen Hiekkasärkät Oy, jonka hallituksen puheenjohtajana toimi kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski, toteutti meidän ideamme JukuJukumaa-nimisenä.
Allan Seikkulalta kumppaneineen estettiin myös Tapioland Oy:n hanke ja jälleen idea varastettiin ja toteutettiin Kylpylä Sanifanina. Olimme anoneet kunnan takausta 21.11.1988 (Khall 530 §) Tapioland Oy:n toteuttamiseen ja näin idea meni kunnanjohtajan tietoisuuteen. Kalajoen Hiekkasärkät Oy alkoi toteuttaa meidän ideaamme. Allan Seikkula kirjoitti Kalajoen yrittäjäjärjestölle 13.1989 kirjeen, jossa hän toteaa näin:
”Olen toiminut yrittäjänä vuodesta 1973 lähtien. Yrittäjänä olemiseen on kulunut ja olen uskonut, että kunta luo edellytyksiä yrityksille, mutta ei itse toimi yrityksien kilpailijana. Muutaman viime vuoden aikana olen huomannut asian olevan päinvastoin. Pitäisi selvittää jääviyskysymykset kunnanhallituksen varsinaisten ja varajäsenten osalta. Istuvathan he samalla matkailuyrityksen johdossa. Kunta otti Satumaa-idean omiin nimiinsä, mikä sinänsä on hyvä asia ja osoittaa, että idea toimii.”

Samassa kirjeessä Allan Seikkula kirjoittaa myös Tapioland Oy:stä näin:
”Olemme tutustuneet trooppisiin vesielementteihin eri puolella Eurooppaa ja nyt olemme toteuttamassa niitä. Syksyllä vähän ennen julkistamisvaihetta saimme vihiä siitä, että Kalajoen Hiekkasärkät Oy suunnittelee samanlaista hanketta. Ihmettelemme mistä idea on vuotanut. Nähtävästi yksityinen yritys ei voi mennä kysymään toteuttamisneuvoja mistään instanssista pelkäämättä vuotoja. Kunnanhallituksen kokouksessa kunnanjohtaja esitteli Hiekkasärkät Oy:n idean, mutta poistui kokouksesta. Eräät kunnan edustajat mm. Eero Nevalainen on sanonut, ettei kunta voi antaa tällaista mahdollisuutta ja mahtavaa ideaa yksityisille. He saavat liian suuren hyödyn ideasta”.

Voimakas panostus kunnalliseen matkailuun

Kalajoen kunnanjohtaja oli aloittanut voimakkaan kunnallisen matkailun kehittämisen.
Minulla oli Suomen suosituimmalla leirintäalueella leiribaari kunnalta vuokralla. Maksoin vuokravastinetta noin 2500 silloista markkaa päivässä. Nykyrahassa se oli noin 700 euroa päivässä. Työllistin kesäkuukausina noin 30 henkilöä. Torsti Kalliokosken piti saada minut ja yritykseni pois leirintäalueelta. Syynä voidaan pitää ilmeisesti menestystäni ja kalajokista kateutta. Kunnanjohtaja keksi keinon häätööni. Koko leirintäalue lahjoitettiin eli annettiin apportio-omaisuutena Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle. Yhtiölle, jonka hallituksen puheenjohtaja oli kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy päätti nostaa osakepääomaansa ja ilmoitti sijoitusmuistiossaan 14.10.1989, että sijoitus Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n on varma ja tuottoisa sekä osakeanti dynaaminen. Se tarkoitti vähintään 10 % vuodessa. Sijoitusmuistio ohjasi sijoittajia tietoisesti harhaan. Mielestäni se on arvopaperilain vastaista toimintaa.
Aikaisemmin Kalajoen kunta oli myynyt 15.10.1982 Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle matkailuhotellin tontteineen 675 000 markalla.

Kalajoen kylpyläyhtiölle takaus

Kalajoen Hiekkasärkät Oy perusti tytäryhtiön Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n, jonka se omisti 100-prosenttisesti. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä Kalajoen kunta omisti 96 %. Paratiisikylpylä Oy:n toimitusjohtajaksi tuli kunnansihteeri Pekka Ollila. Kalajoen kaupunginhallitus esitti Kalajoen kunnanvaltuustolle, että Kalajoen kunta myöntää Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:lle takauksen kylpylän rakentamiseksi. Takauksen vastavakuudet olivat erikoisia.

Valtuusto käsittelyssä Erkki Aho ja Heikki Manninen vastustivat takauksen myöntämistä. Erkki Aho jätti valtuustonkokouksessa 28.9.1989 eriävän mielipiteen, jossa hän totesi seuraavaa:
”Kalajoen kunnan ei ole syytä lähteä takaamaan Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n lainoja, koska hankkeelle ei ole riittäviä kannattavuusedellytyksiä. Nykyisillä kannattavuusedellytyksillä riski on liian suuri. Ensin on varmistettava kannattavuusedellytykset ja saatava varmuus toteutuksen ja toiminnan tasosta. Näin suuren lainan takaus on kunnalle kohtuuttoman suuri riski. Edellytän, että Kalajoen matkailusta tehdään kokonaisvaltainen suunnitelma, jossa määritellään Kalajoen matkailun kehittämisen päämäärät ja tavoitteet aikatauluineen. Nykyisenkaltainen epävarmuus, alueen kehittämisen impulsiivisuus sekä kunnan hallitseva rooli johtavat epätyydyttävään lopputulokseen.”

Kalajoen kunnanvaltuusto myönsi takauksen äänestyksen jälkeen numeroin 32-2, yksi poissa. Lainan takauksen vastavakuudet olivat erikoisia. Kalajoen kunnan 675 000 markalla Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle myyty hotelli tontteineen puolitettiin kahdeksi eri tontiksi: Tuomimaja-tontti ja Tuomitaverna-tontti. Tuomitaverna-tontti kiinnitettiin 19 872 347 markasta ja Kalajoen kunnan ja Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n vuokrasopimus Kuusikkonokka-tontista kiinnitettiin 10 miljoonasta markasta. Kunnan takauksen vastavakuutena oli kunnan ja yhtiön välisen vuokrasopimuksen kiinnitys. Käytännössähän tällaisella vastavakuudella ei ole mitään todellista arvoa, mutta on syytä epäillä, että valtuutettuja huijattiin perusteellisesti.
Vaadin erityistilintarkastusta

Vaadin Kalajoen kunnallisiin matkailuyhtiöihin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n ja Paratiisikylpylä Oy:n erityistilintarkastusta. Tähän kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ei suostunut. Tein kantelun asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Lestadiolainen keskustalainen KHT-tilintarkastaja antoi eduskunnan oikeusasiamiehelle lausunnon: ”Yhtiön oma pääoma oli tappioilla vähennettynä 31.12.1993 yhteensä 6.493,643,14 markkaa, eli huomattavasti yli osakeyhtiölain 13. luvun selvitystilasäännösten edellyttämän määrän. Vaikka toiminta on ollut viime vuosina tappiollista, ovat yhtiön omaisuuserät olleet tallella, eikä selvitystilapakkoa ollut.” Lausuman perusteella eduskunnan oikeusasiamies teki ei-anna-aihetta-päätöksen. KHT-tilintarkastajalta jäi kuitenkin kertomatta, miten yhtiön tilinpäätös oli laadittu, paljonko oli tehty kyseenalaisia arvonkorotuksia ja sellaista keksittyä todellisuutta.

Osakepääoman laskeminen

Kalajoen Hiekkasärkät Oy teki Kalajoen kunnalle anomuksen 3 miljoonan markan omaehtoisesta lainasta. Tämän valtuusto myönsi. Kunnanhallitus muutti lainasta 2,5 miljoonaa markkaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n osakepääomaksi ja puoli miljoonaa jäi käyttöpääomaksi. Kalajoen Hiekkasärkät Oy päätti korottaa 4.6.1997 7 § yhtiön pääomaa 12 445 300 markasta 2 500 000 markalla 14 945 300 markkaan. Samassa kokouksessa 9§ päätettiin alentaa yhtiön osakepääomaa 14 445 300 markasta 2.989 060 markkaan yhteensä 11 956 240 markalla tappioiden kattamiseksi.
Näin Kalajoen kunta menetti 13 miljoonaa markkaa ja yksityiset sijoittajat 2 miljoonaa markkaa.
On aika erikoista, että KHT-tilintarkastaja antaa tällaisessa tilanteessa edellä kuvatun lausuman. Oliko taustalla tosiasioiden pimennystarkoitus ja jotkut henkilökohtaiset suhteet?

Kylpylä kunnalle

Kalajoen Paratiisikylpylä Oy olisi mennyt konkurssiin, mutta konkurssin välttämiseksi Kalajoen kunta päätti ostaa tämän kylpylän.. Kalajoen valtuutetuille esiteltiin laskelma, kuinka edullinen kauppa olisi Kalajoen kunnalle. Kalajoen kunta saisi kylpylästä vuokratuloja 40 375 000 markkaa jne. Valtuutettuja johdettiin tietoisesti harhaan. Valtuusto kuitenkin teki ostopäätöksen ja sitoutui vastaamaan Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n 21,7 miljoonan markan korkeakorkoisista ulkomaan lainoista. Näin Kalajoen kunnan tappiot muodostuivat tässä vaiheessa lähes 40 miljoonaksi markaksi.

Mielestäni minulla oli Kalajoen kunnanvaltuuston ylivoimaisena ääniharava oikeus kyseenalaistaa investointien järkevyys. Olinhan toiminut liikealalla koko elämäni ja toiminut mm. johtajien kouluttajana Pohjois-Suomen toimitusjohtajakoulussa. Olin ennakoinut taloudelliset asiat oikein, mutta jouduin kärsimään rikolliseksi epäiltävän vastapuolen toimista vääristä oikeuden päätöksistä, mitkä oli saatu aikaan rikolliseksi epäiltävällä tavalla.

Minä, Erkki Aho olen joutunut olemaan velkavankeudessa, koska Torsti Kalliokosken asianajajan Tapani Takalan palkkiot on maksettu oikeusturvavakuutuksen perusteella. Näitä maksuja on peritty minulta jo kohta kymmenen vuotta. Minun mielestäni ne on saatu aikaan rikolliseksi epäiltävällä tavalla. Näin minulta on estetty normaali eläminen. En ole voinut tehdä töitä, vastaanottaa palkkaa ja minulta estettiin myös työttömyyskorvausten saanti. Onko estäminen ollut rikoslaissa esiintyvää toimintaa, siitä voi olla melkein varma.
Tämä on oikeusvaltio Suomi.

Arvoisa puheenjohtaja

Suomi kuului aikanaan Ruotsin valtakuntaan ja Ruotsi oli suomalaistenkin hallintokieli. Marraskuun 6. päivä on ruotsalaisuuden päivä. Kustaa II Aadolf kaatui Lutzenissä 6.11.1632. Kallan kareilla on itsehallinto Ruotsinvallan ajalta.

Kallan karit sijaitsevat vajaan 20 kilometrin päässä rannikolla. Siellä on ihmeellinen rauha ja siellä saa olla luonnon helmassa luonnon armoilla. Olen viettänyt Kallan kareilla yhden päivän ja yön. Se oli mieleenpainuva kokemus. Nukuin yön Kallan karien pappilassa.

Itse aloin kiinnostua Kallan karien itsehallinnosta, kun eläkkeellä oleva opettaja Matti Orell otti minuun yhteyttä ja kertoi, että Kallan karien itsehallinto on menetetty Rahjan saariston Natura Life-rahoitusratkaisussa. Matti Orell kuoli pari vuotta sitten. Ennen kurki kuoli kuin suo sulasi. Haminaoikeuden omistajana Matti pyrki saamaan selville Kallan karien itsenäisyyden tilan ja Natura-asian laittomuudet, mutta suomalainen oikeuskulttuuri ei antanut mahdollisuutta totuuden esille saamiseen. Laittomuudet ja mahdolliset rikokset on lakaistu maton alle poliittisten päättäjien siunauksella. Onko asiassa oikeuskansleri Paavo Nikulalla puhtaat jauhot pussissa? On syytä epäillä, että Nikulan omatunto ei ole puhdas tai jos se on puhdas niin silloin se on kokonaan käyttämätön.

Juridista taustaa

Kallan karien elämää säädeltiin tiukasti Ruotsin vallan aikaan. Kuria piti varsinkin kirkko. Kaarle XI:n holhoojahallitus antoi 1669 Hampne-Rättin, satamaoikeusasetuksen Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi. Sen mukaan kalastajien oli käytävä joka sunnuntai kirkossa. Kolminkertaisesta laiminlyönnistä uhkasi karista karkotus. Maakallaan nousi kirkko, koska kalastajat olivat lainkuuliaisia ja jumalaapelkääviä miehiä. Kirkkorakennus oli melkoinen urakka, sillä puuttomalle karille oli kuljetettava kaikki rakennusaineet. Ensimmäinen kirkko valmistui 1680. Vajaan sadan vuoden kuluttua se kävi ahtaaksi. Kirkon 225 juhlia vietettiin viime vuonna 2005. Harmaaseen kahdeksankulmaiseen kirkkoon mahtuu jopa 250 ihmisistä. Penkit ovat hyvin tiheässä, ja niin kapeat, ettei kunnolla istumaan pysty. Alttaritauluna on pelkkä ikkuna.

Cunin:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi Eli Laki tuli voimaan 1771 ja koska sitä ei ole kumottu, se on voimassa vieläkin. Karikokous valvoo yhä järjestystä ja myöntää venekunnille hamina- eli satamapaikkoja. Kallan kareilla on myös 30 neliön pappila, johon on saatu mahtumaan kamari ja keittiö. Kamarin seinällä on valokopio Hamina Ordningista: Annettu Stockholmisa Neuvo Kammarissa sinä 24:pnä Tammi kuuta 1771.

Ulkokallaan on Maakallasta matkaa kolmisen kilometriä. Se on pienempi ja karumpi kuin Maakalla. Ulkokallassa on 13 metrin korkuinen majakka. Se on aika huonossa kunnossa. Rauhaa ja eksotiikkaa löytyy. Jos tuuli on tarpeeksi navakka, siellähän olet ja pysyt. Majakanvartioiden talo on kunnostettu matkailukäyttöön. Saunakin löytyy. Ulkokallan rumistukseksi on pystytetty Telen 55-metrinen masto majakan viereen.

Kallan karit ei ole liittynyt Euroopan Unioniin

Suomen EU-ministeriryhmän kokous on pidetty 14.2.1994 ja siitä on tehty pöytäkirja 4/94 18.2.1994 on julistettu salaiseksi. Pöytäkirjan mukaan kokoukseen osallistuivat pääministeri Esko Aho ja ministerit Salolainen, Haavisto, Norrback ja Kankaanniemi sekä avs. Sundbäck, op. Satuli, yj. Erickson, aop. Kosonen, tp.Kuosmanen, fn Aarnio, lsn. Jääskinen, ln. Halonen sekä eav. Huhtaniemi. EU-jäsenyysneuvottelussa esitetään, että ratkaisu koostuisi seuraavista elementeistä: 1. Kalastus, 2. Matkustajatuomiset, 3. Kuljetusyhteyksien turvaaminen 4. Kakkosasunnot ja 5. Ahvenanmaa, jonka osalta esitetään, että asia ratkaistaan Suomen position pohjalta.

Itsehallinnon omaavia Kallankareja ei ole esitetty liitettäväksi Euroopan Unioniin eikä sellaista pyyntöä Suomen hallitus ole esitettykään Kallankarien itsehallintoelimille, karikokoukselle ja karineuvostolle päätettäväksi. Näin ollen itsehallinnon omaavat Kallankarit eivät kuulu Euroopan Unioniin.

Rahjan saariston Natura Life-hakemus

Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään 11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura 2000-suojeluohjelman perustamiseen Rahjan saaristoon. Projektialueeksi määriteltiin Rahjan saariston Kalajoen puoleinen alue, Siipojokisuu, saariston Himangan puoleinen alue ja Kallan karit. Rahoitussuunnitelma oli seuraava: ympäristöministeriö 4 702 548 mk, metsähallitus 1 000 000 mk, Himangan kunta 200 000 mk, Kalajoen kunta 200 000 mk, Life-rahaa 6 102 548 mk, yhteensä 12 205 096 mk.

Himangan kunnanhallitus päätti kieltäytyä hankkeesta (khall 112 § 14.5.1996) samoin kuin Himangan kunnanvaltuusto. Kalajoen kunnanhallitus sen sijaan osallistui hankkeeseen (khall 138 § 22.4.1996). Kalajoen kaupunginhallitukselle esitettiin totuuden vastaisesti, että Himangan kunta osallistuu hankkeeseen 200 000 markalla.

Myös Kallankarien itsehallintoelimet, karineuvosto ja karikokous, tekivät asiassa kielteisen päätöksen. Tästä huolimatta väärillä tiedoilla tehty avustushakemus, jonka oli laatinut biologi Eero Laukkanen, lähetettiin Brysseliin alkuperäisessä muodossaan vaikka Himangan kunta ja Kallan karien itsehallintoelimet olivat tehneet asiassa kielteisen päätöksen. Himangan kunta ei osallistunut hankkeeseen 200 000 markalla, vaikka hakemuksessa niin mainittiin ja tällä tavalla johdettiin tietoisesti päätöksentekijöitä harhaan. Kalajoen kunnan puolesta hakemuksen allekirjoitti kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila.

Hakemuksessa sitouduttiin myös siihen, että hakemuksessa mainitut alueet liitetään Suomen Natura-verkostoon mm. Kallan karit. EU-komissio hyväksyi hakemuksen ja myönsi rahoituksen. EU:n komission päätöksiä ei voi kansallisilla päätöksillä muuttaa. On siis syytä epäillä törkeää petosta, mikä on poliisin toimesta jätetty tutkimatta ja syyttäjän toimesta syyttämättä. Asia vanheni lokakuussa 2006. Rikosten vanhentaminen on myös rikos.

Tekojen selittelyä

Kun Kallan karit sitouduttiin liittämään vastoin tahtoaan Naturaan niin silloin loukattiin syvästi Kallan karien itsehallintoa. Kallan karit siis sisällytettiin Natura-ohjelmaan, mutta kun asiasta nousi niin suuri häly niin Suomen viranomaiset ilmoittivat poistaneensa Kallan karit Naturasta.

Soitin ympäristöministeriöön Ilkka Heikkiselle 4.2.1998. Heikkinen kertoi minulle, että Kallan karit on mukana Natura-esityksessä. Ihmettelin, että miten se voi olla mahdollista, kenen luvalla ja kenen päätöksellä. 5.2.1998 soitin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskukseen Tom Hästbackalle, joka kertoi, että ympäristöministeriöstä oli tullut ohjeet poistaa Kallan karit Naturasta.

Ympäristöministeriön ylitarkastaja Leila Suvantola ilmoitti 2.10.1998, että Kallan karit poistettiin Natura 2000-ohjelmasta ns. giljotiini vaiheessa ennen ministerityöryhmää lähinnä itsehallintokysymyksen takia. KHO:ssa Metsähallitus on kerran hävinnyt riidan kalastusoikeuksista, koska alueella on Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, jonka katsottiin edelleen olevan voimassa.

Samat virnaomaiset, jotka olivat sitoutuneet laittamaan Rahjan saariston Natura Life-anomuksessa mainitut alueet (Kallan karit) Naturaan olivat päättämässä myöhemmin mitkä alueet laitetaan Naturaan. Esteellisyys on kiistaton, mutta poliisi ei tutki asiaa, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asiassa mitään huomautettavaa rikoksesta puhumattakaan. Esteellisyys on Suomen lain mukaan virkarikos ja rikoksen avulle tehty oikeustoimi on mitätön.

Kallan kareilla oli siis itsehallinto, jonka se menetti osittain tai kokonaan, koska EU komissio hyväksyi Kallan karit Natura-alueeksi Natura Life-rahoitushakemuksessa. Ainoastaan EU komissio voi muuttaa omia päätöksiään. Suomen viranomaiset eivät voi muuttaa EU-komission päätöksiä. Kysymys on siis historiallisesti erittäin merkittävästä asiasta, jolle Suomen viranomaiset ovat viitanneet kintaalla. Miksi syyllisiä ei saada vastuuseen? Miksi Kallan karien itsehallintokysymystä ei voida selvittää perusteellisesti Suomen viranomaisten toimesta? Onko Kallan karit EU:n jäsen? Näillä asioilla on erittäin suuri merkitys tulevaisuudessa.

Arvoisa puheenjohtaja

Olen kritisoinut voimakkaasti Rahjan saariston Natura-Life rahoitushanketta. Olen tehnyt asiasta rikostutkintapyyntöjä ja kanteluja laillisuusvalvojille sekä valtuustoaloitteen asioiden selvittämiseksi. Kaikki on ollut turhaa, sillä Suomessa Natura on vaiettu valtiosalaisuus. Tiedän varmasti olevani oikeassa ja viranomaiset ovat vuorenvarmasti väärässä. Mielestäni varatuomari Timo Nikula on tuonut kirjoituksessaan asian perusteellisesti, oikein ja lainmukaisesti esille. Lainaan varatuomari Timo Nikulan kirjoitusta:

Suomen ja EU:n liittymissopimus (EU-sopimus) astui voimaan 1.1.1995. Samalla tulivat voimaan Suomea jäsenvaltiona velvoittavat yhteisöoikeuden säännökset (EY-oikeus), yhtenä niistä ns. Habitaattidirektiivi eli Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. Direktiivi edellyttää jäsenvaltiolta mm. sitä, että jäsenvaltio ryhtyy toimiin selvittääkseen kansallisella alueellaan olevat "yhteisän tärkeäksi päättämät alueet" asianmukaisia tieteellisiä menetelmiä käyttäen. Uutena jäsenvaltiona Suomen velvollisuutena oli siten edistää osaltaan unionin yhteistä tavoitetta eli erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston = Natura 2000 perustamista.

Habitaattidirektiivi sisältää selkeät määräykset myös siitä, miten jäsenvaltion on toimittava osaltaan verkoston perustamiseksi. Direktiivin 4 artiklan mukaan "jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III ( 1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella luettelo alueista, josta ilmenee miten liitteen I luontotyyppejä ja liiteen II luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on". Tämän tehtävän suorittamiselle direktiivi asettaa määräajan. Luettelo on ko. artiklan 2 momentin mukaisesti tomitettava komissiolle kolmen vuoden kuluessa direktiivin tiedoksiantamisesta yhdessä kutakin aluetta koskevien tietojen kanssa. Suomen osalta asetettu määräaika hankkeen 1. vaiheen osalta päättyi 31.12.1997.

Habitaattidirektiivin 4 artiklan mukaisesti tämän jälkeen käynnistyy 2. vaihe, jonka aikana alueet sekä niillä toimeenpantavat suojelutoimet vahvistetaan ja toimeenpannaan lopullisesti koko yhteisön tasolla ja valvonnassa. Tämä vaihe on suoritettava kuuden vuoden kuluessa 1. vaiheen päättymisestä.
Natura 2000 1. vaihe Suomessa

Suomessa Natura 2000 verkostoehdostuksen (1. vaihe) valmistelu alkoi marraskuussa 1994. Jo tätä ennen Suomessa oli aloitettu tulevan yhteisäoikeuden ja Suomen sisäisen lainasäädännön laaja yhteensovittamistyö ympäristöoikeuden alalla. Tämän tuloksena ympäristöhallintomme organisaatio muuttui. 1.3.1995 voimaantulleen ympäristöhallintolain mukaisesti siten, että ympäristöministeriön alaisuuteen perustettiin Suomen ympäristökeskus sekä 14 alueellista ympäristökeskusta. Samalla lakkautettiin vesi- ja ympäristöhallinnon piiriorganisaatio kuten myös lääninhallitusten ympäristöyksiköt, joiden virka- ja työsopimussuhteinen henkilöstö siirtyi lain voimaantullessa ympäristökeskusten henkilöstöksi.

Vaiheen 1. toteuttaminen tapahtui Suomessa virkamiestyönä ympäristöministeriön johdolla. Käytännön valmistelutyö toteutettiin ympäristöministeriön ja ympäristökeskuksen alueellisissa ympäristökeskuksissa (14) virkamiestyönä vuosien 1996 ja 1997 aikana. Suomen alue-esitys valmistui keväällä 1997 ja esitys julkistettiin esityksen yleisen kuulemisen 7.4.-6.6.1997 yhteydessä.

Suomen esitys Natura-alueiksi (vaihe 1) valmistui etenkin alue-esityksen laajuus huomioon ottaen huomattavan nopeasti. Esitystä kohtaan on esitetty monenlaista kritiikkiä. Maanomistajat ova arvostelleet erityisesti sitä, ettei Suomen alue-esitys ole perustunut EU-oikeuden edellyttämään vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellsien tietämyksen perusteella laadittuun luetteloon niistä alueista, joilla direktiivin luontotyyppejä ja lajeja todella esiintyy.
EU:n Life-rahoitus
EU:n life-rahoitusväline on Union jäsenvaltioille tarjoama rahoitusmahdollisuus, jolla tuetaan Natura 200 alueilla toteutettavia luonnonsuojeluhankkeita. Life-rahoitusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi hankkeen 1. vaiheessa, ellei ole täysin selvää, että ne alueet, joille rahoitusta haetaan tullaan myös liittämään lopullisesti Natura verkostoon. Life-rahoituksen liittyminen 2. vaiheeseen käy hyvin ilmi Habitaattidirektiivin 8 artiklan 1. kohdasta:


"Samalla kun jäsenvaltiot (Suomi) toimittavat komissiolle ehdotuksensa alueista, jotka voidaan osoittaa ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja/tai lajeja käsittäviksi erityisten suojelutoimien alueiksi, ne toimittavat komissiolle tarpeen mukaan arvionsa yhteisän yhteisrahoitustarpeesta, jota ne pitävät tarpeellisena, jotta ne voivat täyttää niille 6 artiklan 1 kohdassa aiheutuvat velvoitteet."
Habitaattidirektiivin 6 artiklan 1 kohta säätää:

"Jäsenvaltioiden (Suomi) on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunitelmia, jotka koskevat eritysiesti näitä alueita tai jotka sisältävät muunlaisia käyttösuunnitelmia, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisä, hallinnollisia tai sopisumusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla".
Suomen ympäristöviranomaiset päättivät kuitenkin ottaa Life-rahoitusvälineen käyttöön eräissä kohteissa jo 1. vaiheessa. Rahjan saariston osalta tämä tapahtui ilmeisesti jo keväällä 1996, jolloin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus laati komissiolle rahoitusanomuksen, jossa Life-rahaa haettiin koko Rahjan saaristoalueelle sekä sitouduttiin sisällyttämään koko projektialue myöhemmin komissiolle jätettävään Suomen alue-esitykseen. Ratkaisu koko Rahjan saariston liittämisestä Natura 2000 verkostoon tapahtui siten käytännössä jo keväällä 1996. Tämä kytkentä on jätetty tietosiesti ilomoittamatta alueen asukkaille ja maanomistajille.

Sitouduttuaan ilmoittamaan koko Rahjan saaristoalueen Natura verkostoon jo keväällä 1996 osana Life-rahoitusmenettelyä, eivät ympäristökeskuksen viranoamiset ole enää kyenneet käsittelemään puolueettomasti maanomistajien muistutuksia eikä lopullisia alue-esityksiä. Menettely on osaltaan johtanut siihen, että alueen ympäristökeskusken virkamihet menettivät jo vuonna 1996 lopullisesti mielenkiintonsa varsinaiseen tehtäväänsä eli sen selvittämiseen, millä alueilla suojelun tarpeessa olevia lajeja ja luontotyyppejä todella esiintyi.

Life-rahoitusta ei olisi tullut hakea kuin niille alueille, joiden omistajat halusivat luovuttaa maa- ja vesialueensa Natura verkostoon. Muilta osin viranoamiset ovat ylittäneet toimivaltansa ja syyllistyneet vähintäänkin virkavelvollisuuksien rikkomiseen ja mahdolliseen virkavirheeseen.

Ouliussa 5.4.1999 Timo Nikula asianajaja Oulunsalo

Poliisineuvos Veikko Autereen lausunto
Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemukseen on sisällytetty myös itsehallinnon omaavat Kallan karit. Ympäristökeskuksen virkamiehillä ja Kalajoen kunnan johotavilla virkamiehillä ei ole ollut oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Natura 2000 verkostoon eikä Natura Life-rahoitushakemukseen.

Näin poliisineuvos Veikko Autere: Kallankarien itsehallinto perustui aikanaan laintasoisena annettuun määräykseen eli "Kuninkallisen Majestetin uudistetu Hamina Ordningi eli Laki", Annettu Stockholmissa Neuvo Kammarissa sinä 24 p:nä Tammikuutta 1771". Kallankarien itsehallinto perustuu siten aivan eritysitä historiallista arvoa omaavaan laintasoiseen määräykseen, jonka tarkoituksena on ollut kalastuselinkeinon turvaaminen kalasatamilla. Annettua ja säädettyä itsehallintoa on myös toteutettu Kallankarien koko historian ajan aivan tähän päivään saakka mainittuun "ordningiin" perustuen. Siten itsehallinon perusteena oleva "laki" ei ole käyttämättömäänä vanhentunut. Mikäli Kallankarit liitetään Natura 2000-ohjelmaan, niin direktiivin 92/43 EEC 14. artiklan mukaan Natura-aleuilla liikkuminen voidaan kieltää. Jos kieltopäätöksen antaa jokin muu taho, kuin Kallankarien itsehallintoelimet esim. metsähallitus tai ympäristöviranomainen tai eurobyrokraatti, niin rajoittaa kieltopäätös olennaisesti karien käyttöä ja siten itsehallintoa, Koska itsehallinto on määritelty laintasoisella määräyksellä, niin ei karineuvosto voi luopua lain perustamasta itsehallinnosta, tai tehdä sellaisia sopimuksia, jotka rajoittavat taikka vähentävät karin itsehallintoa.

Seison sanojeni takana eli lähteen saa kyllä ilmoittaa kyselijöille.

Poliisineuvos Veikko Autere

Arvoisa puheenjohtaja

Naturaa voidaan perustellusti pitää Suomen suurimpana rikoksena. Valtiovalta antoi 15 prosenttia maamme pinta-alasta EU:n hallintaa laukaustakaan ampumatta. Se on enemmän kuin raskaan sodan johdosta menettämme alue Neuvostoliitolle. Suomen ympäristöhallinnossa toteutettiin suuria muutoksia vuonna 1995. Ympäristöministeriön alaisuuteen perustettiin Suomen Ympäristökeskus ja 13 alueellista ympäristökeskusta. Uudistuksien avulla pyrittiin yhteinäistämään ympäristöasioiden käsittelyä ja selkeyttämään työnjakoa. Uudistusten myötä uusiin ympäristöviranomaisiin keskitettiin huomattavasti päätösvaltaa. Nyt uudet viranomaiset suunnittelevat, konsultoivat, ohjaavat, valvovat ja käyttävät jopa tuomiovaltaa lupaviranomaisina virkatoimiaan tehostaakseen. Menettely on täysin länsimaisen oikeuskäytännön vastaista.

Uudistuneen ympäristöorganisaation vallankäytön täyttymyksenä voidaan pitää Suomen alueellista ympäristökeskusten esitystä Natura 2000-verkoksi. Ennen hankkeen julkistamista asiaa valmisteltiin ympäristökeskusten, metsähallituksen ja ympäristöministeriön yhteistyönä. Seuraavassa vaiheessa alueelliset ympäristökeskukset käynnistivät lukuisia EU:n life-projekteja maamme eri osissa. Life-projektisopimuksin sopijapuolet sitoutuivat toteuttamaan projekteja komission valvonnassa. Projektien päätavoitteena oli kohteiden liittäminen valmisteilla olevaan Natura 2000-luonnonsuojeluverkkoon. Näin viranomaiset menettivät kyvyn harkita puolueettomasti ja objektiivisesti lopullisia Naturaesityksiä, kun he ensin olivat sitoneet kätensä Life-ratkaisussa.

Viranomaisten naturaesityksen muotoon vaikuttivat myös muut kuin puhtaat suojeluintressit. Sivuintresseinä yksi merkittävimmistä lienee Matsähallituksen tarve saada hallintaansa kaikki merkittävät luontokohteet, joilta käsin harjoitetaan virkistysbisnestä tulevaisuudessa. Paikallisten ihmisten mielipiteet ja viime kädessä jopa jokamiehen oikeudet ja muut peruskoikeudet pyrittiin pyrittiin sivuuttamaan suojeluintresseihin vetoamalla sellaisillakin alueilla, jolla välittömiä luonto- ja lintudirektiivin suojelutoimia ei ole tarkoituskaan määrätä voimaan.

Ympäristöviranomaiset pyrkivät väittämään, että Natura 2000 hanketta on valmisteltu ja viety viranomaistemme toimesta eteenpäin laillisin keinoin ja että maanomistajia on kuultu asianmukaisesti. Ympäristöviranomaiset eivät perustelleet alue-esitystään siten, että maanomistajat voisivat ottaa esitykseen perustellusti kantaa. Nimikkeistö on ollut latinankielistä ja muutoinkaan asiapaperit eivät täytä kielilain vaatimuksia. Suomen valtiolla ja viranomaisilla ei ole minkäänlaista oikeutta vaarantaa oikeusvaltiona kansalaisten perusoikeuksia viranomaistoiminnassaan. Euroopan Unionin jäsenenä Suomella on oikeus päättää itse ympäristönsä suojelutasosta sekä velvollisuus noudattaa hyvää hallintotapaa kaikessa viranomaistoiminnassaan. Naturan valmistelussa olisi pitänyt alusta lähtien ottaa huomioon muut kuin luonnontieteelliset ja –suojelulliset seikat. Perusteena on luntotyyppidirektiivin kakkosartika, jonka mukaan taloudelliset, sosiaaliset, sivistykselliset ja paikalliset vaatimukset on huomioitava Naturan toteutuksessa. Natura siirtää päätösvaltaa Suomesta EU-komissiolle. Kun komissio hyväksyy Suomen ohjelman, siihen kuuluvat alueet tulevat osaksi eurooppalaista oikeusjärjestystä. Merkittävää Natura-aluetta ei voi lakkauttaa kansallisella päätöksellä, vaan lakkautus aina edellyttää EU:n komission päätöstä. On kansallisesti lyhytnäköistä antaa luonnonvaroihimme liittyvää päätös- ja valvontavaltaa komissiolle.

Naturaohjelmaan on suoraan siirretty rantojensuojeluohjelman ja muiden suojeluohjelmien kohteita, vaikka direktiivin kriteerit eivät täyty ja miten rantojen suojeluohjelmaan ylipäätään voidaan pitää valintaperusteena, jos sen toteuttaminen on kesken. Naturan tarkoituksena ei voi olla vanhojen suojeluohjelmien toteuttaminen sellaisenaan. Alueita ie ainakaan ole rajattu suojeluohjemiin direktiivien kriteerien perusteella. Vuonna 1991 päätetyn rantojensuojeluohjelman piti olla vain oikeusvaikutuksia vailla oleva ympäristöhallinnon selvitys, jonka lainukaisuus luvattiin (KHO 1992 A 11) tutkia ohjelmaa toteutettaessa. Ohjelman tarkoituskena piti olla rantojen suojelu. Rantojen suojeluohjelmaan otettiin kuitenkin rantojen ohella laajoja”sisämaita”, esimerkiksi alueita, jotka siihen saakka olivat olleet talousmetsäkäytössä. Kun metsä muuttuu suojeluohjelman nimen vuoksi rannaksi on perustetta kyseenalaistaa ohjelman lainmukaisuus. Pelkkä ajan kuluminen ei tee tehtyä päätöstä lainmukaisemmaksi ja ilmeisemmin direktiivielläkin piti olla jotain merkitystä. Naturaratkaisussa puolueettomuus on vaarantunut ainakin menettelytapavirheen takia niissä ratkaisuissa, joihin liittyy Life-rahoitus. Useasti päätös on perustelmaton ja ratkaisuissa ei ole esitetty miksi alueet pitäisi liittää Naturaan.

Jyväskylän Yliopistossa bio- ja ypäristötieteen laitoksella tarkastetun väitöskirjan mukaan suomalaiset luonnonsuojelualueet olisi hyvin voitu arpoa. Kaija Virolaisen mukaan arvonta olisi ollut luonnon monimuotoisuuden kannalta yhtä tehokasta kuin käytetyt pisteytysjärjestelmät. Näin on tieteellisestikin todettu, mikä on Suomen Natura-ohjelman taso.

Keski-Pohjanmaan ympäristökeskuksella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Naturaan eikä ottaa niitä sieltä pois. Keski-Pohjanmaan ympärisökeskuksella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Rahjan saariston Natura life-rahotushakemukseen vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä. Virkamiehet ovat kiistatta syyllistyneet virkavirheeseen ja toimivaltansa ylityksiin, kun ovat toimineet vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä ja sitoutuneet laittaamaan itsehallinnon omaavat karit Naturaan ja ovat kaiken lisäksi anoneet rahoitusta väärillä tiedoilla vastoin itsehallintoelinten päätöksiä. Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kalajoen kunnan virkamiehet ovat syyllistyneet myös Kallan karien itsehallinnon loukkaukseen allekirjoittaessaan Rahjan saariston Natura Life rahoitushakemuksen.

Korkein oikeus on vahvistanut päätöksellään Kallan karien itsehallinnon 24.11.1989. Jo 1600-luvun lopulla Kallaan tulivat virallisemmat, hallinnolliset asetukset, joita ruvettiin soveltamaan. Vanhin valtakunnan hallitusken antama satamaoikeusasetus, joka määrättiin myös Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi, on Kaarle XI:n holhoojahallituksen antama "Hampne-Rätt", joka anettiin 10.5.1669. Se perustui jo keksiaikaisiin satama-ammattikuntien järjestyssääntöihin, Tätä Kaarle XI:n aikaista asetusta noudatettiin siis myös Kallassa, mm. yhtäaikainen kalaan lähtö ja karista karkottaminen ovat juuri tämän asetuksen mukaisia.

Himangan kunnanhallitus päätti 14.5.1996 kokouksessaa 122 § ettei se osallistu Rahjan saariston Natura 2000-suojelualaueen perustamishankkeeseen. Himangan kunnanvaltuusto päätti 19.12.1996 ettei alueita tule liittää Natura 2000-verkostoon. Näistä päätöksistä huolimatta Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus laittoi Himangan kunnan osallistujaksi Rahjan saariston Natura Life-projektiin 200 000 markalla. Menettely varmasti täyttää rikoksen tunnusmerkistön.

Kalajoen kunnanhallitukselle esiteltiin 22.4.1996, että Himanka osallistuu Rahjan saariston Natura Life-hankkeeseen 200 000 markalla ja Kalajoen kunnan osuus on myös tuo sama summa eli 200 000 markkaa. Näin Kalajoen kunnanhallitukselle esiteltiin asia väärillä tiedoilla. Esittelevä virkamies on kiistatta syyllistynyt virkavirheeseen esitellessään asian päättäjille virheellisillä tiedoilla. Kun kysymys on Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksesta niin väärillä tiedolla aikaan saatu päätös on vakava virkavirhe. Kaiken lisäksi Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila allekirjoittivat tuon väärillä tiedoilla tehdyn Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksen, jossa Himangan kunnan rahoitusosuudeksi oli ilmoitettu 200 000 markkaa, vaikka Himangan kunnan päättävät elimet olivat päättäneet olla osallistumatta koko hankkeseen. Lisäksi rahoitushakemuksessa oli ilmoitettu Kallan karit liitettäväksi Natura 2000-verkostoon. Koko projektin suuruus rahassa mitattuna oli 12,2 miljoonaa markkaa. Kalajoen päätöksessä oli mainittu myäs rahajoen käyttäminen matkailun tarpeiden yhteensovittamiseen. Tuohon aikaan kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski oli kunnallisen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja yhtiön taloudellinen tilanne oli katastrofaalinen.

Myös Kallan karien aluelle haettiin Natura Life-rahoitusta Kallan karien itsehallintoelinten päätösten vastaisesti. Hakemuksessa on ilmoitettu, että siinä tarkoitettu alue tullaan liittämään Suomen Naturaverkostoon, mitään varaumia alueen laajuuden suhteen ei tässä yhteydessä tehty. EU on hyväksynyt rahoitushakemuksen ja EU on myös maksanut osuutensa rahotuksesta. Himagan kunta ei ole maksanut. Miten käsiteltiin tuo Himangan kunnan osuudeksi ilmoitettu 200 000 markkaa projektin toteuttamisessa. On todennäköistä, että väärillä tiedoilla tehty rahoitushakmeus olisi aiheuttanut sanktioita myös Suomelle siitä, että rahoitushakemuksessa Naturaverkkoon liitettäväksi ilmoitettua aluetta ei sellaisenaan ole sisällytetty Suomen ehdotukseen.
Asia on kuitenkin pitänyt salata eikä poliisi ole selvittänyt asiaa lukuisista tutkintapyynnöistä huolimatta ja on syytä epäillä, että poliisi on näinollen syyllistynyt rikosten peittelyyn ja rikollisten suojeluun. Myös laillisuusvalvojat kieltäytyivät selvittämästä asiaa. Onko kysymyksessä valtiosalaisuus?

Suomen Natura-ratkaisuta tehtiin 1600 valitusta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valittajat huomaisvat olevansa väärässä oikeuden päätöksen mukaan. Ympäristöministeriössä esittelijäneuvoksena toimi Korkeimman hallinto-oikeuden presidentin Pekka Hallbergin vaimo Taru Hallberg. Oikeuskanslerina oli Vihreiden Paavo Nikula.

Arvoisa puheenjohtaja

Kallan kareilla kalastajien lukumäärä on ollut suurimmillaan Kallan kareilla 1700- ja 1800-luvuilla. Akateemikko Vilkuna on arvioinut venekuntia olleen 1760-luvulla enintään 90, mikä jo edellytti säännöllistä valkamain vuorokäyttöä. Kyseinen venekuntien lukumäärä merkitsi sitä, että karissa olisi ollut tuohon aikaan noin 270 henkilöä. Huippuluja lienevät vuoden 1852 tarkat tiedot: Maakallassa 75 ja Ulkokallassa 111 venekuntaa ja niissä 302 henkilöä. Lisäksi kirjattiin seitsemän ammattiperkaajaa, neljä lasta sekä pappi, eli kaikkiaan Kallen saarien väkiluku nousi 314 henkilöön.

Hallinnolliset asetukset saapuivat Kallaan 1600-luvun lopulla antaen suhteellisen tarkat toimintaohjeet. Varhaisin valtakunnallinen satamaoikeusasetus on kuningas Kaarle XI:n holhoojahallituksen 10.5.1669 antama ”Hampne-Rätt”. Se perustuu aikaisempien kuninkaiden antamiin paikallisiin satama-ammattikuntien järjestyssääntöihin, jotka ovat peräisin jo keskiajalta.

Lähin esikuva on ollut Tukholman, Södermanlannin ja Itä-Göötanmaan satama-ammatikuntien järjestyssääntö vuodelta 1450. Jo tuolloin mainitaan haminavoutu ja määritellään hänen tehtävänsä. Vuoden 1669 asetusta lienee noudatettu myös Kallassa, koska muutamat menettelytavat – esimerkiksi kalastamaan lähtö ja karista karkottaminen – ovat mainitun asetuksen mukaisia, tai sitten ne perustuvat vielä vanhempaan kansanomaiseen perinteeseen.

Aikaisempaa laajempi ”uudistettu satamajärejstys” tuli voimaan vuonna 1726 ja sen jälkeen 1771 ”Cuning:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi Eli Laki”. Viimeksi mainitun suomennos oli pian myös Kallan karinarkussa ja luettiin aina kalastuskauden alkaessa saarnastuolissa. Valtakunnalliset asetukset eivät kuitenkaan sisältäneet kaikkia Kallan kalastajayhdyskunnalle ominaisia piirteitä. Paikallishallinnosta Kallassa huoehti kolme asetusten mukaista elintä: karinkokous, haminakokous ja haminavouti.

Karikokousten käytännön toteutuksesta ei aluksi ollut mitään erityisiä säädöksiä, mutta selvää on, jotta siihen ottivat osaa kaikki Kallaan saapuneet kalastajat; olipa heillä suorastaan painava velvollisuus saapua kokoukseen. Ensimmäinen kokous pidettiin heti kalastuskauden alussa Jaakon päivän tienoilla, kun edelliseksi kesäksi valittu haminavouti oli saapunut.

Keskellä karia pidettävästä kokouksesta ilmoitettiin rummuttamalla, torveen puhaltamalla tai kirkonkelloa soittamalla. Rumpuna oli alkuaan vain tyhjä silakkatynnyri, ja tämä käytäntö jatkui ainakin Ulkokallassa vielä 1820-luvulla. Varsinainen rumpu päätettiin ostaa 1784 ja se oli tarkoitettu myös ”kalastajain palvelukseen pimeinä öinä”. Vuoden 1669 asetuksessa mainitaan, että merkki kalastukseen lähtöön annettiin torveen puhaltamalla. Vuodesta 1729 lähtien kokous- ja muut merkit annettiin lahjaksi saadulla kirkonkellolla.

Karinkokous valitsi ensimmäiseksi haminavoudin ja sitten karinlautamiehet, jotka yhdessä muodostivat haminaoikeuden. Juuri valittu haminavouti luki sen jälkeen hamina-asetuksen sekä muut vuosittain edellytetyt päätökset. Edelleen huutokaupattiin reimarien asettaminen ja merkkilyhdyn huoltaminen kumpareen nenässä. Lisäksi voitiin keskustella siitä, mitä korjauksia tai muita yhteisiä toimenpiteitä tarvittaisiin. Kaikki tehtävät myytiin huutokaupalla alimman tarjouksen tehneelle.

Kun yhteiset menot oli näin saatu selville, päätettiin karirahan suuruudesta eli siitä maksusta tai verosta, joka kannettiin jokaiselta venekunnalta. Keskeinen esi- ja toimimies oli asetusten mukaan haminavouti, jota Kustaa Vilkunan mukaan ehkä vastasi kansanomainen nimitys karinvanhin ja viimeksi karimestari. Haminavoudiksi voitiin valita kuka tahansa luottamusta nauttiva kalastaja; käytännössä tehtävään valittiin yleensä haminasaarnaaja, mikäli hän tuli kariin heri pyyntikauden alussa. Saarnaaja pidettiin arvovaltaisena; sopivasti sivussta tulleena henilönä, jolla oli hyvät edellytyksen puolueettomiin ratkaisuihin. Lisäski hän oli kirjoitustaitoinen ja saattoi pitää hamina-asetuksen edellyttämää muistikirjaa, johon merkittiin kaikki oikeudessa päätetyt ratkaisut. Kun Kallassa kuitenkin sattui useita papittomia pyyntikausia, valittiin haminavoudiksi joku pysyvä kalastaja.

Haminavoudin tärkeimpnä toimena oli yleisen järjestyksen valvominen, minkä ohella hän toimitti monia yleisiä tehtäviä. Jokaisen venekunnan oli ilmoittauduttava hänelle sekä saapuessaan että lähtiessään. Haminavouti peri yhteisiin menoihin tarkoitetun karirahan venekunnilta ja tarvittaessa hän kutsui oikeuden koolle. Haminavoudin rinnalle valittiin 1850-luvulta lähtien aina 1930-luvulle asti ”karinvanhin” eli järjestysmies, joka oli samalla kirkkoväärti.

Haminaoikeus piti istuntonsa pappilassa; näin tapahtui silloinkin, kun saarnaajaa ei ollut, vaan oikeuden puheenjohtajana toimi kalastajien keskuudestaan valitsema haminavouti. Toimituksessa noudatettiin kihlakunnan oikeudelle tyypillisiä menettelytapoja. Päätösten ohjenuorana oli ”Karin lakikirja” eli edellä mainittu asetus vuodelta 1771. Usein tuomio sisälsi vain varoituksen tai kehoituksen, varsinkin jos syytetty oli tunnustanut rikkomuksensa ja pyytänyt anteeksi.

Sakkoja tuli eniten salakrouvauksesta eli viinan myynnistä. Milloin asia oli sen luontoinen, että tuomittu saattoi ja halusi siitä valittiaa, hänelle myönnettiin valitusoikeus, joka oli käytettävä kahden viikon kuluessa ja suunnattava Kokkolan maistraatille. Käytännössä valituksia tehtiin harvoin. Sakkoon tuomittu maksoi suorituksensa heti oikeuden nähden kirkkoväärtille.

Tunnetuin esimerkki on on heinäkuulta 1827, jolloin karkotuksen kohteeksi joutui talollinen Jaakko Isola Hailuodosta. Hän oli jatkuvasti kannellut naapuresitaan, räyhännyt humalassa ja esittänyt perättömiä syytöksiä. Kun Isolan tavat eivät varoituksista ja sakoista huolimatta ottaneet parantuakseen, karinkokous langetti yksimielisesti hänelle ikuisen karkotustuomion, jonak perusteluissa todettiin syytteen olleen ”pahan ja epäsovun alkujuuri tässä muuten rauhallisessa paikassa”. Samalla määrättiin viiden hopeataalarin uhkasakko sille, joka toisi veneessään Isolan Kallaan. Lisäksi tuomio päätettiin lukea julki myös Hailuodon kirkossa, jotta miehen ominaisuudet varmasti tulisivat tunnetuksi myös hänen kotiseudullaan.
Rehellisyys katsottiin äärimmäsien välttämättömäksi, koska aitat ja tuvat olivat lukitsemattomia ja huomattava osa omaisuudesta ulkona kaikkien ulottovilla.

Arvoisa puheenjohtaja

NATURA on toteutettu Suomessa EY-tuomioistuimen päätösten vastaisesti.


Tästä avautuu päätös C-371/98 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (ensimmäinen ennakkoratkaisu luontodirektiivin tulkinnasta) (Perustelukohdat 22 ja 23)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61998J0371:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-67/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (Perustelukohdat 34 ja 35)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0067:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-117/03 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös koskee 6 artiklan vaikutusarviointeja ja se tukeutuu perustelukohdassa 28 päätöksen C-371/98 perustelukohtaan 22. Päätös lähtee siitä, että vaikutusarviot on tehtävä vasta siitä lähtien ja niihin alueisiin, kun komissio on vahvistanut alueet.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62003J0117:FI:HTML

Tästä avautuu 20.10.2005 annettu päätös C-6/04 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätöksessä määritetään implementointi eli direktiivien kansalliseen lakiin siirtäminen. (On ”nuorennus” jäljempänä olevasta päätöksestä 6/60?)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML

Merkittävä Päätös lähtee kansallisen lain sisällöstä. Päätös on jatko 20.10.2005 annetulle päätökselle C-6/04. Eli pelkkä hallinnollinen määräys ei riitä. Suomessa ei ole sitä hallinnollista määräystäkään. Mm. kohta 58 on C-6/04 perusteena
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0508:FI:HTML

Samaa direktiivien täytäntöön panemattomuutta kuin Päätös C-508/04. Mm kohta 162
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0507:FI:HTML


Huomautus- ja vaatimusteksti 1.4-30.4.2009 järjestetyn Natura 2000 kuulemisen ja 23.4.2009 annetun EY tuomion C-362/06 P johdosta.
http://naturansalat.blogspot.com/2009/05/huomautus-ja-vaatimusteksti-14-3042009.html
Asia C-507/04
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0507:FI:HTML

Edellä olevien päätösten väliltä on Natura 2000 koskevia EY tuomiopäätöksiä roppakaupalla lisää ja jälkeen, joista yhdestäkään korkein hallinto-oikeus (KHO) eikä oikeuskansleri virastoineen eikä edes perustuslakivaliokunta ole ottanut sen vertaa huomioon, että Natura 2000 alueiden valintaperusteet olisi siirretty kansalliseen lainsäädäntöön siten kuin yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää. Puhumattakaan käännösvirheistä ja käännöksistä pois jätetyistä kohdista.

Yhteisöoikeuden etusijan ”peruspäätös” mm. tiivistelmän kohta 3
6/64
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61964J0006:FI:HTML

Yhteisöoikeuden toteutuminen EY tuomioistuin ei voi suoraan kumota jäsenvaltion päätöksiä, mutta voi käsitellä kansallisesta tuomioistuinkäsittelyn puuttumisesta huolimatta asian.


Arvoisa puheenjohtaja

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle on tehty Naturasta valitus ja purkuhakemus


Korkein hallinto-oikeus
Fabianinkatu 15

00130 Helsinki


TELEKOPIONUMERO
029 56 40382

ASIA:

Valitus ja purkuhakemus

VIITE:

Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemä Natura 2000 täydennyspäätös

VAATIMUKSET:

Tyytymättömänä viitekohdassa eriteltyyn päätökseen Pro Real Life edunvalvontayhdistys vaatii että;

1.Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettu, eduskunnan lainsäädäntövaltaa asetettujen ehtojen vuoksi rajoittava ja samalla tuomioistuinten riippumattomuuden vaarantava ja tuomioistuimia ohjaava Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemä Natura 2000 täydennyspäätös kumotaan.

2.Suomen Natura 2000 alueiden osoittaminen ja valinta toteutetaan Euroopan komission ja korkeimman hallinto-oikeuden (jäljempänä KHO) yläpuolella suvereenisti toimivan Euroopan Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Näin ei ole nyt menetelty. Luontodirektiivin liite III 1 vaiheen A ja B kohtien edellyttämien arviointien ja niiden perusteella edellytetyt C kohdan luokittelut ja luettelot ovat puuttuneet kaiken aikaa ja puuttuvat yhä. Oikeudenomistajille eikä heidän etujansa valvojille niitä ei ole esitetty. Tilanne on sama liite III D kohdassa edellytettyjen luetteloiden osalla.

3.Valtioneuvoston nyt tehty Natura 2000 päätös ja kaikki valtioneuvoston aikaisemmat Natura 2000 koskevat päätökset saatetaan unionin oikeustapauskokoelmapäätöksissä C-371/98 kohdat 15, 22 ja 23, C-67/99 kohdat 2-9, 31-35 ja 43, C-71/99 kohdat 2-9, 27-28 ja 36, C-220/99 kohdat 2-9, 31-32 ja 40 ja C-117/03 kohta 28 edellytettyjen ja todettujen tyhjentävien luetteloiden aikaan saamiseksi edellytettyjen menettelyjen vastaisesti syntyneinä EU tuomioistuimen oikeustapauskokoelmapäätöksen C-362/06 P tiivistelmäosan viimeisen kappaleen ja perustelukappaleiden 42-43, varsinkin perustelukohdan 43 ja Lissabonin sopimuksen 267 artiklan toiseksi viimeisen kappaleen edellyttämänä unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Eli koko menettely on saatettava unionin tuomioistuimen harkittavaksi ensimmäisen Suomen Natura 2000 alueiden osoittamista ja valintoja koskevan ennakkoratkaisun saamiseksi todettujen virheellisen menettelyjen vuoksi.

4.KHO on unionin tuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan velvollinen pyytämään ennakkoratkaisun, kun unionin oikeutta koskevan säännöksen tai säädöksen tulkinta on epäselvä. Näin on selvästi sen vuoksi, että kansallinen lainkäyttö on edellä mainittujen oikeustapausten nimenomaisten kohtien vastainen valintaperusteiden ja niiden kansalliseen lakiin implementoinnin, oikeammin ilmaistuna implementoimattomuuden osalta.

5.KHO:n Natura 2000:sta antamiin noin 700 valitusratkaisuun ”Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000-kohteiden valintaperusteista. Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muussakaan kansallisessa säädöksessä.” kirjoitetusta poiketen ympäristöministeriön ilmoittama ja käyttämä kanta, että "Asiallisesti luonnonsuojelulain 64 §:llä on siten saatettu luontodirektiivi osaksi kansallista oikeutta kansallisen ehdotuksen tekemisen osalta. Kuten sanotusta pykälästä käy ilmi, luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja ilmoitettavat kohteet valitaan.", kesken oleva Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintaperustesäännöksien kansallisten säädösten ristiriitatilanne saatetaan EU tuomioistuimen käsittelyyn kysymyksellä; sisältääkö LsL:n Natura 2000 alueiden osoittamisen ja valinnan osalta ”plankko” pykälä 64 tai joku muu LSL:n 10 luvun pykälä Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintasäännökset selkeästi ja täsmällisesti siten kuin EU tuomioistuimen päätöksien C-6/04 ja sen tiivistelmän viimeinen kohta ja perustelukohdat 21, 22, 25 ja 26 ja tuomion C-508/04 kohta 58 sekä tuomion C-507/04 kohta 162 EU:n tuomioistuimen vakiintuneena oikeuskäytäntönä edellyttävät myös Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintaperusteiden osalta. Rooman sopimuksen 249 artiklan kohta 3, josta sittemmin on tullut Lissabonin sopimuksen 288 artiklan 3 kohta, kansallisten keinojen ja muotojen käytöstä direktiivien säännösten kansalliseen lakiin siirtämisessä, ei koske eikä edes mahdollista saati salli kansallisten muotojen ja keinojen käyttöä sellaisten direktiivien täytäntöönpanossa, mistä itse direktiivissä sanotaan ne muodot ja keinot, joita direktiivien täytäntöönpanossa on direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävä unionin laajuisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Luontodirektiivi on yksi tällainen direktiivi.

6.Lailla hallinnon tehtäväksi säädettyjen oikeudellisten odotusten suojaaminen, oikeudenmukainen oikeudenkäynti eikä Euroopan ihmisoikeussopimus eikä edes salassapitovelvollisuus estä antamatta eikä luovuttamasta edes salassa pidettäviä asiakirjoja.

7.Jokaisella valittajalla on oikeus saada kaikki valituksen tekemisen edellyttämä asiakirja-aineisto, sillä salassa pidettävästä aineistosta on saajalla salassapitovelvollisuus.

8.Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen selkeä käytäntö on, että kaikki asiakirja-aineisto on annettava valittajan käyttöön riidanalaisessa asiassa.

9.Kansallisessa laissa ei ole mitenkään rajattu valitusoikeuden käyttöä eikä perusteiden osalta ole myöskään mitään rajoitusta, joten aineisto on annettava.

10.Kohdissa 6-9 sanottua korostaen Pro Real Life edunvalvonta vaatii valituksen täydentämiseksi, että yhdistykselle luovutetaan kaikkien Suomessa esiintyvien direktiiviluontotyyppien ja direktiivilajien osalta koko maan tiedot. Ne luettelot jotka on EU komissiollekin erillisenä tiedostona toimitettava ja toimitettu. Lisäksi yhdistys vaatii, että yhdistykselle luovutetaan kaikkien Suomessa tiedossa olevien direktiiviluontotyyppialueiden ja direktiivilajialueiden osalta liite III 1 vaiheen A ja B kohtien edellyttämät arvio-, C kohdan edellyttämät luokittelu- ja merkittävyysluettelot sekä D kohdan edellyttämät ensisijaisesti suojeltavien luontotyyppien ja lajien luettelot. Edellä sanottujen lisäksi yhdistys vaatii, että yhdistykselle luovutetaan Suomen Natura 2000 alueiden Standard Data Form tietolomakkeet arviointikirjaimineen ja hehtaarikohtaisine pinta-aloineen UHEX-suojattuna versiona CD-levykkeellä. Muutoin valtakunnallisena edunvalvontayhdistyksenä toimiva edunvalvontayhdistys ei voi puolustaa jäsenistänsä oikeuksia eikä etuja.

11.Valtioneuvoston kaikki aikaisemmat eli 20.8.1998, 25.3.1999, 8.5.2002, 22.1.2004, 2.6.2005 ja 23.11.2006 tekemät Natura 2000 päätökset Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettuna puretaan samalla ja samoilla perusteilla, kun lainkäyttömenettelyssä esille tullut aineisto ja KHO:n hankkimisvelvollisuutena oleva ennakkoratkaisukanta on hankittu. Hallintolainkäyttölain nimenomaisen kohdan mukaan jos KHO havaitsee selvän lainvastaisuuden muun asian yhteydessä se voi sen perusteella puuttua myös muihin ratkaisuihin.

12.Pro Real Life edunvalvonta yhdistykselle varataan valituksen täydennys ja vastaselitysmahdollisuus kaikkiin ympäristöministeriön, ELY keskusten, ja muihin lausuntoihin ja selvityksiin.


  1. Valituskulujen korvaamista myöhemmin ilmoitettavan määrän mukaan.

PERUSTELUT:



  1. Yhtään Suomen Natura 2000 aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin unionin vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.



  1. Rooman sopimuksen 10 artiklan tekstin ”Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tästä sopimuksesta tai yhteisön toimielimen säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi. Ne helpottavat yhteisön päämäärän toteuttamista. Ne pidättyvät kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista.”, josta on tullut Lissabonin sopimuksen 4 artiklan kohta 3 seuraavasti eli Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään. Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen. Jäsenvaltiot tukevat unionia sen täyttäessä tehtäviään ja pidättäytyvät kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa unionin tavoitteiden toteutumisen.” sanottu kohta. Kyseinen kohta ei oikeuta olemaan noudattamatta unionin vakiintunutta oikeuskäytäntöä, eikä ihmisoikeussopimuksen velvoitteiden noudattamista. Vaan päinvastoin edellyttää niiden noudattamista.



  1. Hankittujen ja päätöksessä korostettujen asiatuntijalausuntojen sijasta luontodirektiivin liite III 1 vaiheen A ja B kohtien arvioinnit ja suhteellisen suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen edellyttämät C kohdan luokittelut ja luetteloinnit on se ainoa unionin oikeuskäytännön vakiinnuttama menetelmä jota Natura 2000 alueiden osoittamisessa ja valinnassa on yhteisön laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa. Muihin menettelyihin ja pääsääntöisyyksiin ei ole perusteltua vedota.



  1. Kaikki valtioneuvoston Natura 2000 päätökset ovat Natura 2000 alueiden oikeusvaikutuksia vähätteleviä. 1.3.2012 tehdyssäkin päätöksessä käytetään vain unionin tuomiopäätöksiä C-355/90 ja C-374/98. Niitä jotka on annettu poikkeustapauksina. Näillä ohitetaan edellä aiemmin sanotut komission käyttöön edellytettyjä tyhjentäviä luetteloita Natura 2000 alueiden osoittamiseksi ja valitsemiseksi edellytetyt tuomiopäätökset C-371/98 kohdat 15, 22 ja 23, C-67/99 kohdat 2-9, 31-35 ja 43, C-71/99 kohdat 2-9, 27-28 ja 36, C-220/99 kohdat 2-9, 31-32 ja 40 ja C-117/03 kohta 28.



  1. Ympäristöministeriö vähättelee, suorastaan erehdyttää jälleen Natura 2000 ministerityöryhmää vähättelemällä jo luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa sanottua Natura-alueiden koskemattomuutta. On totuuden vastaista kun kaikissa alueiden käyttömuodoissa ilmoitetaan, että ei pääsääntöisesti vaikuta alueiden käyttöön. Kun jo luontodirektiivin 6 artiklan kohdassa on teksti: ”Kaikki suunnitelmat ja hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia. (Lihavointi allekirjoittajien). Koskemattomuusasiasta on unionin oikeuskäytäntönä mm. päätös C-127/02, joka vahvistaa edellä eli luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa sanotun.



  1. Kun luontodirektiivin 6 artiklan kohta 4 mukaan tuhoutuneet tai tuhoutuvat luontoarvot on korvattava, on ensisijaisen tärkeää, että kaikki tiedossa olevat direktiiviluontotyyppi- ja direktiivilajialueet on arvioitu luokiteltu ja luetteloitu. Näistä unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämistä tyhjentävistä luetteloista on sitten helppo osoittaa ne korvaavat alueet tuhoutuneiden tai erinäisistä syistä toteutettavien hankkeiden yhteydessä tuhoutuvien kohteiden tilalle korvaavat alueet. Esim. Turun lentokenttä ja Pomponrahkan Natura 2000 alue. Rovaniemen tulvasuojelu ja Kemihaaran suot, tai Vuotosallas, tai millä nimellä sitä monikäyttöallasta sitten tullaankaan kutsumaan, alue.



  1. Pro Real Life edunvalvontayhdistys toteaa Suomen Natura 2000 tilanteen olevan jatkossa se, että ympäristöministeriön vastuuton ympäristövallan himo ja vastuuton vallan käyttö, joilta vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, tulee jatkossa osoittamaan kiistattomasti sen, että kaikista asiaan liittyvistä vakuutteluista, kiemuroista ja jopa suoranaisista kieroiluista, joilta niiltäkään vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, että Suomen Natura 2000 alueiden osoittamista eikä valintaa ole toteutettu unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Tämä tulee ilmi ja myönnettäväksi viimeistään silloin kuin erinäisille hankkeille lähdetään esittämään korvaavia alueita. Kun korvaavia alueita löytyy nykyisten Natura 2000 alueiden ulkopuolelta, niin kuin löytyy ja tulee löytymään, osoittaa tämä kiistattomasti sen, että komissiolla ei ole ollut Suomen osalta käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita. Esim. mm. Lapin liiton Suomen Geologisella tutkimuslaitoksella teettämä lettoselvitys. Millä jatkossa saadaan aukottomasti ja uskottavasti selitettyä, että komissiolla on Suomen osalla ollut käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttävät tyhjentävät luettelot? Onko luettelot salattu Natura 2000 alueiden oikeudenomistajilta Suomessa?



  1. Seuraavana liitetiedostona toimitettavan liitteen III kehystetystä lisätekstistä selviää konkreettisesti pelkistettynä se unionin vakiintunut oikeuskäytäntö, jota Suomessa ei ole noudatettu ja jonka noudattaminen tulee oikeudellisten odotusten suojaamiseksi viipymättä toteuttaa.



  1. Lisää perusteita valituksen täydennyksen yhteydessä.

LISÄPERUSTELUT:



  1. Pro Real Life on valtakunnallinen edunvalvontayhdistys ja ”Yhdistyksen tarkoituksena on puolustaa yksityisen ihmisen oikeutta hallita ja käyttää omistamiaan maa-alueita Suomessa, ajaa luonnonsuojelulain edellyttämää maanomistajien yleistä etua Suomessa, edistää jäseniensä mahdollisuuksia vaikuttaa maanomistajien oikeuksia koskevien lakien valmisteluun sekä selvittää jäsenilleen jo voimassa olevien lakien vaikutukset heidän maanomistus- ja maankäyttöoikeuksiinsa.”



  1. Hankittujen ja päätöksessä korostettujen asiatuntijalausuntojen sijasta luontodirektiivin liite III 1 vaiheen Aja B kohtien arvioinnit ja suhteellisen suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen edellyttämät C kohdan luokittelut ja luetteloinnit on se unionin oikeuskäytännön vakiintunut menetelmä jota Natura 2000 alueiden osoittamisessa ja valinnassa on yhteisön laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa. Muihin menettelyihin ja pääsääntöisyyksiin on turha vedota.


    Lisää lisäperusteita esitetään vastaselityksessä.



    ALLEKIRJOITUKSET:

    Helsingissä, Espoossa ja Haavistossa 11.5.2012

    Yhdistysrekisterissä olevat Pro Real Life ry edunvalvontayhdistyksen nimenkirjoittajat

    _____________________________

    Tom Järvinen

    Puheenjohtaja

    ______________________________

    Kyllikki Arohonka

    Varapuheenjohtaja

    ______________________________

    Markku Sahlstedt

    Sihteeri

    _______________________________

    Runo Kurko

    Erityisasiantuntija

    ________________________________

    Minna Helin

    Erityisasiantuntija


    Arvoisa puheenjohtaja
    Minua on pyydetty selvittämään vaikeita rikostapauksia. Vappuna 2006 olin Perussuomalaisten puheenjohtajan, Timo Soinin, kanssa puhumassa Kajaanin torilla. Siellä kaksi miestä Suomessalmelta tuli luoksemme ja pyysi apua ongelmiinsa. Timo pyysi minua hoitamaan tämän asian selvittämisen. Viime syksynä kävin Suomussalmella perehtymässä tapaukseen. Kävin asianomaisten luona tarkentamassa saamaani postitettua aineistoa. Nyt minulle on muodostunut selkeä kuva niistä törkeistä rikoksista, joiden kohteeksi suomussalmelaiset miehet olivat joutuneet.

    Iltalehti otsikoi keskiviikkona 23.3.1994 uutisen otsikolla "Ex-nimismiehen liikesotkut tuonevat uusia syytteitä." Hyrynsalmen entisen nimismiehen sotkuiset liiketoimet poikivat yhä vielä uusia syytteitä. Hyrynsalmen vallesmannina toiminut Vesa Juntunen harrasti monipuolista liiketoimintaa paikkakunnalla. Kalankasvatuksen lisäksi nimismies Vesa Juntunen pyrki matkailukeisariksi ja suunnitteli suuren lomakeskuksen rakentamista Hyrynsalmelle. Ukkohallan lomakeskuksesta suunniteltiin turistirysää, joka vetäisi maksukykyisiä asiakkaita ympäri Eurooppaa. Tätä varten perustettiin parinkymmenen yrityksen yritysrypäs pyörittämään erilaisia liiketoimintoja.
    KRP tutki Juntusen toimia ja häntä vastaan nostettiin syytteitä kirjanpitorikoksista, velallisen epärehellisyydestä ja luottamusaseman väärinkäyttämisestä. Hän aloitti dynastiansa rakentamisen perustamalla vuonna 1988 Emäjoen Lohi Oy:n. Kalankasvatuksen avulla hän pyrki matkailukeisariksi ja suunnitteli suuren lomakeskuksen rakentamista. Kaiken alku oli kuitenkin Emäjoen Lohi Oy.

    Suomussalmella oli toiminnassa Jumalisjärven Lohi Ay. Jumalisjärven Lohi Ay:n osakkaina olivat:
    - Paavo Heikkinen 30.10.1979 - 31.12.1986,
    - Seppo Heikkinen 1.1.1987 - 31.05.1991 ja
    - Lauri Heikkinen 30.10.1979 - 31.12.1989.
    - Avoin yhtiö joutui lopettamaan kalanpoikastuotannon varattomana 31.5.1991.

    Nimismies Vesa Juntunen perusti kilpailevan yrityksen ja ammattitaidon hän sai yritykseen Jumalisjärven Lohi Ay:n yhtiömieheltä Lauri Heikkiseltä, jonka hän otti osakkaaksi oman yritykseensä Emäjoen Lohi Oy:öön. Emäjoen Lohi Oy:n yhtiömiehet olivat Hyrynsalmen nimismies Vesa Veikko Eemeli Juntunen,
    Eija Birgitta Juntunen enemmistöosakkaana ja
    Lauri Eemeli Juntunen osakkaana ja
    metsäinsinööri Juho Kemppainen osakkaana omistivat Emäjoen Lohi Oy:n.
    - Emäjoen Lohi Oy toimi seurakunnalta vuokratulla maalla 4.2.1988 alkaen.
    - Yhtiö rekisteröitiin 13.7.1988.
    - Kainuun Osuuspankki haki yrityksen konkurssiin 21.9.1992.
    - Kajaanin käräjäoikeuden tuomio 6.10.1992.

    Yhteiskunnan tukea Emäjoen Lohi Oy sai seuraavasti: Emäjoen Lohi Oy:lle KTM myönsi 27.4.1988 käynnistysavustusta 674 300 markkaa ja käynnistysavustusta kolmella eri vuodelle 580 700 markkaa. Myös Kera Oy rahoitti hanketta. Työministeriön varoista myönnettiin investointiavustusta 222 398 markkaa 13.3.1989.

    Herrasmiessopimus, esteellisyys ja rikollisten suojelu

    Asianomistaja (S.H.) ei maallikkona pystynyt vuonna 1989 arvioimaan asioita oikeudelliselta kannalta, eikä pystynyt nimeämään rikoksia. Asianomistaja luotti poliisiin toimintaan. Esitutkinnassa asianomistajaa avusti asianajaja Merja Eskonpekka-Tuure Suomussalmelta. Asianajaja jättäytyi pois avustajan tehtävästä, kun esiin tuli kalanpoikaskaupat Hyrynsalmen nimismiehen Vesa Juntusen ja tämän yhtiön kanssa sekä niihin liittyvät reklamaatiot. Asianajaja Merja Eskonpoika-Tuure ilmoitti, että ”heillä on herrasmiessopimus toisten kanssa, että ei poleta toistemme varpaille”. Tällä hän tarkoitti nimismies Vesa Juntusta.

    Rikostutkinnassa poliisi Seppo Pelli suhtautui ylimielisesti ja välinpitämättömästi rikostutkintaan. Syykin oli selvä, nimismiestä oli syytä epäillä rikoksista. Siksi rikostutkinnat olisi pitänyt siirtää Keskusrikospoliisille. Näin ei tehty. Suomussalmen nimismies Antti Karjalainen ei suorittanut syyteharkintaa, vaikka olisi pitänyt toimia asian vaatimalla tavalla. Myös lääninsyyttäjä Jouni Välkki jätti syytteet nostamatta. Lääninsyyttäjä Jouni Välkin olisi pitänyt siirtää syyteharkinta valtakunnansyyttäjälle, koska oli syytä epäillä, että hän oli asiassa selvästi esteellinen.

    Väärennetyt avoimet valtakirjat

    Asianajaja Merja Eskonpoika-Tuuren jälkeen asiaomistajan asioita ryhtyi hoitamaan asianajaja Mikko Kovalainen. Asianomistajat eivät saaneet myöskään oikeuden päätöksiä tiedokseen, eivätkä voineet käyttää lain suomia oikeussuojakeinoja asioissa eli eivät voineet valittaa päätöksistä, koska eivät saaneet niitä tiedokseen.

    Hän vei asioita oikeuteen ennen kuin oli saanut HTM tilintarkastajan Väinö Pulkkisen selvityksen yhtiön kirjapidosta. Asioita selvittänyt Pekka Pesonen, todistaa, että toinen yhtiömies oli velkaa yhtiölle 642 191,45 markkaa eli oli käyttänyt yhtiön rahoja omiin tarkoituksiinsa. Lisäksi nimismies Vesa Juntunen/Emäjoen Lohi Oy oli velkaa yritykselle 211 800,00 markkaa. Näin aiheutettiin suurta vahinkoa asianomistajalle. Mikko Kovalainen ei ole enää asianajaja.

    Suomussalmen poliisille on jätetty erittäin tarkka tutkintapyyntö 9.12.1990 toisen yhtiömiehen toimista. Kaikki nämä asiat poliisi jätti tutkimatta, koska oli syytä epäillä, että rikoksissa oli mukana Hyrynsalmen silloinen nimismies Vesa Juntunen.

    Epäilty vakuutuspetos

    Yritys laajensi toimintaansa vuoden 1986-1987 aikana niin, että poikastuotantoon rakennettiin uusi halli, kokonaiskustannuksiltaan miljoona markkaa. Uuteen laitokseen tuli lämmönvaihtimella varustettu vedenkierto- ja valvontajärjestelmä. Uutta järjestelmää käynnistettäessä tapahtui erikoisia asioita. Lämmönvaihdin oli kytketty väärin, mikä tarkoitti sitä, että altaissa kiersi koko ajan sama vesi ja poikaset kuolivat omiin jätöksiinsä keväällä 1987. Vika oli siinä, että vaihtimen putket oli kytketty vastoin ohjeita ristiin.

    Kytkennän oli tehnyt ja valvonut asianomistajan toinen yhtiömies, joka harjoitti päätoimisesti LVI-urakointia. On täysin selvää, että ammattimies ei voi tehdä tällaista vahinkoa tietämättään. Vahingon suuruus oli 600 000 markkaa. Toinen yhtiömies oli hakenut vahingonkorvausta vakuutuksesta. Tähän vahingonkorvaushakemukseen hän oli väärentänyt asianomistajan nimen keväällä 1987. Tämän teon hän tunnustaa poliisikuulusteluissa. Tekoa on syytä epäillä törkeäksi vakuutuspetokseksi, jonka poliisi jätti selvittämättä.

    Toinen yhtiömies oli lisäksi väärentänyt asianomistajan nimen öljylämmityshakemukseen 8.12.1986. Toinen yhtiömies teki kauppoja nimismiehen Vesa Juntusen yhtiön kanssa, jossa hän oli myös osakkaana. Näin tämä toinen yhtiömies istui kahdella jakkaralla ja myi nimismiehen yhtiölle erikoisilla hinnoilla poikasia 5.6.1988 ja 24-25.8.1988. Poliisi ei tutkinut reklamaatioita tehdyistä kaupoista. Toinen yhtiömies sai tuomioita vuonna 1990 kavalluksesta 198 750,00 markkaa. Hänen kuitenkin sallittiin hukata omaisuutensa sen jälkeen. Kysymys on törkeästä velallisen epärehellisyydestä, mikä jätettiin tutkimatta.

    Eduskuntakysely

    Kansanedustaja Sulo Aittoniemi teki eduskuntakyselyn Hyrynsalmen entisen nimismiehen Vesa Juntusen toimista. Oli epäiltävissä, että nimismies Vesa Juntusen liiketoiminnan vastuupiirissä oli myös yhtiöitä, joita oli tuettu valtion taholta eri rahoitusmuotojen kautta.

    Sulo Aittoniemi kysyi 16.2.1994:
    Ovatko
    Hyrynsalmen Hiihtokeskus Oy,
    Tuomivaaran Matkailukeskus Oy,
    Hyrynsalmen Matkailu Oy,
    Ukkohalla Oy,
    Ukkohallan Myyntitykit Oy,
    Ukkohallan Rakennusliike Oy,
    Ukkolohi,
    Ukkohallan Tuomi-Invest Oy,
    Emäjoen Lohi Oy,
    Tykkyukko Oy,
    Ukkohallan Alppikylä Oy,
    Kirkkonummen Laskettelu & Golf Oy/ Hilfing Nyberg,
    Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Hallan Luhtiaitta,
    Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Hallan Saunatonttu,
    Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Välskäri, Kiinteistö Oy Hallanlinna,
    Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Hirnu-Ukko ja
    Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Hallan Kuppari
    olleet valtion taholta erilaisten tuki- ja lainoituspäätösten kohteena, ja onko Hallitus riittävän tarkoin seurannut mahdollisten rahoituspäätösten oikeellisuutta ja niihin liittyneiden varojen lainmukaista käyttöä.

    Kauppa-ja teollisuusministeri vastaa

    Kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen vastasi mm. näin:

    Hyrynsalmen Hiihtokeskus Oy:lle kauppa- ja teollisuusministeriön Kainuun piiritoimisto on myöntänyt 30.7.1991 investointiavustusta 855 000 markkaa hiihtokeskushankkeeseen. Kera Oy on rahoittanut yritystä myös viidellä eri päätöksellä vuosina 1987-1992.

    Tuomivaaran Matkailukeskus Oy:lle lomakylähankkeeseen KTM:n Kainuun piiritoimisto on myöntänyt 31.10.1988 tehdyillä päätöksillä investointiavustusta ja käynnistysavustusta yhteensä 783 000 markkaa. Lisäksi KTM:n Kainuun piiri on myöntänyt yritykselle 30.11.1989 investointiavustusta 447 700 markkaa.

    Emäjoen Lohi Oy:lle KTM myönsi 27.4.1988 käynnistysavustusta 674 300 markkaa ja käynnistysavustusta kolmella eri vuodelle 580 700 markkaa. Myös Kera Oy rahoitti hanketta. Työministeriön varoista myönnettiin investointiavustusta 222 398 markkaa 13.3.1989.

    Ukkohalla Service Oy:lle KTM:n yrityspalvelun Kainuun piiritoimisto myönsi 19.12.1990 pienyritystukea 50 000 markkaa. Ukkohallan Alppikylä Oy:lle myönnettiin työministeriön varoista investointiavustusta 3 629 200 markkaa. Lisäksi myönnettiin 24.5.1990 työministeriön varoista 2 908 800 markkaa.

    Tukien maksatuksen jälkeen tuetuista yrityksistä konkurssituomion on saanut Tuomivaaran Matkailukeskus Oy joulukuussa 1993, Emäjoen Lohi Oy vuoden 1993 alussa, Ukkohallan Alppikylä Oy toukokuussa 1993. Myös Hyrynsalmen hiihtokeskus asetettiin konkurssiin.

    Kauppa- ja teollisuusministeriön ja Keran toimesta on tiettyjen em. yritysten osalta jätetty poliisille rahoituksen väärinkäyttöön liittyvän syytteen nostamista koskeva kirjelmä. KTM:n tätä koskeva kirjelmä on jätetty KRP:lle 21.2.1994. Lisäksi osa kysymykseen kohteena olleista yhtiöistä on poliisitutkinnan alla. Hallitusneuvos Sakari Arkio on myöntänyt, että on syytä epäillä avustuspetoksia Vesa Juntusen yritysryppäässä.

    Asianomistajan kärsimät vahingot

    Iltalehti kirjoitti 23.3.1994, että Ex-nimismiehen liikesotkut tuonevat uusia syytteitä. Valtio avusti miljoonilla yritysrypästä. Hyrynsalmen entisen nimismiehen Vesa Juntusen sotkuiset liiketoimet poikivat yhä uusia syytteitä.

    Iltalehti kirjoittaa, että Hyrynsalmen nimismies aloitti dynastiansa rakentamisen perustamalla vuonna 1988 Emäjoen Lohi Oy:n. Kalankasvatuksen lisäksi nimismies Vesa Juntunen pyrki matkailukeisariksi ja suunnitteli suuren lomakeskuksen rakentamista Hyrynsalmelle. Ukkohallan lomakeskuksesta suunniteltiin turistirysää, joka vetäisi maksukykyisiä asiakkaita ympäri Eurooppaa. Tätä varten perustettiin parinkymmenen yrityksen yritysrypäs pyörittämään erilaisia liiketoimintoja. KRP tutki Juntusen toimia ja häntä vastaan nostettiin syytteitä kirjanpitorikoksista, velallisen epärehellisyydestä ja luottamusaseman väärinkäyttämisestä

    Asianomistajan osalta poliisi on jättänyt asiat selvittämättä, vaikka tämä on kärsinyt Vesa Juntusen ja oman yhtiökumppaninsa toimien vuoksi seuraavat vahingot:

    1987 vakuutuspetos 600 000 markkaa,
    1988 kalakauppa 182 719,00 markkaa,
    1988 kalakauppa 54 100,00 markkaa,
    1990 kavallustuomio 198 750,00 markkaa,
    1991 jatkettu kavallus 9,669,30 markkaa,
    1991 kotitilan metsät menivät pakkohuutokaupassa 364 000,00 markkaa,
    1992 yhtiön velka henkilökohtaisesti maksettavaksi 300 000,00 markkaa, yhtiön velka takaajien maksettavaksi 480 000,00 markkaa.
    1992 asianomaisen muut taloudelliset menetykset 1 000 000 markkaa, henkiset kärsimykset ( S.H. ja P.H.) yhteensä 800 000 markkaa. Vahingot yhteensä vähintäänkin 4 miljoonaa markkaa + korot.

    Olen käynyt laajan rikosprosessin asiakirja-aineiston läpi ja haastatellut keskeiset rikosten uhrit. Olen varma siitä, että asiassa annetut oikeuden päätökset ovat varmasti vääriä ja todelliset rikolliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla

    Todellista sikailua?

    On syytä epäillä ja on ilmeisen todennäköistä, että asianajaja Mikko Kovalainen on väärentänyt avoimet asianajovaltakirjat ja toiminut niiden avulla täysin päämiesten tietämättä heidän lukuunsa. Sekä Seppo että Paavo Heikkinen todistavat, etteivät he ole allekirjoittaneet avoimia asianajovaltakirjoja Mikko Kovalaiselle. Samaa osoittavat myös käsialanäytteet. Käräjäoikeuden pöytäkirjat tukevat vahvasti tätä havaintoa.

    Asianajaja Mikko Kovalaisella oli tapana lainata päämiehiltään rahaa asioiden hoitamiseksi. Joensuun käräjäoikeuden pöytäkirja 10.12.1996 R96 osoittaa selkeästi millaista vempulointia Mikko Kovalaisen raha-asioiden hoito oli. Siksi asianomistajat nostivatkin kanteen Mikko Kovalaista vastaan kavalluksesta ja sellaisesta.

    Otteita Joensuun käräjäoikeuden pöytäkirjasta

    Syyttäjä: Jokainen matkalaskuun merkitty yksilöity päivä on virheellinen.
    Kovalainen: Laskussa saattaa olla päivämääräheittoja.
    Virolainen: Kovalainen on myöntänyt tekaisseensa laskun. Aino Jääskeläinen ei ole antanut mitään selvityksiä matkoihin liittyen, ainoastaan selvitykset maksamistaan palkkioista. Kovalainen on toimittanut asiakirjat verottajalle matkalaskuna, koska nämä eivät silloin olleet verotettavaa tuloa. Kovalainen on tässä asianomistajan käsityksen mukaan syyllistynyt myöskin verorikokseen.
    Virolainen: Matkalasku on esitetty Tampereen käräjäoikeudessa. Siellä on esitetty kaikki se, paljonko aikaa on käytetty neuvotteluihin ja matkoihin, mutta ne on ”könttäsummana”. Ei ole olemassa mitään tarkkoja selvityksiä. Kun vertaa kaikkia niitä suorituksia, jotka Jääskeläinen ja Kinnuset ovat Kovalaiselle maksaneet, Kovalaisen tekemiin toimenpiteisiin, osoittaa, että on maksettu yli 40 000 mk enemmän kuin mitä Kovalaisen toimeksiannoista olisi tullut.
    Puheenjohtaja: Väitetään, että olette tehnyt valtakirjat, pitääkö se paikkansa?
    Kovalainen: Kyllä varmasti pitää.
    Puheenjohtaja: Pöytäkirjan liitteenä olevan valtakirjan osalta väitetään, ettei se ole ollut alkuperäisenä. Oletteko valmistanut sen?
    Kovalainen: Minulla oli joitakin sellaisia valtakirjoja blancona, joissa oli kaikkien kolmen päämiesten nimet.
    Jääskeläinen: Sinulle ei ole koskaan annettu blanco-valtakirjaa, sen saat painaa kaaliisi.
    Kovalainen: Jos minulta kysytään, että olenko väärentänyt Teidän nimet valtakirjaan, vastaan, että en varmasti ole. Jossakin on olemassa alkuperäinen valtakirja.
    Virolainen: Esitutkinta ei ollut riittävän tarkka. Kovalaisella ei ole ollut blanco-valtakirjoja.
    Virolainen: Esitän päämiehelleni kolme avointa asianajovaltakirjaa, jotka liittyvät tähän Oulun jutun pöytäkirjaan. Valtakirjat ovat diaarikansiossa esitutkintapöytäkirjan liitteenä no 2 sivulla 18 ja 102. Sivulla 18 oleva avoin asianajovaltakirja on päivätty 12.11.1992 ja sivulla 102 oleva valtakirja on päivätty 2.11.1992. Lisäksi täällä on vielä jonkun asian hoitamiseen Paavo Heikkisen valtakirja 1.11.1992. Onko nimikirjoitukset teidän allekirjoittamia?
    Heikkinen: Yksikään nimistä ei ole minun kirjoittama, olen siitä varma.
    Virolainen: Onko nämä teidän nimikirjoituksia?
    Heikkinen: Ne ei ole minun käsialaa.

    Lisäksi Paavo Heikkinen todistaa, ettei hän saanut Oulun oikeudenkäynnissä suuta aukaista. Sain jälkeenpäin oikeudenkäynnistä sen kuvan, että kaikki oli etukäteen sovittu.

    Pöytäkirja 21.1.1997 R96/233

    Virolainen: Mitä tulee viittaukseen minun hoitamasta asiasta, se on täysin yksipuolinen lausuma. Kovalainen ei tunne tätä asiaa. Lähtökohtana on se, että Kovalainen on kiertänyt Jämsässä keräämässä juttuja, jotka on luvannut hoitaa ilmaiseksi, jos joku haluaa nostaa juttuja minua vastaan.
    Paavo Heikkinen: Aloitan ensimmäisestä suorituksesta, mikä oli 7000 mk. Mikko soitti minulle, ensin puhuttiin 5000 markasta. Se sovittiin ja puhelu lopetettiin. Hetken päästä soitti uudestaan ja sanoi ja noitui, että 7000 mk, joka piti hoitaa etukynteen. Sovittiin, että se on 7000 mk, jolla Mikko lupasi hoitaa Oulun reissun ja sanoi, että varmasti lähtee rahaa 500.000 – 600.000 mk. Mikko pyysi 10 000 mk, pankkisiirtoon tuli merkintä, että lainaksi. En luottanut siihen, kun näin, että vasu on pohjaton, vaan panin pankkisiirtoon eräpäivän, mihin mennessä pitää maksaa takaisin. Sitä rahaa ei tullut. Sitten oli 11 000 mk, jolla pelastimme hänet konkurssista, jossa oli 10 000 mk Timo Heikkiseltä ja 1000 mk Bruno Kovalaiselta. Siinäkin oli vilppiä Brunon ja Mikon kesken. Vaikka minä pistin Brunon puolesta tonnin, Mikko ja Bruno olivat sopineet asiasta ja Mikko oli hyvittänyt Brunolle 1000 mk. Soitin asiasta Brunolle, joka sanoi, ettei hän ole sitä rahaa minulta ottanutkaan. Sanoin hänelle, että sinähän käskit panna 1 000 mk, silloin Bruno sanoi, että niinhän se oli ja että hän oli jo sopinut Mikon kanssa asian. Bruno teki laskun ja sain vakuutusyhtiöstä sen, loppu on edelleen auki”.
    Heikkinen: Se on konkurssista pelastamiseksi. Jatkan vielä Törmäsen asiasta, joka oli myös meidän asia. Törmänen oli ollut monta vuotta konkurssissa. Kerran olen asiasta Mikolle maininnut, mutta siihenkään asiaan en ole valtakirjaa antanut.
    Kovalainen: Olen tunnettu siitä, että aina otan ennakoita.
    Pentti Heikkinen: Suomussalmen kihlakunnanoikeudessa käsiteltiin allasvuokramaan purkamista, mikä oli mielestäni aivan asiaton asia, koska siitä ei tullut muuta kuin Paavolle lisäkustannuksia. Minusta se oli käsittämätöntä.
    Virolainen: Millä tavalla seurasitte oikeudenkäyntiä?
    Pentti Heikkinen: Olin siihen aikaan lautamiehenä. Jääväsin itseni ja kuuntelin jutun.
    Virolainen: Mikä Teidän mielestänne siinä oli tavatonta?
    Pentti Heikkinen: Sitä ei olisi tarvinnut vetää oikeuteen ollenkaan, asian olisi pystynyt hoitamaan muuten.
    Virolainen: Onko Teillä tietoa siitä, onko Paavo Heikkinen antanut Kovalaiselle suostumusta oikeudenkäynnin nostamiseen?
    Pentti Heikkinen: Ei varmasti. Paavo oli yllättynyt itsekin siitä ja minäkin olin.
    Virolainen: Mistä luulette sen johtuneen.
    Pentti Heikkinen: Tässä oli vain rahastuksen maku. Paavon taloudellinen tilanne heikkeni koko ajan, kun tällaisia juttuja vedettiin.
    Pentti Heikkinen: Tarkoitin sitä, että kaikki Mikon ajamat asiat ovat menneet siten, ettei niissä ole ollut tarkoituskaan pärjätä. Rahastuksen maku on ollut koko ajan.
    Virolainen: Tunnetko veljenne käsialan?
    Pentti Heikkinen: Mielestäni tunnen.
    Virolainen näytti Pentti Heikkiselle esitutkintapöytäkirjan liitteen 2, hovioikeuden aktin sivuja 18 ja 102.
    Pentti Heikkinen: Sivun 18 allekirjoitus on mielestäni oudonnäköinen käsiala.
    Virolainen: Mitä sanotte näistä nimikirjoituksista?
    Pentti Heikkinen: Uskoisin, ettei kumpikaan ole Paavon nimikirjoituksia.

    Asiakirjoista selvenee, että Heikkiset eivät tienneet minkä jutun milloinkin Mikko Kovalainen on nostanut heidän tietämättään.

    Pöytäkirjasta käy selville myös seuraavaa

    Pesonen: Meitä kiinnosti, millä valtuudella asiamiehenä toiminut Kovalainen oli saanut kanteen vireille. Olen tiedustellut asiaa laamanni Konsenilta ja hän piti todennäköisenä, että Kovalainen oli jonkinlaisen valtuutuksen esittänyt, mutta mistään tuomiokunnan asiakirjoista valtakirjaa ei ole myöhemmin löydetty, ja ilmeisesti Kovalainen on asiakirjoja puheenjohtajalle tuodessaan ottanut mahdollisesti itse tekaistun valtakirjan haltuunsa peitelläkseen tekosensa.
    Virolainen: Esitutkintapöytäkirjan liitteen hovioikeuden asiakirjavihkon sivuilla 18 ja 102 on valtakirjat. Oletteko ruvennut selvittämään tätä asiaa jotenkin?
    Pesonen: Se on ilmeisesti harjoituskappale.
    Virolainen: Mitä tarkoitatte sillä, että se on harjoituskappale?
    Pesonen: Käsiala viittaa siihen. Sillä tavoitellaan Paavo Heikkisen nimikirjoitusta.
    Virolainen: Paavo Heikkinen on kertonut, ettei ne ole hänen nimikirjoituksia.
    Pesonen: Paavo Heikkiselle oli täysi yllätys, että vieraalla käsialalla oli kirjoitettu hänen nimensä kolmeen valtakirjaan.
    Virolainen: Miksi tarkastelitte juuri valtakirjoja?
    Pesonen: Paavo Heikkinen ei ole antanut valtuutusta juttuun.
    Virolainen: Tuliko Teille se käsitys, ettei Paavo Heikkinen ollut antanut myöskään lupaa kirjoittaa nimeään?
    Pesonen: Paavo sanoi vahtimestarin kuullen, että tämä on toisen kirjoittama ja ilman hänen suostumustaan.
    Virolainen: Miten tämä homma jatkui näiden juttujen osalta?
    Pesonen: Huhtikuussa 1994 menin Kovalaisen toimistoon valtakirjalla hakemaan Paavo Heikkisen asiakirjoja. Kovalainen käski poistumaan toimistostaan.
    Oikeuden puheenjohtaja: Mitkä ovat havaintonne siltä ajalta, kun Mikko Kovalainen hoiti Paavo Heikkisen asioita?
    Pesonen: Ennen kesäkuuta minulla oli se käsitys, että Kovalaisen ja Paavo Heikkisen välillä oli jonkin verho. Paavo Heikkisellä ei ollut tietoa, missä mennään eikä Kovalainen silloin antanut hänelle tarkkoja tietoja.

    KANTELIJA Aino Jääskeläinen
    KANTELU

    Kääntäjä Mikko Kovalainen on toimittanut saamani tiedon mukaan saman sisältöisen turvaamistoimihakemuksen sekä Rovaniemen hovioikeudelle että Raahen käräjäoikeudelle. Allekirjoittaneen käytössä on Kovalaisen 4.3.2009 päivätty Rovaniemen hovioikeudelle osoitettu turvaamistoimihakemus. Olen saanut sen Erkki Aholta allekirjoittaneeseen ja sukulaisiini sekä tuttaviini kohdistuneiden vihjailujen ja väitteiden kommentoimista varten.

    Selvyyden vuoksi totean, että kääntäjä Kovalainen on sama, aikaisemmin asioitsijan titteliä käyttänyt varatuomarin arvonimen omaava henkilö. Raahen käräjäoikeudessa hän lienee jokseenkin tuntematon henkilö.

    Erkki Aho, johon turvaamistoimihakemus kohdistuu, on minulle entuudestaan tuntematon henkilö. En ole häntä koskaan tavannut enkä nähnyt missään. Olen tullut tietoiseksi hänestä vasta joitakin aikoja sitten. Hakemuksessa mainitaan Osmo Anttalainen, jota en tunne lainkaan ja nimenkin näin ensimmäisen kerran turvaamistoimihakemuksesta. Hakemuksessaan Kovalainen vihjailee, että olisin Ahon ja Anttalaisen taustahenkilö. Aholta saamani tiedon mukaan Kovalainen oli liittänyt useita kertoja minut turvaamistoimi-istunnon aikana vaatimuksiinsa ja väitteisiinsä. Tosiasiassa minulla ei ole mitään osaa Ahon nettikirjoitteluun Kovalaisen asioissa.

    Hakemuksesta tunnistamillani "taustalta löytyviksi" väitetyillä henkilöillä ei tietämäni mukaan ole myöskään osaa Kovalaisen ja Ahon välisissä riidoissa.

    En tarkemmin tiedä eikä se käy turvaamistoimihakemuksestakaan ilmi, mitä ovat tuomiossa mainitut "rikolliset häväistysjutut". Olen Aholta kuullut, että syyte on liittynyt nimen väärentämiseen.
    Se vain on tosiasia, että Kovalainen kirjoittaa luvatta päämiehensä nimen valtakirjoihin tai ottaa päämiehen antamasta valtakirjasta kopion. Jos päämies ei ole tarkkana, hän myös ajaa juttuja, joihin ei ole oikeasti toimeksiantoa.

    Kovalaisen käsissä Kovalaisen päämiesten taloudelliset intressit saattavat olla vaarassa. Päämiehelle saattaa aiheutua suuriakin taloudellisia menetyksiä Kovalaisen toimien seurauksena. Kovalaiselle ei pitäisi antaa toimeksiantoa eikä valtakirjaa lainkaan ei missään olosuhteissa - ei missään olosuhteissa.

    Tuomioistuimessa Kovalaisen menettelyä ei ole pidetty nimen väärentämisenä. Siitä väitteestä on väittäjälle rapsahtanut Kovalaiseen kohdistunut kunnianloukkaustuomio, kuten allekirjoittaneen ja sukulaisteni asianajajalle tapahtui (Ks. liite 11).

    Ilmeisesti Joensuun käräjäoikeuden antamaa tuomiota, jonka Itä-Suomen hovioikeus pysytti ja johon Korkein oikeus ei antanut muutoksenhakulupaa, Kovalainen käyttää hyväkseen.
    Nyt kuulopuheiden perusteella näyttää siltä, että Kovalainen jatkaa nimien kirjoittelua entiseen tyyliin ilmeisesti em. tuomio "takataskussaan". Kun joku käyttää nimien kirjoittelusta sanaa väärentäminen, niin hänet vedetään käräjille vastaamaan kunnianloukkausrikossyytökseen ja tuomitaan perättömästä ilmiannosta tms. tuntuviin rahallisiin korvauksiin. Keplottelija Kovalaiselle olennaista ovat nimenoman korvaukset ja tietenkin tuntuvat korvaukset.

    Kovalaisen erittäin hyvin tuntien totean, että Kovalainen on niin kelvoton ihminen, että minun mielestäni hänen kunniaansa ei kertakaikkiaan saata kukaan oikeasti loukata.
    Kun valtiovalta ei näytä suojelevan kansalaisia ainakaan riittävästi Kovalaisen kaltaisilta lakimiehiltä, niin mielestäni tulee sallia, että sen tekee edes Erkki Aho saattamalla julkiseen tietoon Kovalaisen epäluotettavuuden ja asianajotehtäviin sopimattomuuden sekä Kovalaisen kykenemättömyyden korvaamaan päämiehelleen aiheuttamansa vahingon.

    Kovalaisen väitteisiin ja vaatimuksiin suhtautumisessa sekä Kovalaiseen kohdistuneeksi väitettyä kunnianloukkausta harkittaessa tuomioistuimen tulisi ottaa harkinnassa huomioon Kovalaisen taustatiedoista ainakin seuraavaa:

    TAPAHTUMIEN KULKU ESIINTYMISKELLOSTA ALKAEN

    Kovalaisen allekirjoittaneeseen kohdistamat vuosikausia jatkuneet asiattomat ja perusteettomat oikeudenkäynnit

    Allekirjoittaneeseen kohdistunut Kovalaisen vihanpito juontaa 1990-luvun alun tapahtumiin ja niistä Kovalaiselle seuranneisiin pettymyksiin.

    Esiintymiskielto

    Kovalainen saapui Kajaanin kihlakunnanoikeuteen 15.6.1993 pääasiaan täysin valmistautumattomana. Lisäksi tuomarin jääväys meni "myttyyn", josta seurasi Kovalaiselle sakot ja kahden vuoden esiintymiskielto Kajaanin kihlakunnanoikeudessa, S 93/36 (Liite 1).
    Esiintymiskielto oli kova pala Kovalaisen nieltäväksi, kun vielä Itä-Suomen hovioikeus vahvisti tuon esiintymiskiellon. Olin veljieni kanssa vilpittomästi pahoillani, että hän sai esiintymiskiellon meidän asiassamme. Tuo lienee ollut ensimmäinen kerta, kun Kovalainen sai esiintymiskiellon.

    Tämän jälkeen hän ikään kuin "sekosi". Hän alkoi syyttää mm. minua ja puhui asioita, joita en tunnistanut. Ilmoitin Kovalaiselle, että minun ei tarvitse kuunnella hänen sopimattomia puheitaan.
    Kovalaisen asiaton, todistusautomaattien avulla valehteluun ja uhkailuun perustunut viiden vuoden turha, yritykseksi jäänyt rahastusprojekti.

    Katkaistuani välit Kovalaiseen meni kuukausi ehkä pari kuukautta, kun Kovalaiselta tuli yli 160 000 (satakuusikymmentätuhatta) markan lasku, jossa hän vaati osuutenani 1/3 eli noin 54.000 markkaa. Reklamoimme laskusta välittömästi. Kovalainen ei siihen vastannut, vaan lähetti kullekin 40 000 markan tratan. Koulutukseni perusteella en Kovalaisen tratoista säikkynyt. Soitin kuitenkin Joensuun Osuuspankkiin, jossa lakimiehen kanssa käydyssä keskustelussa kävi ilmi, ettei siellä tiedetty Kovalaisen tratoista mitään.

    Seuraavaksi Kovalainen nosti velkomuskanteen Tampereen käräjäoikeudessa tammikuussa 1994 ja vaati edelleen yli 160.000 markkaa. Aluksi hän kiisti saamansa suoritukset tai väitti niiden menneen muihin toimenpiteisiin. Kun Kovalainen huomasi, ettei varatuomarin tittelillä rahastaminen oikeudessa ollut itsestään selvyys, niin Kovalainen joutui myöntämään saamansa rahamäärät. Myöntämisen jälkeenkin vaatimus oli noin 120 000 markkaa.
    Kovalaisen yhtenä vaatimuskohtana oli puhelut ja faksit.

    Puhelujen osalta laskutus oli 52 500 markkaa. Osoittaakseen vaatimuksensa oikeaksi entinen asioitsija, nykyinen kääntäjä Kovalainen oli valmistuttanut eräällä henkilöllä "puhelinprintin" -varsinaisen rintitintin, jonka "oikeellisuuden" oli todistanut eräs joensuulainen puhelinoperaattorin työntekijä. Kovalaisen "rintintintissä" väitetyistä puheluista kertyi laskua alle 400 markkaa - siis kaukana 52 500 markasta. Oheistan kopion kääntäjä Kovalaisen "printistä", joka osoittanee ilmeisen arveluttavaa kunniallisuutta (Liitteet 2).

    Tekeleen layout oli niin tökerö, että sen saatoin osoittaa heti manuaalisesti tekstinkäsittelyllä laadituksi eikä todelliseksi ATK-listaukseksi. Varmuuden vuoksi kuulustutimme oikeudessa ulkopuolista ATK-asiantuntijaa. Oheistan kopion hänen asiantuntijalausunnostaan (Liite 3).

    Oheistan vielä Kovalaisen mollaaman yksityisetsivän Joensuun Puhelin Oy:stä hankkiman selvityksen ja sen liitteenä Joensuun Puhelin Oy:n oikean ATK-järjestelmästä tulostetun puheluerittelyn (Liite 4).

    Oheistan myös Tampereen käräjäoikeudelle laaditusta loppuyhteenvedosta / vastanäytöstä lyhennysjäljennöksen selvityksenä siitä, että Kovalaisen "puhelinprintti" on todisteena epäuskottava (Liite 5).

    Erikoista oli sekin, kun minä Kovalaisen mukaan faksasin hänelle asiakirjoja työpaikkani faksista Kovalaisen mukaan vieläpä salaa, niin masina "räpsytti" puhelinlaskua Kovalaisen puhelinnumeroon 14 400 markan edestä. Matemaattisen kykyni ansiosta saatoin laskutoimenpitein osoittaa kantaja Kovalaisen faksikulujen perättömyyden (Liite 5, kohta V).

    Yhdessä sukulaisteni kanssa esitetty loppuyhteenveto / vastanäyttö (Liite 5) oli kokonaisuudessaan sellainen aineisto, että sen esittämisen jälkeen Kovalaisella ei ollut enää "eväitä" yli 160.000 markan vaateensa toteen näyttämiseen edes värväämänsä todistelujoukkion avulla. Tampereen käräjäoikeus kirjoitti tuomion 19.9.1997 siten, että Kovalainen sai tyytyä kolmen ja puolen vuoden riihimisen jälkeen siihen, mitä oli saanut ennen käräjöintinsä aloittamista. Samaa mieltä oli Turun hovioikeus 15.4.1999 antamassaan tuomiossa diaarinro S 97/1197 (Liite 6).

    Kovalainen siis yritti rahastaa tuomioistuimen avulla tekemättömästä työstä yli 100 000 markkaa. Onko tämä kunniallista?

    Kovalaisen asiakkaitten asiat arkistoituina todistusautomaatteihin

    Aikoinaan Kovalaisen todistusautomaatteihin kuului joku Juha Jolkkonen, jonka näin ja kuulin ensimmäisen ja viimeisen kerran Tampereen käräjäoikeudessa kesällä 1997. Saamani tiedon mukaan hän on kuollut eikä voi olla enää Kovalaisen kaikki tietävänä todistusautomaattina. Tuo minulle ja sukulaisilleni täysin tuntematon ihminen tiesi meidän asiat paremmin kuin me itse. Toinen Kovalaisen todistusautomaatti oli Annikki Karjalainen ja kolmas Kalervo Savolainen. Annikki Karjalaisen ääni lienee vaiennut, kun ei hänen nimeään ole viimeaikoina missään mainittu. Sen sijaan Kalervo Savolainen saamani tiedon mukaan jatkanee edelleen toimintaansa - nykyisin puhelimitse.

    Kalervo Savolainen on talousrikoksista vankilassa istunut entinen toimitusjohtaja, jolle Kovalainen aikoinaan uskotteli, että hän voi puhdistaa Savolaisen tahriintuneen maineen. Maine on jäänyt puhdistamatta mutta Savolainen on kiertynyt Kovalaisen pauloihin siten, että hänestä on tullut Kovalaisen todistusautomaatti.

    Kovalaisen sananasaattajana Savolainen uhkaili minua kirjoituksellaan 13.9.1996- jopa työpaikan menetyksellä, jos en suostu maksamaan em. yli 160 000 markan vaateesta sukulaisteni kanssa 90.000 markkaa eli 3 x 30 000 markkaa. Kovalaisella oli ko. kirjeen mukaan varmuudella kovat todistajat. Lisäksi hän oli ohjeistanut avustajani kääntymään Annikki Karjalaisen puoleen. Hän väitti tuntevansa asian hyvin, vaikkei tosiasiassa tiennyt omakohtaisesti asioistani yhtään mitään (Liite 7).


Vaikka Savolainen ennusti minulle varmaa häviötä ja työpaikan menetystä, niin kuitenkin niin vain kävi, että kaikki tietävistä todistusautomaateistaan huolimatta Kovalainen sai tyytyä siihen, mitä oli saanut ennen kuin aloitti riihimisensä Tampereen käräjäoikeudessa. Työpaikkanikaan en menettänyt eikä se ollut edes vaarassa.

Saamani tiedon mukaan Savolaista on viime aikoina kuultu todistajana puhelimitse. Ilmeisesti Savolainen on jo niin vanhuudenheikko, ettei kykene enää raahautumaan käräjäpaikoille, vaan todistusautomaatti antaa tietämyksensä puhelimitse. Mahtaakohan Savolainen olla enää oikeustoimikelpoinen? Olen nähnyt hänet Joensuun käräjäoikeudessa keväällä 2000. Hän oli jo tuolloin vanha mies, mutta oikeustoimikelpoinen. Savolainen puhuu sitä mitä Kovalainen käskee. Savolaisen puheille ei tulisi antaa mitään näyttöarvoa.
Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tulisi miettiä, onko Kovalaisen menettely kunnianarvoista. Onko se ollut sitä Raahessa Savolaista kuultaessa?

Kunnia avuksi rahastusoperaatioon

Kun rahaa ei herunut perusteettomalla velkomuskanteella, niin Tampereen jutun häviämisen jälkeen Kovalainen yritti rahastaa seuraavaksi kunniallaan. Turun hovioikeudessa Kovalaisen kunnialla rahastamisyritys ei menestynyt. Hovioikeus oli Kovalaista kohtaan "armoton" ja tuomitsi 14.12.2000 antamallaan tuomiollaan dnro R 99 / 2050 Kovalaisen korvaamaan oikeudenkäyntikuluni 38.290,75 markalla / 6.440,04 eurolla ja viivästyskorkoa 15.1.2001 lukien korkolain 4 § 3 momentin mukaan (Liite 8).

Turvaamistoimihakemuksen perusteella Kovalainen näyttää viritelleen kunniansa kohentamiseksi lukuisia oikeusprosesseja mutta hän ei näytä muistavan lainkaan, että kunniallisen miehen tapoihin kuuluu myös velkojen maksu. Kovalainen ei ole maksanut lainvoimaisella tuomiolla tuomittua korvausta allekirjoittaneelle.

Mainittu noin 160 000 markan velkomuskanne poiki syytetoimia Kovalaista vastaan Joensuun käräjäoikeudessa. Sukulaisteni ja minun oikeudenkäyntiavustajana toiminut asianajaja laati Kovalaisesta tutkintapyynnön poliisille em. yli 160 000 markan vaatimuksiin liittyvistä toimista. Osasta syyttäjä katsoi olevan aihetta nostaa syytteen Kovalaista vastaan. Niiltä osin kuin syyttäjä teki päätöksen olla syyttämättä, asianajaja katsoi, että on syytä ajaa myös syyttäjän luopumista vaatimuksista Kovalaista vastaan syytettä. Asianajajan menettelyä tässä yhteydessä tarkemmin yksilöimättä syyte ei menestynyt. Menestymättömyys koitui myöhemmin asianajajan omaksi vahingoksi monin tavoin. Olen vakuuttunut, että syytteillä olisi ollut menestymisen mahdollisuudet, jos asianajaja olisi menetellyt toisin. Asianajajan "töpeksimisestä" johtuen allekirjoittanut sukulaisineen velvoitettiin korvaamaan Kovalaisen oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen. Itä-Suomen hovioikeus 9.4.1998 antamallaan tuomiollaan R 97/361 ei viranpuolesta poistanut arvonlisäveron osuutta (Liite 9).

Syyttäjän ajama syyte "lässähti" mainitusta asianajajasta johtuneista syistä. Syitä tässä yhteydessä tarkemmin yksilöimättä Kovalainen kuitenkin tuomittiin palauttamaan sukulaiselleni häneltä lainaamansa rahamäärä viivästyskorkoineen, jotka saatiin Kovalaiselta kuittaustoimin.

Korkein oikeus oikaisi

Asianajajan huolimattomuudesta johtuen Joensuun käräjäoikeus ja Itä-Suomen hovioikeus tuomitsivat Kovalaiselle korvattavaksi perusteettoman arvonlisäveron, jonka Korkein oikeus hakemuksesta poisti 21.12.2000 diaarinro H 2000/245 (Liite 10).

Kovalaisen kanne, johon syyttäjä ei yhtynyt

Kun em. syytteet Kovalaista vastaan hylättiin, Kovalainen ilmeisesti luuli rahahanojen avautuneen. Korvausvaatimukset olivat suuren suuret - tuskin tästä maailmasta. Lopputulos oli laihanpuoleinen kun Kovalaisen nostamat syytteet kaikkien muiden osalta hylättiin paitsi em. asianajajan ja erään toisen, oikeasti syyttömän henkilön osalta. Niiltä osin kuin Joensuun käräjäoikeus oli hylännyt Kovalaisen vaatimukset, pysytti Itä-Suomen hovioikeus 12.12.2000 antamallaan tuomiollaan R 00/666 Joensuun käräjäoikeuden tuomion. Korkein oikeus ei antanut asianajajalle 29.1.2002 valituslupaa, diaarinro R 2001/167 (Liite 11).

Se, että Paavo Heikkinen tuomittiin, on mielestäni järkyttävä oikeusmurha. Tuomitsemisessa ei otettu lainkaan huomioon sitä, mitä Paavo Heikkinen on Kovalaisen taitamattomuuden johdosta joutunut kärsimään. Tämä asiapuoli ei tullut riittävästi oikeuden tietoon. Paavon asian hoidossa oli puutteita. Joka tapauksessa Paavo Heikkinen olisi tullut jättää tuomitsematta. Kovalainen on aiheuttanut toimillaan Paavo Heikkiselle pelkkää vahinkoa kuten minulle ja veljilleni ja sitä Kovalaisen on turha kiistää.

Liitän oheen vielä Oulun raastuvanoikeuden jäsenten esittämän pyynnön Rovaniemen hovioikeudelle Kovalaisen menettelystä, liittyen Paavo Heikkisen yrityksen asioihin (Liite 12).

Kovalaiselle ei ikinä valtakirjoja

Kovalaiselle valtakirjan antaminen on vaarallista. Hän ei tyydy käyttämään saamaansa valtuutusta vain siihen, mihin valtakirjan sai. Jos hän ei käytä saamastaan valtakirjasta ottamaansa kopiota, niin hän kirjoittaa päämiehensä nimen valtakirjaan ja ajaa "toimeksiantoja", joita ei ole saanut - päämiehensä tietämättä. Tämä on faktaa.

Sitä, että Kovalainen kirjoittaa luvatta ihmisten nimiä valtakirjoihin, ei tuomioistuimissa ole pidetty väärennysrikoksena eikä muutoinkaan moitittavana. Päinvastoin väärentämisväitteen esittäjä on tuomittu Kovalaisen kunnian loukkaamisesta. Kysyn, että minkälaisen kunnian? Missä se näkyy? Mikä sen olemassa olon osoittaa muu kuin tuomarin päätös.

Kovalainen taitava manipuloija

Kovalainen on taitava manipuloija. Hän saa tuntemattomat, varsinkin oikeudenloukkauksia kokeneet ihmiset uskomaan tieto-taitoonsa. Tosiasia on kuitenkin se, että Kovalainen on epäluotettava ja kykenemätön oikeasti hoitamaan ihmisten asioita. Hän saattaa päämiehensä entistä syvemmälle vaikeuksiin.

Yhteenveto

Kuten oheinen liiteaineisto osoittaa, Kovalainen on hävinnyt kaikki kanteensa minua ja sukulaisiani vastaan - niin siviili- kuin rikoskanteensa. Kun edellä esittämäni lisäksi otetaan huomioon ne lukuisat esiintymiskiellot ja tuomiot, joita Kovalainen on saanut tuomareitten mollaamisesta ja sopimattomasta käyttäytymisestään, niin olen edelleen sitä mieltä, että Kovalaisen kunniaa ei voi oikeasti loukata. Kovalainen on niin kavala ja kelvoton ihminen, että häneltä pitäisi kieltää toisten ihmisten asioiden ajaminen kaikissa tuomioistuimissa.

Eduskunnan tulisi säätää laki, että Kovalaisen kaltaiset juristit asetettaisiin ikuisesti esiintymiskieltoon. Hänen kaltaisiaan henkilöitä varten tulisi olla oma rekisteri, jonka perusteella oikeuden puheenjohtaja velvoitettaisiin valvomaan, etteivät kovalaiset pääsisi vahingossakaan aiheuttamaan ikävyyksiä ihmisille.

LIITEAINEISTO

Toimitan liiteaineiston vain Rovaniemen hovioikeuteen, koska on todennäköistä, että Raahen käräjäoikeus antaa ratkaisunsa ennen kuin liiteaineisto olisi siellä.

• Kajaanin kihlakunnanoikeuden pöytäkirjan lyhennysjäljennös S 93/36 (Liite 1)

• Joensuun Puhelin Oy:n kirje 25.10.1994 Joensuun Lakiasiantoimistolle ja sen liitteenä väitetty ATK-lista (Liite 2)

• ATK-suunnittelija Igor Proninin asiantuntijalausunto 27.4.1997 (Liite 3)

•Yksityisetsivä & Lakiasiaintoimisto Pekka Pesosen selvitys ja sen liitteenä Joensuun Puhelin Oy:n tietojärjestelmistä tulostettu puheluerittely (Liite 4)

• Loppuyhteenveto / Tampereen käräjäoikeuden pyytämä vastanäyttö, lyhennysjäljennös (liite 5)

• Turun hovioikeuden 15.4.1999 antamasta tuomiosta S 97/1197 lyhennysjäljennös, liitteenä Tampereen käräjäoikeuden 19.9.1997 antamasta tuomiosta 94/803 lyhennysjäljennös (Liite 6)

•Kalervo Savolaisen kirje Pertti Virolaiselle 13.9.1996 (Liite 7)

•Turun hovioikeuden 14.12.2000 antamasta tuomiosta R 99/2050 lyhennysjäljennös, liitteenä Tampereen käräjäoikeuden tuomiolauselmat (Liite 8)

• Itä-Suomen hovioikeuden 9.4.1998 antama tuomiosta R 97/361 lyhennysjäljennös, liitteenä Joensuun käräjäoikeuden 14.3.1997 antamasta tuomiosta R 96/233 lyhennysjäljennös (Liite 9)

• Korkeimman oikeuden 21.12.2000 antama päätös nro 2912 (Liite 10)

• Korkeimman oikeuden 29.1.2002 antama päätös nro 193, liitteenä Itä-Suomen hovioikeuden 12.12.2000 antamasta tuomiosta R 00/666 lyhennysjäljennös, liitteenä Joensuun käräjäoikeuden 25.4.2000 antamasta tuomiosta R 96/421 lyhennysjäljennös (Liite 11)

•Oulun raastuvanoikeuden 6.4.1993 päiväämä kirje Rovaniemen hovioikeudelle (Liite 12)

Tampereella 15. toukokuuta 2009

Aino Jääskeläinen

Varatuomari Mikko Kovalaisen toimet herättävät yhä suurempaa mielenkiintoa.
Mikko Kovalainen on esittänyt 7 550 000,00 euron maksuvaatimuksen toimeksiantajanaan Risto Haikonen ja Sanri Trade OÜ Tallinnasta. Velkojat pyytävät saataviaan maksettavaksi välittömästi.

Maksuvaatimukseen on kirjoitettu: "Jos emme saa mitään vastausta tai saatavien peruste tai määrä kiistetään, joudumme käyttämään muita keinoja saataviemme turvaamiseksi, kuten esim. hukkaamiskieltoja. Tämän lisäksi joudumme käymään läpi tiettyjä seikkoja verottajan ja esitutkintaviranomaisiin nähden. Pidämme menettelyänne - vielä tässä vaiheessa - riita-asiana, mikä voi saada jatkossa myös verotukselliset ulottovuudet ja käynnistää asianmukaisen esitutkinnan."

Mistä on kysymys?

Vuonna 2006 perustettiin Eestiin Tallinnaan konepaja nimeltä Rotolex OÜ, jonka omistajina perustamishetkellä olivat Arvi Kivirand, Renel Rürik ja Kristo Niilo. Jo heti perustamishetkellä mukaan tuli suomalainen liikemies Risto Haikonen, joka lupasi pojille töitä miljoonien edestä, jos hän saisi osuuden yhtiöstä. Heti alkuvaiheessa pojille jäi sellainen kuva, että Risto Haikonen on täydellinen huijari ja näin ollen mitään kauppoja ei yhtiön osakkeista koskaan tehty. Yhtiön omistajien mukaan Risto Haikonen aiheutti kaikenlaisella epärehellisillä toimillaan yhtiölle suuret tappiot ja lopuksi konkurssin.
Kun pojat sitten perustivat uuden konepajan samalla kokoonpanolla, alkoi Risto Haikonen syyttämään heitä yrityskaappauksesta. On aika erikoista, että Risto Haikoselta voidaan kaapata yritys jota hän ei edes omista.

Vielä erikoisemmaksi nämä syytökset muuttuivat viime viikolla, kun Mikko Kovalaiselta tuli maksuvaatimus, johon oli sitten jo liitetty asianosaiseksi suomalainen henkilö K.L, joka ihmettelee, että miten hän, joka ei ole kyseistä yritystä omistanut, kaappaa firman Risto Haikoselta, joka ei ole ko.firmaa koskaan omistanutkaan. Hän ihmettelee muutenkin, että miten konkurssiin menneen firman voi kaapata? Maksuvaatimus on 7 550 000 € firmasta, joka tuotti alusta asti tappiota. Viron yritysrekisteristä selviää helposti, ettei Risto Haikonen ole ollut yrityksessä millään lailla mukana, kuten ei myöskään suomalainen henkilö K.L., joten jos jotain kuitteja saati kauppakirjoja löytyy ovat ne väärennöksiä, K.L. sanoo.

Maksuvaatimuksen perusteita

Mikko Kovalaisen esittämän maksuvaatimuksen perusteista joitakin esimerkkejä:.
1.1. Matkalaskuja vuodelta 2006 28 000 euroa + korot 12 000 euroa. Tositteet ovat pääosin olemassa, näin lukee maksuvaatimuksen perusteluissa.
1.3. Vuokrat ja palkkiot 89 000 euroa + korot 25 000 euroa, yhteensä 114 000 euroa.
1.4. Käsin tehtyjä tositteita 35 000 euroa + korot 22 000 euroja.
1.6. Mainonnan suunnittelu 28 000 euroa + korot 12 000 euroa, yhteensä 40 000 euroa.
1.9. Yhtiösopimuksen mukaan syntynyt vahingonteko 25.000 euroa + korot 10 000 euroa, yhteensä 35 000 euroa.
1.15. Ulkopuoliset konsulttityöt 55 000 euroa + korot 15 000 euroa.
1.19. Yhtiön tuhoaminen 1.950 000 euroa ja kaikista rikollisista toimista 1.970 000 euroa, yhteensä 3.920 000 euroa.

Kaikki yhteensä 4.969 000 euroa + perintäpalkkiot 20 % eli 993.800 euroa, yhteensä 5.862 800 euroa eli voisi olla lisäperintäpalkkioiden kanssa 2.880 000 + lisäperintäpalkkiot 20 % 576 000 kanssa, yhteensä 9.238 000 euroa.

„Käytä Mikko 5.862.800 euroa tai 9.238 000 euroa mitä summaa itse haluat käyttää näistä tai n. puolesta välistä esim. 7.550 000 euroa“, lukee maksuvaatimuksen selvityksessä………

Törkeä kiristys rikoslain mukaan

Rikoslaki 31 luku 4 § (24.8.1990/769) Törkeä kiristys. Jos kiristyksessä uhataan vakavanlaatuisella rikoksella, joka vaarantaisi toisen hengen tai terveyden tai aiheuttaisi huomattavaa vahinkoa toisen omaisuudelle, rikoksentekijä käyttää häikäilemättömästi hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa, taloudellinen etu, josta toinen pakotetaan luopumaan, on erittäin arvokas tai aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa taloudellista vahinkoa ja kiristys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiristyksestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.

Lisää tietoa Mikko Kovalaisen toiminnasta

Varatuomari Mikko Kovalainen toimii Virosta käsin. Hänen yrityksensä on nimeltään
Bonlex LTD (Bonlex OÜ, entinen Barthes)
P.O.PB 3402, Narvaroad 1
10506 Tallinn/Estonia
Rek.nro 11053070, +358414962450 , +37253...(Mikko Kovalaisen numero Espanjassa: +34627...)

Narvaroad 1 on oikealta nimeltään Narva maantee 1. Tuossa talossa on ainoastaan Tallinnan pääpostitoimisto eikä Kovalaisen yrityksellä siten ole katuosoitetta. Viron kaupparekisterissä rik.ee Bonlex OÜ on rekisteröity 29.6.2004 osoitteella Lembitu 14-37, Tallinn 10114.
Suomessa Kovalainen ilmoittaa yrityksekseen Bonlex LTD, PL1399, 00101 Helsinki (Suomen kaupparekisteri ytj.fi ei tunne tällaista yritystä).

Mikko Kovalainen työskentelee yhteistyössä Risto Haikosen kanssa. Risto Haikonen on 66 vuotias mies, jolla on yritys "Haikone oy". Sen Y-tunnus on 0108474-4 ja osoite Suomen kaupparekisterissä: Hiekkamäenkuja, 01150 Söderkulla, rekisterissä 15.3.1978 alkaen. Vuonna 1978 Haikone oy toimi metallialalla Insinööriuutiset -lehden (nykyisin Tekniikka ja talous) tietojen mukaan.

Nyt tutkittavana on epäilty kiristys 7 550 000 euroa (seitsemän miljoonaa 550 tuhatta euroa) Suomessa ja Virossa. Risto Haikosen avoin asianajovaltakirja Mikko Kovalaiselle 7 550 000 euron hankkimiseksi tyhjästä on päivätty Helsingissä 1.10.2008. Selvitettävänä on, oliko Risto Haikonen Helsingissä 1.10.2008. Mikäli ei ollut, niin Mikko Kovalaisen esittämä asianajovaltakirjaa on syytä epäillä väärennökseksi. Maksuvaatimuksen päivämäärä kiristyshankkeessa on 6.10.2008.

Risto Haikosella on yritys "Sanri Trade OÜ" (entinen Prozone OÜ) Virossa 11.01.2007 alkaen, Rek.nro 11338377, osoite Kaupmehe 6-35, Tallinn 10114.

Kantaja varatuomari Mikko Kovalaisesta voin todeta vain kaikkien saatavilla olevat julkiset tiedot:

Itä-Suomen hovioikeus on tuominnut 29.4.1997, tuomionumero 439 ja diaarinumero E95/5, varatuomari Mikko Kovalaisen 75 päivän vankeuteen kahdesta vastoin parempaa tietoa tehdystä ilmiannosta. Kovalainen velvoitettiin korvaamaan valtiolle todistelukustannukset 3172,40 markkaa. Kovalainen on tuomittu korvaamaan myös Yrjö Sivolalle sekä Pertti Mähöselle henkisistä kärsimyksistä 4000 markkaa ja oikeudenkäyntikuluista 1000 markkaa.

Joensuun käräjäoikeus on 18.11.2005 antanut päätöksen 05/2065 asiassa R05/1202, jossa varatuomari Mikko Kovalainen on määrätty esiintymiskieltoon asiamiehenä tai avustajana 18.11.2005 - 17.11.2008 väliseksi ajaksi. Tuomio perustuu oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10a §:ään.


10 a § (12.12.1958/497)
Jos asiamies tai avustaja osoittautuu epärehelliseksi, ymmärtämättömäksi tai taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi, saa oikeus evätä häneltä vallan esiintyä siinä jutussa. Oikeus voi myös, milloin syytä on, kieltää häneltä oikeuden enintään kolmen vuoden aikana toimia siinä tuomioistuimessa asiamiehenä tai avustajana. Jos kysymys on asianajajasta, oikeuden on päätöksestään ilmoitettava yleisen asianajajayhdistyksen hallitukselle.


Nurmeksen käräjäoikeus on määrännyt varatuomari Mikko Kovalaiselle kolmen vuoden esiintymiskiellon 4.11.2005 - 3.11.2008 väliseksi ajaksi. Asia on H05/690 ja päätöksen numero 984. Kysymys on edunvalvonta-asiasta.

Kajaanin kihlakunnanoikeus on 15.6.1993, päätösnumero 361 asia S93/36, tehnyt seuraavan päätöksen: Koska kantajien avustaja ja asiamies, varatuomari ja asioitsija nimikettä käyttävä Mikko Kovalainen on esiintymisellään sekä säännösten tuntemisellaan osoittautunut sekä ymmärtämättömäksi ja taitamattoamksi, niin kihlakunnan oikeus harkitsee oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n perusteella oikeaksi evätä Mikko Kovalaiselta oikeuden esiintyä tässä jutussa enää avustajana ja asiamiehenä. Oikeus harkitsee myös oikeaksi Kovalaisen asiattoman ja joko tahallisen tai tahattoman tiettämättömyyden vuoksi viimeksimainitun lainpaikan nojalla oikeuden esiintyä tässä tuomioistuimessa kahden kahden (2) vuoden ajan tästä päivästä lukien avustajana ja asiamiehenä eli siis 15.6.1995 saakka.
Merkittiin, että Kovalainen huusi tyytymättömyyttä tehtyyn ratkaisuun ja jatkoi: Mies on noiden pöytäkirjojen muuntumisen jälkeen vielä tuomarin virassa. Voi jumalauta. Häpee. Onpa raukka tuomari. Nyt suututit väärän miehen. Tästä vieltä kuulet. Teen tästä julkisen asian.
Puheenjohtaja: Kovalainen, poistukaan heti oikeudesta.

Itä-Suomen hovioikeus on 22.12.2005 antanut päätöksen nro 1541, jossa se on määrännyt varatuomari Mikko Kovalaisen esiintymiskieltoon Itä-Suomen hovioikeudessa 22.12.2005 -15.12.2008 väliseksi ajaksi.

Helsingin hovioikeus on määrännyt 29.12.2006 varatuomari Mikko Kovalaisen esiintymiskieltoon kolmeksi vuodeksi. Esiintymiskielto päättyy 30.11.2009. Päätöksen numero on 4082. Asia koski törkeää petosta ja tuomarin esteellisyyttä.

Itä-Suomen hovioikeus on 27.6.1996 antamassaan päätöksessä numero 752 määrännyt varatuomari Mikko Kovalaiselle vuoden esiintymiskiellon sekä katsonut viitaten oikeudenkäymiskaaren 15:4;1:een, että Kovalaisen, joka ei ole asianajaja eikä yleinen oikeusavustaja hänen tulee esittää päämiehen omakätisesti allekirjoittama valtakirja.

Korkein oikeus on jo 7.6.1994 viitaten juuri Oikeudenkäymiskaaren 15:4 jutussa S94/461 katsonut, että Kovalaista ei hyväksytä erään jutun asiamieheksi, ennenkuin Kovalainen esittää asianmukaisen valtakirjan tai muun selvityksen.

Todiste numero 1
Paavo Heikkinen todistaa 8.10.2007 kirjallisesti, että Mikko Kovalainen on väärentänyt hänen nimensä avoimiin asianajovaltakirjoihin.

Todiste numero 2
Seppo Heikkinen todistaa 8.10.2007 kirjallisesti, että Mikko Kovalainen on väärentänyt hänen nimensä avoimiin asianajovaltakirjoihin.

Todiste numero 3
Paavo Heikkisen allekirjoitus 23.9.1992 todistaa millainen oli Paavo Heikkisen nimikirjoitus vuonna 1992 ja allekirjoitusta voidaan verrata samoihin aikoihin tehtyihin avoimien asiakirjojen väärennettyihin allekirjoituksiin.

Todiste numero 4
Sokea Reettakin *) voi havaita, että Paavo Heikkisen nimi on väärennetty 10.9.1992 avoimeen asianajovaltakirjaan.

Todiste numero 5
Sokea Reettakin voi havaita, että Paavo Heikkisen ja Seppo Heikkisen allekirjoitukset ovat väärennetty 12.11.1992 avoimeen asianajovaltakirjaan.

Todiste numero 6
Sokea Reettakin voi havaita, että Seppo Heikkisen nimi on väärennetty 10.6.1992 avoimeen asianajovaltakirjaan.

Todiste numero 7
Sokea Reettakin voi havaita, että Paavo Heikkisen ja Seppo Heikkisen nimet ovat väärennetty 2.11.1992 avoimeen asianajovaltakirjaan.

Todiste numero 8
Helsinkiläinen Heli Wikström todistaa 22.7.2008 kirjallisesti, että varatuomari Mikko Kovalainen on väärentänyt Heli Wikströmin nimen avoimeen asianajovaltakirjaan. "Valtakirja on Kovalaisen väärentämä nimiini ja sisareni edunvalvojana hänenkin nimiinsä", kirjoittaa Heli Wikström. Todisteena esitin 1.12.2002 päiväyksellä avoimen asianajovaltakirjan, johon Heli Wikströmin nimi on väärennetty.

Tämä todiste ei ollut valmisteluistunnossa mukana eikä myöskään minun tiedossani silloin kuin kirjoitin nettipäiväkirjaani jutun, jossa kerroin Mikko Kovalaisen väärentäneen nimiä avoimiin asianajovaltakirjoihin. Katson, että syytteen toisen kohdan perusteella, että minulla oli syytä epäillä, että Mikko Kovalainen käyttää luottamusmiesasemaan väärin. Minulla on oikeus todistaa pääkäsittelyssä epäilyni oikeaksi. Katson, että rikosasiassa minulla on oikeus tuoda vielä pääkäsittelyyn uutta todistusaineistoa.

Todiste numero 9
Espoolainen Kaisa Suomalainen lähetti minulle asiakirjan, johon Mikko Kovalainen on väärentänyt Kaisa Suomalaisen nimen päiväyksellä 26.8.2005 sopimusoikeuspaikasta asiakirjaan.

Tämä todiste ei ollut valmisteluistunnossa mukana eikä myöskään minun tiedossani silloin kuin kirjoitin nettipäiväkirjaani jutun, jossa kerroin Mikko Kovalaisen väärentäneen nimiä avoimiin asianajovaltakirjoihin. Nimien väärentäminen on myös luottamusmiesaseman väärinkäyttöä. Katson, että minulla oli syytä epäillä, että Mikko Kovalainen käyttää luottamusmiesasemaan väärin. Minulla oli oikeus todistaa pääkäsittelyssä epäilyni oikeaksi. Katsoin, että rikosasiassa minulla on oikeus tuoda vielä pääkäsitellyyn uutta todistusaineistoa.

Todiste numero 10
Asianajaja Pertti Virolainen on tehnyt Joensuun poliisilaitokselle 11.1.1996 rikostutkintapyynnön Mikko Kovalaisesta. Tutkintapyynnössä hän muun muassa pyytää tutkimaan, onko Mikko Kovalainen väärentänyt Paavo Heikkisen nimen avoimiin asianajovaltakirjoihin. Heikkinen ei ole antanut suostumustaan nimensä kirjoittamiseen. Asiakirjan mukaan Kovalainen myöntää kirjoittaneensa Paavo Heikkisen nimen avoimiin asianajovaltakirjoihin. Asiakirjan mukaan Heikkinen vaatii tutkimaan, oliko Kovalaisen tarkoitus aiheuttaa Heikkiselle tahallisesti vahinkoa nostamalla jutun ainoastaan siinä tarkoituksessa, että voisi laskuttaa jutussa. Tutkintapyynnössä pyydetään selvittämään Kovalaisen laskutusta.

Katson, että minulla on ollut perusteltu syy tämän asiakirjan perusteella epäillä, että Mikko Kovalainen käyttää luottamusmiesasemaansa väärin. Minulla on ollut myös oikeus todistaa pääkäsittelyssä epäilyni oikeaksi tällä asiakirjalla.

Todiste numero 11
Joensuun käupunginviskaalin päätös 26.2.1996 numero 14/96 diaarinumero 96/283 todistaa, että Mikko Kovalainen on tunnustanut lainanneensa Heikkiseltä 7000 markkaa vahingonkorvausasian hoitamisesta ja lisäksi lainana 11 000 markkaa. Kovalainen ei ole maksanut saamaansa 11 000 markkaa takaisin. Saman asiakirjan mukaan Kovalainen on myöntänyt kirjoittaneensa Heikkisen nimen joihinkin valtakirjoihin.

Kaupunginviskaalin päätös kiistattomasti osoittaa, että syytteen 1 ja 3 väite ovat perusteettomia.

Todiste numero 12
Paavo Heikkisen kuulustelukertomuksen 29.11.1995 mukaan Mikko Kovalainen on lainannut Paavo Heikkiseltä rahaa ja jättänyt velkansa maksamatta. "Menin Ämmänsaaren osuuspankkiin ja maksoin 11.000 markkaa pankkisiirrolla nro 0147135 Mikko Kovalaisen Lakiasiaintomiston tilille OP Joensuu 577005-237547. Kovalainen ei ole lupauksistaan huolimatta maksanut lainaamaansa 11.000 markkaa takaisin."

Todisteestaa selviää myös paljon muita asioita, joiden perusteella minulla oli perusteltu syy epäillä varatuomari Mikko Kovalaisen käyttäneen luottamusmiesasemaansa väärin.

Todiste numero 13
Paavo Heikkisen kuulustelukertomuksesssa on teksti:
"Mikko Kovalainen on hoitanut vahingonkorvausasiaani 2 kertaa Oulun raastuvanoikeudessa. Mikko Kovalainen ilmoitti minulle, että kyseinen vahingonkorvausasia on selvä ja varma, joten minun edustamalleni yhtiölle, Jumalisjärven Ay Lohi, olisi tulossa rahaa 500.000 markkaa kärsimämme vahingon kalakuolemien vuoksi. Kovalaisen alettua selostamaan oikeudessa itse asiaa, josta edustamani yhtiö vaati vahingonkorvausta, huomasin heti, että Kovalainen puhui sellaista asiaa, joka ei millään tavalla liittynyt itse vahingonkorvausasiaan. Oikeuden tuomaritkin käskivät Kovalaista menemään itse asiaan. Huomasin heti, että Mikko Kovalainen oli tullut täysin valmistautumattomana oikeudenistuntoon. Katson, että Mikko Kovalainen ei hoitanut vahingonkorvausasiaani Oulun ro:ssa siten kuin lakimien pitäisi asiaa hoitaa. Katson, että Kovalainen on käyttänyt asemaansa väärin lakimiehenä ja epäilen, että Kovalainen on syyllistynyt luottamusmiesaseman väärinkäyttöön.

Totean, että matkat Ouluun tehtiin autollani yhdessä Kovalaisen kanssa. Vielä paluumatkasta 22.9.1992 muistan, että jouduin Kajaanissa lunastamaan Kovalaisen hotellihuoneeseen jättämät "kamppeet", koska hänellä ei ollut rahaa lunastaa niitä sieltä. Kyseinene menettely maksoi minulle 500 markkaa. Mikko Kovalainen nosti 13.4.1993 haastehakemuksella maanvuokrasopimuksen irtisanomisen mitättömyyden toteuttamista tarkoittavan kanteen, jossa minä olin kantajana. Haluan vielä todeta sen, että kyseinen kanteennosto oli aivan turha toimenpide. Kanteennosto tapahtui ilman minun suostumustani. Minkäänlaisia valtakirjoja en ole antanut kyseisen asian hoitamista varten Kovalaiselle. Katson, että Kovalainen on nostanut em. kanteen ainoastaan sen vuoksi, että saisi minulle Kainuun Lähivakuutuksen myöntämän vakuutuksen oikeusturvaedun itselleen. Haluan vielä painottaa, että Mikko Kovalainen on nostanut kyseisen kanteen täysin tietämättäni ja aivan turhaan."

Katson, että minulla, Erkki Aholla, on ollut perusteltu syy epäillä tämän asiakirjan perusteella epäillä varatuomari Mikko Kovalaisen käyttäneen luottamusmiesasemaansa väärin.

Todiste numero 14
Joensuun lakiasiaintoimiston lasku Kainuun lähivakuutusyhdistykelle 18.11.1992 osoittaa, että Mikko Kovalainen on laskuttanut Kainuun Lähivakuutusyhdistystä 14.-15.7. ja 22.9. matkoista, vaikka hän on kulkenut ne Paavo Heikkisen kyydissä.

Tämän todisteen yhteydessä on pankkisiistolomake, mikä osoittaa, että Mikko Kovalainen on saanut etukäteen Paavo Heikkiseltä rahaa 7 000 markkaa ja toinen kuitti osoittaa, että Mikko Kovalainen on saanut Paavo Heikkiseltä 11 000 markkaa lainaa. Lainan eräpäivä on 15.6.1993. Kysymys on kiistaton todistus lainasta ja siitä, ettei sitä ole maksettu takaisin. Kysymys on minun oikeustajuni mukaan myös Paavo Heikkisen hädänalaisen aseman hyväksikäytöstä, koska Paavo joutui lainaamaan rahaa, jotta voi maksaa Mikko Kovalaiselle. Katson, että minulla on ollut oikeus oikeudessa todistaa epäilyni luottamusmiesaseman väärinkäytöstä todeksi.

Todiste numero 15
Joensuun käräjäoikeuden päätös 14.3.1997 dro R96/233 osoittaa, että Mikko Kovalainen on määrätty oikeuden päätöksellä maksamaan 9 600 markkaa lainaamansa rahaa takaisin Vuokko Marketta Kinnuselle. Tämä asiakirja todistaa kiistattomasti, että Mikko Kovalainen on lainanut päämieheltään rahaa ja jättänyt ne takaisin maksatta.

*)„Sokea Reetta“ on kuvaannollinen ilmaisu itsestäänselvyydestä. Siis tarkoittaa, että kuka tahansa voi havaita ja ymmärtää. Vaikka ei olisi lainoppinut tai muuten asioihin perehtynyt.

Todiste numero 16
Oulun lääninhallituksen päätös 18.6.2008 osoittaa, ettei Paavo Heikkinen ole syyllistynyt kunnianloukkaukseen väittäessään, että Mikko Kovalainen on lainannut häneltä rahaa kaksi kertaa ja jättänyt ne takaisin maksamatta. Päätöksen mukaan Paavo Heikkinen ei ole syyllistynyt törkeään kunnianloukkaukseen. Miten Erkki Ahoa voidaan syyttää samassa asiassa törkeästä kunnianloukkauksesta, kun Paavo Heikkisenkään ei ole todettu syyllistyneen rikokseen? Erkki Aholla on perusteltu syy epäillä, että Suomen poliisi ja Suomen oikeuslaitos käyttävät samaa Suomen lakikirjaa.

Erikoista asiassa on se, että Mikko Kovalainen on tehnyt Suomussalmen poliisille 3.10.2003 rikostutkintapyynnön 6740S/1029/03. Paavo Heikkinen oli kuulusteluissa 15.9.2004. Mikko Kovalainen saatiin etsintäkuulutuksen perusteella asianomistajakuulusteluun 13.4.2006. Kovalainen ei suostunut kuulusteluissa minkäänlaisen yhteistyöhön. Asianomistajatahon täydellinen kieltäytyminen sai aikaan sen, että mahdollisuudet tutkinnan jatkamiseen olivat olemattomat. Suomussalmen poliisi Pekka Piippo teki tutkimattajättämispäätöksen 11.1.2008. Oulun lääninhallituksen poliisiosasto katsoo 18.6.2008 päätöksessään OLH-2008-00925/Ri-2 , että Suomen perustuslakia on noudatettu. Asia on käsitelty Suomen perustuslain mukaan viivytyksettä.

Todiste numero 17
Asianajaja Pertti Virolainen on tehnyt Korkeimmalle oikeudelle 17.5.1995 valituslupahakemuksen ja valituksen, jossa hän kirjoittaa näin: "Meidän taholtamme on vielä esitettävissä sellaista jutun kannalta olennaista näyttöä, joka on Oulun raastuvanoikeudessa jäänyt esittämättä sen vuoksi, että avoimen yhtiön yhtiömiehien edustajana toiminut lakimies on riitautunut jutun rastuvanoikeudessa ratkaisseen oikeuden jäsenen kanssa. Asiamies on todennäköissti halventanut oikeutta, eikä ole lainkaan kiinnittänyt huomiota asiallisella tavalla jutun selvittämiseen, eikä myöskään jutussa olevan näytön esittämiseen. Täydelliseksi hämmästyksemme olimmekin oikeuden pöytäkirjan saatuamme voineet todeta, että asiamies oli keskittynyt vain loukkaamaan raastuvanoikeutta ja vastapuolta, kun asiamiehen olisi tullut esittää oikeudelle se näyttö, jota olimme nimenomaan asiamiestä vaatineet oikeudelle esittämään.“
Asiakirjan perusteella Erkki Aholla on ollut oikeus epäillä Mikko Kovalaisen käyttäneen luottamusmiesasemaansa väärin. Tämä epäilys Erkki Aholla on ollut oikeusasian pääkäsittelyssä osoittaa oikeaksi.

Todiste numero 18
Tilausvahvistus. Erkki Aholla on ollut oikeus todistaa epäilynsä alan ammattilaisena oikeaksi todisteena olevalla tilausvahvistuksella. Tilausvahvistuksessa on lause: „hintaan sisältyy maksuton käyttöönottotarkastus valmistajan toimesta“.
Tilausvahvistuksella osoitan, että minulla on ollut oikeus epäillä Mikko Kovalaisen käyttäneen luottamusmiesasemaansa väärin. On syytä epäillä, että Mikko Kovalainen ei ole huomioinut sitä mitä sopimuksessa lukee, vaan on lähtenyt käymään oikeutta vain rahastus ja varma häviö mielessään.

Todiste numero 19
Valaehtoinen todistajalausunto, jossa Eero Tolonen kertoo totuuden kytkentävirheestä. Mikko Kovalainen ei käyttänyt Eero Tolosta todistajana eikä myöskään Lauri Heikkistä, jotka tekivät vahingon aiheuttaneet asennustyöt. Lauri Heikkinen on tunnustanut asentaneensa putket. Kovalainen ei asioita hoitaessaan ole hoitanut asiaa niin kuin lakimiehen olisi pitänyt hoitaa. Katson, että minulla, Erkki Aholla, on ollut perusteltu syy epäillä varatuomari Mikko Kovalaisen käyttäneen luottamusmiesasemaansa joko tahallisesti tai tahattomasti väärin, kun ei ole ymmärtänyt asiaa tai ei ole halunnut ymmärtää asiaa.

Todiste numero 20
Iltalehden artikkeli 23.3.1994 osoittaa, että Erkki Aholla on ollut artikkelin perusteella oikeus epäillä, että tässä prosessissa toimineet henkilöt ovat käyttäneet luottamusmiesasemaansa väärin. Uutisen otsikko on: „Valtio avusti miljoonilla yritysrypästä“. Ex-nimimiehen liikesotkut tuonevat uusia syytteitä. Nimimies Vesa Juntusella oli parinkymmen yrityksen rypäs. Hyrynsalmen nimismies Vesa Juntusen toimi virassaan rikostutkintojen ajan ja hänen yhtiökumppaninaan oli Lauri Heikkinen, joka tunnusti kuulustelukertomuksessa asentaneensa putket . Sen seurauksena oli 600 000 markan kalakuolemavahinko, josta nimismies Vesa Juntunen teki vahingonkorvaushakemuksen ja Lauri Heikkinen väärensi asiakirjaan Seppo Heikkisen nimen. Lauri Heikkinen kertoo ottaneensa vakuutuskorvauksesta puolet omaan käyttöönsä ja sijoittaneensa puolet nimismiehen firman yhtiöpääoman maksamiseen. Näin vahingon kärsinyt yhtiö jäi nuolemaan näppejään.

Todiste numero 21
Kansanedustaja Sulo Aittoniemen eduskuntakysely osoittaa, että Erkki Aholla on ollut perusteltu syy yhdessä muiden asiakirjojen perusteella epäillä, että kaikki eivät ole käyttäneet luottamusmiesasemaansa oikein asioita hoidettaessa. Asiakirjan mukaan Hyrynsalmen entinen nimismies Vesa Juntunen 30.12.1993 päivätyllä syytekirjelmällä asetettu syytteeseen useasta törkeänä pidetystä talousrikoksesta. Aholla on ollut syy epäillä varatuomari Mikko Kovalaisen toimia, koska Kovalainen oli silloin kuvioissa mukana.

Todiste numero 22
Se-lehden artikkeli osoittaa, että Erkki Aholla on ollut perusteltu syy epäillä, että Mikko Kovalainen käyttää luottamusmiesasemaansa monella tavalla väärin. Se-lehden artikkelin mukaan Kovalaisen väitetään syyllistyneen luottamusmiesaseman väärinkäyttöön 6.2.1992 alkaen, väärennykseen samana päivänä sekä 30.8.1992 ja 5.2.1993, kavallukseen 3.3.1993, perättömiin ilmiantoihin 18. ja 22.11.1993, petokseen ja petoksen yritykseen 26.1.1994 ja kulutusluottorikokseen 28.1.1994. Muita syytteitä lehden mukaan käsitellään jatkokertomuksena Joensuun käräjäoikeudessa. Muuttuuko soppa lopulta kakusta, lehti kysyy.

Jouluaattona 1992 Kovalaisen päämies joutui Kovalaisen vaatimuksesta maksamaan Joensuun Lakiasiaintoimiston kolmen kuukauden vuokrarästit, koska toimistoa uhkasi häätö. Kyseinen 9 600 markana suoritus oli tarkoitettu palkkioennakoksi uskotun miehen määräämistä koskevan asian hoitamisesta.

Lehden mukaan eräänä matkustuspäivänä Kovalainen olisi ollut samanaikaisesti Joensuussa, Tampereella ja Oulussa henkilöautollaan. Lehden mukaan väärennyssyytteissä kysymys oli avoimien asianajovaltakirjojen allekirjoituksista.

Lehtiartikkelin mukaan laamanni Yrjä Sivola toteaa, että Kovalainen on sopimaton pesänhoitajaksi. Pesänhoitajan tulee olla rehellinen ja muutoin sopiva ja kykenevä, joka hallitsee itseään ja omaisuuttaan. Sivolan mukaan Kovalainen ei ollut silloin eikä ole edelleenkään sovelias henkilö toimimaan konkurssipesien hallintoelimissä.

Se-lehden artikkelin mukaan varatuomari Kovalainen haki kirjanpitäjäkaverinsa nimissä konkurssiin pienen joensuunlaisyrityksen - kolmatta vuotta sen jälkeen kun yrityksen toiminta oli loppunut. Kovalainen teki kaikkensa saadakseen ex-yrittäjän "niskoittelusta häkkiin".

Erkki Aho katsoo, että hänellä oli tämän artikkelin perusteella oikeus todistaa epäilyksenä oikeaksi varatuomari Mikko Kovalaisen luottamusmiesaseman väärinkäytöstä.

Erkki Aholla on ollut oikeus osoittaa epäilynsä oikeasssa rikosoikeuden pääkäsittelyssä ja tätä käsitystä vahvistaa se, että Erkki Aho joutui rikosoikeudenkäyntiin ilman oikeusoppinutta avustajaa.

Todiste numero 23
Aino Jääskeläisen valituslupahakemus ja valitus Korkeimmalle oikeudelle. Hakemuksessa on seuraava teksti:
"Useiden jutuissa kuultujen todistajien kertomusten nojalla voidaan mielestämme päätyä siihen, että Kovalainen jatkuvasta, heikosta taloudellisesta tilasta johtuen ei ole kyennyt asiallisesti hoitamaan vastaanottamiaan tooimeksiantoja. Aika on mennyt ainaisen rahapulan torjumiseen ja rahan "vippaamiseen" asiakkailtaan. Toimeksiannot ovat jääneet asiallisesti hoitamatta ja "vipit" takaisin maksamatta. Heikon taloudellisen tilan vuoksi Kovalaisella ei ollut edes edellytyksiä väittämiensä matkojen suorittamiseen.

Jäljempänä mainittavilla asiakirjoilla pyrimme osoittamaan K.S:n ja Mikko Kovalaisen välistä ns. messiaanistasuhdetta. Kovalainen on ikään kuin messias, kova juristi, joka auttaa hädässä olevia kansalaisia. Kun haasteet ovat menneet oikeuteen, tulee autettavalle kiitollisuudenvelka auttaa puolestaan hädässä olevaa avustajaa, juristia, joka on joutunut syyttä suotta syytetyksi ja jäänyt ilman riittävää palkkiota. Hyvää juristia täytyy auttaa, vaikkei tietäisi todistettavasta asiasta yhtään mitään."

Erkki Aho katsoo, että hänellä on ollut, ei ainoastaan oikeus vaan velvollisuus, tuoda rikosasiassa pääkäsittelyssä tämä asiakirja näyttönä epäilyistään varatuomari Mikko Kovalaisen luottamusmiesaseman väärinkäytöstä.

Todiste numero 24
Asianajaja Pertti Virolaisen korkeimmalle oikeudelle tekemä asiakirja. Sen mukaan korkein oikeus on jo 7.6.1994 viitaten oikeudenkäymiskaaren 15:4ään jutussa S94/461 katsonut, ettei Kovalaista ole hyväksytty erään jutun asiamieheksi, ennen kuin Kovalainen esittää asianmukaisen kirjallisen valtakirjan. Saman asiakirjan mukaan Itä-Suomen hovioikeus oli 27.6.1996 antamassaan päätöksessä nro 752 määrännyt varatuomari Mikko Kovalaisen esiintymiskieltoon.

Erkki Aho katsoo, että hänellä on ollut oikeus todistaa tälläkin asiakirjalla epäilynsä todeksi.

Todiste numero 25
Kajaanin kihlakunnanoikeuden pöytäkirja numero 361, asia S93/36, päiväys 16.6.1993. Tuomiolausema. Kihlakunnanoikeus katsoo, että varatuomari Mikko Kovalainen on jäävännyt puheenjohtajan oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 2 §:ssa todetulla sopimattomalla tavalla väittämällä Tammenmaan syyllistyneen muun muassa päihtymykseen virantomituksessa, mistä Tammenmaata ei ole tuomittu ja harkitsee kihlakunnanoikeus tämän vuoksi oikeaksi tuomia Kovalaisen puheenjohtajan sopimattomasta jääväämisestä 40:een 100 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa kaikkiaan 4 000 markkaa.

Koska kantajien avustaja ja asiamies, varatuomari ja asioitsijan nimikettä käyttävä Mikko Kovalainen on esiintymisellään sekä lain säännösten tuntemisellaan osoittautunut sekä ymmärtämättömnäksi ja taitamattomaksi, niin kihlakunnan oikeus harkitsee oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n perusteella oikeaksi evätä Mikko Kovalaiselta oikeuden tässä jutussa oikeuden esiintyä enää avustajana ja asiamiehenä. Oikeus antoi varatuomari Mikko Kovalaisen kahden vuoden esiintymiskiellon Kajaanin kihlakunnanoikeudessa. Esiintymiskielto päättyi 15.6.1995.

Erkki Aho katsoo, että Kajaanin kihlakunnanoikeuden päätös osoittaa, että Erkki Aholla on ollut perusteltu epäilys Mikko Kovalaisen toimintaa kohtaa. Aholla on ollut oikeus todistaa epäilyksensä oikeaksi.

Todiste numero 26
Pekka Pesonen todistaa 12.11.1999 lausumassaan, että Kovalainen nimitteli asiakkaitaan usein "persereikä+nimi, kuten persereikä Ruutinen (avopuoliso), persereikä Jääskeläinen, runkkari Kinnunen jne. Puhelimessa yleisin sanonta oli "veä persereiästä ittes läpi, ja mee narun jatkoksi." Käytös oli törkeää koska ihmiset kyselivät antamiensa toimeksiantojen perään. Kovalaisen rutiini oli lähes joka aamu soittaa klo 07.25 kotiin laamanni Yrjä Sivolalle kiusausmielessä. Koska Kovalainen laittoi puhelimensä myötäkuuntelulle, kuulivat kaikki puhelun sanat. Sivola vastaa "Sivola", heti Kovalainen sanoo: "Hyvää huomenta kyrpä" ja samassa Kovalainen löi luurin kiinni. Näin todisti Pekka Pesonen varatuomari Mikko Kovalaisen asiakaspalvelusta.

Erkki Aholla on ollut oikeus todistaa epäilynsä todeksi siitä, että varatuomari Mikko Kovalainen käyttää väärin luottasmusmiesasemaansa.

Todiste numero 27
Pekka Pesonen on 18.8.2008 antanut kirjallisen todistuksen siitä, että Kovalainen on oikeudessa myöntänyt olevansa Paavo Heikkiselle velkaa. Kovalainen sai Paavo Heikkiseltä 13.4.1992 yksitoista tuhatta (11 000) markkaa lainaksi. Kovalainen maksoi rahoilla toimistonsa rästivuokria. Lisäksi Kovalainen sai 12.5.1993 pankkisiirtona 10 000 markkaa lainaksi, eräpäivä 15.6.1993. Kovalainen sai rahat nimenomaan lainaksi ja ehdolla ja lupauksella maksaa rahat takaisin."

Todiste numero 28
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio numero 439, antopäivä 29.4.1997, diaarinumero E95/5. 1. Kaksi vastoin parempaa tietoa tehtyä väärää ilmiantoa 18.11.1993 -4.7.1995. Rangaistusseuraamukset, 75 päivää vankeutta. Vankeus rangaistus on ehdollinen. Koetusaika päättyy 31.12.1998.

Erkki Aholla on ollut perusteltu syy epäillä varatuomari Mikko Kovalaisen luottamusmiesaseman väärinkäyttöä.

Todiste numero 29
Kaisa Suomalaisen toimittamien kymmenien sivujen asiakirjamateriaalin perusteella Erkki Aholla on ollut oikeus epäillä luottamusmiesaseman väärinkäyttöä sekä todistaa oikeaksi epäilynsä varatuomari Mikko Kovalaisen luottamusmiesaseman väärinkäyttämisestä. Erkki Ahon laintuntemuksen perusteella Kaisa Suomalaisen asiassa on syytä epäillä todella törkeitä tekoja. Siksi Erkki Aholla on ollut perusteltu syy epäillä varatuomari Mikko Kovalaisen käyttäneen luottamusmiesasemaansa väärin.

Erkki Aho

Arvoisa puheenjohtaja

Asioissani on syytä epäillä

  1. Asianajaja Antti Latolaa on syytä epäillä törkeästä petoksesta ja muista rikoksista. Kera Oy oli päättänyt poistaa markkinoilta PR-talot ylikapasiteetin poistamiseksi markkinoilta. Kera Oy myyjänä ei kuitenkaan kertonut asiasta ostajille ennen kauppaa, että PR-talot on poistettavien listalla. Antti Latola toimi Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän välikaisena pesänhoitajana ja myi kiinteistöt ja maa-alueet konkurssisäännön vastaisesti, koska väliaikaisilla peäsnhoitajilla ei ole oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Lisäksi kaupassa salattiin 48 miljoonan pantatut kiinnitykset eikä niistä mainita kauppasopimuksessa mitään. Antti Latolalla ei ollut pantnhaltijan kirjallista suostumusta myydä pantattuja kiinteistöjä. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki kaupat ja yrityksen konkurssiin väärillä tiedoilla.

    2. Asianajaja Hannu Maskosta on syytä epäillä törkeästä petoksesta ja muista rikoksista. Maskonen on tehnyt jo oman ratkaisunsa asioissa. Ehkä hän ei kestänyt julkista häpeää totuuden ja rikosten paljastumista. Maskonen vaati Erkki Ahoa lopettamaan asioiden penkomisen ja vastapalvelukseksi hän lupasi, ettei Erkki Ahoa haeta henkilökohtaiseen konkursiin. Erkki Aho ei suostunut Maskosen vaatimukseen ja Maskonen haki Erkki Ahon rikollisin keinoin henkilökohtaisene konkurssiin. Sen jälkeen Hannu Maskonen teki oman ratkaisunsa.

    3. Syyttäjä Sulo Heiskaria on syytä epäillä lukemattomista rikoksista, joista törkein on kaupanvahvistus, jossa hän ei ollut paikalla kaupanvahvistajana eikä myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo ollut paikalla. Sulo Heiskari toimi esteellisenä syyttäjä lukuisissa oikeudenkäynneissä.

    4. Asianajaja Jouni Vihervallia on syytä epäillä siitä, että hän on edustanut oikeudessa asianomaisia henkilöitä ilman valtakirjaa ja toimeksiantoa. Vihervalli itse todistaa, ettei hän ole koskaan edes keskustellut asianomaisten henkilöiden kanssa.

    5. Varatuomari Paavo M. Petäjää on syytä epäillä siitä, että hän on edustanut asianomaisia henkilöitä ilman valtakirjoja ja ilman toimeksiantoja oikeudessa ja antanut vääriä lausumia oikeudelle. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjääon syytä epäillä väärien lausumien antamisesta korkeimmalle oikeudelle.

    6. Asianajaja Sampsa Teittistäon syytä epäillä velallisten etujen loukkaamisesta, koska he tiesivät, että konkurssi oli laiton ja he luovuttivat 32 miljoonan tilauskannan konsultti Weckströmille. Weckström luovutti tilauskannan Vieskan Elementille. Alavieskan kunta maksoi konsultti Weckströmille 88 450 markkaa siitä, että hän hankki tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle.

    7. Asianajaja Jyrki Anttistaon syytä epäillä velallisten etujen loukkaamisesta, koska he tiesivät, että konkurssi oli laiton ja he luovuttivat 32 miljoonan tilauskannan konsultti Weckströmille ja Weckström luovutti tilauskannan Vieskan Elementille. Alavieskan kunta maksoi konsultti Weckströmille 88 450 markkaa siitä, että hankki tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle.

    8. Asianajaja Veli Päivikköyritti laittaa henkilökohtaiseen konkurssipesääni varatuomariPaavo M. Petäjän 100 000 mk:n perusteettoman saatavan. Tekoa on syytä epäillä rikoksen yritykseksi. Veli Päivikön toiminta oli muutenkin niin törkeää, että minun oikeustajuni mukaan häneltä on otettava pois asianajo-oikeudet.

    9. AsianajajaAntti Kejo laittoi ITC Finland Oy konkurssipesään kokonaan toisen firman koneet ja laitteet. Perusteena oli se, että niin parannetaan konkurssipesän tulosta. Lisäksi asianajaja Antti Kejo jätti saatavista pois minun 178 000 markan saatavan perusteettomasti. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta piti antaa vastineensa. Antti Kejo esitti oikeudelle tietoisesti väärin laaditun konkurssipesän pesänluettelon.

    10. PoliisipäällikköPetri Oulasmaa nosti syytteen minua ja perheenjäseniä vastaan velallisen epärehellisyydestä Meritapankin nimissä lainan myöntäneen pankin tietämättä asiasta mitään. Pankinjohtaja Mauri Ylitalo todistaa kirjallisesti, että syyte on nostettu hänen tietämättään ja täysin väärillä tiedoilla. Väärillä tiedoilla tehdyn haasteen johdosta Erkki Aho tuomittiin 75 päivän ehdottomaan vankeuteen.

    11. PoliisiRaimo Ollila on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja hän kieltäytynyt myös ottamasta todistusaineistoa vastaan asiassa. Juuri hän on syyttäjä Sulo Heiskarin ohella kaikkein pahin toimija asioissa. Kaikki rikostutkintapyynnöt on kuitenkin tehty ajoissa joten valtio on korvausvelvollinen. Ylivieskan poliisi Raimo Ollila on tehnyt tutkimatta jättämispäätökset, vaikka Rikostutkintapyynnöt on tehty ajoissa Ylivieskan poliisille Raimo Ollilalle Heino Virta on tehnyt tutkintapyynnön 15.3.1997. Erkki Aho on täydentänyt tutkintapyyntöä 23.3.1997. Raimo Ollila on tehnyt seuraavat tutkimattajättämispäätökset: 26.6.1997 6870/5406/1997, 9.10.1997 6870/R/891/1997 S/10109/2001, 13.8.2002 6870/S/10109/2001, 13.8.2002 S/10456/2002, 3.1.2002 R/1690/2002 Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelälle on tehty tutkintapyynnöt 20.8.1997 ja 8.12.1997. Mäkelä tehnyt tutkimattajättämispäätös 10.1.1998 2521/R/37/1997. Varatuomari Jorma Herttuaisen tekemät tutkintapyynnöt on tehty 22.5.1998 Tapio Mäkelälle. Mäkelä tehnyt tutkimattajättämispäätöksen. Eero Klemetti on tehnyt 10.7.2000 varatuomari Paavo M. Petäjän toimintaa koskevan tutkimattajättämispäätöksen, vaikka Petäjä tunnustaa rikoksen


    12. Oulun KRP:n päällikkö Eero Klemettion jättänyt kaikki rikokset tutkimatta, myös sen, että varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Siitä huolimatta varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle asiassa ja KRP:n päällikkö Eero Klemetti on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta.

    13. Oulun KRP:n päällikkö Leila Melander on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta, myös Suomussalmen rikokset, joissa keskeisessä roolissa ovat varatuomarit Vesa Juntunen ja Mikko Kovalainen sekä poliisiviranomaiset.

    14. Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelä on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja hän on käyttäytynyt uhkailevasti oikeuden etsijöitä kohtaan. Hän on uhannut heitä sanomalla, että jos ette lopeta asioiden penkomista niin teille käy kuten Erkki Aholle, on ollut jo monta kertaa liipaisimella.

    15. SyyttäjäKirsi Männikkö on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja syytteet nostamatta vaikka on vuorenvarmasti tiennyt tosiasiat, koska olen henkilökohtaisesti käynyt todistamassa asiat todistusaineiston kanssa yhdessä Heino Virran kanssa hänelle Torniossa.

    16. Poliisijohtaja Sauli Kuha on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Lisäksi hän on esitellyt asiat maaherra Eino Siuruaiselle niin, että on saanut maaherrankin allekirjoituksen rikoksia peittelevään asiakirjaan.

    17. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Paateron sihteeri on jopa kieltänyt laittamasta sähköpostia Paaterolle.
    Avoin kirje poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle
    http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/02/avoin-kirje-poliisiylijohtaja-mikko.html


    18. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeon jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja syytteet nostamatta. Näytöt Kalskeen rikollisten suojelusta ovat kiistattomat. Kalske kieltäytyi lain vastaiseti tulemasta todistajaksi oikeuteen, vaikka hänet oli sinne haastettu.

    19. Käräjätuomari Jyrki Määttä ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan eikä myöskään ole antanut minun kuulustella vastapuolen todistajaa, mikä on Euroopan Ihmisoikeussopimuksen kuuden artiklan vastainen teko. Määttä on antanut asiassa väärän lausuman Rovaniemen hovioikeudelle.
    http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2010/02/selvityspyynto-oikeuskansleri-jaakko.html


    20. Käräjätuomari Timo Tammiketo ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja minun on syytä epäillä häntä vähintäänkin kiristyksestä.

    21. KäräjätuomariJaakko Raittila ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja muutoinkin toiminut todella törkeästi. Oikeudenkäynnit eivät ole täyttäneet alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Raittilan toiminta on yksi törkeimmistä oikeudenloukkauksista mitä tiedän.

    22. Syyttäjä Esa Mustonen ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan. Asiasta on kiistattomat näytöt Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä. Syyttäjä Esa Mustosen toiminta on todella törkeää toimintaa. Mustonen on antanut väärän lausuman Rovaniemen hovioikeudelle asiassa.

    23. Poliisi Tapani Tasanto on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Asiasta on kiistattomat näytöt. Olen samaa mieltä Oulun KRP:n päällikön Ari Sorosen kanssa. Tasanto ei ole rikostutkija vaan hallintopoliisi.

    24. Asianajaja Asko Keränentiesi, että konkurssi on laiton ja pyysi valtakirjan valituksen hoitamista varten. Erkki Aho ja Heino Virta antoivat valtakirjan asianajaja Asko Keräselle, joka kuitenkin jätti valituksen tekemättä ilmoittamatta siitä päämiehilleen. Asko Keränen on toiminut törkeästi päämiestensä etujen vastaisesti useammassa asiassa.

    25. KäräjätuomariHeikki Sneck ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja toiminut esteellisenä käräjätuomarina useammassa oikeudenkäynnissä. Käräjätuomari ei ole antanut edes todistaa oikeuskäsittelyssä rikoksia. Olen tehnyt Heikki Sneckin toiminnasta useampia rikostutkintapyyntöjä ja kanteluita, mutta kaikki on jätetty tutkimatta ja kanteluihin vastaamatta.

    26. Varatuomari Mikko Kovalainen on yksi Suomen törkeimmistä tekijöistä, joka on toiminut yhteistyössä viranomaisten kanssa tehden järkyttävää jälkeä usean vuosikymmenen ajan. Olen tehnyt Mikko Kovalaisen toiminnasta useita tutkintapyytnöjä.
    http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2012/01/kihlakunnansyyttaja-sari-leppaluoto.html


    27. Sievin kunnanjohtaja Markku Koskea on syytä epäillä osallisuudesta törkeään petokseen ja kiristykseen. Koski kertoi PR-Teollisuus Oy:n hallituksen kokouksessa, että Kera Oy Seppo Arponen oli moittinut häntä, että miksi hän meni mukaan markkinoilta poistettavaan yritykseen ja vielä hallituksen puheenjohtajaksi. Markku Koski oli mukana henkilökohtaisessa takauksessa. Erään raivntolaillan jälkeen Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Näin myös tapahtui. Koski siis tiesi törkeästä petoksesta, mutta ei ryhtynyt asian vaatimiin toimenpiteisiin. Asian voi todistaa Erkki Ahon lisäksi, Heino Virta, Pentti Arhippainen ja Tapani Kääntä.

    28. Varatuomari Timo Hautamäki toimi ensin Erkki Ahon avustajana, mutta sitten hän vaihtoi vastapuolelle. Hautamäki oli tietoinen PR-talojen konkurssivyyhden rikoksista ja myös Markku Kosken roolista niissä. Siksi onkin käsittämätöntä miksi Hautamäki lähti avustamaan Koskea tietoisena Kosken toimista. Syyllistyikö Timi Hautamäki rikollisten suojeluun?

    29. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiesJussi Pajuoja on keskeinen suojelija rikoksissa. Katson, että hän tunnusti asian, koska ei tullut oikeuteen haastettuna todistamaan siihen liittyvässä asiassa Ylivieska-Raahen käräjäoikeuteen. Todistajan ei tarvitse todistaa itseään vastaan.

    30. Varatuomari Pasi Markus Leinonen tunnusti kuuluvansa liigaan omalla toiminnallaan. Siitä on kiistattomat näytöt Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden istunnossa ja istunnon asiakirjoissa. Leinonen oli tietoinen törkeistä rikoksista, mutta ei ryhtynyt asian vaatimiin toimenpiteisiin.

Ylivieskan käräjäoikeuden päätöksen 28.11.2005 perusteella Kalajoen Keskusta päätti kantaa kortensa kekoon Erkki Ahon maineen mustamaalaamisessa. Keskeisessä roolissa tässä asiassa oli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Raili Myllylä , koska eduskuntavaalit oli tulossa sekä Kalajoen kunnan hallintojohtaja Pekka Ollila.
Kalajoen kaupunginhallitukseen tuotiin kiireellisenä asiana 12.12.2005 § 343 ohi esityslistan nimikkeellä ”Rikollinen menettely luottamustoimen ulkopuolella”. Kaupunginhallitus päätti esittää valtuustolle, että valtuusto käy asiasta periaatekeskustelun ja päättää mahdollisista toimenpiteistä.
Tein valtuuston pyytämän selvityksen 1879 sivua. Kuvassa Kalajoen kaupunginvaltuustolle tekemäni aineisto, mikä on nyt julkinen ja Kalajoen kaupunginarkistossa. Aineisto todistaa syyttömyyteni kaikkiin rikoksiin, joista minut on tuomittu. Kalajoen kaupunginvaltuuston silloinen puheenjohtaja Raili Myllylä esti minua antamasta valtuustonkokouksessa selvitystä asioista jota valtuusto minulta pyysi. Katson, että valtuustonpuheenjohtaja Raili Myllylä syyllistyi luottamusaseman väärinkäyttöön estäessään minulta selvityksen antamisen virallisessa valtuustonkokouksessa.
Rikoslaki 36 luku 5 § (24.8.1990/769)
Luottamusaseman väärinkäyttö
Jos se, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita, väärinkäyttää luottamusasemaansa
1) ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, tai
2) jättämällä tehtävänsä kokonaan tai osaksi suorittamatta
ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa, hänet on tuomittava luottamusasemanväärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Lisäksi epäilen, että kunnanvaltuuston puheenjohtaja syyllistyi rikoslain 15 luku 10 §:n tekoon
10 § (24.7.1998/563) Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen. Joka tietää joukkotuhonnan, joukkotuhonnan valmistelun, kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rikkomisen, Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen, maanpetoksen, törkeän maanpetoksen, vakoilun, törkeän vakoilun, valtiopetoksen, törkeän valtiopetoksen, raiskauksen, törkeän raiskauksen, törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön, murhan, tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, ryöstön, törkeän ryöstön, ihmisryöstön, panttivangin ottamisen, törkeän tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinräjähderikoksen, kaappauksen, 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen, törkeän ympäristön turmelemisen tai törkeän huumausainerikoksen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. (24.1.2003/17)

Minä edellytän, että Kalajoen valtuusto ryhtyy asian vaatimiin toimenpiteisiin Jokilaaksojen poliisin ja poliisiasiainneuvottelukunnan toiminnan johdosta. Asia on todella vakava, koska presidentti Koivistoa on syytä epäillä valtiopetoksesta, presidentti Halosta osallisuudesta valtiopetokseen, pääministeri Esko Aho ja muita ministereitä laittoman SSP-sopimuksen hyväksymisestä, ministeri Suvi Anne-Siimestä törkeästä petoksesta Aktiv-Hansakaupassa ja presidentti Halosta rikosten salailusta, koska hän julisti sopimuksen 25 vuodeksi salaiseksi.
PR-talojen konkurssivyyhti liittyy omalta osaltaan mahdolliseen valtiopetokseen, koska markkinoilta poistettiin n. 60 000 yritystä toimialarationalisoinnin johdosta. Maahamme tuli yli 500 000 työtöntä ja n. Prosessissa n. 14 500 ihmistä teki itsemurhan. Asia kuluu kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n käsiteltäviin asiohin. Suomessa ei voi saada oikeutta johtuen ns. Koiviston konklaavin päätöksestä, jolla oikeuslaitos alistettiin poliittiseen valvontaan.
Suomen Natura ratkaisu on tehty Ey-tuomioistuimen päätösten direktiivien vastaisesti. Itsenäiset Kallan karit on laitettu Naturaan estellisten henkilöiden toimesta itsehallintopäätösten vastaisesti.
Koska olen tehnyt asioista selvityksestä Kalajoen kaupungille jo vuonna 2006 valtuuston sitä minulta pyytäessä. En saanut esittää asioita valtuustolle joten katson, että silloista valtuuston puheenjohtajaa on syytä epäillä vakavista rikoksista, joilla on aiheuttu valtavaa vahinkoa ja estety oikeuden toteutumista suojelemalla rikollista toimintaa.



Kalajoella 25.09.2012



Erkki Aho
Kalajoen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja