Eduskuntakysely

Asianomaisten ministereiden vastattavaksi

Suomen perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
Erään oikeustapauksen käsittely on kestänyt jo lähes 18 vuotta, vaikka näytöt ovat kiistattomat. Kysyn: miten kansalainen voi saada oikeutta, kun poliisi ei tutki, syytäjä ei syytä, laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan. Tuomioistuimetkaan eivät ota asioiden käsittelyssä todistusaineistoa vastaan.

Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin toimialakohtainen ylikapasiteetin purkaminen sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimi joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin: kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro Viinanen. Sopimus julistettiin salaiseksi.

Suomen valtio oli mukana SSP-sopimuksen toteuttamisessa, sillä Kera Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä, jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n rahoittamat ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden minimointiin liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen yhdessä pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä johti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. On syytä epäillä, että asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosasto, johtaja Olavi Änkö ja hallitusneuvos Sakari Arkio sekä KTM:n kansliapäällikkö Matti Wuoria.

Talonrakennusalalla kysyntä romahti vuoden 1989 14 000 talopaketista vuoden1995 2900 talopakettiin. Ylikapasiteettia muodostui rajusti. Vuoden 1992 tilinpäätöksien mukaan Suomen Taloteollisuuden tulos oli 80 miljoonaa markkaa miinuksella ja vierasta pääomaa oli 214 miljoonaa markkaa, Honkarakenne Oy oli miinuksella 30 miljoonaa ja vierasta pääomaa oli 242 miljoonaa markkaa, Pyhännän Rakennustuote Oy oli miinuksella 20 miljoonaa markkaa ja vierasta pääomaa oli 100 miljoonaa markkaa. Alavieskan Puurakenne Oy oli Suomen kolmanneksi suurin talotehdas, jonka tappio oli vuonna 1992 vain miljoona markkaa ja vierasta pääomaa oli 36 miljoonaa markkaa.

Kera Oy:ssä päätettiin poistaa markkinoilta Alavieskan Puurakenne Oy, koska sillä oli vähiten velkaa eikä sillä ollut vahvoja taustavoimia. Yritys oli vasemmistotaustainen perheyritys. Alavieskan Puurakenne Oy joutui velkasaneeraukseen ja velkasaneeraus keskeytettiin vastoin tehtyjä sopimuksia ja ajettiin konkurssiin erikoisella tavalla. Toukokuun 24 pnä Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä esitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon, jonka Alavieskan Puurakenne Oy:n hallituksen jäsenet vannoivat oikeaksi, sillä heistä kaikki eivät todennäköisesti tienneet, että Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän väliaikaisen pesänhoitajat olivat myyneet jo kaiken omaisuuden konkurssipesästä.

PR-Teollisuus Oy:n alkuvaiheet olivat erikoiset. Jouni Remes oli tullut Alavieskan Puurakenne Oy:n palvelukseen talouspäälliköksi Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella. Kuulustelukertomuksessa Jouni Remes todistaa, että hän toiminut useissa yrityksissä johtotehtävissä. Hän kuitenkin jättää kertomatta, miten yrityksille on käynyt. Yrityksiä meni konkurssiin. Kuulustelukertomuksessa Jouni Remes todistaa, että Kera Oy piti arvossa hänen liikkeenjohtotaitojaan. Kun Alavieskan Puurakenne Oy ajautui konkurssiin Kera Oy:n ja Keski-Pohjan Säästöpankin toimesta, niin sen jälkeen ryhdyttiin miettimään jatkotoimenpiteitä. Jouni Remes oli mukana perustamassa uutta yhtiötä PR-Teollisuus Oy:tä yhtenä osakkaana. Samanaikaisesti hän teki laskelmia toiselle taholle ja vedätti kauppahintaa korkeammaksi. Tämä oli aika erikoista toimintaa muita osakkeenomistajia kohtaan. Lisäksi hän oli tehnyt Kera Oy:n kanssa sopimuksen muiden osakkaiden tietämättä, ettei Kera Oy:tä käytetä rahoittajana. Kukaan muu osakkaista ei tiennyt tällaisesta sopimuksesta. Jos olisi tiennyt, niin yritystä ei olisi perustettu.

Yhtiön perustamispaperit on tehty erikoisella tavalla. Pitämättömien kokousten pöytäkirjoja jne. On syytä epäillä rekisterimerkintärikoksia. Alavieskan kunnan kanssa oli neuvoteltu ja sopittu kunnan investointiavustuksesta. Alavieskan kunnanhallitus päätti 10.5.1995 kello 9.00 – 11.00 § 74 niin kuin oli sovittu 950 000 mk:n investointiavustuksesta ilman ehtoja.
Jouni Remes oli yhteydessä Alavieskan kunnanjohtaja Aarne Karvoseen ja niin Alavieskan kunnanhallitus piti uuden kokouksen 15.5.1995 klo 21.00 – 21.50 § 77 kokonaan uudenlaisesta avustuskäytännöstä. Remes sai aikaan sen, että Alavieskan kunnanhallitus päätti, että avustus maksetaan sen jälkeen, kun 1. koko osakepääoma on maksettu ja 2. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssihallinnon kanssa tehtyyn kiinteistökauppaan kuuluva tila Koivuranta RN:o 3:127 Pielaveden Koivujärven kylässä on myyty. Tämä oli kylmä suihku muille osakkeenomistajille, koska heidän tietämättään Alavieskan kunta mahdollisesti laittomassa kokouksessa päätti muuttaa ehtoja sen jälkeen kun kauppasopimukset Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n ( myöh. PR-Teollisuus Oy) kanssa oli jo allekirjoitettu.

Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella Alavieskan Puurakenteen talouspäälliköksi tullut ”saattohoitaja” Jouni Remes lähti Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssin jälkeen mukaan uuteen perustettavaan yhtiöön PR-Teollisuus Oy. Hän teki muiden osakkaiden tietämättä Kera Oy:n kanssa sopimuksen, ettei PR-Teollisuus Oy käytä Kera Oy:tä rahoittajana. Kukaan muu osakas ei tiennyt tällaisesta sopimuksesta. Sopimuksella saattohoitaja Jouni Remes varmisti yrityksen tuhoamisen jo ennen toiminnan aloittamista

Markku Koski kertoi PR-Teollisuus Oy:n hallituksen kokouksen yhteydessä, että häntä oli Kera Oy:n toimesta moitittu siitä, että hän meni mukaan sellaiseen yritykseen, mikä oli markkinoilta poistettavien listalla. Ravintolaillan päätteeksi Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa hänet.

Markku Koski kertoi tienneensä pantatuista kiinnityksistä ja sanoi niiden poistuvan sitä mukaan kuin kauppasummaa maksetaan. Tällaista sopimusta ei ole kauppakirjojen allekirjoittamisen yhteydessä tehty. On siis vahvat syyt epäillä, että entinen kansanedustaja ja eduskunnan varapuhemies Markku Koski oli osallisena törkeässä petoksessa

Arsenal Oy ja Kera Oy olivat Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän suurimmat velkojat ja Kera Oy:ssä oli päätetty poistaaa PR-talot markkinoilta. Koski on tunnustanut asian Ylivieskan käräjäoikeudessa ja asian voi todistaa myös neljä henkilöä, Heino Virta, Erkki Aho, Pentti Arhippainen ja Tapani Kääntä.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä oli tietoinen myydessään maa-alueet, kiinteistöt, koneet ja laitteet sekä keskeneräisen tilauskannan, että PR-Teollisuus Oy:lle ( aiemmin Euronio Oy), että yritys tullaan poistamaan markkinoilta. Lisäksi Kera Oy oli tehnyt kirjallisen sopimuksen Jouni Remeksen kanssa siitä, että perustettava yritys ei tule hakemaan Kera Oy:n rahoitusta. Remes salasi sopimuksen kaikilta muilta yhtiön osakkeenomistajilta. Kauppatieteen maisteri Jouni Remes oli tullut mukaan perustetavan yrityksen osakkaaksi konkurssiin menneen Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäällikön paikalta; johon tehtävään hän oli tullut Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella. Remestä oli syytä epäillä Kera Oy:n saattohoitajaksi. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja PR-Teollisuus Oy:n (aiemmin Euronio Oy) välinen kauppa on kiistaton törkeä petos.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkursspesän väliaikaisen pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät kiinteää omaisuutta vastoin konkurssisäännön 52 § pykälää. Väliaikainen pesänhoitaja voi myydä velallista ja suurimpia velkojia kuultuaan konkurssipesään kuuluvaa irtainta omaisuutta siinä laajudessa kuin se on välttämätöntä tappioiden välttämikseksi taikka konkurssipesän hallinnosta tai hoidosta aihetuvien kustannusten maksamiseksi. Heillä ei siis ollut oikeutta myydä kiinteää omaisuutta.

Lisäksi he salasivat kaupanteossa 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset. Heillä ei ollut ollut pantinhaltijan kirjallista suostumusta omaisuuden myyntiin. He siis myivät toisen omaisuutta omanaan. Kauppasopimus oli maakaaren 2 luvun 3 §:n vastainen. Valtuutus kiinteistön myyntiin on tehtävä kirjallisesti. Myyjän on allekirjoitettava valtakirja ja siitä on käytävä ilmi asiamies ja myytävä kiinteistö.

Lisäksi myyjä oli tietoinen, että PR-Teollisuus Oy tullaan poistamaan markkinoilta ylikapasiteetin purkamiseksi alalta. Kysymyksessä on törkeä petos.

Rikoslaki 19.12.1889/39 36 luku 2 § (24.8.1990/769). Törkeä petos.
Jos petoksessa 1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä, 2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa 3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Kaupanvahvistajaksi kauppasopimuksessa on merkitty tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kauppakirjan allekirjoittajan Heino Virran mukaan ollut paikalla kun kauppakirjat allekirjoitettiin. Kauppasopimuksen allekirjoitettiin Oulussa Hannu Maskosen toimistossa, minkä voi Virran lisäksi todistaa Maskosen toimistossa työskennellyt henkilö sekä ainakin kaksi muuta henkilöä. Lisäksi kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo todistaa, ettei hän ole ollut paikalla Oulussa kun kauppasopimukset on allekirjoitettu.

Maakaaren 2 luku Kiinteistön kauppa 1 § Kauppakirjan muoto
Kiinteistön kauppa on tehtävä kirjallisesti. Myyjän ja ostajan tai heidän asiamiehensä on allekirjoitettava kauppakirja. Kaupanvahvistajan on vahvistettava kauppa kaikkien kauppakirjan allekirjoittajien läsnä ollessa.
Kauppakirjasta on käytävä ilmi:
1) luovutustarkoitus;
2) luovutettava kiinteistö;
3) myyjä ja ostaja; sekä
4) kauppahinta ja muu vastike.
Kauppa ei ole sitova, ellei sitä ole tehty tässä pykälässä säädetyllä tavalla. Jos myyjä ja ostaja ovat sopineet kauppakirjaan merkittyä suuremmasta kauppahinnasta tai muusta vastikkeesta, myyjällä ei ole oikeutta saada

Kiinteistökauppa on siis maakaaren vastainen ja niin ollen laiton.

Kaupanvahvistaja-asetus 28.12.1979/1080 3 § (17.1.1992/25)
Luovutuskirjan oikeaksi todistaminen. Kaupanvahvistaja todistaa oikeaksi maakaaren 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetun luovutuskirjan merkitsemällä todistuksen luovutuskirjaan. Todistuksesta tulee käydä ilmi luovutuskirjan allekirjoittaneiden henkilöiden nimet sekä heidän henkilöllisyytensä toteaminen. Todistuksessa on mainittava, ovatko allekirjoittajat olleet yhtaikaa saapuvilla, sekä että he ovat myöntäneet luovutuskirjan oikeaksi ja sen omakätisesti allekirjoittaneet. Siinä on lisäksi mainittava luovutuskirjan oikeaksitodistamispaikka ja -aika. Kaupanvahvistajan, jonka on mainittava virka-asemansa tai tuomioistuimen hänelle antama määräys toimialueineen, sekä hänen kutsumansa esteettömän todistajan on allekirjoitettava todistus. Jos luovutuskirjaa on laadittu useita kappaleita, todistus on merkittävä jokaiseen niistä. Kirjallinen esisopimus on todistettava samalla tavoin kuin luovutuskirja.

Lisäksi kaupanteossa ilmoitettiin keskeneräisen tilauskannan arvoksi26 miljoonaa markkaa, mutta myöhemmin Kera Oy eli myyjä ilmoittaa, että tilauskanta olikin vain 10-11 miljoonaa markkaa ja tuotto 5000 markkaa. Normaalituotto 26 miljoonasta markan tilauskannasta olisi ollut 6,5 miljoo markkaa. Kauppasopimus oli myös tuolloin voimassa olleen laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228 vastainen. Laki esittää tiettyjä ehtoja kaupantekemiselle eli kauppaehtojen kohtuuttomuudelle.
30 § Jos se, johon oikeustoimi on kohdistettu, on saanut sen aikaan petollisella viettelyllä taikka jos hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että toinen on oikeustoimen tekijän sen tekemiseen petollisesti vietellyt, ei oikeustoimi sido vieteltyä.
31 § Jos joku, käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaista asemaa, on ottanut tai edustanut itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän on antanut tai myöntänyt, tahi josta mitään vastiketta ei ole suoritettava, ei täten syntynyt oikeustoimi sido sitä, jonka etua on loukattu.
32 § Jos jonkun tahdonilmaisu on erhekirjoituksen tai muun hänen erehdyksensä johdosta saanut toisen sisällyksen, kuin on tarkoitettu, ei tahdonilmaisu sellaisena sido sen antajaa, jos se, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, tiesi tai hänen oli pitänyt tietää erehdyksestä.
33 § Oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.
37 § Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Kauppalaki 27.3.1987/355 määrittelee irtaimen kaupan.
Tiedot tavarasta 18 § Tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on antanut tavaran ominaisuuksista tai käytöstä tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.
Tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, joita joku muu kuin myyjä, aikaisemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun, on ennen kaupantekoa tavaraa markkinoitaessa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Tavaran ei kuitenkaan katsota olevan virheellinen, jos myyjä ei ollut eikä hänen olisi pitänytkään olla selvillä näistä tiedoista.
Sellaisena kuin se on -ehto 19 § Jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos:
1) tavara ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan
2) myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; tai
3) tavara on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Markku Koski kertoi tienneensä pantatuista kiinnityksistä ja sanoi niiden poistuvan sitä mukaan kuin kauppasummaa maksetaan. Tällaista sopimusta ei ole kauppakirjojen allekirjoittamisen yhteydessä tehty. On siis vahvat syyt epäillä, että entinen kansanedustaja ja eduskunnan varapuhemies Markku Koski oli osallisena törkeässä petoksessa.

24.11.1995 Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi takaajat oikeuteen kauppasopimuksen maksun viivästymisen. Ylivieskan käräjäoikeus ei lähettänyt haasteita tiedoksi asianosaisille, mikä käy ilmi Ylivieskan käräjäoikeuden asiakirjoista. Ylivieskan käräjäoikeudessa asianosaisia oli näiden tietämättä edustanut asianajaja Jouni Vihervalli asianomaisten tietämättä ja ilman valtakirjoja. Ylivieskan käräjäoikeus oli tehnyt asiassa päätöksen vaikka asianosaiset eivät olleet saaneet tiedoksi asiaa. Menettely on länsimaisen oikeuskäytännön vastainen. Asianajaja Jouni Vihervalli tunnustaa, ettei hän ole edes puhelimessa keskustellut henkilöiden kanssa, joita hän on edustanut Ylivieskan käräjäoikeudella.

Oikeudenkäymiskaari 11 luku 3 § (22.7.1991/1056)
Kun tuomioistuin tai virallinen syyttäjä huolehtii tiedoksiannosta, tiedoksianto toimitetaan lähettämällä asiakirja asianosaiselle:
1) postitse saantitodistusta vastaan; tai
2) kirjeellä, jos voidaan olettaa, että vastaanottaja saa tiedon asiakirjasta ja määräpäivään mennessä palauttaa todistuksen tiedoksiannon vastaanottamisesta.

Oikeudenkäymiskaari 15 luku 4 § (11.4.1958/150)
Oikeudenkäyntiasiamiehen on, jollei päämies ole häntä tuomioistuimessa asiamieheksi suullisesti valtuuttanut, esitettävä päämiehen omakätisesti allekirjoittama valtakirja

Ylivieskan käräjäoikeus menetteli oikeudenkäymiskaaren vastaisesti, koska se tei toimittanut haasteita tiedoksi asianosaisille ja teki asiassa päätöksen asianosaisten tietämättä. Ylivieskan käräjäoikeus ei myöskään tarkistanut onko Jouni Vihervallilla asianomistajien valtakirjoja ja toimeksiantoja, joita hän edusti oikeudessa. Vihervalli tunnustaa että ei ole ollut asinomaisten valtakirjoja ja toimeksiantoja asiassa.

Jouni Remes oli estänyt PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n lainan saannin. Kysymyksessä oli 500 000 markan laina. KOP:n pankinjohtaja oli niin fiksu, että soitti Uhtua Wood Oy:n omistajille ja sanoi, että teidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin Jouni Remeksen erottamiseksi.

Kun PR-Teollisuudessa huomattiin epäillyn saattohoitajan Jouni Remeksen toiminta niin hänelle annettiin lopputili.

Markku Koskella oli Jouni Remekselle seuraaja valmiina. Hän oli Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n suosittelema ja vaatima henkilö, konsultti Stig Weckström. Weckström oli omasta mielestään vertaansa vailla oleva henkilö. Kertomansa mukaan hän oli vain kerran elämässään epäonnistunut. Kaikki mitä hän oli tehnyt oli suurta menestystä. Koski uhkasi, että jos emme suostu Stig Wckströmin palkkaamiseen toimitusjohtajaksi, niin Kera Oy ja Arsenal Oy hakee PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin. Weckströmin palkka oli huikea 5000 mk + alv päivässä sekä hotelli-, matka- ja päivärahat kulut päälle. Näillä kuluilla yritettiin saada tukahdutettua yrityksen rahavirrat.

Ensimmäisen työpäivänsä iltana Weckströn ilmoitti yhtiön vientisihteerille, että hänen tehtävään on ajaa yritys hallitusti alas. Weckströmin tavoitteena oli saada yritys konkurssiin 31.1.1996 menessä.

Kun Stig Weckström ei saanut yritystä konkurssiin, niin hän piti palaverin Arsenal Oy:n, Kera Oy:n ja Alavieskan kunnan kanssa ja siellä päätettiin 19.2.1996 ajaa PR-Teollisuus Oy konkurssiin. Pöytäkirjan pitäjänä toimi Stig Weckström ja hän edusti kokouksessa myös omaa konsulttiyritystään

Konkurssiinajamisessa Weckström ei onnistunut, mutta hänen tavoitteensa paljastuivat, PR-Teollisuus Oy hallitus antoi käytännössä kenkää niin toimitusjohtaja Wecksrömille kuin hallituksen puheenjohtaja Markku Koskelle.

Kera Oy teki kaikkensa PR-Teollisuus Oy:n markkinoilta poistamiseksi. Se levitti ympäri maailmaa perättömiä tietoja PR-Teollisuus Oy:n rahanpesusta. Tässä varatoimitusjohtaja Seppo Arposen kirje KTM:lle. Siinä 3 d kohta: Jatkovirityksiin liittyi myös kansainvälistä rahanpesua.

Uusi PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtaja Stig Weckström ei saanut ajettu yritystä konkurssiin tammikuun loppuun mennessä, koska yrityksen tilauskanta oli erittäin voimakas ja tehdas pyöri ajoittain jopa kolmessa tuurissa. Alavieskan kunta oli aktiivisesti mukana PR-Teollisuus Oy:n alasajamisessa. Pöytäkirjojen mukaan neuvotteluita on käyty 6.2.1996 Oulussa ja 17.6.1996 Ylivieskan Arsenal Oy:n tiloissa. Siellä Weckströmin tekemän muistion mukaan paikalla oli Oulun Arsenal Oy:n johtaja Seppo Jääskeläinen, Ylivieskan Arsenal Oy:n johtaja Juha Juntunen, Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitaja Antti Latola, Kera Oy:n kehityspäällikkö ja ruumiinpesuryhmän johtaja Veikko Anttonen, Alavieskan kunnanjohtaja Aarne Karvonen ja Alavieskan kunnan elinkeinoasiamies Terttu Korte. Paikalla ollut konsultti Stig Weckström edusti sekä Trio Leadership Oy:tä ja PR-Teollisuus Oy:tä. Tuossa kokouksessa päätettiin ajaa PR-Teollisuus Oy konkurssiin.

Kun PR-Teollisuutta ei saatu konkurssiin, niin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki kaikki kauppasopimukset, mutta kiinteistöjen kauppasopimusten osalta purkaminen tapahtui 19.3.1996 lainvastaisesti, koska kaupanvahvistaja ei ollut paikalla, kun kaupat purettiin.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki 18.4.1996 käyttöomaisuuden sekä vaihto-omaisuuden ja tuoteoikeuksien kauppoja koskevat sopimukset. Olin tuolloin Oulussa konkurssipesänhoitaja Hannu Maskosen toimistossa, kun hän pyysi minua allekirjoittamaan purkusopimuksen. Minä kieltäydyin hyväksymästä purkusopimusta ja siksi Maskonen kutsui sivuhuoneesta kaksi todistajaa todistamaan, että olen saanut kauppasopimusten purkuilmoituksen.
Kauppojen purkamisten jälkeen olisi pitänyt tehdä loppuselvitys, mutta sellaista ei tehty, koska silloin salatut 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja 15 miljoonan markan virhe tilauskannassa olisi paljastunut. Tilauskanta oli kaupantekotilanteessa ilmoitettu 26 miljoonaksi, mutta se olikin todellisuudessa vain 15 miljoonaa markkaa. Aho halunnut purkaa kauppoja, koska tehtaalla tehtiin töitä kolmessa vuorossa eli yötä päivää. Maskonen kutsui viereistä huoneesta kaksi naista todistamaan kirjallisesti, että kaupat on purettu.

PR-Teollisuus Oy:n asiakkaina oli entisen konkurssiin menneen Punka Haus Oy:n johtohenkilö, italialaista syntyperää oleva Sveitsissä asuva Alfio Nicotra. Hänen kauttaan saatiin yhteys Belgiassa asuvaan kanadalaiseen Hendrik Rienstraan. Sovittiin Hendrik Rienstran kanssa neuvottelun Sveitsiin. Neuvottelu käytiin saksankielellä ja neuvottleut kestivät 14 tunnin ajan. Ahoa hieman ihmetytti neuvottelutila. Se oli pieni huone, jossa ei ollut muuta kuin pöytä ja kolme tuolia. Pöytä oli tyhjä. Ei puhelimia, ei papereita, ei mitään. Huone oli todella pieni. Huoneen seinät olivat tummat ilman mitään rekvisiittaa. Keskustelujen päätteeksi Hendrik Rienstra päätti tulla käymään Suomessa.

Hendrik Rienstra tuli Suomeen poikansa Richardin kanssa. Tässä vaiheessa Aho huomasi, että Richard ei puhu saksaa, mutta kaikki kolme puhuvat englantia. Siksi alettiin käyttää englannin kieltä.
Tapasimme myös Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitajat Antti Latolan ja Hannu Maskosen. Antti Latola esitti Henrik Rienstralle, että päästetään PR-Teollisuus Oy konkurssiin ja ostakaa te sitten meiltä ( Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesältä) koneet ja laitteet sekä kiinteistöt, niin saatte ne halvemmalla. Erkki Aho piti Tapani Käännän kanssa Antti Latolan menettelyä käsittämättömänä ja todella törkeänä.

Hendrik Rienstra lupasi kuitenkin maksaa kaikki PR-Teollisuus Oy:n velat ja pelastaa PR-Teollisuus Oy:n konkurssilta. Tähän Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitajat eivät suostuneet. PR-Teollisuus Oy ajettiin erikoisella tavalla konkurssiin. Sitä ennen Kera Oy oli tehnyt PR-Teollisuus Oy:stä ja Uhtua Wood Oy:stä rikosilmoituksen kansainvälisestä rahanpesusta. He olivat levittäneet tätä tietoa laajasti niin, että se oli levinnyt myös PR-Teollisuus Oy:n kauppakumppaneille Japaniin ja Saksaan saakka. Oulun keskusrikospoliisi (KRP) totesi rikosilmoituksen perättömäksi, mutta jätti kuitenkin tutkimatta Erkki Ahon tekemän rikosilmoituksen perättömästä ilmiannosta. Mikäli rikosilmoitus olisi tutkittu, niin Kera Oy olisi mahdollisesti jäänyt kiinni rahanpesusta.

Weckström toimi aktiivisesti ”erottamisensa” jälkeen PR-Teollisuus Oy:n kimpussa. Ehkä hän halusi varmistaa, että yritys menee konkurssiin. Yritys kuitenkin pyöri kolmella vuorolla. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä ei keksinyt muuta keinoa kuin purkaa kauppasopimukset, mutta kun he huomasivat, että he jäävät kauppojen purkamisen jälkeen velkaa PR-Teollisuus Oy:lle niin he hakivat PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin ja antoivat lausuman konkurssiasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle PR-Teollisuus Oy:n eli konkurssiin haettavan puolesta ja lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle lausuman, että kanne on oikea.

Kauppalaki 10 luku 44 § Kaupan purku maksuviivästyksen vuoksi
Myyjä saa purkaa kaupan ostajan maksuviivästyksen vuoksi, jos viivästys merkitsee olennaista sopimusrikkomusta.
Jos myyjä on asettanut kauppahinnan maksamiselle määrätyn lisäajan, joka ei ole kohtuuttoman lyhyt, eikä ostaja suorita maksua lisäajan kuluessa, myyjä saa niin ikään purkaa kaupan.
Lisäajan kuluessa myyjä saa purkaa kaupan vain, jos ostaja ilmoittaa, ettei hän tule suorittamaan maksua tämän ajan kuluessa.
Jos ostaja on saanut tavaran hallintaansa, myyjä saa purkaa kaupan vain, jos hän on pidättänyt itselleen oikeuden siihen tai jos ostaja torjuu tavaran.

Myyjän purkuilmoitus on peruuttamaton, ks. mm. Telaranta: Sopimusoikeus, Helsinki 1990 s.39. Kun ko. kauppa on purettu, ovat takaussitoumukset rauenneet. Takaussitoumus on liitännäinen pääsopimukseen, joten missään tapauksessa takaussitoumukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa. Vaikka kauppa oli sitovasti ja lopullisesti purettu ja takaukset olivat sen myötä rauenneet, on konkurssipesä siitä huolimatta hakenut Ylivieskan käräjäoikeudessa suoritustuomion takaajia vastaan. PR-Teollisuus Oy:n konkurssipäätös ja takaajia koskeva Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 28.6.1996 ovat siten vuoren varmasti vääriä. Takaajat eivät saaneet haastetta tiedokseen lainkaan, koska heitä edusti oikeudessa heidän tietämättään varatuomari Paavo M. Petäjä, joka oli jo konkurssiasiassa antanut väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle.

Kaupat siis purettiin, mutta loppuselvitys jätettiin tekemättä. Jos loppuselvitys olisi tehty, niin todennäköisesti Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä olisi jäänyt velkaa PR-Teollisuus Oy:lle. Lisäksi kun kaupat purettiin niin takaukset myös raukesivat.

Kun PR-Teollisuus Oy oli maksuvaikeuksissa niin Hendrik Rienstra, Richard Rienstra, asianajaja Asko Keränen ja Erkki Aho olivat Maskosen toimistossa Oulussa. Hendrik Rienstra tarjosi maksuksi Maskoselle 2 miljoonan shekkiä ja lopuista veloista New England Suretyn takausta. Maskonen ei ottanut vastaan shekkiä eikä myöskään hyväksynyt takausta. Maskonen halusi välttämättä saada PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin. Hendrik Rienstra tarjoutui kirjallisesti 6.5.1996 ottamaan yrityksen kaikki velat vastuulleen, mutta Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä ei siihen suostunut. Alavieskassa asianajaja Antti Latola sanoi Rienstroille, että älkää laittako rahaa PR-Teollisuus Oy:öön, vaan ostakaa kiinteistöt meiltä konkurssin jälkeen, niin saatte ne paljon halvemmalla.

Erkki Aho ei tiennyt Rienstrojen rahanpesusta ennen kuin vasta vuonna 2002, jolloin Mikkelissä toiminut PR-Teollisuus Oy:n entinen myyntiedustaja soitti minulle ja kysyi, että olenko minä tietoinen asiasta ja hän pyysi tutustumaan noihin nettisivuihin.

Alavieskan Puurakenne Oy haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä tiedoilla, koska kaupat oli purettu eikä loppuselvitystä oltu tehty. Konkurssiasiassa Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle lausuman PR-Teollisuus Oy:n eli konkurssiin haettavan puolesta. Tämä laustunto oli annettu PR-Teollisuus Oy:n tietämättä ja ilman PR-Teollisuus Oy:n valtuusta. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut konkurssiasiassa lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle, että kanne on oikea. Varatuomari Paavo M. Petäjä todistaa KRP:lle antamassaan lausunnossa ettei hänellä ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Varatuomari Paavo M. Petäjä siis antoi lausuman asiassa ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja ja lisäksi Ylivieskan käräjäoikeuden olisi pitänyt tarkistaa asia, koska varatuomari Paavo M. Petäjä ei ollut asianajaja. Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa Oulun KRP:lle rikoskomisario Eero Klementin mukaan 10.7.2000, ettei hänellä ole ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa

Takaajia ei oltu haastettu oikeuteen lainkaan tässä konkurssiasiassa. Ylivieskan käräjäoikeuden menettely oli oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n vastaista. Takaajille ei toimitettu tiedoksisaanteja. Ylivieskan käräjäoikeuden toiminta oli oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 1 §:n ja 3 §:n vastaista. Sama tuomari eli Juha Nieminen oli tehnyt ratkaisun asiassa, jossa takaajat eivät olleet saaneet tiedoksi haasteita ja heitä oli edustanut heille täysin tuntematon asianajaja ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja, Nieminen teki päätöksen myös konkurssiasiassa, jossa konkurssihakemus oli tehty vastoin lakia, sillä saatava ei ollut selvä ja riidaton ja lisäksi asiassa väärän lausuman antoi varatuomari Paavo M. Petäjä ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Käräjätuomarin olisi tullut tarkistaa varatuomari Paavo M. Petäjältä valtakirjat ja toimeksiannot. Menettely on ollut oikeudenkäymsikaaren 15 luvun 4 §:n vastaista. Käräjätuomari Juha Nieminen laiminlöi virkavelvollisuutensa. Käräjätuomari Juha Nieminen oli esteellinen toimimaan asiassa käräjätuomarina, koska oli syytä epäillä hänen puolueettomuuttaan.

Pesänluettelon vannomistilaisuudessa 4.7.1996 Aho toi asiat julki. Hän kertoi tilaisuudessa käsityksensä konkurssista. Tilaisuudessa olivat läsnä syyttäjä Sulo Heiskari ja asianajaja Asko Keränen. Keränen pyysi välittömästi tilaisuuden jälkeen Ahon kahville ja totesi, että toivottavasti pesänhoitajilla on vastuuvakuutus, sillä hänen mielestään konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu. Aho pyysi asianajaja Asko Kerästä hoitamaan hänen omasta esityksestään valituksen asiasta Vaasan hovioikeuteen. Aho teki Asko Keräselle valtakirjan asiassa samoin kuin myös Heino Virta teki valtakirjan asianajaja Asko Keräselle. Keränen ei kuitenkaan tehnyt valitusta Vaasan hovioikeuteen asiassa, vaan jätti asian hoitamatta. Valitusaika oli kulunut umpeen, kun asianajaja Keränen ilmoitti Aholle ja Virralle asiasta. Kera Oy:n kehityspäällikkö ja ns. ruumiinpesuryhmän vetäjä Veikko Anttonen sanoi, että he tietävät Asko Keräsestä niin paljon sellaisia asioita, ettei Keränen lähde ajamaan asioita heitä vastaan. Asko Keränen on syyttäjä Sulo Heiskarin hyvä kaveri.

Asianajaja Asko Keränen pyysi ja sai tehtäväkseen valituksen tekemisen asiasta. Keräsen mukaan konkurssi oli laiton, koska kaupat oli purettu. Asianajaja Keränen jätti valitukset tekemättä. Keränen on tunnustanut tekonsa ja hän on eronnut Suomen Asianajajaliitosta elokuussa 2012 ehkä epäillen sitä, että muuten tulee erotetuksi. Keränen on tunnustanut tekonsa.

Asianajaja Asko Keränen jätti PR-Teollisuus Oy:n konkurssiasiassa valituksen tekemättä Vaasan hovioikeuteen, vaikka hän itse oli tehnyt aloitteen asian hoitamisesta ja pyytänyt sekä saanut avoimet asianajovaltakirjat asian hoitamiseen Erkki Aholta ja Heino Virralta sekä kahdelta muulta henkilöltä. Jokainen asianajaja on velvollinen noudattamaan, mitä hyvä asianajajatapa vaatii, ja asianajajaliiton hallituksen on valvottava, että hyvää asianajajatapaa noudatetaan. Suomen Asianajajaliitto suojeli jäseniään ja laiminlöi valvontavelvoitteensa. Hyvää asianajotapaa koskevien ohjeiden 16 §:n mukaan
päämiehen luvatta asianajaja ei saa luopua tehtävää täyttämästä. Asianajaja Asko Keränen toimi vastoin Suomen Asianajajaliiton ohjeita sekä vastoin asianajajalakia.

Asianajajalain 5 §:n 1 momentin mukaan asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä valvoi saatavansa PR-Teollisuus Oy:n konkurssissa kaupan purkuna johtuvina saatavina. Näin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä tunnustaa purkaneensa kaupat. Kun kaupat on purettu, niin takaukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa. Tästä huolimatta Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki suoritustuomion takaajia vastaan vaikka kaupat oli purettu ja takaukset rauenneet. Järkyttävintä tässä on se, että he itse tunnustavat näin rikoksensa, mutta poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asiassa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan. Kaiken lisäksi oikeuslaitos ei ota asiaa käsiteltäväkseen.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki suoritustuomion takaajia vastaan vaikka kaupat oli purettu. Tieto oikeudenkäynnistä annettiin PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesälle ja Suomenselän Lakiasiaintoimistolle. Takaajat itse eivät saaneet haastetta tiedokseen eli eivät voineet vastata oikeudessa asiaan. Heitä edustivat heidän tietämättään ilman valtakirjaa ja ilman toimeksiantoa PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesän pesänhoitajat Sampsa Teittinen ja Jyrki Anttinen sekä Suomenselän Lakiasiain toimisto eli Paavo M. Petäjän toimisto. Takaajat eivät saaneet myöskään tiedoksi oikeudenpäätöstä eikä näin voineet valittaa asiasta, koska tieto Ylivieskan käräjäoikeuden päätöksestä meni PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesälle ja Suomen Lakiasiaintoimistolle, joilla ei ollut takaajien valtakirjoja eikä toimeksiantoja. Näin takaajat joutuivat maksamaan sellaisia velkoja, joita ei ollut olemassakaan.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä teki sopimuksen kolmen takaajan kanssa 23.6.1997 Ylivieskan käräjäoikeuden päätökseen perustuen takaussaatavista. Nämä kolme henkilöä olivat Kari Konu, Jouni Remes ja Markku Koski. Kaksi takaajaa Erkki Aho ja Heino Virta jätettiin sopimuksen ulkopuolelle. Koska takaus oli yhteisvastuullinen, niin silloin lain mukaan otetaan siltä jolla on.
Kansanedustaja Markku Koskella oli maatila, mutta Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Näin hän myös teki. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä ei siis perinyt velkaa Markku Koskelta niin kuin olisi pitänyt tehdä.

Kun yhteisvastuullisessa takaussopimuksessa tehdään joidenkin takaajien kanssa erillinen sopimus, niin takaus tulee lain mukaan päänluvun mukaiseksi eli kaikilta peritään samaan summaan. Kolmen takaajan kanssa oli tehty 150 000 markan sopimus. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä peri kuitenkin Erkki Aholta ja Hieno Virralta vielä monta vuotta täyttä takaussummaa ulosoton kautta, vaikka takaus oli muuttunut pääluvun mukaiseksi. Katso Erkki Aholta on peritty 15.5.2000 summaa 1 207 502,94 markkaa ulosoton kautta. Todella törkeää toimintaa. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan ja oikeuslaitos ei ota asioita käsittelyyn.

Kun PR-Teollisuus Oy oli haettu konkurssiin, niin paikalle ilmestyi PR-Teollisuus Oy:stä aikanaan poispotkittu saattohoitaja Stig Weckström. Hän ryhtyi Alavieskassa sijainneen toisen talotehtaan Vieskan Elementti Oy:n konsultiksi. Alavieskan kunta on Vieskan Elementti Oy:n osakas. PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesänhoitajina toimivat asianajajat Sampsa Teittinen ja Jyrki Anttinen.PR-Teollisuus Oy:n tilauskanta, mikä siirtyi konkurssitilanteessa PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesälle oli seuraava:

talomyyntikotimaan myynti 18 879 520 mk
vienti 15 889 535 mk
yhteensä 34 769 055 mk

ikkunamyyntikotimaa 865 391 mk
vienti 1 482 895 mk
yhteensä 2 348 286 mk

kaikki yhteensä 37 117 341 mk

Kaikista sopimuksista on kopiot todistusaineistona. PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesä lahjoitti konkurssipesän suurimman omaisuusmassan eli tilauskannan veloituksetta konsultti Stig Weckströmille. Weckström toimitti tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle. Konsultti Weckströmin lasku tästä tempusta Vieskan Elementti Oy:lle oli 88 495 markkaa

Vieskan Elementti Oy ei kuitenkaan maksanut Weckströmin laskua, vaan sen maksoi Alavieskan kunta. Alavieskan kunnan puolesta asioita hoiti näihin aikoihin kunnanjohtaja Aarne Karvosen lisäksi elinkeinoasiamies, nykyinen Kannuksen kaupunginjohtaja Terttu Korte. Korte osti näihin aikoihin Vieskan Elementti Oy:ltä talopaketin.

Heino Virta teki rikostutkintapyyntöjä samoin kuin Erkki Aho teki Ylivieskan poliisille ja Oulun KRP:lle, mutta kaikki rikostutkintapyynnöt on jätetty tutkimatta.

Varatuomari Paavo M. Petäjä laittoi Erkki Ahon henkilökohtaiseen konkurssipesään saatavakseen 100.000 markkaa. Saatava poistettiin pesänluettelosta, koska pesänhoitaja Veli Päivikköllä ei ollut todisteita saatavasta. Lisäksi Aho pyysi konkurssipesänhoitajaa Veli Päivikköä selvittämään konkurssiasiaa. Silloin Päivikkö vaati Ahoa useita kertoja vangittavaksi. Veli Päivikkö toimi aikaisemmin Paavo M. Petäjän toimistossa. Paikalla pesänluettelon vannontatilaisuudessa oli myös syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kuitenkaan nostanut syytettä varatuomari Paavo M. Petäjää vastaan, vaikka kysymyksessä oli selkeä rikoksen yritys.

Noin neljän kuukauden kuluttua PR-Teollisuus Oy:n konkurssin jälkeen Rienstrat ostivat Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesältä koneet ja laitteet sekä vuokrasivat maa-alueet ja kiinteistöt. Kauppa tehtiin luxemburgilaisen International Timber Company S.A:n nimissä.

Toimintaa varten perustettin ITC Finland Oy. Rienstrat pyysivät Erkki Ahon yrityksen toimitusjohtajaksi. Aholla oli erittäin suuria vaikeuksia saada avattua tili Kalajoen Meritapankkiin. Pankinjohtaja kertoi, että ylhäältäpäin on tullut ohjeet ettei ITC Finland Oy:tä saa rahoittaa. Me emme pitkään aikaan voineet maksaa laskuja tietokoneella vaan Ahon piti käydä maksamassa laskut suoraan pankkiin. Kun ITC Finand Oy antoi takauksen Rautia Oy:lle, niin se talletti Kalajoen Meritapankkiin 500 000 markkaa, mutta kesti monta päivää ennen kuin pankkitakaus saatiin järjestettyä. Lopullisesti asia järjestyi vasta Meritan Helsingin konttorissa, ei siis Kalajoen Meritassa. Pankeilla ja Kera Oy:llä oli tiivis yhteistyö.

Aho on varma, että Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitajat ja heidän päämiehensä Kera Oy ja Arsenal Oy olivat tietoisia Rienstrojen rahanpesusta samoin kuin Alavieskan kunnanjohtaja Aarne Karvonen. Myös Merita-pankissa oltiin asioista tietoisia. Myöhemmin Kalajoen Meritapankin johtaja antoi minulle asiapapereita, joiden perusteella hän oli epäillyt rahanpesua. Nämä asiapaperit ovat nyt todistusaineistona, samoin rahaliikennettä osoittavia muita asiapapereita, mitkä todistavat rahanpesun. Lisäksi konkurssipesien kirjanpidosta löytyy tositteita, mitkä osoittavat rahanpesun. Konkurssipesien kirjanpidot on piilotettu mikä minnekin. PR-Teollisuus Oy:n kirjanpitoa on säilytetty Pellossa jonkin kesämökin varastossa.

Aho teki rahanpesusta rikosilmoituksen Keskusrikospoliisin (KRP) rahanpesuyksikköön, mutta sieltä sain päätöksen, jonka mukaan ei ole syytä epäillä rahanpesua. Näin KRP suojeli rikollisesti toimivia konkurssipesänhoitajia, sekä heidän päämiehiään Kera Oy:tä ja Arsenal Oy:tä, Alavieskan kuntaa sekä Merita-pankkia.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät koneet ja laitteet luxemburgilaiselle International Timber Company S.A:lle. Kiinteistöistä tehtiin vuokrasopimus. Toimintaa pyörittämään perustettiin International Timber Company Finland Oy.

1. Erkki Ahon toimesta yritys kehitti talomyyjä Jari Helmisaareen innovaation perusteella uuden talon rakennusjärjestelmän pr-timperin, mikä oli erinomainen tuotekehitys pre-cut-taloksi.

2. Erkki Aho perusti yritykselle tytäryhtiön Venäjälle ITC Russian ja teki Karjalan tasavallan kanssa 300 000 kuution metsäkaupan. Puukuution keskihinta oli tuolloin 175 mk. Yhteistyöstä olisi tullut pitkäaikaista, mitä osoittaa Kalevala-projektin toteuttaminen Karjalassa. Metsäkaupan toteutumisen esteenä oli mm. se, että puunjalostustehtaat Suomessa kieltäytyivät ostamasta meiltä kuitupuuta. Myöhemmin on paljastunut puuyhtiöiden kartelli alalla.

3. Suomessa oli hyvä myyntiorganisaatio, mikä myi n. 130 talopakettia vuodessa. Talopaketin keskihinta oli n. 160 000 markkaa.

4. Japanissa oli luotettava asiakas Mr. Yoyasu, jonka firma osti hirsitaloja n. 10 miljoonan markan arvosta vuodessa. Mr. Yoyasun firmalla PR-Biancalla oli koko Japanin kattava myyntiorganisaatio.

5. Erkki Aho solmi pitkäaikaisen runkosopimuksen saksalaisen Optinorm yhtiön kanssa. Tavoitteena oli toimittaa vähintäänkin 200 talopakettia vuosittain Saksaan. Talopakettien keskihinta oli 245 000 markkaa. Erkki Aho oli hankkinut tuotteille Saksan laatustandardin.

6. Yrityksen kansainvälistymissuunnitelmasta käy ilmi seuraavat tavoitteet: Saksaan vuonna 2000 120-150 elementtitaloa, 120-150 hirsitaloa ja 50 pr-timperitaloa. Japaniin vuonna 1999 130 hirsitaloa, 30 elementtitaloa ja 20 pr-timperitaloa. Venäjä vuonna 2000: 80 elementtitaloa, 30 hirsitaloa, 20 pr-timperitaloa ja 2000 ikkunaa. Itävalta vuonna 2000. 50 hirsitaloa. Puola vuonna 2000: 50 talopakettia, joista suurin osa pr-timperitaloja. Tsekki vuonna 2000: 50 talopakettia, joista osa pr-timperitaloja. Etelä-Korea vuonna 2000: 20 elementtitaloa, joista osa pr-timperitaloja ja 20 hirsitaloa. Norja vuonna 2000: 30 elementtitaloa ja 30 hirsitaloa. Saudi-Arabia vuonna 2000: 300 elementtitaloa. Ghana vuonna 2000: 150 elementtitaloa. Ranska vuonna 2000: 40 elementtitaloa ja 20 hirsitaloa. Belgia vuonna 2000: 50 elementtitaloa. Tanska vuonna 2000: 10 elementtitaloa. Viro vuonna 2000: 30 elementtitaloa ja 15 hirsitaloa. Valko-Venäjä vuonna 2000: ikkunoita 500 kpl ja 5 elementtitaloa. Ruotsi vuonna 2000: 15 elementtitaloa ja 5 hirsimökkiä. Tavoitteen oli saada markkinaosuutta myös Hollannista, Espanjasta, entisen Jugoslavian alueelta, Bulgarista, Romaniasta, Slovakiasta, Unkarista, Ukrainasta, Latviasta, Liettuasta, Turkista, Kiinasta ja Etelä-Afrikasta.

Alavieskan kunta ja Kera Oy painostivat Rienstroja erottamaan Erkki Ahon yrityksen toimitusjohtajan tehtävistä. Näin Erkki Aho ja ITC Finland Oy menettivät tuotekehitystyön tulokset, laajat kansainväliset markkinat sekä laajat kotimaan markkinat. Kera Oy:n tavoitteena oli saada yritys konkurssiin ja se oli helpompi saada konkurssiin, kun Erkki Aho ei ollut yrityksen toimitusjohtajana.

Yritys ajettiin erikoisella tavalla konkurssiin. Kun Erkki Aho oli saatu pois toimitusjohtajan paikalta niin, yritys palkkasi konsultikseen saattohoitaja Stig Weckströmin, joka teki kassavirta-analyysin ja teki kartoituksen milloin yritys olisi saatavissa konkurssiin. Yritys haettiin erikoisella tavalla konkurssiin 520 000 markan saatavasta torstaipäivänä. Perjantaipäivänä yrityksen tilille olisi tullut yli miljoona markkaa ja konkurssi olisi voitu välttää. Asianajaja Asko Keräsen kirjeetä konkurssipesänhoitaja Antti Kejolle selviää tosiasiat. Aho lähetti kirjeen myös Suomen Asianajajaliittoon, missä se aiheutti melkoisen hämmingin. Keränen, Kejo ja Rienstra sopivat asian todennäköisesti tietyllä tavalla.

Konkurssipesänhoitaja Antti Kejo laittoi ITC Finland Oy:n konkurssipesään ITC S.A:n koneet ja laitteet vastustuksestani huolimatta. Velkojain kokouksessa mm. TE-keskuksen lakimies ja verottajan edustaja olivat sitä mieltä, että tällä tavalla parannetaan konkurssipesän tulosta kun laitetaan konkurssipesään toisen firman omaisuutta.
Verottaja Partanen valvoi saatavansa ITC Finland Oy:n konkurssipesässä miljoonana markkana, vaikka todellinen saatava oli n. 131 000 markkaa. ITC Finland Oy myi koneet ja laitteet suurimpien velkojien suostumuksella ( mm. verottajan väärillä tiedoilla) rahanpesijä Richard Rienstran Ultra Prima Oy:lle 450 000 markalla. Koneet ja laitteet Rienstra jo todellisuudessa omisti, mutta hän teki oikeudessa väärän valan, jotta hän saattoi jatkaa toimintaansa Alavieskassa. Otin esille asian velkojien kokouksessa, jossa syyttäjä Sulo Heiskari oli paikalla. Näytin syyttäjä Sulo Heiskarille kauppasopimusta, jonka mukaan koneet ja laitteet kuuluvat ITC S.A:lle. Heiskari sanoi, että epäilemättä olet oikeassa. Kuitenkin Heiskari hyväksyi konkurssipesänhoitaja Antti Kejon rikollisen toiminnan ja Richard Rienstran väärän valan. Konkurssipesänhoitaja Antti Kejo oli tietoinen Richard Rienstran väärästä valasta.

ITC Finland Oy:n konkurssipesä myi loput koneet ja laitteet Asanko Oy:lle 520 000 markalla. Asanko Oy järjesti niistä huutokaupan, jossa meklarina toimi kansanedustaja Virpa Puiston mies Mikko Ervelä. Asanko Oy sai koneista ja laitteista huutokaupassa paikallaolijoiden arvioin mukaan noin 1,5 miljoona markkaa. Koneiden ja laitteiden todellinen arvo oli kauppakamarin hyväksymän virallisen tarkastajan tarkastuksen perusteella hiukan yli 3 miljoonaa markkaa. Tavaran tarkastajan arvio 2.890.000 mk + 302 235 markkaa

Richard Rienstra vangittiin Turkin ja New Yorkin väliseltä lennolta rahanpesusta epäiltynä. Richardille vaadittiin New Orleansin oikeusistuimessa 190 vuotta vankeutta ja neljälle hänen apurilleen 170 vuotta. Hendrik Rienstralle vaadittiin 210 vuotta vankeutta. Hendrik kuoli juuri ennen oikeudenkäyntejä. Richard sai vain 1,5 vuotta vankeutta. Riensrat jäivät kiinni Taorminan hotellikaupoista Sisiliassa.
Tein rahanpesusta rikosilmoituksen KRP:lle. Arvioni mukaan Rienstrojen kautta kulkeneita rahoja on käytetty n. 15 miljoonaa markkaa Suomessa. KRP:n rahanselvittelykeskus ja poliisi Juha Vehmaskoski jättivät asiat tutkimatta, vaikka todistusaineistot olivat kiistattomat.

Rikosprosessi on lailla säännelty menettely, jossa tutkitaan ja ratkaistaan kysymys, kuka on vastuussa tapahtuneeksi väitetystä rikoksesta. Rikosprosessin tavoitteet ovat tuomio-oikeellisuuden vaatimus, varmuustapa, täyden näytön vaatimus, syyttömyysolettama sekä prosessiekonomia eli nopeus ja halpuus. Oikeudenmukainen rikosprosessi edellyttää suullisuutta ja julkisuutta, viivytyksetöntä oikeudenkäyntiä, muutoksenhakuoikeutta ja perustelmisvelvollisuutta. Kontradiktorinen periaate eli vastapuolen tai asianosaisen kuulemisperiaate sisältää tuomioistuimelle osoitetun vaatimuksen huolehtia siitä, että asianosaiset saavat puolin ja toisin riittävän tilaisuuden ajaa asiaansa: esittää vaatimuksensa, todisteensa ja mahdolliset oikeudelliset perustelut sekä lausua vastapuolen vastaavista esityksistä, kuin myös tuomioistuimen itsensä hankkimasta selvityksestä.

Kontradiktorinen menettelyprinsiippi läpäisee koko oikeudenkäynnin ja periaatteen voidaan katsoa muodostavan ”fair trial” -käsitteen ytimen. Periaatteen sisältöön kuuluu keskeisesti näkemys asianosaisten prosessuaalisesta tasa-arvosta. Kontradiktorisen periaatteen noudattamisella on tarkoitus saada aikaan mahdollisimman aito keskustelutilanne eli diskurssi yhtäältä asianosaisten ja toisaalta asianosaisten ja tuomioistuimen välille. Kuuleminen luo edellytykset asian perusteelliselle selvittämiselle ja sitä kautta edesauttaa menettelyn varmuuden toteutumista ja oikean lopputuloksen saavuttamista.

Tuomarin esteellisyydestä

Suomessa riippumattomat tuomioistuimet käyttävät perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaan tuomiovaltaa. Tuomioistuinten riipumattomuus luo edelltykset perustuslain 21 §:n oikeudenmukaisen oikeudenkäynnille. Tuomistuimen puolueettomuus kuuluu oikeudenkäynnin perusedellytyksiin.
Lakivaliokunnan mietintö 6/2001 vp ja HE 78/2000 käsittelee tuomarin esteellisyyttä.
Esteellisyysperusteista säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä. Laki on vuodelta 1734. Tuomarin esteellisyyttä voidaan tulkita myös oikeudenkäymiskaaren ohella Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen sekä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen perusteella. Myös Korkein oikeus on antanut useita ennakkoratkaisuja tuomarin esteellisyydestä.
Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan tuomari on esteellinen muun muassa seuraavissa tilanteissa:
- jos tuomari on asianosaisen vastapuoli tai julkinen vihamies,
- jos tuomarilla tai hänen lähisukulaisellaan on asiassa osa,
- jos tuomarilla tai hänen lähisukulaisillaan on asiasta erinomaista hyötyä tai vahinkoa odotettavana,
- jos tuomari toisessa oikeudessa on ollu samassa asiassa tuomarina tai
- jos tuomari jonkin oikeuden käskyläisenä on pättänyt jotakin siihen asiaan kuuluvaa.

Syyttäjän puolueettomuusvaatimus

Oikeusjärjestyksessämme omaksuttujen periaatteiden mukaan virkamies ei saa käsitellä asiaa, johon nähden hän on esteellinen.
Syyttäjiin kohdistuvia esteelisyysasioita ei Suomessa ole käsitelty pääasiassa siitä syystä, että syyttäjäpiireissä on ollut vain yksi syyttäjä. Syyttäjän esteettömyys on kuitenkin ehdoton prosessin edellytys.

Eduskunnan lakivaliokunnan mietinnön (LAVM 20/1996 vp ) mukaan "esteellisyysperustetta ei yksilöidä siinä määrin, että hän on esteellinen käsittelemään asiaa. Siksi tarvitaan yleissäännös tilanteisiin, joissa puolueettomuuden voidaan objektiivisesti arvioida katsoa vaarantuvan. Arvioinnissa on harkittava, minkälainen suhde syyttäjällä on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin".

Yleislausekkeen tarkoituksena on korostaa julkista valtaa edustavan syyttäjän puolueettomuusvaatimusta. Arvioitaessa sitä, onko syyttäjä menettänyt puolueettomuutensa ei lähtökohdaksi oteta syyttäjän tosiasiallista puolueellisuutta, vaan yleinen käsitys siitä, onko olemassa seikkoja, joiden perusteella syyttäjän puolueettomuuden voidaan objektiivisesti katsoa vaarantuneen. (Frände,Dan: Finsk straffprocesrätt I s.128-129).

Syyttäjän esteellisyydestä säädetään yleisistä syyttäjistä annetun lain 12 §:ssä. Säännöksen 1 momentin 6) kohdan niin sanotun yleisen esteellisyysperusteen mukaan syyttäjä on esteellinen, jos "muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.

Syyttäjälain 12 §:
1) asianosaisjääviys,
2) intressijääviys,
3) asiamiesjääviys,
4) palvelusuhdenjääviys,
5)edustusjääviys,
6) yleinen esteellisyysperuste, muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuuttaan asiassa.

Syyttäjän asema rikosprosessissa

Syyttäjän tehtävänä oikeudessa on syytteen nostaminen, ajaminen ja lopulta toteen näyttäminen. Syyttäjän tehtävänä oikeudenkäynnissä on oikeudenmukainen lopputulos. Syyttäjällä on osavastuu tuomion lainmukaisuudesta.
Syyttäjä joutuu syyteharkinnassaan ja syytettä oikeudenkäynnissä ajaessaan arviomaan, minkä merkityksen hän antaa ristiriitaisille todisteille ja mitä hän pitää asiassa totena. Syyttäjän suorittaman todistajakertomuksen luotettavuusarvioinnin äärimmäinen mahdollisuus on, että syyttäjä katsoo todistajan syyllistyneen perättömään lausuman antamiseen ja siitä rikosilmoituksen. Syyttäjän tulee muistaa myös hyvä syyttäjätapa.
Oikeudenkäytölle on perinteisesti asetettu vaatimukseksi, että sen on oltava paitsi varmaa, myös nopeaa ja halpaa.

Esitutkinnassa huomioitavaa

Esitutkinnalla selvitetään rikoksella aiheutettu vahinko ja saavutettu rikoshyöty. Esitutkinnan yleiset periaatteet, tavoitteet ja oikeusturva on säädetty esitutkintalain 5-12 §:ssä. Esitutkinnassa tärkeää on objektivisuusperiaate. Yhdenvertainen kohtelu eli seikat epäillyn puolesta ja vastaan on otettava huomioon.
Toinen tärkeä asia on tutkijan ennakkoluulottomuus. Esitutkintalain keskeinen asia on syyttömyysolettama. Esitutkinta on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä. On vältettävä leimaavien lausuntojen antamista.
Hienotunteisuusperiaatteeseen (ETL 8.2 §) kuuluu se, että toimitaan niin, ettei ketään aiheettomasti aseteta epäluulon alaiseksi. Esitutkinnassa on noudatettava vähimmän haitan periaatetta eli kenenkään oikeuksiin ei saa puuttua välttämätöntö enempää.

Esitutkintalain 16 §:ssä määritellään tutkinnanjohtajan esteellisyys: Tutkinnanjohtaja tai tutkija on esteellinen:
1) jos hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen;
2) jos asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen;
3) jos hän tai hänen lähisukulaisensa avustaa tai edustaa asianosaista tai sitä, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
4) jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
5) jos hän kuuluu sellaisen yhteisön, säätiön tai julkisoikeudellisen laitoksen hallitukseen, hallintoneuvostoon tai niihin rinnastettavaan toimielimeen, joka on asianosainen taikka jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; tai
6) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti

Suomen perustuslain 21 § määrittelee asian näin:
Oikeusturva. Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
Jos ja kun esitutkinta on tehty päin männikköä esteellisen tutkinnanjohtajan alaisuudessa ja syyttäjä on kaikin puolin esteellinen, niin oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei voi toteutua. Kun rikos on riittävän suuri, niin sitä ei voida laillisin keinoin ratkaista.

Johtopäätökset tutkinnanjohtaja Raimo Ollilan ja syyttäjä Sulo Heiskarin toiminnasta

Ylivieskan poliisi Raimo Ollila on ollut tutkinnanjohtajana aina kun olen tehnyt tai minusta on tehty rikostutkintapyyntö. Raimo Ollila on jättänyt kaikki tekemäni rikostutkintapyynnöt tutkimatta ja selvittämättä, vaikka rikokset ovat olleet kiistattomia ja todistusaineisto relevantti. On täysin selvää, että luottamus hänen puolueettomuutensa on varmasti vaarantunut. Hän on kiistatta ollut esteellinen minua koskevissa asioissa olleessaan tutkinnanjohtajana.

Syyttäjä Sulo Heiskarin osalla tilanne on vähintääkin yhtä selvä ja kiistaton. Syyttäjistä annetussa laissa nimittäin todetaan, että jos on perusteltu syy epäillä syyttäjän puolueettomuutta, niin syyttäjä on silloin esteellinen. Syyttäjä Sulo Heiskari on ollut syyttäjänä kaikissa Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja PR-Teollisuus Oy:n sopimuksia koskevissa oikeudenkäynneissä esteellisenä syyttäjänä syyttäjistä annetun lain perusteella.
Jo vuonna 2000 KRP:n tutkija Pauli Mattila olisi halunnut aloittaa rikostutkinnat PR-talojen asiassa. Hänellä oli kaksi pääepäiltyä. Kauko Aaltomaa esti rikostukinnat.

PR-talojen konkurssivyyhteen ja niiden tutkimiseen liittyy monia ihmeellisyyksiä. ITC Finland Oy:n konkurssipesälle tehtyä korkeinta tarjousta maa-alueista rakennuksineen sekä koneista ja laitteista ei hyväksytty. Korkein tarjous oli Karfer Oy:n 5.000 000 markan tarjous.

Konkurssipesänhoitaja Antti Kejo jätti tarkoituksellisesti konkurssipesästä pois Erkki Ahon saatavan suuruudeltaan 178.120 markkaa.

Erkki Aho jätti ITC Finland Oy:n pesänluettelon vannontatilaisuudessa oikeudenistunnon puheenjohtajalle ja syyttäjä Sulo Heiskarille 130 sivuisen selvityksen PR-talojen konkurssivyyhdestä ja edellytti heidän ryhtyvän toimenpiteisiin asiassa. Selvitys on päivätty 20.3.1998. Aho halusi toodistaa sen, että syyttäjä Sulo Heiskari on laiminlyönyt tehtävänsä ja jättänyt tietoisesti selvittämättä rikokset ja samalla todistaa sen, että Ylivieskan käräjäoikeus on korviaan myöten rikoksissa mukana.

Erkki Aho teki kantelun asianajajaliittoon pesänhoitaja Antti Kejon toiminnasta. Suomen Asianajajaliiton hallituksen puolesta puheenjohtaja Pekka Sirviö ja sihteeri Markku Ylönen tekivät päätöksen asiassa todeten, ettei hallitus havainnut olevan aihetta epäillä, että asianajaja Antti Kejo olisi menetellyt asianajajista annetun lain 7 §:ssa mainitulla tavalla moitittavasti

Erikoinen isänpäivä – tapon yritys (Ahon kertomus)

Perjantaina 11.11.2005 kello 17 aikoihin poistuin Kalajoen kaupunginvaltuuston juhlakokouksesta Pohjankylän koululta. Piha-alueelta lähti perääni siviiliauto, mikä seurasi minua kotiin saakka. Kun olin poistumasta autosta kaksi poliisimiestä ilmoitti pidätysmääräyksestä, mutta heillä ei ollut oikeudenpäätöstä esittää asialle. Minut vietiin Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan. Ehdin kuitenkin ottaa mukaani pyyhkeiden ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvien asioiden lisäksi joitakin asiapapereita, verenpainelääkkeeni ja verenpainemittarini, mikä pelasti henkeni.

Jos en olisi pystynyt näyttämään todeksi verenpainettani ja hengenvaarallista tilannettani, niin olisin varmasti nyt vainaja. Asiasta olisi todennäköisesti uutisoitu, että kalajokinen mies kuoli Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan, kuolinsyy on tuntematon.

Verenpaineeni nousi törkeän, epäoikeudenmukaisen sekä järjettömän pidätyksen johdosta perjantaina 11.11.2005 niin, että klo 18.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, klo 20.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, kello 22.20 lukemat olivat 208/135 pulssi 82, klo 24.00 lukemat olivat 258/142. Minut kiidätettiin ambulanssilla poliisisaattueessa puolenyön aikaan Oulaisten terveyskeskukseen. Minua oli siellä lisäksi kahden poliisin saattue vastassa. Sain Oulaisten terveyskeskuksessa ampullin, en muista lääkettä. Verenpaine saatiin laskemaan muistaakseni 170/105. Poliisisaattueessa minut vietiin takaisin putkaan.

Lauantaina 12.11.2005 verenpaineeni alkoi jälleen nousta lääkityksestä huolimatta. Kello 5.50 verenpaineeni oli 191/111 pulssi 70, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 7.20 199/129 pulssi 78, klo 9.40 203/138 pulssi 78. Silloin minut kiidätettiin Ylivieskan terveyskeskukseen. Verenpaineeni oli edelleen korkea, klo 11.20 191/128 pulssi 84, klo 12.20 186/113 pulssi 85, ja kello 13.10 210/122 pulssi 82. Minut vietiin poliisisaattueessa uudelleen Ylivieskan terveyskeskukseen n. klo 14.00. Sain verenpainelääkettä, minkä avulla verenpaineeni saatiin laskemaan. Katson, että kysymyksessä oli selkeä tapon yritys, koska minut oli jätetty yksin ilman valvontaa pyhäpäiväksi sairaana Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan.

Puheluita en saanut vastaanottaa sunnuntaina, jolloin oli isänpäivä, mikä on omalle perheelleni varsin tärkeä juhlapäivä. Tyttäreni ja vaimoni olivat yrittäneet soittaa useita tunteja Ylivieskan poliisilaitokselle, mutta kukaan ei ollut vastannut puhelimeen. Myös lukuisat muut henkilöt olivat yrittäneet tavoittaa minua, mutta minulle ei välitetty puheluita. En saanut myöskään soittaa puhelimella.

Maanantaina n. klo 9.00 minut vietiin poliisien saattamana Ylivieskan käräjäoikeuteen. Minulla ei ollut mahdollisuutta saada ruokaa aamulla eikä koko päivänä. Jouduin olemaan oikeudenistunnossa 9.00 – 16.40 ilman ruokaa. Juomana oli vain kaksi jaffapulloa. Verenpaineeni lienee ollut n. 220-240/ 130-140 oikeudenkäynnin aikana. Tilanne oli kahden lääkärinlausunnon perusteella hengenvaarallinen.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 33 §:n mukaan minua olisi saanut pitää säilössä kolme päivää. Olen ollut säilössä neljä päivää eli perjantaista 11.11.2005 maanantaihin 14.11.2005. Miksi näin on menetelty? Kuka teki virkavastuulliset päätökset siitä, että minut pidätetään ja pidetään poliisin säilössä vaikka terveydentilani sairaudestani johtuen oli hengenvaarallinen? Miksi oikeudenistunto pidettiin vaikka minä ilmiselvästi en ollut juridisesti läsnä oikeudenistunnossa? Oikeudenkäynti ei mielestäni täyttänyt alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynninperiaatteita. Minä jouduin oikeuteen ilman asiakirjoja, ilman asianajajaa ja lääkäreiden mukaan vakavasti sairaana, koska terveydentilani oli hengenvaarallinen.

Ylivieskan käräjäoikeuden tuomarina oli täysin kokematon henkilö, joka oli täysin syyttäjän Sulo Heiskarin pyöriteltävissä.

Mikä oli pidätyksen todellinen syy?

Olen selvittänyt perusteellisesti PR-talojen konkurssien syyt ja syylliset, jotka ovat vielä vapaalla jalalla ja voivat käyttää virka-asemaansa törkeästi väärin. PR-talojen konkurssit ovat Suomen taloudellisen laman yksi keskeisimmistä rikoksista, joiden avulla voidaan paljastaa laaja rikollisjoukko.

Pankkikriisin seurauksena kaadettaviin yrityksiin ujutettiin ns. saattohoitajia, joiden tehtävänä oli ajaa yritykset konkurssiin. Velkasaneerauksen aikana Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäälliköksi valittiin velkasaneerausmiesten vaatimuksesta ja Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella taloustieteiden maisteri Jouni Remes, joka oli toiminut aikaisemmin muissa talotehtaissa, jotka olivat menneet konkurssiin sekä Sodankylän Osuuspankin johtajana. Kun Alavieskan Puurakenne Oy saatiin konkurssiin niin Jouni Remes ryhtyi tekemään laskelmia kahdelle ostajataholle samanaikaisesti siitä mitä konkurssipesälle kannattaa tarjota kiinteistöstä, maa-aluista, koneista, laitteista ja keskeneräisestä tilauskannasta. Remes laski keskeneräisen tilauskannan määräksi 26 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli 15 miljoonaa markkaa. Tuotoksi laskettiin 6,5 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli vain 5000 markkaa.

Olin itse silloin Raahen Porvari- ja kauppakoulussa opettajana ja olin toiminut myös Pohjois-Suomen Toimitusjohtajakoulun johtajana. Katsoin, että liikeidea on kunnossa ja uskoimme rahoituksen järjestämisen alan ammattilaisen Jouni Remeksen tehtäväksi. Halusin kuitenkin itse varmistaa Alavieskan kunnan investointiavustuksen, mikä oli 950 000 markkaa ja pyysin perustettavan yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi kansanedustaja Kalevi Mattilaa. Tämä kieltäytyi kunniasta tekosyynä sairaus. Pyysin Mattilan kieltäytymisen jälkeen puheenjohtajaksi kansanedustaja Markku Koskea. Hän lupautui tehtävään ja katsoin, että näin oli varmistettu suhteet Kera Oy:n lainoihin ja avustuksiin.

Jouni Remes oli Kera Oy:n järjestämä saattohoitaja yritykselle. Saattohoitajaepäilyksen kuulin ensimmäisen kerran kansanedustaja Kalevi Mattilalta, kun jouduimme Jouni Remeksen erottamisen jälkeen ottamaan yhtiön toimitusjohtajaksi Stig Weckströmin Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n kiristyksen jälkeen.

Rekisterimerkintärikokset

Saattohoitaja Jouni Remes ja kansanedustaja Markku Koski väärensivät perustettavan yhtiön hallituksen ja yhtiökokouksen pöytäkirjat. Väärennetyn pöytäkirjan mukaan Euronio Oy:n yhtiökokous on pidetty Helsingissä 8.5.1995 yhtiön toimitiloissa ja osallistujiksi on merkitty Jouni Remes, Markku Koski, Heino Virta, Kari Konu ja Erkki Aho. Totuus on se, että Euronio Oy oli paperiyhtiö eikä sillä ollut toimitiloja Helsingissä eikä Kari Konu, Heino Virta ja Erkki Aho ole olleet Helsingissä 8.5.1995. Myös yhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja on väärennetty Jouni Remeksen ja Markku Kosken toimesta. Kukaan yhtiön osakkaista ei ole ollut Helsingissä tammikuun 4 päivänä 1994. Näillä väärennetyillä asiakirjoilla Jouni Remes haki yrityksen rekisteröinnin ja salasi totuuden osakkeenomistajilta.

Törkeät petokset kaupanteossa

Saattohoitaja Jouni Remes teki Kera Oy:n vaatimuksesta ja perustettavan yhtiön osakkaiden tietämättä 8.5.1995 sopimuksen, että yhtiön rahoitusjärjestelyt eivät edellytä Kera Oy:n mukaan tuloa. Tämän vaatimuksen Kera Oy esitti sen takia, että se oli päättänyt poistaa PR-talotehtaan markkinoilta. Tätä ei kuitenkaan kerrottu perustettavan yhtiön osakkaille.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät 11.5.1995 kolmella eri kauppakirjalla kiinteistöt, maa-alueet, koneet ja laitteet, tuoteoikeudet ja keskeneräisen tilauskannan Euronio Oy:lle (myöh. PR-Teollisuus Oy). Väliaikaisilla pesänhoitajilla ei konkurssisäännön mukaan ole oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Väliaikaiset pesän eivät esittäneet kaupanteon yhteydessä myöskään valtakirjaa että heillä on oikeus myydä toisen omaisuutta.

Kaupanteossa salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja tilauskanta ilmoitettiin 26 miljoonaksi markaksi. Todellisuudessa keskeneräinen tilauskanta oli 15 miljoonaa markkaa ja tuotto 5000 markkaa ilmoitetun 6,5 miljoonaan sijaan.

Kauppasopimukset on allekirjoitettu Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Kauppakirjojen allekirjoittajana ovat olleet Euronio Oy:n puolesta Heino Virta ja Jouni Remes.

Asian voi todistaa Maskosen toimistossa työskennellyt Minna Hanhisuvanto. Kaupanvahvistajaksi on tietoisesti valittu tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kuitenkaan ole ollut paikalla, kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo ei ole ollut paikalla kun kauppasopimuksen on allekirjoitettu ja kaupat on vahvistettu.

Kauppasopimuksiin liittyi 1 530 000 markan takaus, jossa takaajina olivat Markku Koski, Heino Virta, Jouni Remes, Kari Konu ja Erkki Aho.

Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaiset pesänhoitajat Hannu Maskonen ja Antti Latola esittivät Ylivieskan käräjäoikeudelle 26.6.1995 väärän pesänluettelon, mikä vannottiin oikeaksi. Menettely oli todella törkeää toimintaa.

Alavieskan kunnan petollinen toiminta

Alavieskan kunnanhallitus piti kokouksen 10.5.1995 ja päätti asioista niin kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. Asia käsiteltiin kokouksessa asiana 74 §. Keskustan ryhmäkokouksen jälkeen kunnanhallitus piti yllättäen uuden kiireellisesti kokoon kutsutun kokouksen 15.5.1995 klo 21. Siinä asia käsiteltiin uudelleen kohdassa 77§. Sihteerinä ja esittelijänä toimi kunnanjohtaja Aarne Karvonen.

Kunnanvaltuusto käsitteli asian 16.5.1995. Kunnanvaltuusto käsitteli asian § 74 pohjalta, mutta valtuusto käsitteli asian pykälän 77 mukaisesti. Valtuuston päätös oli kokonaan toinen kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. On syytä epäillä, että Alavieskan kunnanvaltuuston päätökseen vaikutti saattohoitaja Jouni Remeksen toiminta, jonka tehtävänä oli perustetavan yhtiön toiminnan tuhoaminen ja PR-talotehtaan markkinoilta poistaminen.

Kosken kelkan kääntö

Yhtiön hallituksen kokousten yhteydessä kansanedustaja Markku Koski kertoi, että häntä on voimakkaasti moitittu siitä Kera Oy:n taholta, että hän lähti mukaan PR-Teollisuus Oy:öön. Koski kertoi, että Kera Oy:ssä on tehty päätös poistaa ylikapasiteettia markkinoilta ja PR-Talot on poistettavien listalla. Erään ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Arponen oli sanonut ”Kuule Markku, kyllä minä sinut pelastan”.

Heinäkuussa 1995 Kosken käytöksessä oli havaittavissa selvää muutosta. Kera Oy ja Arsenal Oy olivat selkeästi vaikuttaneet Kosken toimintaan. PR-Talotehdas oli poistettava markkinoilta.

Saattohoitaja Jouni Remes teki kovasti töitä tämän asian toteuttamiseen. Hän esti PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n 500 000 markan lainansaannin. Pankinjohtaja Anja Kauppi olikin pyytänyt Uhtua Woodin edustajia kutsumaan PR-Teollisuus Oy:n hallituksen hätäkokoukseen ja erottamaan Jouni Remeksen yhtiön vastaisen toiminnan johdosta.

Asianajajien ja käräjäoikeuden sikailua

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä esitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon 24.5.1995 ja Alavieskan Puurakenne Oy:n vastuulliset henkilöt tekivät väärän valan.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi PR-Teollisuus Oy:n ja takaajat Ylivieskan käräjäoikeuteen 13.11.1995 lähetetyllä haastehakemuksella. Haastehakemusta ei toimitettu takaajille, vaan takaajille täysin tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle, että hän edustajaa kaikkia takaajia ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja vaikka nämä eivät ole saaneet haastetta tiedoksi lainkaan. Ylivieskan käräjäoikeus hyväksyi menettelyn, teki asiassa ratkaisun ja jätti ilmoittamatta asiasta takaajille joten nämä eivät voineet käyttää lakisääteisiä oikeussuojakeinojaan.

Kera Oy:n kiristys

Heikko rahoituksen hoito oli herättänyt pääosakkaan eli Uhtua Wood Oy:n huomiota jo kesän aikana. Jos asian ilmaisee ilmeikkäämmin niin Remeksellä ja Uhtua Wood Oy:llä oli mennyt sukset pahemman kerran ristiin. Usko Jouni Remeksen kykyihin ja tahtoon hoitaa asioita rehellisesti oli mennyt. Jouni Remes nautti enää Markku Kosken luottamusta, ei muiden hallituksen jäsenten. Markku Kosken käytös oli muuttunut kesän aikana ratkaisevasti. Hän kertoi jutelleensa paljon Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n Seppo Sipolan kanssa. Tuntui kuin hänet olisi aivopesty.

Erotimme Jouni Remeksen. Markku Koskella oli heti Remekselle seuraaja valmiina. Hän oli kera Oy:n ja Arsenal Oy:n suosittelema ja vaatima henkilö, konsultti Stig Weckström. Hän oli omasta mielestään vertaansa vailla oleva henkilö. Kaikki mitä hän oli tehnyt oli suurta menestystä. Vain kerran elämässään hän oli epäonnistunut. Weskströmin palkkavaatimus oli 5000 markkaa päivä + arvonlisävero ja juoksevat kulut. Käytännössä tämä merkitsi 6800-8000 markan päivittäistä kuluerää. Kera Oy:n vaatimus oli se, että Weckström oli valittava toimitusjohtajaksi tai muuten yritys ajetaan konkurssiin.

Teimme Weckströmin palkkaamisesta oman sopimuksemme, jonka laitoimme Markku Koskelle eduskuntaan. Määrittelimme Weckströmille 500 000 markan uhkasakon, jos tämä luovuttaa tietoja ulkopuolisille tahoille. Sopimukseen sisältyi myös kohta, että Weckström ei ollut yksin nimenkirjoitusoikeutta.

Konkurssi tavoitteena

Pian vahvistui käsityksemme siitä, että Weckströmillä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jo ensimmäisen työpäivänsä iltana, mikä oli yrityksen pikkujoulu, hän kertoi tanssilattialla yrityksen vientisihteeri Ela Lillemaalle, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Olisikohan pikkujoulubooli saanut vanhan herran avoimeksi? Lillemaa tulikin hädissään tiedustelemaan vientipäällikkö Tapani Käännältä, että ei hallittu alasajo merkitse konkurssia.

Pian Weckström ryhtyikin operoimaan Kera Oy:n ruumiinpesuryhmän kanssa PR-Teollisuus Oy:n alasajoa. Pöytäkirjojen mukaan neuvotteluita oli käyty 6.2.1996 Oulussa ja 17.2.2006 Ylivieskan Arsenal Oy:n tiloissa.

Wecktröm soitti minulle 17.2.1996 kesken kokouksen ja pyysi minua kutsumaan yhtiön hallituksen koolle illaksi ja jättämään konkurssianomuksen. Kerroin ettei sellainen ollut mahdollista, koska Heino Virta oli Karjalassa, Markku Koski Helsingissä ja Kari Konu työmatkalla. Yritys pyöri silloin kolmessa tuurissa, koska tilauksia oli enemmän kuin ehti toimittamaan. Yritys meni niin lujaa että se oli saatava vastapuolen mielestä äkkiä konkurssiin.

Kera Oy teki kaikkensa asiassa. Se levitti PR-Teollisuus Oy:stä ja Uhtua Wood Oy:stä tietoa rahanpesijöinä ja tietoa levitettiin laajasti aina Saksaa ja Japania myöten. Myös lehdet kirjoittivat vihjailevasti PR-Teollisuus Oy:n rahan pesusta. Asiasta tehtiin myös rikosilmoitus Kera Oy:n toimesta, mutta se salattiin KRP:n toimesta, koska se oli aiheeton.

Kauppasopimukset purettiin

Annoimme konsultti Stig Weckströmille lopputilin ja myös yhtiön hallituksen puheenjohtaja Markku Koski pyysi eroa tehtävästään johon me mielihyvin suostuimme. Näiden erojen jälkeen nämä kaksi henkilöä käynnistivät meitä vastaan mm. rahanpesukampanjan.

Kun yritystä ei saatu konkurssiin niin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä, jonka suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy, purkivat kauppasopimukset kiinteistöjen osalta 19.3.1996 ja muiden sopimusten osalta 18.4.1996. Myyjällä oli yksipuolinen oikeus purkaa sopimukset.

Konkurssiin väärillä tiedoilla

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin, sillä kun kaupat oli purettu niin konkurssipesällä ei ollut selvää ja riidatonta saatavaa, koska loppuselvitystä ei oltu tehty. Lisäksi konkurssihakemus oli tehty muutoinkin väärillä tiedoilla, sillä konkurssihakemuksessa ei oltu huomioitu lainkaan sitä, että kaupat oli purettu ja takauksen kohteena olleista 1 530 000 markan tuoteoikeuksien kaupoista oli maksettu jo yli miljoona markkaa.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi PR-Teollisuus Oy:n puolesta ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman konkurssiasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle ja käräjäoikeus hyväksyi lausuman. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman, että kanne on oikea. Petäjä tunnustaa Oulun KRP:lle antamassaan lausunnossa 10.7.2000 ettei hänellä ollut toimeksiantoa asiassa. Ylivieskan käräjäoikeus ei tarkistanut oliko Petäjällä valtakirjoja asian hoitamiseen.

Ylivieskan käräjäoikeus teki näillä asiakirjoilla konkurssipäätöksen, josta valittaminen annettiin Erkki Ahon ja Heino Virran toimesta asianajaja Asko Keräselle, joka jätti valituksen tekemättä.

ROVANIEMEN HOVIOIKEUDELLE

Asia

Todistajan lausunto Erkki Johannes Ahon valitukseen Ylivieskan käräjäoikeuden tuomiosta 28.11.2005 nro 529 (Rovaniemen hovioikeuden dnro R 06/0)70.

Lausunnon antaja

Heino Virta, eläkeläinen.

Lausunto ja perustelut

Erkki Ahon pyynnöstä annan totuudenmukaisen lausunnon Rovaniemen hovioikeudessa meneillään olevassa valituksessa Erkki Ahon valittaessa Ylivieskan käräjäoikeuden tuomiosta.

Minä en lähde ottamaan kantaa varsinaiseen Ylivieskan käräjäoikeuden tuomioon ja lautamieskokoonpanoon.

Haluan tuoda esille syyttäjänä toimineen syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyyteen toimia syyttäjänä kyseisessä Ylivieskan käräjäoikeuden Erkki Ahoa koskevassa asiassa.

Minun on syytä selvittää Rovaniemen hovioikeudelle syyttäjä Sulo Heiskarin keskeistä roolia, miksi Heiskari on pystynyt dominoimaan eri oikeusasteissa esitetyllä laittomilla asiakirjoilla ja miten ilman valtuuksia toimineiden asianajajien toimesta on saatu aikaan vääriä tuomioita.

Suomessa on mahdoton saada puretuksi käräjäoikeuden päätöksiä, jotka ovat syntyneet muodollisesti oikein, vaikka oikeudessa esitetty asiakirja-aineisto kätkisi sisällensä törkeän prosessipetoksen ja täysin väärennetyn yrityksen kirjanpidon.

Sellaiset talousrikosasiat, joihin kytkeytyy viranomaistahojen laittomuuksia on mahdoton saada oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Konkurssipesät ovat juuri sellaisia, joissa valtionhallinto on useiden tahojen velkojina, niin se antaa pesänhoitajille oikeuden toimia rikollisella tavalla.

Olennaisen tärkeää on, että saadaan esimerkiksi törkeän petoksen kohteeksi joutunut osapuoli heti alkuvaiheessa kantelukierteeseen, jolloin hänellä ei ole tarpeeksi pitäviä näyttöjä rikostapahtumista, sillä onhan yrityksen koko kirjanpito konkurssipesän hallussa. Jos konkurssipesä ja pesänhoitajat ovat törkeän petoksen takana, niin heidän edunmukaista on saada rikoksen uhrit oikeuslaitoksen- ja valvontaviranomaisten kierrätyskeskukseen. Sieltä ei tule kuin yhdenlaisia päätöksiä, ne ovat aina kantelijalle kielteisiä, olivat näytöt vaikka kuinka pitäviä.

Sitä parhaiten kuvaa Oikeuskansleriviraston esittelijä Jukka Okon tämän asianyhteydessä antama puhelinlausunto: ”Se on ihan sama mitä te tänne lähetätte, niillä ei ole mitään merkitystä.”

Otan esimerkiksi APR:n konkurssipesän pesänhoitajan Antti Latolan lausunnon, jonka hän on antanut Korkeimmalle oikeudelle 21.11.2001, jolla Latola todistaa rikollisen menettelyn: ”Joten vaikka Ylivieskan käräjäoikeuden tuomioon 28.6.1996 liittyisi Virran väittämä rikollinen menettely, ei sillä sillä voisi olla oikeudenkäyntikaaren 31 luvun 7§:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vaikutusta jutun lopputulokseen.” (Latolalla ja yhteistyössä toimivalla rikoskoplalla oli heti alussa tiedossa rikollisilleen täydellinen syyttämättömyyssuoja.)

Heiskarin sidos törkeään petokseen

Syyttäjä Sulo Heiskarin osuus törkeän petoksen avustamiseen tapahtui, hänen toimiessa Kalajoen nimismiehenä, jolloin Heiskari toimi julkisena kaupanvahvistajana.

Heiskari on vahvistanut kiinteistökaupat 11.05.1995. Myyjäosapuolta ovat edustaneet väliaikaiset pesänhoitajat Hannu Maskonen ja Antti Latola, joilla ei ollut konkurssilainsäädännön mukaan oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Kaksi muuta kauppakirjoilla sovittua kauppaa eivät täytä laillisuusperiaatetta, sillä Alavieskan Puurakenne Oy:n oikeuskäsittely tapahtui 24.05.1995, jolloin vannottiin APR:n varat ja velat. Oikeudenkäynnistä voi osoittaa sen, että oikeudessa vannottiin vääriä valoja.

Kiinteistökaupat ennen velkojien vannomista

Alavieskan puurakenne Oy:n velkojain kokous pidettiin 09.06.1995. Heiskari on vahvistanut kiinteistökaupan, joihin on sisältynyt 47 miljoonan markan rasitteeet, joita ei ole esitetty kaupanteon yhteydessä. Tuleville osakkaille oli kerrottu uuden yrityksen lähtevän puhtaalta pöydältä. Ainoastaan törkeään petokseen osallistuneet tiesivät tilanteen, koska Heiskari ei katso itse joutuneensa myyjän puolelta tulleensa petetyksi, vaan sanoo kaiken sujuneen lain edellyttämällä tavalla. Silloin on katsottava Heiskarin olleen tietoinen törkeästä petoksesta.

Heiskarin laiton kaupanvahvistus

Heiskarilla ei ollut kaupanvahvistamishetkellä myyjän puolelta virallista asiakirjaa, joka olisi oikeuttanut väliaikaiset pesänhoitajat suorittamaan kyseistä kiinteistökauppaa.

Heiskarilla ei ollut Euronio Oy:n hallituksen kokouksen päätöstä eli ostajan taholta ei ollut virallista päätöstä kiinteistökaupan hyväksymiseksi.

Euronio Oy:n toimitusjohtaja Jouni Remes on myöhemmin tehnyt väärennetyn hallituksen pöytäkirjan 10.05.1995-päiväyksellä, jonka he ovat hallituksen puheenjohtaja Markku Kosken kanssa allekirjoittaneet merkiten kaikki hallituksen jäsenet paikallaolleeksi, vaikka hallituksen jäsenet eivät ole olleet paikalla. Kyseinen pöytäkirjaväärennös tuli julki syyttäjä Sulo Heiskarin aineistosta 1999 valtakunnansyyttäjävirastolta. Heiskarille pöytäkirjan Remes oli toimittanut 26.06.1995. Tämä todistaa Heiskarin menetelleen lainvastaisesti.

Mielenkiintoiseksi väärennysasian tekee se, että rikosylikomissaari Eero Klementti löysi edesmenneen pesänhoitaja Hannu Maskosen asiapapereitten joukosta 10.05.1995-päiväyksellä tehdyn Euronio Oy:n hallituksen kokouksen toisen pöytäkirjaväärennöksen, joka poikkesi selvästi ensimmäisestä pöytäkirjasta ja oli paljon karkeampi tekele.

Kiinteistökaupan vahvistamistilaisuudessa ei ollut läsnä toinen kauppakirjan allekirjoittajista, eikä myöskään julkisen kaupanvahvistajan kutsuma todistaja.

Toinen kauppakirjan allekirjoittajista on Heino Virta ja voin vannoa, etten ole tavannut koskaan kyseistä Heiskaria.

Soitin 11.06.2003 kello 16:45 Arto Ranta-Ylitalolle kysyen häneltä, onko hän ollut julkisen kaupanvahvistajan todistajana Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n välillä tehdyssä kiinteistökaupassa. Ranta-Ylitalo kuuli vasta tuolloin ensikerran kyseisestä asiasta.

Faxasin Ranta-Ylitalolle kauppakirjan sivun, jossa oli hänen allekirjoituksensa kaupanvahvistajan kutsumana todistajana.

Soitin kello 22:10 uudelleen, jolloin hän totesi nimen olevan hänen käsialallaan kirjoitetun, mutta ei ole ollut kyseisessä tilaisuudessa, eikä ole koskaan tavannut julkista kaupanvahvistaja Sulo Heiskaria. Arto Ranta-Ylitalo on antanut kirjallisen lausunnon asiasta.

Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta (Ylivieskan käräjäoikeuden) syyttäjä Sulo Heiskari kertoo julkisen kaupanvahvistajan Sulo Heiskarin (selvennys nettipäiväkirjaa varten: kyseessä on yksi ja sama henkilö) toimineen lain edellyttämällä tavalla vahvistaessaan Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n välisen kiinteistökaupan.

Edellä esittämäni todistelun johdosta syyttäjä Sulo Heiskari on ja on ollut jäävi toimimaan syyttäjänä kaikissa niissä asioissa, jotka ovat sivunneet Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän, Euronio OY:n/PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesän oikeustoimiin liittyviä asioita ja katson, että edellä kerrotuista asioista johtuen syyttäjä Heiskarilla on ollut vihamielinen suhtautuminen Erkki Ahoa kohtaan ja näin ollen on jäävi toimimaan syyttäjänä muissakin oikeudellisissa toimissa Ahoa vastaan ja hänellä on ollut mahdollisuus käyttää virka-asemaansa väärin Erkki Ahoa vastaan.

Haukiputaalla 15.04.2006

Kunnioittaen

(allekirjoitus)

Heino Virta
Moskuantie 1 C 12
90830 Haukipudas
08 – 5409147

Ahon kertomus viranomaisten mielivallasta

Jäin työttömäksi helmikuussa 1998, kun ITC Finland Oy meni konkurssiin. Päätin silti olla aktiivinen työtön ja hakeuduin Oulun Yliopiston täydennyskoulutusosaston yrittäjäkurssille, jossa koulutettiin yrittäjiä Venäjän kauppaan. Minut valittiin tuolle kurssille, mutta en voinut kulkea Kalajoelta Ouluun päivittäin, sillä minulla ei ollut yksinkertaisesti rahaa siihen. Konkurssiin menneen yrityksen toimitusjohtajana en saanut palkkaturvasta mitään. Lisäksi minulta ulosotossa perittiin koko ajan virheellisin perustein tehdyllä Ylivieskan käräjäoikeuden päätöksellä 1, 2 miljoonan markan takaussaatavia. Tämän takia olin joutunut myös luottokelvottomaksi. Työttömyyskorvaus suuruudeltaan 30 markkaa, joka minulle oli myönnetty, maksettiin jälkikäteen, joten rahaa ei ollut ”penniäkään” käytettävissä.
Olin puilla paljailla.

Työvoimatoimikunta käsitteli asiaa

Siis minun oli mahdotonta kulkea rahattomana päivittäin Kalajoelta Ouluun ja takaisin. Kalajoen työvoimatoimiston johtaja Tapio Lahola esitteli tämän asian Kalajoen työvoimatoimikunnalle kuitenkin niin, että minä olen kieltäytynyt koulutuksesta. (Katso ohessa kuvattua työvoimatoimikunnan pöytäkirjaa 3/98 § 27.) Minä en ollut kieltäytynyt koulutuksesta, vaan olin todennut tilanteen mahdottomuuden. Minun olisi pitänyt kulkea päivittäin Kalajoelta Ouluun ja takaisin. Yhteensä matkaa olisi joka päivä kertynyt 270-290 kilometriä. Päivittäisen 30 markan työttömyyskorvauksen olisi pitänyt riittää myös näihin matkakuluihin kuin myös ruokailuihin. Korvaukset olisi maksettu jälkikäteen. Korvaukset eivät olisi riittäneet edes polttoainekuluihin. Täysi mahdottomuus, koska en saanut luottokelvottomana edes velaksi polttoainetta kuukautta varten. Tietääkseni mikään auto ei kulje ilman polttoainetta. Minun olisi pitänyt kulkea nuo matkat pyörällä päivittäin ja hoitaa samalla myös luottamustoimeni valtuutettuna ja muissa luottamustoimissa.

Kalajoen työvoimatoimisto on ainoa työvoimatoimisto, mikä edellyttää työttömän osallistumaan kursseille työssäkäyntialueensa ulkopuolella. Menettely on täysin poikkeuksellinen koko Suomessa.
Tiedot salataan

Työvoimatoimikunta eväsi koko työttömyyskorvaukseni. Epäilin päätöstä tehdyksi väärillä tiedoilla. Kalajoen työvoimatoimiston johtajan Tapio Laholan toiminta paljasti, että asiassa on jotakin hämärää. Pyysin häneltä otetta työvoimatoimikunnan pöytäkirjasta ja tietoja siitä, ketkä kuuluvat työvoimatoimikuntaan. Halusin tarkistaa, miten heille tämä asia oli esitelty ja millä perusteella he olivat päätöksensä tehneet. Kalajoen työvoimatoimistonjohtaja Lahola kieltäytyi antamasta minulle näitä tietoja. Pyysin asiakirjoja työvoimaministeriön kautta lähettämälläni kirjeellä 2.2.2004 työministeri Tarja Filatoville.
Sain seuraavan vastauksen:
Ministeri Filatovilla ei ole valitettavasti hallussaan pyytämiänne asiakirjoja. Ne ovat Kalajoen työvoimatoimistossa, joten pyydän Teitä ystävällisesti selvittämään asian heidän kanssaan. Voinette keskustella asiasta myös alueenne TE-keskuksen työvoimaosaston edustajien kanssa.
Sari Sepponen, ministerin sihteeri

Kirjoitin uuden kirjeen työministerille jolloin sain seuraavan vastauksen:
Erkki Aho
Kalajoen työvoimatoimistolta 2.2.2004 suullisesti saamani tiedon mukaan pyytämänne asiakirjat koskevat ilmeisesti vuotta 1998 ja ne on Teille mitä ilmeisimmin jo aiemmin toimitettu. Mikäli haluatte jäljennöksen ko. asiakirjoista, tulee Teidän pyytää niitä suoraan Kalajoen työvoimatoimistosta. Työvoimatoimisto voi antaa asiakirjoista tiedon siltä osin kuin ne eivät ole Julkisuuslain nojalla salassapidettäviä. Siltä osin kun työvoimatoimisto ei pyytämiänne asiakirjoja luovuta, tulee työvoimatoimiston tehdä kieltäytymisestä kirjallinen päätös muutoksenhakuosoituksineen. Työministeriö ei pysty pyytämiänne asiakirjoja toimittamaan, koska ne eivät ole TM:n hallussa.
Terveisin Heidi Nummela, Ylitarkastaja, VT, Työministeriö

Katkaistu työttömyyskorvaus

Asiakirjoja en saanut. Pyysin virka-apua poliisilta, jotta saisin nuo tarvitsemani asiakirjat. Virka-apua ei annettu. Myöskään laillisuusvalvojat eivät auttaneet asiassa, kun tein asiasta kantelun. Viimein huomasin, että Kelan konttorista saan tuon asiakirjan, koska työvoimatoimiston on pitänyt ilmoittaa Kelalle asiasta. Sieltä löytyivät tarvittavat tiedot 30.7.2004, mutta ei varsinaista pöytäkirjaa. Sitten lopulta vuonna 2004 sain Ylivieskan käräjäoikeuden avustuksella tuon tarvittavan pöytäkirjan, mikä yksiselitteisesti todistaa, että päätös on tehty väärän informaation perusteella. Tuon väärän päätöksen perusteella minulta katkaistiin 26.3.1998 työttömyyskorvaukset ja minut jätettiin heitteille, koska en saanut mistään rahaa toimeentuloani varten.

Kysymys on sekä Euroopan Ihmisoikeussopimuksen ja YK:n Ihmisoikeussopimuksen että myös Suomen perustuslain 19§:n 6§ vastaisesta toiminnasta.

§ 19 Oikeus sosiaaliturvaan. Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.

6 § Yhdenvertaisuus. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Heitteille jätettynä

Olen täysin vakuuttunut Kalajoen työvoimatoimiston johtaja Tapio Laholan käyttäneen virka-asemaansa ihan ilkeyttään väärin. Tämän asian esittelyssä hän on johtanut toimikunnan jäseniä harhaan ja tekemään päätöksen väärillä tiedoilla.
Varattomana, keksityin perustein tehtynä velallisena ilman lainmukaista työttömyyskorvausta minut jätettiin heitteille.

Starttiraha katkaistiin alkuunsa

Olin ehtinyt saada ensimmäisen erän starttirahasta, kun minulle ilmoitettiin, että starttiraha katkaistaan, koska käytän aikaani valitusten tekemiseen. Katson, että starttirahan katkaisu oli kosto minulle, koska selvitin asioita myös työttömyyskorvauksen osalta ja sain totuuden selville. Kaikkiin Suomen työvoimatoimistoihin lähetetyn kyselyn perusteella ilmeni, että vain kaksi työvoimatoimiston johtajaa muisti joltakin starttirahan katkaisemisen. Silloinkin oli kysymys starttirahan saajan sairastumisesta. Keneltäkään Suomessa ei ole starttirahaa katkaistu niin kuin Erkki Aholta. Menettely oli täysin poikkeuksellista ja mielivaltaista.

On huomautettava lukijalle, että kihlakunnansyyttäjä Sulo Heiskari ja Kalajoen työvoimatoimistonjohtaja Tapio Lahola työskentelivät silloin samassa pienessä toimistorakennuksessa Kalajoen kaupungintaloa vastapäätä. Heillä oli jatkuva helppo mahdollisuus keskustella yhdessä ja suunnitella tulevia toimenpiteitä. Jotta taustan ymmärtäisi oikein, niin on huomattava myös, miten olin selvittänyt Ylivieskan kihlakunnan johtavan syyttäjän Sulo Heiskarin oudot kaupanvahvistukset, koko PR-talojen rikosvyyhdin, sekä Rahjan saariston Natura Liferahoitushakemuksessa tehdyn törkeän 12,2 miljoonan markan petoksen, jota poliisi ei halunnut selvittää.

Rikosilmoituksia

Kalajoen työvoimatoimiston johtaja Tapio Lahola käynnisti laajat rikostutkinnat sen johdosta, että olen käyttänyt starttirahaa väärin. Hän teki asiasta rikosilmoituksen, jossa syyttäjä teki 15.8.2001 syyttämättäjättämispäätöksen diaarinumero 01/300. Rikosilmoituksen koodi ja numero on 6870/R/883/00.

Rikostutkinnoissa kuultiin myös niitä toimeksiantajia, joiden kanssa olin aloittanut yhteistyön konsulttitoiminnan merkeissä. Nämä kontaktit loppuivat siltä seisomalta tehtyihin rikostutkintoihin. Näillä rikostutkinnoilla takuuvarmasti voitiin tuhota konsulttitoimintani, joka perustuu luottamukseen ja ammattitaitoon. Julkisuuteen laitettujen tiedotteiden avulla minut leimattiin yleisön silmissä rikolliseksi, missä ei ollut enempää takana kuin pelkän starttirahan käyttöön liittyvä tutkimus. On täysin selvää, että jos minua epäillään konsulttina rikoksista, niin sillä varmasti voidaan vetää matto altani! Kukaan ei halua olla tekemisissä liikeasioissa tällaisen henkilön kanssa. Näin rikostutkinnoilla saatiin valtavaa vahinkoa aikaan, mutta rikoksista ei löytynyt minkäänlaista näyttöä. On huomattava, että silloin saamani starttirahan suuruus oli 9 345.60 markkaa, myönnetty ajalle 1.12.1999 - 31.1.2000. Se, mitä yhteiskunta kulutti tämän turhan tutkimuksen takia, sitä ei kukaan uskalla kertoa, varmasti moninkertaisen summan.

Kun sitten rikostutkinnat eivät tuottaneet tulosta, niin Kalajoen työvoimatoimiston johtajan Tapio Laholan aloitteesta aloitettiin saamani starttirahan takaisinperintä oikeusteitse.

Oulun hallinto-oikeuden toiminta

Kalajoen työvoimatoimisto ja Oulun Työvoimapiiri vaativat Oulun hallinto-oikeuden kautta minulta niitä minulle maksettuja starttirahoja takaisin. Oulun hallinto-oikeus päätti asiasta 4.6.2004 numero 04/0285/1 diaarinumero 0135/02/5000. Hallinto-oikeuden päätöksellä minun pitää maksaa takaisin maksetut starttirahat. Päätöksen ovat tehneet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Karikoski, Marja Mattila ja Pirjo Jalonen.

Asian on esitellyt esittelijä Antti Toppari.
Esittelymuistiossaan Toppari kertoo näin:
Esittelijän mielestä liittyy…..
Olisin kuitenkin sitä mieltä, että …… niin se jätettäneen tutkimatta. Itse asian suhteen voitaneen todeta, että …..
Selvää lienee …. Pitäisikö siteerata perusteluissa, jos …. mutta totuus lienee ollut toinen.
Pitäisikö siteerata tätä lainkohtaa, tuosta esityksestä jää hieman sellainen tunne, että siinä on varsin vähän ”lihaa luiden ympärillä”…... ainakin perustelujen muotoilemisesta keskusteltaneen.

Siis näin vähäisen vakuuttavalta pohjalta Oulun hallinto-oikeus teki tämän päätöksen. Starttiraha on nyt ulosotossa ja siihen on tullut viivästyskorkoja 277,09 euroa ja ulosottomaksua 118,00, yhteensä summa on nyt 1 966,91 euroa. Rahasta on kyse. Ja kunniasta. Ei varsinaisesta auttamisesta, mikä on työvoimatoimistojen päätehtävä.

Kalajoen työvoimatoimiston johtaja Tapio Lahola haastoi minut oikeuteen 21.2.2005 törkeästä kunnianloukkauksesta, koska olin julkisesti tuonut esille kohdalleni tulleen työttömyyskorvausten katkaisemisen ja starttirahan katkaisemisen. Edellinen oli tehty omalaatuisin perustein ja jälkimmäinen täysin poikkeuksellisella tavalla verrattuna koko muuhun Suomeen.

Teimme Kalevi Kannuksen kanssa kartoituksen starttirahojen maksujen katkaisemisesta kaikista Suomen työvoimatoimistoista. Missään muussa Suomen työvoimatoimistossa ei ole samanlaista käytäntöä kuin Kalajoen työvoimatoimistossa. Kalajoen työvoimatoimiston menettely oli täysin poikkeuksellinen.

Tämän kunnianloukkausoikeudenkäynnin todellisena käynnistäjänä pidän syyttäjä Sulo Heiskaria, joka työskenteli samassa toimistossa Kalajoen työvoimatoimistonjohtajan Tapio Laholan kanssa.
Epäilen, että Ylivieskan käräjäoikeutta haluttiin käyttää rikoksentekopaikkana tekemällä asiat törkeästi virka-asemaa hyväksikäyttäen.

Epäilin, että jotain oli tekeillä ja sanoinkin eräänä huhtikuun maanantai-aamuna (11.4.2005) Kokkolaan lähtiessäni vaimolleni, että tänään saattaa tulla haastemies. Vaimo naurahti ja sanoi, että elä luule. Kun tulin illalla kotiin, niin vaimo kertoi, että täällä kävi mies joka kyseli sinua. Oliko se haastemies?

Maanpakoon

Koska olin selvittänyt syyttäjä Sulo Heiskarin toimet PR-talojen konkurssivyyhdissä ja Torsti Kalliokosken herjausasiassa , niin katsoin, että lisää vääryyttä en siedä. Mielestäni kysymys oli syyttäjä Sulo Heiskarin törkeästä minua kohtaan tekemästä ajojahdista ja hänen oman virka-asemansa väärinkäyttämisestä. Siksi katsoin viisaimmaksi lähteä maanpakoon. Vietin useita viikkoja pitkin maita ja mantuja kierrellen, Pohjois-Suomessa ja Ruotsissa. En halunnut niskoilleni lisää oikeuden vääriä päätöksiä.

Nimesin todistajat asiaani

Palasin kotiin ja otin haastehakemuksen vastaan. Olin suunnitellut oman taktiikkani oikeudenkäyntiä varten. Minulla oli oikeus tehdä oikeudenkäyntiväittämä kihlakunnansyyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyydestä. Siksi haastoin käräjäoikeuden istuntoon todistajiksi seuraavat henkilöt:

Heino Virta, joka todistaa syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyyden PR-talojen konkurssivyyhden takia ja ennen kaikkea sen takia, että hän on toiminnallaan aiheuttanut suurta vahinkoa Erkki Aholle kaupanvahvistuksella, jossa salattiin 47 miljoonan markan pantatut kiinnitykset sekä jättänyt kaikki PR-talojen konkurssivyyhteen liittyvät rikokset syyttämättä

Herra A, joka todistaa PR-Teollisuus Oy:n perustamiseen liittyvät epäselvyydet, kaupanvahvistamiseen liittyvät epäselvyydet ja asioiden tutkintoihin liittyvät epäselvyydet, joista vastuussa on Sulo Heiskari.

Tapani Kääntä, joka todistaa Alavieskan Puurakenne Oy:n markkinoilta poistamisen ja kauppakirjojen allekirjoituksen, jossa Sulo Heiskari oli kaupanvahvistajana.

Minna Hanhisuvanto, joka todistaa, ettei Sulo Heiskari ollut paikalla kun kauppasopimukset allekirjoitettiin.

Antti Suni, joka todistaa Sulo Heiskarin käyttäytymisen Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalueella. Tuolloin Sulo Heiskari poistettiin leirintäalueelta ja hänelle annettiin elinikäinen pääsykielto leirintäalueelle. Asiasta tehtiin rikostutkinta, mutta syytteet jätettiin nostamatta, koska asianomainen ei halunnut syytteitä nostettavaksi.

Reijo Niemelä, joka todistaa käräjäoikeuden pitkäaikaisena lautamiehenä Sulo Heiskarin alkoholin käytön ja sen, että Sulo Heiskari ”oli lukuisia kertoja pöhnässä oikeudenistunnossa”.

Risto Niemelä, joka todistaa miten talokaupan purkuasiassa Sulo Heiskari menetteli Ylivieskan käräjäoikeudessa. Asia voidaan todistaa valokuvin. Maalaisjärjellä ajateltuna Ylivieskan käräjäoikeuden päätös oli vuoren varmasti väärä.

Alpo Murtoniemi, joka todistaa, että poliisiauto ajoi käräjäoikeuden lautamiehen vaimon päälle ja jätti tämän hankeen makaamaan. Asia tuli tietoon syyttäjälle, joka minulle kerrotun mukaan oli kysynyt: ”Näkikö kukaan” Poliisi oli vastannut, ettei kukaan nähnyt. Alpo Murtoniemi kuitenkin näki ja pystyy todistamaan mitä tapahtui. Sulo Heiskari jätti syytteet nostamatta.

Herra B, joka todistaa kuinka hänen yrityksensä ajettiin erikoisella tavalla konkurssiin, sen jälkeen kun hän riitaantui ryyppykaverinsa Sulo Heiskarin kanssa ja oli nostanut tämän hotelli-ravintola Rantakallan vessassa rinnuksista pisuaarin päälle. Mäntymäellä oli paljon kerrottavaa Sulo Heiskarin toimista.

Herra C, joka voi todistaa samoja asioita kuin Jouko Mäntymäki Sulo Heiskarin toiminnasta.

Matti Orell, joka voi todistaa Rahjan saariston Natura Liferahoitushakemuksen törkeän petoksen ja Kallan karien itsehallinnon loukkauksen, josta Sulo Heiskari jätti syytteet nostamatta. Lisäksi Matti voi todistaa muitakin asioita Sulo Heiskarin toiminnasta, kun Sulo Heiskari hoiti Matin avioeroasian mm. miten Matti joutui ravintolassa maksamaan lisää jo loppuunsuoritettuihin avioeromaksuihin. Sulo Heiskarilta oli loppunut rahat ryyppäämiseen, hän oli tullut Matin luo ja sanonut, että pitää maksaa lisää hänelle asioiden hoitamisesta vaikka Matti oli hoitanut Sulo Heiskarille jo kaikki maksut.

Markku Sahlstedt, joka todistaa Suomen Natura-asioiden todellisuuden, jossa Rahjan saariston osalta poliisi on jättänyt asiat tutkimatta ja syyttäjä syyttämättä.

Alpo Ylitalo, joka todistaa samoja asioita Naturan osalta.

Ilmoitus käräjäoikeudelle

Kun huomasin, että todistajani oli jätetty kutsumatta oikeudenkäyntiin oikeudenkäyntiväittämän todistamiseksi, niin lähetin käräjäoikeudelle seuraavan kirjeen 10.11.2005 klo 10.
Pyydän siirtämään oikeuskäsittelyä, koska olen esittänyt riittävän ajoissa oikeudenkäyntiväittämän johtavan kihlakunnan syyttäjän Sulo Heiskarin esteellisyydestä. Olen nimennyt asiaan 33 todistajaa, joista osalla on oikeudenkäymiskaaren perusteella oikeus kieltäytyä todistamasta. Ylivieskan käräjäoikeus ei ole kutsunut yhtään nimeämääni todistajaa oikeuteen todistamaan asiassa. Olen etukäteen pyytänyt oikeuden tuomaria varmistamaan, että oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus varmistetaan. Koska istuva tuomari Ulla-Maija Viitavuori ei ole menetellyt esittämälläni tavalla, niin katson hänen syyllistyneen oikeudenkäymiskaaren vastaiseen menettelyyn. Hän ei ollut valvonut, että todistajani olisi kutsuttu oikeudenistuntoon.

Olen perustellut jo etukäteen, miksi johtavan kihlakunnan syyttäjän Sulo Heiskarin esteellisyyden todistaminen niin kirjallisesti kuin todistajien kuulemisellakin on erittäin tärkeää. Heiskari on toiminut syyttäjänä kaikissa oikeudenkäynneissäni ja voin todistaa hänen esteellisyytensä. Heiskarin esteellisyys merkitsee sitä, että minua koskevat Ylivieskan käräjäoikeuden päätökset ovat mitättömiä. Esteellisyyden todistaminen ja toteaminen merkitsee korvausvaatimusteni 118.811.875 euron ja korkojen juridisen perustan todistamista.

Perustelin asiat vielä lakipykälin, joista tässä otan esille vain muutaman kohdan.
Syyttäjistä annetun lain mukaan syyttäjä on esteellinen, jos asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen. Jos syyttäjä on palvelusuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen taikka siihen, jolle asiassa on odotettavissa hyötyä tai haittaa. Jos jokin muu syy kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.

Lisäksi on otettava huomioon, että laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinässä 13.6.2003/460 määrittelee syyteoikeuden asiassa valtakunnansyyttäjälle, joten Sulo Heiskarilla ei ollut asiassa syyteoikeutta.
Lisäksi saman lain mukaan Ylivieskan käräjäoikeus ei ollut asiassa toimivaltainen tuomioistuin.
Lisäksi Ylivieskan syyttäjälaitoksen syyttäjien työjärjestys oli vanhentunut. Syyttäjävuorossa ei välttämättä ollut Sulo Heiskari.

Ylivieskan käräjäoikeus langetti minulle tässä mm. ehdollisen 8 kuukauden vankeusrangaistuksen kunnianloukkauksesta 28.11.2005, tuomio 05/529. Tuomion perustelut ovat omalaatuiset. Minun kerrotaan esittäneen Laholasta valheellisia tietoja. Kaikki tiedot, mitä olen Tapio Laholasta esittänyt, ovat totta. Laiton uhkaus on keksitty juttu. Minä en ole koskaan uhannut Tapio Laholaa. Olen valittanut Rovaniemen hovioikeuteen välittömästi saatuani tiedon Ylivieskan käräjäoikeuden päätöksestä. Minulta veloitettiin päätöksestä iso summa rahaa, vaikka päätös olisi tullut lähettää minulle veloituksetta. Sen sijaan Kalajoen kaupungille päätös lähetettiin muistaakseni vain 7,5 euron hinnalla eli lähes ilmaiseksi.

Olen vaatinut oikeudenmukaista suullista oikeudenkäyntiä todistajineen, koska keskeisin asia on Ylivieskan kihlakunnan johtavan syyttäjän Sulo Heiskarin esteellisyyden todistaminen. Rovaniemen hovioikeus ei antanut suullista käsittelyä eikä myöskään ottanut huomioon kirjallista todistusaineistoa,

Kallan karit ja Natura Life-rahoitus ( törkeä petos)

Suomi kuului aikanaan Ruotsin valtakuntaan ja Ruotsi oli suomalaistenkin hallintokieli. Marraskuun 6. päivä on ruotsalaisuuden päivä. Kustaa II Aadolf kaatui Lutzenissä 6.11.1632. Kallan kareilla on itsehallinto Ruotsinvallan ajalta.

Kallan karit sijaitsevat vajaan 20 kilometrin päässä rannikolla. Siellä on ihmeellinen rauha ja siellä saa olla luonnon helmassa luonnon armoilla. Olen viettänyt Kallan kareilla yhden päivän ja yön. Se oli mieleenpainuva kokemus. Nukuin yön Kallan karien pappilassa.

Itse aloin kiinnostua Kallan karien itsehallinnosta, kun eläkkeellä oleva opettaja Matti Orell otti minuun yhteyttä ja kertoi, että Kallan karien itsehallinto on menetetty Rahjan saariston Natura Life-rahoitusratkaisussa. Matti Orell kuoli pari vuotta sitten. Ennen kurki kuoli kuin suo sulasi. Haminaoikeuden omistajana Matti pyrki saamaan selville Kallan karien itsenäisyyden tilan ja Natura-asian laittomuudet, mutta suomalainen oikeuskulttuuri ei antanut mahdollisuutta totuuden esille saamiseen. Laittomuudet ja mahdolliset rikokset on lakaistu maton alle poliittisten päättäjien siunauksella. Onko asiassa oikeuskansleri Paavo Nikulalla puhtaat jauhot pussissa? On syytä epäillä, että Nikulan omatunto ei ole puhdas tai jos se on puhdas niin silloin se on kokonaan käyttämätön.

Juridista taustaa

Kallan karien elämää säädeltiin tiukasti Ruotsin vallan aikaan. Kuria piti varsinkin kirkko. Kaarle XI:n holhoojahallitus antoi 1669 Hampne-Rättin, satamaoikeusasetuksen Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi. Sen mukaan kalastajien oli käytävä joka sunnuntai kirkossa. Kolminkertaisesta laiminlyönnistä uhkasi karista karkotus. Maakallaan nousi kirkko, koska kalastajat olivat lainkuuliaisia ja jumalaapelkääviä miehiä. Kirkkorakennus oli melkoinen urakka, sillä puuttomalle karille oli kuljetettava kaikki rakennusaineet. Ensimmäinen kirkko valmistui 1680. Vajaan sadan vuoden kuluttua se kävi ahtaaksi. Kirkon 225 juhlia vietettiin viime vuonna 2005. Harmaaseen kahdeksankulmaiseen kirkkoon mahtuu jopa 250 ihmisistä. Penkit ovat hyvin tiheässä, ja niin kapeat, ettei kunnolla istumaan pysty. Alttaritauluna on pelkkä ikkuna.

Cunin:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi Eli Laki tuli voimaan 1771 ja koska sitä ei ole kumottu, se on voimassa vieläkin. Karikokous valvoo yhä järjestystä ja myöntää venekunnille hamina- eli satamapaikkoja. Kallan kareilla on myös 30 neliön pappila, johon on saatu mahtumaan kamari ja keittiö. Kamarin seinällä on valokopio Hamina Ordningista: Annettu Stockholmisa Neuvo Kammarissa sinä 24:pnä Tammi kuuta 1771.

Ulkokallaan on Maakallasta matkaa kolmisen kilometriä. Se on pienempi ja karumpi kuin Maakalla. Ulkokallassa on 13 metrin korkuinen majakka. Se on aika huonossa kunnossa. Rauhaa ja eksotiikkaa löytyy. Jos tuuli on tarpeeksi navakka, siellähän olet ja pysyt. Majakanvartioiden talo on kunnostettu matkailukäyttöön. Saunakin löytyy. Ulkokallan rumistukseksi on pystytetty Telen 55-metrinen masto majakan viereen.

Kallan karit ei ole liittynyt Euroopan Unioniin

Suomen EU-ministeriryhmän kokous on pidetty 14.2.1994 ja siitä on tehty pöytäkirja 4/94 18.2.1994 on julistettu salaiseksi. Pöytäkirjan mukaan kokoukseen osallistuivat pääministeri Esko Aho ja ministerit Salolainen, Haavisto, Norrback ja Kankaanniemi sekä avs. Sundbäck, op. Satuli, yj. Erickson, aop. Kosonen, tp.Kuosmanen, fn Aarnio, lsn. Jääskinen, ln. Halonen sekä eav. Huhtaniemi. EU-jäsenyysneuvottelussa esitetään, että ratkaisu koostuisi seuraavista elementeistä: 1. Kalastus, 2. Matkustajatuomiset, 3. Kuljetusyhteyksien turvaaminen 4. Kakkosasunnot ja 5. Ahvenanmaa, jonka osalta esitetään, että asia ratkaistaan Suomen position pohjalta.

Itsehallinnon omaavia Kallankareja ei ole esitetty liitettäväksi Euroopan Unioniin eikä sellaista pyyntöä Suomen hallitus ole esitettykään Kallankarien itsehallintoelimille, karikokoukselle ja karineuvostolle päätettäväksi. Näin ollen itsehallinnon omaavat Kallankarit eivät kuulu Euroopan Unioniin.

Rahjan saariston Natura Life-hakemus

Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään 11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura 2000-suojeluohjelman perustamiseen Rahjan saaristoon. Projektialueeksi määriteltiin Rahjan saariston Kalajoen puoleinen alue, Siipojokisuu, saariston Himangan puoleinen alue ja Kallan karit. Rahoitussuunnitelma oli seuraava: ympäristöministeriö 4 702 548 mk, metsähallitus 1 000 000 mk, Himangan kunta 200 000 mk, Kalajoen kunta 200 000 mk, Life-rahaa 6 102 548 mk, yhteensä 12 205 096 mk.

Himangan kunnanhallitus päätti kieltäytyä hankkeesta (khall 112 § 14.5.1996) samoin kuin Himangan kunnanvaltuusto. Kalajoen kunnanhallitus sen sijaan osallistui hankkeeseen (khall 138 § 22.4.1996). Kalajoen kaupunginhallitukselle esitettiin totuuden vastaisesti, että Himangan kunta osallistuu hankkeeseen 200 000 markalla.

Myös Kallankarien itsehallintoelimet, karineuvosto ja karikokous, tekivät asiassa kielteisen päätöksen. Tästä huolimatta väärillä tiedoilla tehty avustushakemus, jonka oli laatinut biologi Eero Laukkanen, lähetettiin Brysseliin alkuperäisessä muodossaan vaikka Himangan kunta ja Kallan karien itsehallintoelimet olivat tehneet asiassa kielteisen päätöksen. Himangan kunta ei osallistunut hankkeeseen 200 000 markalla, vaikka hakemuksessa niin mainittiin ja tällä tavalla johdettiin tietoisesti päätöksentekijöitä harhaan. Kalajoen kunnan puolesta hakemuksen allekirjoitti kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila.

Hakemuksessa sitouduttiin myös siihen, että hakemuksessa mainitut alueet liitetään Suomen Natura-verkostoon mm. Kallan karit. EU-komissio hyväksyi hakemuksen ja myönsi rahoituksen. EU:n komission päätöksiä ei voi kansallisilla päätöksillä muuttaa. On siis syytä epäillä törkeää petosta, mikä on poliisin toimesta jätetty tutkimatta ja syyttäjän toimesta syyttämättä. Asia vanheni lokakuussa 2006. Rikosten vanhentaminen on myös rikos.

Tekojen selittelyä

Kun Kallan karit sitouduttiin liittämään vastoin tahtoaan Naturaan niin silloin loukattiin syvästi Kallan karien itsehallintoa. Kallan karit siis sisällytettiin Natura-ohjelmaan, mutta kun asiasta nousi niin suuri häly niin Suomen viranomaiset ilmoittivat poistaneensa Kallan karit Naturasta.

Soitin ympäristöministeriöön Ilkka Heikkiselle 4.2.1998. Heikkinen kertoi minulle, että Kallan karit on mukana Natura-esityksessä. Ihmettelin, että miten se voi olla mahdollista, kenen luvalla ja kenen päätöksellä. 5.2.1998 soitin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskukseen Tom Hästbackalle, joka kertoi, että ympäristöministeriöstä oli tullut ohjeet poistaa Kallan karit Naturasta.

Ympäristöministeriön ylitarkastaja Leila Suvantola ilmoitti 2.10.1998, että Kallan karit poistettiin Natura 2000-ohjelmasta ns. giljotiini vaiheessa ennen ministerityöryhmää lähinnä itsehallintokysymyksen takia. KHO:ssa Metsähallitus on kerran hävinnyt riidan kalastusoikeuksista, koska alueella on Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, jonka katsottiin edelleen olevan voimassa.

Samat virnaomaiset, jotka olivat sitoutuneet laittamaan Rahjan saariston Natura Life-anomuksessa mainitut alueet (Kallan karit) Naturaan olivat päättämässä myöhemmin mitkä alueet laitetaan Naturaan. Esteellisyys on kiistaton, mutta poliisi ei tutki asiaa, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asiassa mitään huomautettavaa rikoksesta puhumattakaan. Esteellisyys on Suomen lain mukaan virkarikos ja rikoksen avulle tehty oikeustoimi on mitätön.

Kallan kareilla oli siis itsehallinto, jonka se menetti osittain tai kokonaan, koska EU komissio hyväksyi Kallan karit Natura-alueeksi Natura Life-rahoitushakemuksessa. Ainoastaan EU komissio voi muuttaa omia päätöksiään. Suomen viranomaiset eivät voi muuttaa EU-komission päätöksiä. Kysymys on siis historiallisesti erittäin merkittävästä asiasta, jolle Suomen viranomaiset ovat viitanneet kintaalla. Miksi syyllisiä ei saada vastuuseen? Miksi Kallan karien itsehallintokysymystä ei voida selvittää perusteellisesti Suomen viranomaisten toimesta? Onko Kallan karit EU:n jäsen? Näillä asioilla on erittäin suuri merkitys tulevaisuudessa.

Himangan kunnanhallitus päätti 14.5.1996 kokouksessaa 122 § ettei se osallistu Rahjan saariston Natura 2000-suojelualaueen perustamishankkeeseen. Himangan kunnanvaltuusto päätti 19.12.1996 ettei alueita tule liittää Natura 2000-verkostoon. Näistä päätöksistä huolimatta Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus laittoi Himangan kunnan osallistujaksi Rahjan saariston Natura Life-projektiin 200 000 markalla. Menettely varmasti täyttää rikoksen tunnusmerkistön.

Kalajoen kunnanhallitukselle esiteltiin 22.4.1996, että Himanka osallistuu Rahjan saariston Natura Life-hankkeeseen 200 000 markalla ja Kalajoen kunnan osuus on myös tuo sama summa eli 200 000 markkaa. Näin Kalajoen kunnanhallitukselle esiteltiin asia väärillä tiedoilla. Esittelevä virkamies on kiistatta syyllistynyt virkavirheeseen esitellessään asian päättäjille virheellisillä tiedoilla. Kun kysymys on Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksesta niin väärillä tiedolla aikaan saatu päätös on vakava virkavirhe. Kaiken lisäksi Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila allekirjoittivat tuon väärillä tiedoilla tehdyn Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksen, jossa Himangan kunnan rahoitusosuudeksi oli ilmoitettu 200 000 markkaa, vaikka Himangan kunnan päättävät elimet olivat päättäneet olla osallistumatta koko hankkeseen. Lisäksi rahoitushakemuksessa oli ilmoitettu Kallan karit liitettäväksi Natura 2000-verkostoon. Koko oproejktin suuruus rahassa mitattuna oli 12,2 miljoonaa markkaa. Kalajoen päätöksessä oli mainittu myäs rahajoen käyttäminen matkailun tarpeiden yhteensovittamiseen. Tuohon aikaan kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski oli kunnallisen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja yhtiön taloudellinen tilanne oli katastrofaalinen.

Myös Kallan karien aluelle haettiin Natura Life-rahoitusta Kallan karien itsehallintoelinten päätösten vastaisesti. Hakemuksessa on ilmoitettu, että siinä tarkoitettu alue tullaan liittämään Suomen Naturaverkostoon, mitään varaumia alueen laajuuden suhteen ei tässä yhteydessä tehty. EU on hyväksynyt rahoitushakemuksen ja EU on myös maksanut osuutensa rahotuksesta. Himgan kunta ei ole maksanut. Miten käsiteltiin tuo Himangan kunnan osuudeksi ilmoitettu 200 000 markkaa projektin toteuttamisessa. On todennäköistä, että väärillä tiedoilla tehty rahoitushakmeus olisi aiheuttanut sanktioita myös Suomelle siitä, että rahoitushakemuskessa Naturaverkkoon liitettäväksi ilmoitettua aluetta ei sellaisenaan ole sisällytetty Suomen ehdotukseen.
Asia on kuitenkin pitänyt salata eikä poliisiole selvittänyt asiaa lukuisista tutkintapyynnöistä huolimatta ja on syytä epäillä, että poliisi on näinollen syyllistynyt rikosten peittelyyn ja rikollisten suojeluun. Myös laillisuusvalvojat kieltäytyivät selvittämästä asiaa.

Suomen ja EU:n liittymissopimus (EU-sopimus) astui voimaan 1.1.1995. Samalla tulivat voimaan Suomea jäsenvaltiona velvoittavat yhteisöoikeuden säännökset (EY-oikeus), yhtenä niistä ns. Habitaattidirektiivi eli Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. Direktiivi edellyttää jäsenvaltiolta mm. sitä, että jäsenvaltio ryhtyy toimiin selvittääkseen kansallisella alueellaan olevat "yhteisän tärkeäksi päättämät alueet" asianmukaisia tieteellisiä menetelmiä käyttäen. Uutena jäsenvaltiona Suomen velvollisuutena oli siten edistää osaltaan unionin yhteistä tavoitetta eli erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston = Natura 2000 perustamista.

Habitaattidirektiivi sisältää selkeät määräykset myös siitä, miten jäsenvaltion on toimittava osaltaan verkoston perustamiseksi. Direktiivin 4 artiklan mukaan "jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III ( 1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella luettelo alueista, josta ilmenee miten liitteen I luontotyyppejä ja liiteen II luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on". Tämän tehtävän suorittamiselle direktiivi asettaa määräajan. Luettelo on ko. artiklan 2 momentin mukaisesti tomitettava komissiolle kolmen vuoden kuluessa direktiivin tiedoksiantamisesta yhdessä kutakin aluetta koskevien tietojen kanssa. Suomen osalta asetettu määräaika hankkeen 1. vaiheen osalta päättyi 31.12.1997.

Habitaattidirektiivin 4 artiklan mukaisesti tämän jälkeen käynnistyy 2. vaihe, jonka aikana alueet sekä niillä toimeenpantavat suojelutoimet vahvistetaan ja toimeenpannaan lopullisesti koko yhteisön tasolla ja valvonnassa. Tämä vaihe on suoritettava kuuden vuoden kuluessa 1. vaiheen päättymisestä.Natura 2000 1. vaihe Suomessa

Suomessa Natura 2000 verkostoehdostuksen (1. vaihe) valmistelu alkoi marraskuussa 1994. Jo tätä ennen Suomessa oli aloitettu tulevan yhteisäoikeuden ja Suomen sisäisen lainasäädännön laaja yhteensovittamistyö ympäristöoikeuden alalla. Tämän tuloksena ympäristöhallintomme organisaatio muuttui. 1.3.1995 voimaantulleen ympäristöhallintolain mukaisesti siten, että ympäristöministeriön alaisuuteen perustettiin Suomen ympäristökeskus sekä 14 alueellista ympäristökeskusta. Samalla lakkautettiin vesi- ja ympäristöhallinnon piiriorganisaatio kuten myös lääninhallitusten ympäristöyksiköt, joiden virka- ja työsopimussuhteinen henkilöstö siirtyi lain voimaantullessa ympäristökeskusten henkilöstöksi.

Vaiheen 1. toteuttaminen tapahtui Suomessa virkamiestyönä ympäristöministeriön johdolla. Käytännön valmistelutyö toteutettiin ympäristöministeriön ja ympäristökeskuksen alueellisissa ympäristökeskuksissa (14) virkamiestyönä vuosien 1996 ja 1997 aikana. Suomen alue-esitys valmistui keväällä 1997 ja esitys julkistettiin esityksen yleisen kuulemisen 7.4.-6.6.1997 yhteydessä.

Suomen esitys Natura-alueiksi (vaihe 1) valmistui etenkin alue-esityksen laajuus huomioon ottaen huomattavan nopeasti. Esitystä kohtaan on esitetty monenlaista kritiikkiä. Maanomistajat ova arvostelleet erityisesti sitä, ettei Suomen alue-esitys ole perustunut EU-oikeuden edellyttämään vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellsien tietämyksen perusteella laadittuun luetteloon niistä alueista, joilla direktiivin luontotyyppejä ja lajeja todella esiintyy.EU:n Life-rahoitus
EU:n life-rahoitusväline on Union jäsenvaltioille tarjoama rahoitusmahdollisuus, jolla tuetaan Natura 200 alueilla toteutettavia luonnonsuojeluhankkeita. Life-rahoitusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi hankkeen 1. vaiheessa, ellei ole täysin selvää, että ne alueet, joille rahoitusta haetaan tullaan myös liittämään lopullisesti Natura verkostoon. Life-rahoituksen liittyminen 2. vaiheeseen käy hyvin ilmi Habitaattidirektiivin 8 artiklan 1. kohdasta:

"Samalla kun jäsenvaltiot (Suomi) toimittavat komissiolle ehdotuksensa alueista, jotka voidaan osoittaa ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja/tai lajeja käsittäviksi erityisten suojelutoimien alueiksi, ne toimittavat komissiolle tarpeen mukaan arvionsa yhteisän yhteisrahoitustarpeesta, jota ne pitävät tarpeellisena, jotta ne voivat täyttää niille 6 artiklan 1 kohdassa aiheutuvat velvoitteet."
Habitaattidirektiivin 6 artiklan 1 kohta säätää:

"Jäsenvaltioiden (Suomi) on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunitelmia, jotka koskevat eritysiesti näitä alueita tai jotka sisältävät muunlaisia käyttösuunnitelmia, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisä, hallinnollisia tai sopisumusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla".
Suomen ympäristöviranomaiset päättivät kuitenkin ottaa Life-rahoitusvälineen käyttöön eräissä kohteissa jo 1. vaiheessa. Rahjan saariston osalta tämä tapahtui ilmeisesti jo keväällä 1996, jolloin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus laati komissiolle rahoitusanomuksen, jossa Life-rahaa haettiin koko Rahjan saaristoalueelle sekä sitouduttiin sisällyttämään koko projektialue myöhemmin komissiolle jätettävään Suomen alue-esitykseen. Ratkaisu koko Rahjan saariston liittämisestä Natura 2000 verkostoon tapahtui siten käytännössä jo keväällä 1996. Tämä kytkentä on jätetty tietosiesti ilomoittamatta alueen asukkaille ja maanomistajille.

Sitouduttuaan ilmoittamaan koko Rahjan saaristoalueen Natura verkostoon jo keväällä 1996 osana Life-rahoitusmenettelyä, eivät ympäristökeskuksen viranoamiset ole enää kyenneet käsittelemään puolueettomasti maanomistajien muistutuksia eikä lopullisia alue-esityksiä. Menettely on osaltaan johtanut siihen, että alueen ympäristökeskusken virkamihet menettivät jo vuonna 1996 lopullisesti mielenkiintonsa varsinaiseen tehtäväänsä eli sen selvittämiseen, millä alueilla suojelun tarpeessa olevia lajeja ja luontotyyppejä todella esiintyi.

Life-rahoitusta ei olisi tullut hakea kuin niille alueille, joiden omistajat halusivat luovuttaa maa- ja vesialueensa Natura verkostoon. Muilta osin viranoamiset ovat ylittäneet toimivaltansa ja syyllistyneet vähintäänkin virkavelvollisuuksien rikkomiseen ja mahdolliseen virkavirheeseen.

Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemukseen on sisällytetty myös itsehallinnon omaavat Kallan karit. Ympäristökeskuksen virkamiehillä ja Kalajoen kunnan johotavilla virkamiehillä ei ole ollut oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Natura 2000 verkostoon eikä Natura Life-rahoitushakemukseen.

Näin poliisineuvos Veikko Autere: Kallankarien itsehallinto perustui aikanaan laintasoisena annettuun määräykseen eli "Kuninkallisen Majestetin uudistetu Hamina Ordningi eli Laki", Annettu Stockholmissa Neuvo Kammarissa sinä 24 p:nä Tammikuutta 1771". Kallankarien itsehallinto perustuu siten aivan eritysitä historiallista arvoa omaavaan laintasoiseen määräykseen, jonka tarkoituksena on ollut kalastuselinkeinon turvaaminen kalasatamilla. Annettua ja säädettyä itsehallintoa on myös toteutettu Kallankarien koko historian ajan aivan tähän päivään saakka mainittuun "ordningiin" perustuen. Siten itsehallinon perusteena oleva "laki" ei ole käyttämättömäänä vanhentunut. Mikäli Kallankarit liitetään Natura 2000-ohjelmaan, niin direktiivin 92/43 EEC 14. artiklan mukaan Natura-aleuilla liikkuminen voidaan kieltää. Jos kieltopäätöksen antaa jokin muu taho, kuin Kallankarien itsehallintoelimet esim. metsähallitus tai ympäristöviranomainen tai eurobyrokraatti, niin rajoittaa kieltopäätös olennaisesti karien käyttöä ja siten itsehallintoa, Koska itsehallinto on määritelty laintasoisella määräyksellä, niin ei karineuvosto voi luopua lain perustamasta itsehallinnosta, tai tehdä sellaisia sopimuksia, jotka rajoittavat taikka vähentävät karin itsehallintoa.

Seison sanojeni takana eli lähteen saa kyllä ilmoittaa kyselijöille.

Poliisineuvos Veikko Autere

Valtuutettu Erkki Aho teki selvityspyynnön asiasta Kalajoen kunnalle, missä kunnanhallitus esitti valtuustolle vääriä tietoja eli on syytä epäillä virka-aseman väärinkäyttöä. Kunnanhallitus väitti, etteivät kunnanjohtaja ja kunnansihteeri ole allekirjoittaneet itse hakemusta, vaan kunnan puolesta rahoitussitoumuksen. Jopa Sokea Reettakin näkee, että kunnanjohtaja ja kunnansihteeri ovat allekirjoittaneet asiakirjan, jossa on väärillä tiedoilla hankittu rahaa ja jossa on loukattu Kallan karien itsehallintoa. Valtuustolle esitetyssä selvityksessä todettiin myös, etteivät kunnanjohtaja ja kunnansihteeri olleet rikostutkinnan kohteena. Heistä oli kuitenkin tehty rikostutkintapyynnöt, mutta poliisi ei tutkinut asioita. On syytä epäillä, että poliisi syyllistyi virkarikokseen, koska jätti kiistattomat rikokset tutkimatta ja syyttäjä Sulo Heiskari jätti syytteet nostamatta.

Keski-Pohjanmaan ympäristökeskuksella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Naturaan eikä ottaa niitä sieltä pois. Keski-Pohjanmaan ympärisökeskuksella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Rahjan saariston Natura life-rahotushakemukseen vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä. Virkamiehet ovat kiistatta syyllistyneet virkavirheeseen ja toimivaltansa ylityksiin, kun ovat toimineet vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä ja sitoutuneet laittaamaan itsehallinnon omaavat karit Naturaan ja ovat kaiken lisäksi anoneet rahoitusta väärillä tiedoilla vastoin itsehallintoelinten päätöksiä. Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kalajoen kunnan virkamiehet ovat syyllistyneet myös Kallan karien itsehallinnon loukkaukseen allekirjoittaessaan Rahjan saariston Natura Life rahoitushakemuksen.

Korkein oikeus on vahvistanut päätöksellään Kallan karien itsehallinnon 24.11.1989. Jo 1600-luvun lopulla Kallaan tulivat virallisemmat, hallinnolliset asetukset, joita ruvettiin soveltamaan. Vanhin valtakunnan hallitusken antama satamaoikeusasetus, joka määrättiin myös Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi, on Kaarle XI:n holhoojahallituksen antama "Hampne-Rätt", joka anettiin 10.5.1669. Se perustui jo keksiaikaisiin satama-ammattikuntien järjestyssääntöihin, Tätä Kaarle XI:n aikaista asetusta noudatettiin siis myös Kallassa, mm. yhtäaikainen kalaan lähtö ja karista karkottaminen ovat juuri tämän asetuksen mukaisia.

Vuonna 1726 annettiin edellistä laajempi "uudistettu satamajärjestys" ja 1771 "Cuning:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi eli Laki". Tämän viimeksi mainitun suomenkielinen laitos oli käytössä Kallassa. Kallan paikallishallinnossa oli myös kohtia, joita ei ollut mainittu virallisissa leaissa. Asetuksen mukaiesti huolehti Kallassa paikallishallinnosta kolme elintä: karikokous, haminakokous ja haminavouti. Karikokouksessa olivat läsnä kaikki Kallaan saapuneet kalastajat, heidän velvollisuutensakin oli osallistua kkoukseen. Ennen kokous pidettiin edellisen kesän haminavuodin aloitteesta. Sen alkaminen ilmoitettiin rummuttamalla, torveen puhaltamalla tai kirkonkelloja soittamalla. Alkuaikoina rumpuna oli tyhjä tynnyri. Oikea rumpu päätettiin hankkia 1784. Tätä rumpua käytettiin myös merkinantolaitteena pimeinä öinä, sen avulla ilmoitettiin merellä oleville kalastajille Kallan, turvapaikan, sijainti. Kirkonkello saatiin lahjoituksena jo 1700-lvulla.

Kirjoitin yleisönosastokirjoituksen, jossa vaadin Kalajoen silloiselta kunnanjohtajalta Torsti Kalliokoskelta julkista selvitystä Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemukseen.
Minun oikeustajuni mukaan kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskea ja kunnansihteeri Pekka Ollilaa sekä hakemuksen arkkitehtiä biologi Eero Laukkasta oli syytä epäillä rikoksesta, kun he olivat väärillä tiedoilla hakeneet tätä rahoitusta EU:lta.
Kunnanviraston henkilökunnan mukaan kun kunnanjohtaja Kalliokoski oli lukenut lehteä, jossa yleisönosastokirjoitukseni oli ollut, niin hän oli kertojan mukaan kironnut raskaasti Erkki Ahoa. Kunnanjohtaja Kalliokoski ei vastannut minulle, mutta nosti syytteen herjauksesta koskien erästä toista lehtikirjoitusta.

Onnistunut sponsorointi

Kalajoki Sport-lehdessä kirjoitin onnistuneesta sponsoroinnista. Lehden päätoimittaja oli lisännyt kirjoitukseni alkuun seuraavan lauseen:
”Hiihtosponsorin ajankohtaisen puheenvuoron kirjoittaa PR-talojen toimitusjohtaja Erkki Aho. Hän oli Kalajoen kunnallisvaalien 1990 ylivoimainen ääniharava. Hänen oikeaan osuneet ennakkoarvionsa Hiekkasärkät Oy:n kehityksestä ovat osaltaan luoneet Kalajoen oloissa poikkeuksellisen kansansuosion ja arvostuksen.”

Kirjoitin lehdessä PR-talojen sponsoroinnista ja PR-teamin mahdollisuudesta eli alueen huippuhiihtäjien kokoamisesta yhden seuran alaisuuteen omaksi hiihto-teamiksi. Kerroin kirjoituksessani suurista sopimuksista ja PR-talojen menestyksestä. Kirjoitin myös siitä, että konkurssiin ajettu Santaholman Saha olisi voitu käynnistää, mutta Kalajoen kunta esti toimillaan sahakaupan. Näin menetettiin merkittävä määrä työpaikkoja.

Otin esille myös Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toiminnan.
Kirjoitin sanatarkasti näin:

”Matkailun edellytykset ovat Kalajoella erinomaiset. Myös Hiekkasärkät Oy:lle luotiin parhaat mahdolliset toimintaedellytykset. Matkailuhotelli ostettiin Suomen valtiolta 600 000 markalla. Leirintäalue lahjoitettiin Hiekkasärkät Oy:lle . Paratiisikylpylä Oy pelastettiin konkurssilta ostamalla kylpylä Kalajoen kunnalle. JukuJukumaan idea varastettiin. Hiekkasärkät Oy maksaa JukuJukumaasta vain 12 000 markkaa vuodessa vuokraa ja eikä penniäkään kylpylä Sanifanista. Hiekkasärkät Oy on konkurssikypsä ja sillä on velkaa yli 20 miljoonaa markkaa. Kunnan vastuulla on matkailuvelkoja noin 50 miljoonaa markkaa, joista on maksettu jo kymmenen vuotta korkeaa korkoa. Kalajoen kunnan ylivoimaisena ääniharavana vaadin kirjoituksessani asioiden perinpohjaista selvittämistä Hiekkasärkät Oy:n ja Paratiisikylpylä Oy:n osalta.”

Kirjoituksessa en maininnut kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken nimeä.
Tästä kirjoituksesta minut haastettiin Ylivieskan käräjäoikeuteen herjauksesta.
Lehden päätoimittajaa Lauri Järvistä ei haastettu. Tämä osoittaa sen, että toimenpide oli tarkoitushakuinen, vain minua koskeva. Syyttäjänä asiassa toimi Sulo Heiskari, jolla oli tarvetta saada mustata mainettani suuren yleisön silmissä, sillä hän oli PR-talojen konkurssivyyhden rikoksissa mukana kurkkuaan myöden. Asiassa ei suoritettu rikostutkintaa lainkaan, sillä kun vein vastineeni asian tutkinnassa Ylivieskan poliisille Raimo Ollilalle, niin hän sanoi minulle ennenkuin oli edes toimittamaani aineistoa vastaanottanut, että kysymyksessä on selvä herjaus. Oikeuskäsittelyssä kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken asianajajana toimi Tapani Takala. Minut tuomittiin Ylivieskan kärjäoikeudessa laamanni Kuurinmaa-Myllyniemen toimesta kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken herjauksesta. Syyttäjä Sulo Heiskari ei ilmoittanut olevansa esteellinen asiassa.

Ideoiden varastaminen?

Torsti Kalliokoski varmaan ajatteli, että hyökkäys on paras puolustus. Siksi, etteivät hänen laittomiksi ja suorastaan rikollisiksi toimiksi epäiltävät toimensa tulisi päivänvaloon. Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski toimi samanaikaisesti kunnallisen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana eli istui kahdella tuolilla yhtä aikaa. Esteellisyys oli kiistatonta monien asioiden valmistelussa ja esittelyssä. On syytä epäillä myös virka-aseman väärinkäyttöä, koska ideoitamme jostain syystä joutui kilpailijoiden toteutettavaksi. Tämä kilpailija oli Kalajoen Hiekkasärkät Oy, jonka hallituksen puheenjohtajana kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski toimi.

Tapion Tupa edelläkävijänä

Tapion Tuvan isännän Allan Seikkulan kanssa suunnittelimme projektin Satumaa Oy. Idean toteuttamiseen tarvittiin Allanin maiden lisäksi Kalajoen kunnalta suikale maata vuokralle. Teimme kunnalla anomuksen 20.8.1984 (Khall 519 §) ja jouduimme tekemään selvityksen, mihin aiomme käyttää maa-aluetta. Kunta ei vuokrannut lisämaata, mutta Kalajoen Hiekkasärkät Oy, jonka hallituksen puheenjohtajana toimi kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski, toteutti meidän ideamme JukuJukumaa-nimisenä.
Allan Seikkulalta kumppaneineen estettiin myös Tapioland Oy:n hanke ja jälleen idea varastettiin ja toteutettiin Kylpylä Sanifanina. Olimme anoneet kunnan takausta 21.11.1988 (Khall 530 §) Tapioland Oy:n toteuttamiseen ja näin idea meni kunnanjohtajan tietoisuuteen. Kalajoen Hiekkasärkät Oy alkoi toteuttaa meidän ideaamme. Allan Seikkula kirjoitti Kalajoen yrittäjäjärjestölle 13.1989 kirjeen, jossa hän toteaa näin:
”Olen toiminut yrittäjänä vuodesta 1973 lähtien. Yrittäjänä olemiseen on kulunut ja olen uskonut, että kunta luo edellytyksiä yrityksille, mutta ei itse toimi yrityksien kilpailijana. Muutaman viime vuoden aikana olen huomannut asian olevan päinvastoin. Pitäisi selvittää jääviyskysymykset kunnanhallituksen varsinaisten ja varajäsenten osalta. Istuvathan he samalla matkailuyrityksen johdossa. Kunta otti Satumaa-idean omiin nimiinsä, mikä sinänsä on hyvä asia ja osoittaa, että idea toimii.”

Samassa kirjeessä Allan Seikkula kirjoittaa myös Tapioland Oy:stä näin:
”Olemme tutustuneet trooppisiin vesielementteihin eri puolella Eurooppaa ja nyt olemme toteuttamassa niitä. Syksyllä vähän ennen julkistamisvaihetta saimme vihiä siitä, että Kalajoen Hiekkasärkät Oy suunnittelee samanlaista hanketta. Ihmettelemme mistä idea on vuotanut. Nähtävästi yksityinen yritys ei voi mennä kysymään toteuttamisneuvoja mistään instanssista pelkäämättä vuotoja. Kunnanhallituksen kokouksessa kunnanjohtaja esitteli Hiekkasärkät Oy:n idean, mutta poistui kokouksesta. Eräät kunnan edustajat mm. Eero Nevalainen on sanonut, ettei kunta voi antaa tällaista mahdollisuutta ja mahtavaa ideaa yksityisille. He saavat liian suuren hyödyn ideasta”.

Voimakas panostus kunnalliseen matkailuun

Kalajoen kunnanjohtaja oli aloittanut voimakkaan kunnallisen matkailun kehittämisen.
Minulla oli Suomen suosituimmalla leirintäalueella leiribaari kunnalta vuokralla. Maksoin vuokravastinetta noin 2500 silloista markkaa päivässä. Nykyrahassa se oli noin 700 euroa päivässä. Työllistin kesäkuukausina noin 30 henkilöä. Torsti Kalliokosken piti saada minut ja yritykseni pois leirintäalueelta. Syynä voidaan pitää ilmeisesti menestystäni ja kalajokista kateutta. Kunnanjohtaja keksi keinon häätööni. Koko leirintäalue lahjoitettiin eli annettiin apportio-omaisuutena Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle. Yhtiölle, jonka hallituksen puheenjohtaja oli kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy päätti nostaa osakepääomaansa ja ilmoitti sijoitusmuistiossaan 14.10.1989, että sijoitus Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n on varma ja tuottoisa sekä osakeanti dynaaminen. Se tarkoitti vähintään 10 % vuodessa. Sijoitusmuistio ohjasi sijoittajia tietoisesti harhaan. Mielestäni se on arvopaperilain vastaista toimintaa.
Aikaisemmin Kalajoen kunta oli myynyt 15.10.1982 Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle matkailuhotellin tontteineen 675 000 markalla.

Kalajoen kylpyläyhtiölle takaus

Kalajoen Hiekkasärkät Oy perusti tytäryhtiön Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n, jonka se omisti 100-prosenttisesti. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä Kalajoen kunta omisti 96 %. Paratiisikylpylä Oy:n toimitusjohtajaksi tuli kunnansihteeri Pekka Ollila. Kalajoen kaupunginhallitus esitti Kalajoen kunnanvaltuustolle, että Kalajoen kunta myöntää Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:lle takauksen kylpylän rakentamiseksi. Takauksen vastavakuudet olivat erikoisia.

Valtuusto käsittelyssä Erkki Aho ja Heikki Manninen vastustivat takauksen myöntämistä. Erkki Aho jätti valtuustonkokouksessa 28.9.1989 eriävän mielipiteen, jossa hän totesi seuraavaa:
”Kalajoen kunnan ei ole syytä lähteä takaamaan Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n lainoja, koska hankkeelle ei ole riittäviä kannattavuusedellytyksiä. Nykyisillä kannattavuusedellytyksillä riski on liian suuri. Ensin on varmistettava kannattavuusedellytykset ja saatava varmuus toteutuksen ja toiminnan tasosta. Näin suuren lainan takaus on kunnalle kohtuuttoman suuri riski. Edellytän, että Kalajoen matkailusta tehdään kokonaisvaltainen suunnitelma, jossa määritellään Kalajoen matkailun kehittämisen päämäärät ja tavoitteet aikatauluineen. Nykyisenkaltainen epävarmuus, alueen kehittämisen impulsiivisuus sekä kunnan hallitseva rooli johtavat epätyydyttävään lopputulokseen.”

Kalajoen kunnanvaltuusto myönsi takauksen äänestyksen jälkeen numeroin 32-2, yksi poissa. Lainan takauksen vastavakuudet olivat erikoisia. Kalajoen kunnan 675 000 markalla Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle myyty hotelli tontteineen puolitettiin kahdeksi eri tontiksi: Tuomimaja-tontti ja Tuomitaverna-tontti. Tuomitaverna-tontti kiinnitettiin 19 872 347 markasta ja Kalajoen kunnan ja Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n vuokrasopimus Kuusikkonokka-tontista kiinnitettiin 10 miljoonasta markasta. Kunnan takauksen vastavakuutena oli kunnan ja yhtiön välisen vuokrasopimuksen kiinnitys. Käytännössähän tällaisella vastavakuudella ei ole mitään todellista arvoa, mutta on syytä epäillä, että valtuutettuja huijattiin perusteellisesti.

Vaadin erityistilintarkastusta

Vaadin Kalajoen kunnallisiin matkailuyhtiöihin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n ja Paratiisikylpylä Oy:n erityistilintarkastusta. Tähän kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ei suostunut. Tein kantelun asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Lestadiolainen keskustalainen KHT-tilintarkastaja antoi eduskunnan oikeusasiamiehelle lausunnon: ”Yhtiön oma pääoma oli tappioilla vähennettynä 31.12.1993 yhteensä 6.493,643,14 markkaa, eli huomattavasti yli osakeyhtiölain 13. luvun selvitystilasäännösten edellyttämän määrän. Vaikka toiminta on ollut viime vuosina tappiollista, ovat yhtiön omaisuuserät olleet tallella, eikä selvitystilapakkoa ollut.” Lausuman perusteella eduskunnan oikeusasiamies teki ei-anna-aihetta-päätöksen. KHT-tilintarkastajalta jäi kuitenkin kertomatta, miten yhtiön tilinpäätös oli laadittu, paljonko oli tehty kyseenalaisia arvonkorotuksia ja sellaista keksittyä todellisuutta.

Osakepääoman laskeminen

Kalajoen Hiekkasärkät Oy teki Kalajoen kunnalle anomuksen 3 miljoonan markan omaehtoisesta lainasta. Tämän valtuusto myönsi. Kunnanhallitus muutti lainasta 2,5 miljoonaa markkaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n osakepääomaksi ja puoli miljoonaa jäi käyttöpääomaksi. Kalajoen Hiekkasärkät Oy päätti korottaa 4.6.1997 7 § yhtiön pääomaa 12 445 300 markasta 2 500 000 markalla 14 945 300 markkaan. Samassa kokouksessa 9§ päätettiin alentaa yhtiön osakepääomaa 14 445 300 markasta 2.989 060 markkaan yhteensä 11 956 240 markalla tappioiden kattamiseksi.
Näin Kalajoen kunta menetti 13 miljoonaa markkaa ja yksityiset sijoittajat 2 miljoonaa markkaa.
On aika erikoista, että KHT-tilintarkastaja antaa tällaisessa tilanteessa edellä kuvatun lausuman. Oliko taustalla tosiasioiden pimennystarkoitus ja jotkut henkilökohtaiset suhteet?

Kylpylä kunnalle

Kalajoen Paratiisikylpylä Oy olisi mennyt konkurssiin, mutta konkurssin välttämiseksi Kalajoen kunta päätti ostaa tämän kylpylän.. Kalajoen valtuutetuille esiteltiin laskelma, kuinka edullinen kauppa olisi Kalajoen kunnalle. Kalajoen kunta saisi kylpylästä vuokratuloja 40 375 000 markkaa jne. Valtuutettuja johdettiin tietoisesti harhaan. Valtuusto kuitenkin teki ostopäätöksen ja sitoutui vastaamaan Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n 21,7 miljoonan markan korkeakorkoisista ulkomaan lainoista. Näin Kalajoen kunnan tappiot muodostuivat tässä vaiheessa lähes 40 miljoonaksi markaksi.

Mielestäni minulla oli Kalajoen kunnanvaltuuston ylivoimaisena ääniharava oikeus kyseenalaistaa investointien järkevyys. Olinhan toiminut liikealalla koko elämäni ja toiminut mm. johtajien kouluttajana Pohjois-Suomen toimitusjohtajakoulussa. Olin ennakoinut taloudelliset asiat oikein, mutta jouduin kärsimään rikolliseksi epäiltävän vastapuolen toimista vääristä oikeuden päätöksistä, mitkä oli saatu aikaan rikolliseksi epäiltävällä tavalla.

Minä, Erkki Aho olen joutunut olemaan velkavankeudessa, koska Torsti Kalliokosken asianajajan Tapani Takalan palkkiot on maksettu oikeusturvavakuutuksen perusteella. Näitä maksuja on peritty minulta jo kohta kymmenen vuotta. Minun mielestäni ne on saatu aikaan rikolliseksi epäiltävällä tavalla. Näin minulta on estetty normaali eläminen. En ole voinut tehdä töitä, vastaanottaa palkkaa ja minulta estettiin myös työttömyyskorvausten saanti. Onko estäminen ollut rikoslaissa esiintyvää toimintaa, siitä voi olla melkein varma.

Kalajoen matkailun tila oli 1990-luvun alussa katastrofaalinen, vaikka tilintarkastajat toisin väittivät. Tilinpäätöksessä oli tehty perusteettomia arvonkorotuksia, joilla vääristeltiin tilinpäätöstietoja. Tilintarkastuslaki määrittelee tilintarkastajan vastuun selkeästi. Tilintarkastajat ajattelivat kuitenkin omaa etuaan, sillä kunnallissa yhtiössä tilintarkastuspalkkiot ovat hulppeat ja kun antaa yhtiön hallituksen toivoman tilintarkastuskertomuksen niin saa jatkaa nauttimista hulppeista tilintarkastuspalkkioista.

Kunta ja yhtiö tekivät maakauppoja, joissa ostajana ja myyjänä oli käytännössä sama henkilö. Kalajoen kunnassa tarkastuslautakunnan puheenjohtajana toimi kunnanhallituksen jäsen, joka oli pankinjohtaja. On syytä epäillä, ett menettelyssä kaikki ei ollut lainmukaista. Näin asiat saatiin pidettyä päättäjiltä piilossa. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimi kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja Paratiisikylpylä Oy:n toimitusjohtajana toimi kunnansihteeri Pekka Ollila. Esteellisyysasiat Kalajoella on ollut tuntematon käsite.

Kun Kalajoen kaupunki joutui ottamaan Paratiisikylpylä Oy:n velat vastuulleen ja kiinteistön omistuksensa niin Kalajoen kunnanvaltuutetuilta salattiin kylpylän vakava homeongelma. Sen kokrjaaminen tuli maksamaan Kalajoen kunnan veronmaksajille maltaita.On täysin selvää, että kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskella oli pinna tiukalla, kun joutui koko ajan peitelemään totuutta ja salaamaan todellista tilannetta.

Kysymyksiä kyselytunnille ja tietojen pimitystä

Valtuutettu Erkki Aho oli kuntalaisten suuresta luottamuksesta huolimatta jätetty Keskustan johtohenkilöiden toimesta valitsematta keskeisin luottamustehtäviin. Keskustan johtohenkilöihin kuului niitä henkilöitä, jotka oliva tiukasti sidoksissa kunnallisiin matkailuyhtiöihin. Valtuutettu Erkki Aholle jäi toimintakeinoiksi aloitteet ja kyselytunnit.

Valtuutettu Erkki Aho teki kolme kirjallista kysymystä Kalajoen valtuuston kyselytunnille. Kunnanhallituksen puheenjohtaja ilmoitti kirjallisesti 26.4.1993, että kyselytuntia ei järjestetä. Kunnanhallituksen puheenjohtajan menettely oli lainvastainen.

Valtuutettu Erkki Aholle kieltäydyttiin antamasta Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n ja Paratiisikylpylä Oy::n tilinpäätöstietoja,taseita ja tilintarkastuskertomuksia kun hän pyysi niitä kirjallisesti 28.1.1994. Menettely oli lainvastainen, koska Kalajoen kunta omisti Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä 96 % ja yhtiöiden tilinpäätöstiedot ovat julkisia.

Valtuutettu Erkki Aho hankki tiedot patentti- ja rekisterihallituksesta. Satuaan tiedot käsiinsä valtuutettu Erkki Aholle paljastui koko järkyttävä totuus asioissa, joita oli kaikin keinoin pyritty salaamaan. Kaikkia tietoja patentti- ja rekisterihallituksestakaan ei saanut, sillä Erkki Ahon saamissa papereissa oli leima PUUTTEELLINEN. Kun valtuutettu Erkki Aho sai tilinpäätöstiedot patentti- ja reksiterihallituksesta niin eduskunnan oikeusasiamies Pirkko K. Koskinen oli jo tehnyt väärän päätöksen Erkki Ahon kanteluun Jaakko Jonkan esityksestä.

Erkki Aho kolmannelle kaudelle erittän suurella äänimäärällä

Kunnallisvaaleissa 1995 eniten ääniä sai Erkki Aho Keskusta 243, toiseksi eniten Eero Nevalainen Keskusta 150 , kolmanneksi eniten Raili Myllylä Keskusta 132, neljänneksi eniten Veli Ainali Kristillisdemokraatit 130 ja viidenneksi eniten Esko Lindström Vasemmistoliitto 127. Vaalitulos oli järkytys keskustan johtohenkilöille. Siksi he pitivät huolen siitä, ettei Erkki Aholle tullut mitään keskeistä eikä vähempiarvoisempaakaan luottamusmiespaikkaa. Ainoa luottamusmiespaikka, mikä Aholle annettiin oli Kalajoen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajuus. Menettely täyttää varmasti syrjinnän tunnusmerkistön. Valtuutettu Erkki Ahon syrjintä oli kiistaton tosiasia.

Tuohon aikaan Erkki Aho oli jo mukana PR-talojen toiminnassa ja oli siellä joutunut Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n rikollisen toiminnan kohteeksi. Kalajoella asuva kihlakunnansyyttäjä Sulo Heiskari oli keskeisessä asemassa näissä rikoksissa.

Rahaa virheellisellä hakemuksella

Kalajoen kunnan matkailuyrityksellä oli kovat talousvaikeudet ja siksi rahaa hankittiin sieltä mistä saatiin keinoja kaihtamatta.
Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään 11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura 2000-suojeluohjelman perustamiseen Rahjan saaristoon. Projektialueeksi määriteltiin Rahjan saariston Kalajoen puoleinen alue, Siipojokisuu, saariston Himangan puoleinen alue ja Kallan karit. Rahoitussuunnitelma oli seuraava: ympäristöministeriö 4 702 548 mk, metsähallitus 1 000 000 mk, Himangan kunta 200 000 mk, Kalajoen kunta 200 000 mk, Life-rahaa 6 102 548 mk, yhteensä 12 205 096 mk.

Himangan kunnanhallitus päätti kieltäytyä hankkeesta (khall 112 § 14.5.1996) samoin kuin Himangan kunnanvaltuusto. Kalajoen kunnanhallitus sen sijaan osallistui hankkeeseen (khall 138 § 22.4.1996). Kalajoen kaupunginhallitukselle esitettiin totuuden vastaisesti, että Himangan kunta osallistuu hankkeeseen 200 000 markalla.

Myös Kallankarien itsehallintoelimet, karineuvosto ja karikokous, tekivät asiassa kielteisen päätöksen. Tästä huolimatta väärillä tiedoilla tehty avustushakemus, jonka oli laatinut biologi Eero Laukkanen, lähetettiin Brysseliin alkuperäisessä muodossaan vaikka Himangan kunta ja Kallan karien itsehallintoelimet olivat tehneet asiassa kielteisen päätöksen. Himangan kunta ei osallistunut hankkeeseen 200 000 markalla, vaikka hakemuksessa niin mainittiin ja tällä tavalla johdettiin tietoisesti päätöksentekijöitä harhaan.

Hakemuksessa sitouduttiin myös siihen, että hakemuksessa mainitut alueet liitetään Suomen Natura-verkostoon mm. Kallan karit. EU-komissio hyväksyi hakemuksen ja myönsi rahoituksen. EU:n komission päätöksiä ei voi kansallisilla päätöksillä muuttaa. On siis syytä epäillä törkeää petosta, mikä on poliisin toimesta jätetty tutkimatta ja syyttäjän toimesta syyttämättä. Hakemuksen Kalajoen kunnan puolesta oli allekrjoittanut kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila.

Kun Kallan karit sitouduttiin liittämään vastoin tahtoaan Naturaan niin silloin loukattiin syvästi Kallan karien itsehallintoa. Kallan karit siis sisällytettiin Natura-ohjelmaan, mutta kun asiasta nousi niin suuri häly niin Suomen viranomaiset ilmoittivat poistaneensa Kallan karit Naturasta.

Soitin ympäristöministeriöön Ilkka Heikkiselle 4.2.1998. Heikkinen kertoi minulle, että Kallan karit on mukana Natura-esityksessä. Ihmettelin, että miten se voi olla mahdollista, kenen luvalla ja kenen päätöksellä. 5.2.1998 soitin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskukseen Tom Hästbackalle, joka kertoi, että ympäristöministeriöstä oli tullut ohjeet poistaa Kallan karit Naturasta.

Ympäristöministeriön ylitarkastaja Leila Suvantola ilmoitti 2.10.1998, että Kallan karit poistettiin Natura 2000-ohjelmasta ns. giljotiini vaiheessa ennen ministerityöryhmää lähinnä itsehallintokysymyksen takia. KHO:ssa Metsähallitus on kerran hävinnyt riidan kalastusoikeuksista, koska alueella on Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, jonka katsottiin edelleen olevan voimassa.

Samat virnaomaiset, jotka olivat sitoutuneet laittamaan Rahjan saariston Natura Life-anomuksessa mainitut alueet (Kallan karit) Naturaan olivat päättämässä myöhemmin mitkä alueet laitetaan Naturaan. Esteellisyys on kiistaton, mutta poliisi ei tutki asiaa, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asiassa mitään huomautettavaa rikoksesta puhumattakaan. Esteellisyys on Suomen lain mukaan virkarikos ja rikoksen avulle tehty oikeustoimi on mitätön. Poliisi jätti kaikki asiat selvittämättä lukuisista tutkintapyynnöistä huolimatta.

Tein yleisöosastokirjoituksen, jossa vaadein kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskelta julkista vastausta minun meilestäni laittomaan menettelyyn, jossa väärillä tiedoilla haettiin rahaa EU:lta. Kunnanviraston henkilökunnalta kuulin kuinka kunnajohtaja Torsti Kalliokoski oli lukiessaan yleisänosastokirjoitustani suureen ääneen sadatellut valtuutettu Erkki Ahon toimintaa.

Valtuutetut lyötiin ällikällä

Kalajoen kunnanvaltuusto sai yllättäen joulukuun viimeisessä kokouksessaan 1998 käsiteltäväkssen Kalajoen kunnan kaikkien aikojen suurimman investoinnin eli uimahallin rakentamisen. Asia ei ollut esityslistalla vaan se tuotiin käsittelyyn ohi esityslistan. Hankkeen kustannusarvio oli 27 509 524 markkaa. Paikallislehti Kalajoenseutu otsikoi uutisen asiasta seuraavasti: Sanifani löi valtuutetut ällikällä.

Kuten tavallista niin Kalajoen valtuusto hyvksyi uimahallin rakentamisen lähes mukisematta. Joku kuitenkin ihmetteli menettelyä asiassa. Rahoituksesta ei ollut selvitystä, vaan hanke kaatui veronmaksajien niskaan. Hanke ei sisälty kyseisen vuoden toimintasuunnitelmiin ja talousarvioon.

Kun uimahallia lähdettiin toteuttamaan niin yllättäen kustannusarvio nousikin 32 miljoonaan markkaan. On syytä epäillä, että uimahallin rakentamisella peiteltiin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n katastrofaalista tilannetta.

Kalajoen valtuusto sai 26.9.1999 käsiteltäväkseen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n lainojen uudelleenjärjestelyn. Kysymyksessä oli 18,3 miljoonan markan laina, johon pyydettiin kunnan takausta. Laina-aika oli 10-15 vuotta. Näin jälleen pumpattiin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:öön uutta rahaa ja pelastettiin yritys konkurssilta. Lainajärjestelyihin sisältyi myös rahaa käyttöpääomaan, mutta sitä ei kerrottu päättäjille.

Tein koko prosessista ja minuun kohdistuneesta syrjinnästä tutkintapynnön Kalajoen poliisille. Kun tarkistin asian etenemistä parin vuoden kuluttua tutkintapyynnön tekemisestä niin Kalajoen poliisi Harri Rahkola sanoi minulle, että tutkintapyyntö on hänen työpöytänsä alimmaisessa laatikossa alimmaisena. Koskaan en saanut päätöstä tutkintapyyntööni. Kunnan virkamiehiä oli kielletty puhumastakin valtuutettu Erkki Ahon kanssa. Näin asian ilmoitti Erkki Aholle eräs kunnan johtava virkamies.

Kalajoki Sport-lehti

Kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski oli hyvin kiinnostunut siitä miten PR-taloilla menee. Hyvä veli-järjestelmä oli tarkasti tietoinen siitä, että PR-talot poistetaan markkinoilta. Markkinoilta poistaminen ei kuitenkaan onnistunut suunnitellussa ajassa ja siksi mielenkiinto oli suuri, kun rahoittajat yritystoimintaan löytyivät ulkomailta.

Kalajoen kunnanjohtaja ja Alavieskan kunnanjohtaja Aarne Karvonen tekivät yhteityötä Ylivieskan seutukunnan kassa. Yksi yhteistyön kohde oli Erkki Ahon tuhoaminen. Siinä olivat mukana niin poliisit kuin syyttäjäkin.

PR-talojen konkurssien jälkeen syyttäjä Sulo Heiskarilla oli tarvetta leimata rehellinen yrittäjä Erkki Aho roistoksi ja rikolliseksi omien tekojensa peittelemiseksi. Niinpä kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja syyttäjä Sulo Heiskari päätivät yhdistää voimansa. Kalliokoski haastoi Erkki Aho oikeuteen kunnianloukkausesta, kun Erkki Aho vaati Kalajoki Sport-lehdessä Kalajoen matkailuyhtioiden asioiden selvittämistä. Kirjoituksessa ei mainittu kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskesta sanallakaan. Tutkinnajohtajana asiassa oli Raimo Ollila.

Kun vein asiassa poliisi Raimo Ollilalle oman vastineeni asiaan, niin Ollila totesi siinä yhteydessä, että kysymyksessä on selvä kunnianloukkaus ja jätti todistusaineistoni kokonaan käsittelemättä. Mielestäni menettely oli outoa, mutta jälkeenpäin ymmärrettävää. Aho piti tuomita keinoja kaihtamatta. Tärkeintä oli suojella kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskea ja syyttäjä Sulo Heiskaria. Aho tuomittiin kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken herjauksesta laamanni Kuurinmaa-Myllyniemen toimesta täysin kestämättömin perustein. Kysymyksessä on Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 26.8.1998 nro 224.

Koska huomasin, että syyttäjä Sulo Heiskarilla ja kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskella oli tarkoitus peitellä omia tekemisiään Ylivieskan käräjäoikeuden väärän päätöksen aikaansaamisella niin ilmoitin Ylivieskan käräjäoikeudelle asiasta 10.8.1998 erittäin perusteellisella 8-sivuisella kirjeellä. Ilmoitin tarkasti Ylivieskan käräjäoikeuden laamannille, mistä tässä oikeudenkäynnissä oli kysymys. Siksi kieltäydyin tulemasta oikeudenkäyntiin, jossa rikostutkinnat oli jätetty tietoisesti ja tarkoituksellisesti tekemättä sekä siksi, että syyttäjänä oli esteellinen henkilö, jonka perustellusti koen vihamiehekseni syyttäjän tekeminen laittomuuksien ja tuomitsematta olevien rikosten tähden. Pyysin Ylivieskan käräjäoikeutta siirtämään oikeuskäsittelyä siihen saakka kunnes asiallinen rikostutkinta asioissa on suoritettu ja myös syyttäjät ovat asiallisia ja ammattitaitoisia eivät ole esteellisiä.

Ylivieskan käräjäoikeus ei vastannut siirtopyyntööni lainkaan. En katsonut voivani mennä oikeudenistuntoon, koska tiesin, että joudun tuossa oikeudenkäynnissä rikoksen kohteeksi oikeuden väärän tuomion perusteella. Syyttäjä Heiskari laittoi poliisit hakemaan minua oikeudenistuntoon luontopolulta, jota olin rakentamassa tuohon aikaan muutaman kilometrin päässä Tapion Tuvalta. Syyttäjä Heiskariolla oli lähes pakottava tarve saada leimattua Erkki Aho rikolliseksi. Sama koski kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskea.
Esitin jo tuolloin syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyydenasian tutkimista, mutta niin Ylivieskan käräjäoikeus kuin Vaasan hovioikeuskin jätti syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyyden asiallisesti tutkimatta. Myös poliisi Raimo Ollila jätti asian tutkimatta. Torsti Kalliokoskella oli asianajajana Tapani Takala, joka minun mielestäni on yksi häikäilemättömimmistä asianajajista, joita tunnen. Tapani Takala otti kantaa 5.11.1998 syyttäjän esteellisyyteen näin: "Alioikeudessa esiintuoduista seikoista tai yllä olevassa valituksessa esiintuoduista taikka mistään muustakaan asianomistajana tiedossa olevasta seikasta ei ole vedettävissä johtopäätöstä, että virallinen syyttäjä olisi menetellyt omaa esteellisyyttään harkitessaan virheellisesti". Hipooko Takalan kannanotto rikoksen rajoja?

Jätin asian rikostutkinnan yhteydessä poliislle kansion, mikä sisälsi myös Natura-asiat. Ylivieskan poliisi Raimo Ollila ja nykyinen Ylivieskan poliisipäällikkö Petri Oulasmaa näki materiaalin, koska Oulasmaa on antanut siitä oman lausuntonsa 5.5.1998. Asia jätettiin tutkimatta. On syytä epäillä, että poliisi laiminlöi virkavelvollisuutensa.

Syyttäjä Sulo Heiskari on antanut Vaasan hovoikeudelle väärän lausuman 22.10.1998. Myös Vaasan hovioikeuden päätös syntyi rikoksen avulla, koska syyttäjä Sulo Heiskarin lausuma hovioikeudelle on väärä ja totuuden vastainen.

Kunnallisvaaleissa 1999 Erkki Aho säilytti ylivoimaisen ääniharavan aseman Kalajoella. Erkki Aho oli siirtynyt Kristillisdemokraattien listalle siroutumattomaksi ehdokkaaksi, koska koki syrjinnän keskustan riveissä sietämättömäksi. Äääniharavien osalta vaalitulos oli seuraava: Erkki Aho Kristillisdemokraatit, sitoutumaton 216, Simo Kärjä Keskusta 114, Pirkko Nygård SDP 111, Reijo Rautakoski Keskusta 105, Päivi Siironen Keskusta 101.

Kalajoki Socking Estate Oy

Kun Paratiisikylpylä Oy jäi paperiyhtiöksi niin sen nimi muutettiin Kalajoki Stocking Estate Oy:ksi. Yhtiön toimitusjohtajana oli kunnansihteeri Pekka Ollila. Yhtiön hallituksen puheenjohtajana oli opettaja Oiva Utriainen. Yhtiön nimissä oli haettu hotellille rahoitusta niin, ettei yhtiön hallitus tiennyt asiasta mitään. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja Oiva Utriainen oli asiasta ihmeissään ja päätti kutsua yhtiön hallituksen koolle asian johtosta. Kalajoen kunnasta ilmoitettiin Oiva Utriaiselle, että hän ei voi kutsua yhtiön hallitusta koolle, koska yhtiön hallitus on erotettu jo lähes vuosi sitten, mutta asia on jäänyt ilmoittamatta yhtiön hallituksen puheenjohtajalle ja yhtiön hallituksen jäsenille. Yhtiön omisti 100-prosenttisesti Kalajoen kaupunki ja yhtiökokouksessa päätösvaltaa käytti yksin kaupunginjohtaja Jukka Puoskari.

Kun valtuutettu Erkki Aho kuuli asiasta niin hän meni Kalajoen kaupungin hallintojohtajan Pekka Ollilan luokse ja pyysi pöytäkirjat nähtäväkseen yhtiön yhtiökokouksesta ja yhtiön hallituksen kokouksista. Niitä pöytäkirjoja ei löytynyt. Aholle syntyi epäilys, että niitä ei ollut koskaan tehtykään. Myöhemmin pöytäkirjat löytyivät elinkeinojohtaja Veijo Rautiaisen hallusta. Pöytäkirjojen mukaan yhtiön hallitus oli vaihdettu ja toimitusjohtaja oli vaihdettu sekä yhtiön nimi oli muutettu kiinteistöyhtiö Kalajoen Kylpylähotelli Oy:ksi. On syytä epäiilä, että pöytäkirjat on tehty pahasti jälkikäteen.

Rahoitusta hotellille oli haettu Pohjois-Pohjanmaan maakunnalta. Asia tuli esille kun sitä oli käsitelty maakunnan yhteistyöryhmässä MYR:ssä, jonka puheenjohtaja on kalajokinen Raili Myllylä, joka oli siihen aikaan Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen jäsen. Unohtuiko esteellisyysasiat? Tiedotusvälineet uutisoivat asian näyttävästi 3.6.2003. Asia oli uutisoitu niin, että meriluontokeskus ja hotellihanke on tärkeä kokonaisuus, mikä on parasta toteuttaa yhdessä. Hankkeiden kustannusarvio oli vähintäänkin n. 60 miljoonaa tapettua markkaa.

Hotelli ja meriluontokeskus

Hotelli- ja meriluontokeskusta Kalajoen niin sanotut johtavat päättäjät ajoivat kuin käärmettä pyssyyn. Kalajoen kaupungin uskonto on matkailu ja sen pyhä lehmä on Kalajoen Hiekkasärkät Oy. Sopivat kunnallispolitiikot ovat sen hallituksen jäseniä. Kun Jouni Jyrinki valittiin Kalajoen valtuuston puheenjohtajaksi niin valinnan ehdoksi Erkki Aho laittoi sen, että hotellihanketta ei viedä eteenpäin valtuutettujen tietämättä. Jyrinki lupasi pyhästi valvoa asian. Toisin kuitenkin kävi.

Kalajoen matkailu-uskonnon dogmi eli uskonkappale on se, että suuri hotelli, varsnkin kalajokisten veronmaksajien rahoilla rakennettuna, pelastaa koko Kalajoen matkailun. Se tuo lisää runsasti kaivattuja naistyöpaikkoja. Näin asiaa markkinoitiin.
Kilpailun rajoituslain 7 §:n mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä on Kalajoen matkailussa määräävä markkina-asema. Kalajoen kunta on lähtenyt kilpailemaan yksityisten hotellien kanssa omalla hotellillaan ja se on lainvastainen menettely.

Hotelli- ja meriluontokeskusasia tuotiin valtuuston käsittelyyn. Hotellin kustannusaviota oli pienennetty 11,5 miljoonasta eurosta 6 miljoonaan euroon jotta valtuutetut voisivat paremmin hyväksyä kustannusarvion. Kustannusarviosta oli jätetty pois paljon sellaisia asioita, jotka tulevat myöhemmin kaupungin maksettavaksi. Lisäksi hotelli ja meriluotokeskus oli koplattu yhteen ja siihen tulee toimitiloja myös muille tahoille. Asian kritisoijlle valtuustossa kaupunginjohtaja Jukka Puoskari ilmoitti, että hotellin rakentamiseen Kalajoen kaupunki ei tule laittamaan euroakaan. Tämä lausunto on kirjattu myös sanomalehtijuttuun. Kalajoen kaupungin taseesta kuitenkin selviää, että Kalajoen kaupunki omistaa hotellin kiinteistöyhtiöstä 81 %. Onko kaupunginjohtaja Jukka Puoskari puhunut valtuutetuille muunnettua totuutta?

Kun alueella on yksityistä hotellitomintaa on niin on täysinn selvää, että kunnallinen hotellitoiminta vääristää kilpailua ja on kilpailulain vastaista toimintaa. Se on myös kuntalain 2 §:n vastaista, sillä kunnan toimialaan ei kuulu hotellitoiminta. Tein asiasta valituksen Oulun hallinto-oikeuteen. Siellä ei kuitenkaan lakia kunnioiteta kun herroja ja heidän tekojaan suojellaan. Myös KHO:ssa on sama linja.

Erkki Aho viidennelle kaudelle

Erkki Aho aika väsynyt jatkuvaan syrjintään sekä viranomaisten kuten poliisin, laillisuusvalvojen ja oikeuslaitoksen rikolliseksi epäiltävään toimintaan. Aho oli valmis luopumaan kunnallispolitiikasta. Pro Kalajoki syntyi koulujen lopetuskiistan seurauksena. Lähdin valtuustoehdokkaaksi aivan "viime metreillä" Pro Kalajoen yhteislistalle. Vaalitulos oli yllätys kalajokisille. Kunnallisvaalien 2003 ylivoimainen ääniharava oli Jorma Untinen Pro Kalajoki 307, toiseksi eniten ääniä sai Erkki Aho Pro Kalajoki 199 , seuraavaksi eniten Kaarlo Isokääntä Keskusta 145, Raili Myllylä Keskusta 109, Veli Ainali Kristillisdemokraatit 108. Nämä olivat selkeät protestivaalit.

"Vanhan vallan voimat" Eero Nevalainen keskusta, Esko Lindström Vasemmistoliitto jne. olivat kuntavaalien jälkeen "neuvottelemassa" muiden puolueiden kanssa ja varmistamassa omiensa asemia. Erkki Ahoa yritettiin keskustan taholta estää jopa ostallistumasta paikkajakoneuvotteluihin Pro Kalajoen eudstajana.
Keskustan riveissä oli suurta tyytymättämyyttä valtuuston puheenjohtajan Jouni Jyringin toimintaa. Kunnallisjärjestön kokouksessa äänestettiin Jouni Jyringin ja Kullervo Niemelän kesken. Silloin valtuutettujen äänet menivät 10-9 Niemelän hyväksi, mutta asiasta kerrottiin niin, että Jyrinki oli voittanut 14-10. Kunnallisjärestön kokouksessa oli äänestyksessä ollut mukana myös viisi ei-valtuutettua.

Keskustan ryhmäkokouksessa äänestettiin uudestaan ja silloin äänestys päättyi 10-7 Jyringin voittoon. Kaksi valtuutettua oli joutunut muuttamaan kantaansa pankinjohtajan puhuttelun jälkeen. Olikokan kysymys lainojen irtisanomisesta ellei mieli muutu? Ja muutuihan se mieli.
Siiten alkoi uusi vääntö, koska valtuuston jäsenet valitsevat valtuuston puheenjohtajan. Jouni Jyrinki ei olisi tullut saamaan enemmistöä valtuustossa. Siksi Jyrinki oli pakotettu luopumaan valtuuston puheenjohtajan paikasta.

Pro Kalajoki esitti valtuuston varapuheenjohtajaksi Erkki Ahoa. Paikka suhteellisen vaalitavan mukaan kuului Pro Kalajoelle. Keskusta, kokoomus ja SDP sekä Vasemmistoliitto halusi paikalle SDP:n Pirkko Nygårdin. Asia meni suhteelliseen äänestykseen, vaikka keskustalaiset aina mielellään kertovat kuinka he sopivat asioista ja hoitavat asioita kaikin puolin hienosti ja tyylikkäästi. Kysymys oli kuitenkin Erkki Ahon syrjinnästä ja vallan sisäpiiriin pääsyn estämisestä. Vasemmistoliitto ei lähtenyt tukemaan Erkki Ahoa äänesstyksessä, vaan yksi edustaja eli Väinö Hietala lupasi lähteä tukemaan Pro Kalajoen vasemmistotaustaista Kari Untista valtuuston varapuheenjohtaksi. Näin Pro Kalajoki joutui äänestykseen vaihtamaan ehdokkaakseen Kari Untisen, joka voitti suhteellisessä äänestyksessä PirkkoNygårdin. Näin keskusta sai syrjäytettyä Erkki Ahon vallan sisäpiiristä.

Erkki Ahoa ei valittu valtuuston toiseksi suurimmasta äänimäärästä huolimatta kaupunginhallituksen jäseneksi eikä elinkeino- ja maankäyttätoimikunnan jäseneksi. Erkki Aho oli keskustalaisten johtohenkilöiden ja heidän hännystelijöidensä mustalla listalla rehellisyytensä takia. Kysymys on selkeästä syrjinnästä, minkä Ylivieskan poliisi Raimo Ollila jätti jällen kerran tutkimatta.

ELMA – kohtalon lapsi Kalajoella

Kalajoen kaupunginhallitus ei ollut vielä nimennyt uutta elinkeino- ja maankäyttötoimikuntaa vuosille 2007-2008 (tilanne 9.11.2007!)

Elinkeino- ja maankäyttötoimikunnan (Elman) toimikausi on kaksi vuotta kerrallaan. Tällä vaalikaudella ensimmäinen Elma toimi vuodet 2005-2006. Seuraava Elma toimii vuodet 2007-2008. Vuosien 2007-2008 Elma oli vielä valitsematta johtuen siitä, että Pro Kalajoen ehdokas Elmaan on valtuutettu Erkki Aho. Tästä syystä Elma on jatkanut vanhassa kokoonpanossa vielä koko vuoden 2007. Lainvastaisesti!

Pro Kalajoen edustajat kaupunginhallituksessa olivat tulleet siihen tulokseen, että Erkki Ahoa ei tulla hyväksymään muiden, lähinnä keskustan ja kokoomuksen edustajien taholta, elinkeino- ja maan käyttötoimikunnan varsinaiseksi jäseneksi kaupunginhallituksessa. Siksi Pro Kalajoen kaupunginhallituksen jäsenet Vuokko Saari ja Jorma Untinen kysyivät Erkki Aholta, että voidaanko varsinaiseksi jäseneksi Pro Kalajoen edustajaksi nimetä Vuokka Saari ja varajäseneksi Erkki Aho. Näin tehtiin ja kaupunginhallitus päätti asiasta. Vuodn 2008 elinkeino- ja maankäyttötoimikunnan kokouksissa Pro Kalajoen varsinainen jäsen Vuokko Saari on ollut poissa kokouksista ja varajäsen Erkki Aho on ollut kokouksissa mukana. Täyttyykö syrjinnän tunnusmerkistö?

Mikä on Elma?

Elma on Kalajoen kaupungin elinkeino- ja maankäyttötoimikunta. Johtosäännön mukaan sen toiminta-ajatuksena on tukea kunnan kokonaiskehittämistä, hyvää yhdyskuntarakentamista ja kunnan ympäristökuvaa. Elman palvelualueiksi on nimetty elinkeinojen kehittäminen, maan myynti ja ostaminen sekä maankäytön suunnittelu. Asiat ratkaistaan siten, että elinkeinojen kehittämisestä esittelyvastuun kantaa elinkeinoasiamies, maanmyynnistä ja ostamisesta maanmittausteknikko ja maankäytön suunnittelusta kaavoitusarkkitehti. Elman puheenjohtajana toimii kunnanjohtaja. Johtosäännön mukaan kunnanhallitus erikseen päättää toimialaansa kuuluvien asioiden delegoinnista elinkeino- ja maankäyttötoimikunnalle sekä em. viranhaltijoille. Elman johtosääntö on hyväksytty valtuuston päätöksellä 28.11.2000 § 101.

Täytäntöönpanopäätös

Kalajoen kaupunginhallitus teki 10.1.2005 § 40 meriluontokeskus- ja hotellihankkeen täytäntöönpanopäätöksen. Asia ei ollut esityslistalla, mutta asia otettiin kiireellisenä käsittelyyn listan ulkopuolelta. Esityksen mukaan kaupunki rakentaa hotellin ja palkkaa projektipäälliköt. Ohjausryhmään oli valittu sopivat henkilöt. Ryhmän kokoonpano ei vastannut valtuuston voimasuhteita. Hotellihanketta vietiin eteenpäin kuin käärmettä pyssyyn.

Hotellin rakennuslupa-asia

Kalajoen ympäristölautakunta sai 24.1.2006 § 5 käsiteltäväkseen 5-kerroksisen meriluonto/hotellihankkeen poikkeuslupahakemuksen. Erikoista hakemuksessa oli se, että hakijana ei ollut rakentaja eli kiinteistöyhtiö, vaan Kalajoen kaupunki. Lisäksi hakemuksessa ei oltu esitetty tonttia mihin ko. poikkeuslupa pitäisi myöntää! Erikoista oli se, että pitäisi myöntää poikkeuslupa, vaikka ei ole rakennuspaikkaakaan. Vähemmällekin asiantuntijalle lienee ymmärrettävää, että tässä on lainvastainen toimenpide. Hakemuksen perusteluissa todetaan, että kaupunki on kuullut naapureita lehtikuulutuksella sekä virallisella kuulutuksella ilmoitustaululla. Huomatusta ei ole jätetty.

Hanke oli kaavan vastainen. On syytä epäillä, että kaavoitusarkkitehti oli kuitenkin ohjattu tekemään asiasta puoltava lausunto. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että myös rakennustarkastaja oli "määrätty" tekemään myönteinen esitys asiassa lautakunnalle.
Ympäristölautakunnassa puheenjohtajana otin esille ne lainvastaisuudet, mitkä koskivat tätä asiaa. Lautakunnan jäsenet tajusivat tilanteen, mutta kaikki olivat valmiita ”joustamaan”. Minä en yksin ryhtynyt vastustamaan asiaa, enkä myöskään jättänyt asiasta valmiiksi kirjoittamaani eriävää mielipidettä pöytäkirjaan. Tuossa vaiheessa minulla ei ollut kaikista asiosta riittävää varmuutta toidistusaineistoineen, koska asioita salattiin päättäjiltä.

Kaupunginhallitus hyväksyi ympäristölautakunnan päätöksen ja asia vietiin ympäristökeskuksen päätettäväksi mielestäni virheellisillä tiedoilla. Tonttiasia ei ollut kunnossa. Ympäristökeskus myönsi poikkeusluvan. Olihan kysymys myös meriluontokeskuksesta.

Valtuusto sai käsiteltäväkseen tonttiasian vasta 28.2.2006 § 19

Elinkeino- ja maankäyttötoimikunta oli käsitellyt asiaa 30.1.2006 § 7. Siinä maanmittausteknikko esittää, että Kalajoen kaupunki hyväksyy 20.1.2006 allekirjoitetun vuokrasopimuksen täydennyksen Kalajoen kaupungin ja Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n välillä. Tuota vuokrasopimusta ei ollut olemassa vielä ympäristölautakunnan kokouksessa 24.1.2006. Siksi epäilen, että vuokrasopimus on tehty jälkikäteen. Tontista oli poistettu Kalajoen kaupungin 337 000 euron kiinnitykset. Näin tontti voidaan kiinnittää uudelleen tontin ostajan toimesta. Kaupunki voi sitten tulevaisuudessa tarvittaessa taata kiinteistöyhtiön lainoja ja saada vastavakuutena kiinnityksen tonttiin.

Epäreilua toimintaa

Kaupunginhallitus asetti 10.1.2005 Meriluontokeskus-/hotellihankkeelle ohjausryhmän. Ohjausryhmään valittiin kakkien muiden ryhmien edustajia, mutta ei Pro Kalajoen edustajia. Uusi kaupunginhallitus valittiin kuun lopulla, joten silloin Pro Kalajoen edustajien jättäminen pois ohjausryhmästä ei olisi onnistunutkaan.
Myöhemmin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen jäseniä vaihtui. Tapana on ollut, että hallituksessa on mukana Kalajoen kaupungin valtuustoryhmien edustajia. Nyt käytäntö muutettiin. Vapautuvalle paikalle ei valittukaan Pro Kalajoen edustajaa, vaan Pro Kalajoen paikalle oli valittu Oulun kauppakamarin toimitusjohtaja Jaakko Okkonen.

Mitä maksoi?

Meriluontokeskuksen hinnaksi on esitetyn laskelman mukaan muodostunut 2 254 724 euroa. Hotellin hinta on 5 362 612 euroa, yhdysputken hinta on 337 080 euroa.Koko hankkeen hinta on yhteensä 7 954 416 euroa.

TE-keskus on antanut meriluontokeskukselle investointiavustusta 1 239 000 euroa, mikä on 55 % kustannusarviosta. Kaupungin osuus on 1 013 850 euroa. Kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt hotellihankkeeseen investointitukea 840 000 euroa, mikä on 15 % hyväksytyistä hankekustannuksista.

Lisäksi alueelle rakennettiin biolämpölaitos, minkä kustannusarvio oli 1,3 miljoonaa euroa. Te-keskus myönsi investointiavustusta tähän hankkeeseen 243 200 euroa.

Olen suhtautunut hotellihankkeeseen tietyllä kriittisyydellä, koska mielestäni kannattavuuslaskelmat eivät ole tehty realistisiksi. Epäilen, että tulevat vuodet paljastavat totuuden. Milloin pestään likainen pyykki?

Kilpailun rajoituslaki

Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä on Kalajoen matkailussa määräävä markkina-asema ja Kalajoen kunta omistaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä 96 %. Määräävän markkina-aseman katsotaan kilpailun rajoituslain mukaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se ohjaa merkittävästi hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla tai muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin. Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi käyttää markkina-asemaansa hyväksi ilman että se menettää heti markkinaosuuttaan kilpailijoille. Määräävässä markkina-asemassa riittää, että yritys on kilpailijoihinsa nähden ylivoimainen.

Meriluontokeskuksen ja kylpylähotelli Sanin harjannostajaiset

13.2.2007 vietettiin Kalajoen Hiekkasärkillä Kylpylähotelli Sanin ja Meriluontokeskuksen harjannostajaisia. Hanke on informaation mukaan edennyt aikataulun mukaisesti ja rakennuskokonaisuus valmistuu kesäkuun alkuun mennessä. Meriluontokeskuksen, hotellin ja biolämpölaitoksen rakentamiskustannukset ovat yhteensä noin 10 miljoonaa euroa.

Meriluontokeskus

Meriluontokeskushankkeeseen sisältyy Metsähallituksen tutkimus- ja näyttelytilat, luentosali, keskusvaraamo, kokoustila, monitoiminen kokoustila (Aaltosali), Kalajoen ammattiopiston Arteman toimistotilat, yritysten toimistotiloja sekä aula-, tekniset- ja sosiaalitilat ynnä väestönsuojat. Meriluontokeskus sijoittuu kylpylähotellin kanssa samaan rakennukseen, josta rakennetaan yhdysputki kylpylä Sanifaniin. Yhdysputken rakentaminen ei sisälly Meriluontokeskuksen ja kylpylähotellin hankesisältöön. Yhdysputken rakentamiskustannuksista vastaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy.

Meriluontokeskuksen kerrosala on 1383 nelimetriä ja tilavuus 6750 m3 ja sen kustannusarvio on 2 254 724 euroa. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus on myöntänyt investointiavustusta 1 239 000 euroa. Kalajoen kaupungin osuus on 1 013 850 euroa. Metsähallituksen ylläpitämän meriluontokeskuksen näyttelyn yleisenä teemana tulee olemaan hiekka. Se keskittyy esittelemään Pohjanlahden rannikkoluontoa. Aihetta esitellään Kalajoen ympäristön luonnonilmiöiden, eläinten, kasvien ja kulttuurin avulla. Teemoina ovat dyynit, maankohoaminen, kalastus sekä Siiponjoki. Teemat tuodaan esille lyhytfilmien, kertomusten ja interaktiivisten sisältöjen avulla. Kolmikerroksiseen näyttelytilaan rakennetaan erillisiä pyöreitä tilamoduleja, solmuja. Interaktiivisena sisältöinä toimivat Internet-sivustot, erilaiset pelit sekä multimedia. Lisäksi näyttelytilaan tuodaan kalastukseen liittyvää välineistöä. Näyttelyn suunnitteluprojektin rahoittaa Oulun lääninhallitus. Kokonaiskustannusarvio on 400 000 euroa.

Kylpylähotelli Sani

Hotelliin tulee 72 kahden hengen huonetta. Huoneista 48 on varustettu lasitetulla parvekkeella, josta avautuu merinäköala. Hotellin toiminnasta vastaa Kalajoen Kylpylähotellin liiketoiminta Oy. Yrittäjinä toimivat Minna ja Pekka Kamunen. Hotellin kustannusarvio 5 362 612 euroa. Kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt Kiinteistö Oy Kalajoen Kylpylähotelli Oy:lle investointitukea 840 000 euroa, mikä on 15 % hyväksytyistä hankekustannuksista. Kalajoen Kylpylähotellin liiketoiminta Oy:n rahoitukseen osallistuvat Matkailun Kehitys Nordia Oy, Finnvera Oyj sekä Kauppa- ja teollisuusministeriö. Kalajoen kaupunki on taannut Kiinteistö Oy Kalajoen Kylpylähotelli Oy:n lainan.

Urakkatarjoukset

Kylpylähotellin ja Meriluontokeskuksen rakennusurakkakilpailun voitti rakennusliike Nivat & Fors. Rakennusurakan arvo on 4 767 000 euroa. Muut kohteet jakautuivat seuraavasti: Elementtitoimitukset v Rajaville Oy 618 000 euroa
Putkiurakka Tekmanni Oy 548 800 euroa
Ilmanvaihto Oulun Lämpö ja vesi Oy 395 000 euroa
Sähköurakka Sähköliike Kalajoki Ky:llä 522 158,28 euroa
Rakennusautomaatio Fidelix Oy 53 460 euroa
Kokonaistavoitehinta on 8 186 000 euroa.

Harjannostajaiset

Harjannostaiset olivat perinteisen kaavan mukaiset. Kaupungininsinööri Paavo Soukka esitteli hanketta ja hanuristi Harri Rönn soitti muutaman kappaleen. Harjannostajaisjoukon mukaan mahtui myös pari henkilöä, jotka olivat nauttineet muutakin kuin kansalaisluottamusta. Pöydät kuitenkin pysyivät pystyssä, mutta osa astioista löysi tiensä lattialle aste. Hernekeitto oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Ministeri Mauri Pekkarinen saapui paikalle kello 16.00 jälkeen. Pekkarisen näkemyksen mukaan hotelli- ja meriluontokeskus luo edellytyksiä matkailun voimalliseen kehittämiseen. Metsähallituksen edustajat olivat tyytyväisiä siitä, että nyt heillä on muista luontokeskuksista poikkeava kohde. Sinne ei välttämättä tarvitse hankkia asiakkaita, vaan niitä tulee ikään kuin itsestään hotellin ja kylpylän siivellä.

Iso riski

Tämä matkailuinvestointi on erittäin suuri riski Kalajoen kaupungille. Siksi matkailua ja ennen kaikkea toiminnallisuutta lisääviä kohteita on kehitettävä lisää. Hotelliyrittäjillä on haastava tehtävä edessään. Miten käyttöaste saadaan riittävän korkeaksi? Hotellihanketta on ajettu kuin käärmettä pyssyyn usean vuoden ajan. Valitettavasti kaikki kannattavuuslaskelmat eivät ole riittävän huolellisesti laadittuja. Kahden kolmen vuoden kuluttua näemme miten on mennyt.

Itse olen suhtautunut hankkeeseen tietyllä varauksella, koska minun mielestäni monet asiat perustuvat liiaksi toiveiden ja haaveiden varaan. Tosiasia kuitenkin on se, että Hiekkasärkille nousee hotelli ja me seuraamme mielenkiinnolla miten toiminta käynnistyy. Hotelli tarvitsee tuekseen toiminnallisia kohteita, hiihtotunnelia ja beachhallikokonaisuutta. Lisäksi on kaavoitettava lisää alueita. Hotelli- ja meriluontokeskus tulevat vaikuttamaan myönteisesti Kalajoen matkailun kehittymiseen. Kaavaan on varattu rakennusoikeutta Hiekkasärkkien ydinalueelle 66 500 kerrosalaneliöä.

JukuJukumaasta Jukuparkki

Kalajoen kaupunginhallitus on 18.2.2008 päättänyt 42§ esittää kaupunginvaltuustolle, että Kalajoen kaupungin omistaman JukuJukumaan noin neljän hehtaarin alue vuokrataan Jukupark Oy:lle pitkäaikaisella vuorkasopimuksella, mikä ulottuu vuoteen 2022. Samalla esitetään 41 § hyväksyttäväksi yhteistyösopimus. Kaupunginvaltuusto päätti asiasta 26.02.2008.

Netissä julkaistun kaupunginhallituksen virallisen ja tarkastetun pöytäkirjan mukaan kaupunginhallitus käsitteli 18.2.2008 kauppakeskuksen konseptisuunnittelijan valintaa 41 §:ssä ja 42 §:ssä käyttösuunnitelmia vuonna 2008. Netissä julkaistun kaupunginhallituksen pöytäkirjan mukaan Jukujukumaan vuokrausta Jukupark Oy:lle ja yhteistoimintasopimusta ei ole käsitelty kokouksessa lainkaan.

Yksityistäminen jatkuu

Kalajoen Hiekkasärkät Oy on luopunut osasta liiketoimistaan yksityisten hyväksi. Ensin luovuttiin tanssipaikka Merisärkästä, kun se myytiin Juha Laitalan omistamalle yritykselle. Tanssipaikka Merisärkästä on sen jälkeen kehittynyt maakunnan suurin ja vilkkain tanssipaikka.

Seuraavaksi yksityistämisvuorossa oli entisen matkailuhotellin ravintolatoiminnot. Aulis Yppärilän ja Hanna Saaren omistama ravintola Dyyni aloitti matkailuhotellin tiloissa toimintansa vuokralaisena. Vuokrasopimus on tehty vuoteen 2015 saakka.

Suomen suosituin leirintäalue, Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalue, myytiin Kalajoen Etelänkylän jakokunnan ja Juha Laitalan omistamalle yritykselle. Leirintäalueen kehittäminen sai näin voimakkaan sysäyksen uusilla mittavilla investoinneilla.
Yksityistämisen jatkuu nyt huvipuisto JukuJukumaan yksityistämisellä. Yksityistäminen on Kalajoen päättäjien tahto. Päättäjät katsoivat, ettei tällainen liiketoiminta kuulu kaupungille, vaikka niin sanotut johtavat poliitikot ovatkin Hiekkasärkät Oy:n hallituksessa.

Kalajoen valtuustoryhmille suljettujen ovien takana pidettyssä informaatiotilaisuudessa 18.2.2008 Jukupark Oy:n edustajat kertoivat investoivansa alueelle ensimmäisenä vuotena 1,5 miljoonalla eurolla ja viiden vuoden kuluessa 2,5 miljoonalla eurolla. Kävijätavoite ensimmäisenä vuonna on 50 000 kävijää. Liikevaihtotavoite on miljoona euroa. Markkinointiin käytetään 100 000 euroa Vesipuiston investoinnit käynnistyvät toukokuussa ja ne on tarkoitus saada valmiiksi heinäkuun ensimmäiseen päivään mennessä. Ensimmäiseksi investoidaan suuret vesiliukumäet, joita on seitsemän. Vesipuisto työllistää kesän aikana 30-40 henkilöä. Jukupark Oy tekee tiivistä yhteistyötä Kalajoen Hiekkasärkät Oy ja muiden yritysten kanssa.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy pelastetaan jälleen

Kalajoen kaupunginjohdon ja aikaisemmin Kalajoen kunnanjohdon "oma yritys" Kalajoen Hiekkasärkät Oy pelastettiin tiistaina 26.2.2008 konkurssilta Kalajoen kaupunginvaltuuston päätöksellä. Tämä yhtiö on pelastettu konkurssilta jo useita kertoja aikaisemmin historiansa aikana.

Pelastava kiinteistökauppa

Kalajoen kunta myi 15.10.1982 Tuomimaja-nimisen tilan Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle 675 000 markalla. Tällöin kuten monesti muuten ostajana ja myyjänä oli käytännössä sama persoona. Nyt tuo sama maa-alue ollaan ostamassa takaisin hintaan 1 500 000 euroa. Kalajoen kaupungin budjetissa ei ole mitenkään varauduttu tällaiseen summaan. Kauppaa tehdään ohi budjetin. Onko tämä hyvää hallintotapaa? Miksei kellekään kerrota suoraan ja rehellisesti, että tällä kaupalla halutaan pelastaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy konkurssilta?

Kaupunginvaltuuston esityslistan mukaan Kalajoen kaupunginhallitus on käsitellyt kiinteistöjen ostamista Kalajoen Hiekkasärkät Oy:ltä.

Esityslistassa lukee:
Kaupunginhallitus
18.2.2008 § 43 Hiekkasärkät Oy:n liiketoimintojen uudelleen järjestelyjen yhteydessä on Jukumaan toiminnolle tulossa uusi yrittäjä Jukupark Oy. Liiketoimintojen supistuessa on tarpeen saada myös vastuita pienemmiksi. Liiketoimintojen uudelleen järjestelyssä on sovittu, että Hiekkasärkät Oy myy omistamiaan kiinteistöjä Kalajoen kaupungille seuraavasti;
1) Tuomitaverna RN:o 3:321 (2,4960 ha), rakennuksineen (Dyyni –hotelli ja asuntolarakennus) ja liittymineen ja Tuomirinne RN:o 3:511 (0,9830 ha), yhteensä = 1.500.000 euroa (kauppahinnasta on rakennusten ja liittymien osuus 348.000 euroa ja maapohjan osuus 1.152.000 euroa)
2) Jako-osuus RN:o 72:1 (0,0 ha) = 5.886 euroa
Tilalla Jako-osuus RN:o 72:1 on 0,02000 –osuutta Etelänkylän jako- ja kalastuskunnan yhteisiin maa- ja vesialueisiin sekä koskiin,
3) Leirintä RN:o 3:213 (0,1310 ha), = 7.034 euroa
Leirintä –niminen tila RN:o 3:213 on virheellisesti luovutettu 1.8.2007 allekirjoitetulla vaihtokirjalla Kalajoen Etelänkylän jako- ja kalastuskunnalle.
Yhteensä = 1.512.920 euroa
Maanmittausteknikko: kaupunginhallitus esittää valtuustolle, että kalajoen kaupunki ostaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:ltä tilat Tuomitaverna RN:o 3:321 (2,4960 ha), rakennuksineen (Dyyni – hotelli ja asuntolarakennus) ja liittymineen, Tuomirinne RN:o 3:511 (0,9830 ha), Jako-osuus RN:o 72:1 (0,0 ha) ja Leirintä RN:o 3:213 (0,1310 ha), Kalajoen kaupungin Etelänkylässä (karttaliite 1:2000). Kauppahinta on miljoonaviisisataakaksitoistatuhattayhdeksänsataakaksikymmentä
(1.512.920,00) euroa.
Kaupunginjohtaja: Kaupunginhallitus hyväksyy maanmittausteknikon esityksen.
ja esittää lisäksi, että valtuusto myöntää tarkoitukseen (1.500.000) euron investointimäärärahan muutoksena vuoden 2008 talousarvioon ja että valtuusto valtuuttaa kaupunginhallituksen nostamaan (1.500.000) euroa lainaa oston rahoittamiseksi. Kaupunginhallitus voi purkaa sijoituksia vastaavalla summalla lainanoton vaihtoehtona, mikäli se harkitsee rahoitusmarkkinatilanteen huomioiden sen kaupungille edullisemmaksi.
Kaupunginhallitus: Hyväksyttiin.
Tapani Ojala ja Raili Myllylä poistuivat esteellisenä kokouksesta tämän asian käsittelyn ajaksi.

Konkurssilta pelastaminen

Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n liiketoiminnat on yksityistetty ja jäljelle on jäänyt vain vuokralaisena toimiminen Kalajoen kaupungin omistamassa kylpylä-ja uimahallikiinteistössä. Samalla yhtiön toimitusjohtajan työt ovat vähentyneet siinä määrin, että tehtävää voidaan verrata kesällä opettajan ja talvella sisävesilaivan kapteenin tehtävään.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä on velkaa reilusti yli 2 miljoonaa euroa. Liiketoiminnan tulot eivät riitä velkojen lyhentämiseen ja korkojen maksuun. Siksi on myytävä omaisuutta, jotta toimintaa voidaan jatkaa ja konkurssi välttää. Kun Kalajoen kaupunki ostaa Hiekkasärkät Oy:lta takaisin maa-alueet, jotka se aikanaan lähes lahjoitti yhtiölle, niin Hiekkasärkät Oy:n konkurssi voidaan välttää.

Kalajoen matkailun värikkäät vaiheet ja alati muuttuvat yrityskuviot saattavat sekoittaa monen valtuutetunkin ajatuksenjuoksua. Miten matkailuasiat todellisuudessa ovat? Millaisia yrityksiä siellä toimii ja miten ne toimivat?

Yhteenveto matkailuyrityksistä ja niiden liikesuhteista

Kalajoen kaupunki omistaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä yli 90 prosenttia. Yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimii Kalajoen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Tapani Ojala. Yhtiön hallituksen jäsenenä on Kalajoen valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylä. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä ei ole kovin paljon tulonmuodostusta, mutta sillä on velkaa reilusti yli kaksi miljoonaa euroa. Velkojen 2 077 000 eurossa on Kalajoen kaupungin takaus.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy omistaa 80 prosenttia Kiinteistöyhtiö Kalajoen kylpylähotelli Oy:stä. Loput 20 prosenttia omistaa hotellia pyörittävä yritys Kalajoen kylpylähotelli Sani Oy, jossa omistajina ovat 1/3 osalla Minna Kamunen, 1/3 osalla Pekka Kamunen ja 1/3 kehitysyhtiö Nordia. Kiinteistöyhtiö Kalajoen kylpylähotelli Oy:n osakepääoma on 400 000 euroa. Yhtiöllä on lainaa kohtuullisesti ja 1 350 000 eurossa on Kalajoen kaupungin takaus.

Ennen nimenmuutosta Kiinteistöyhtiö Kalajoen kylpylähotelli Oy:n nimi oli Kalajoki Stocking Estate Oy. Tämän yrityksen nimi oli aikaisemmin Paratiisikylpylä Oy. Yritys jäi paperiyhtiöksi, kun Kalajoen silloinen kunta otti vastattavakseen Paratiisikylpylän 27,2 miljoonan markan korkeakorkoiset lainat ja pelasti näin kylpyläyhtiön ja sen emoyhtiön Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n konkurssilta. Nykyisin Kalajoen kaupunki omistaa kylpyläkiinteistön ja uimahallin, joissa Kalajoen Hiekkasärkät Oy toimii vuokralaisena ja maksaa tilojen käytöstä nimellistä vuokraa. Kalajoen Hiekkasärkät Oy kerää tästä liiketoiminnasta tuotot ja Kalajoen kaupunki maksaa kiinteät ja muut kulut. Liikeidea on tältä osin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n kannalta ajateltuna erinomainen. Muussa mielessä nurinkurinen.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy on vuokrannut Kalajoen kaupungilta JukuJukumaan alueen ja on maksanut siitä vuokraa vuodessa 1000 euroa. Kalajoen kaupunki on vuokraamassa Jukujukumaan aluetta Jukupark Oy:lle, mutta vuokratulot menevät Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle. Menettely on perustuslain 6 §:n vastainen, koska menettely asettaa muu kalajokiset yritykset eriarvoiseen asemaan. Olen aivan varma, että moni kalajokinen yritys olisi valmis vastaanottamaan Kalajoen kaupungin maa-alueita lähes ilmaiseksi ja vuokraamaan alueet edelleen ottaen tällaisesta vuokratulot itselleen.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy omistaa Kalajoen matkailuhotellin, jossa vuorkalaisena on ravintola Dyyni, jonka omistavat Hanna Saari ja Aulis Yppärilä. Vuokrasopimus on voimassa vuoteen 2015. Liiketoimintojen uudelleen järjestely -esityksen mukaan maa-alue ja kiinteistö siirtyvät Kalajoen kaupungille. Dyynin maksamat vuokratulot kuuluvat luonnollisesti silloin Kalajoen kaupungille, eikä Hiekkasärkät Oy:lle. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että vuokratulot menevät edelleen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle, vaikka Kalajoen kaupunki omistaa maa-alueet ja kiinteistöt. Näin voidaan turvata johtaville luottamushenkilöille hallituspaikat ja julkisuudessa esiintyminen, kun he ovat kunnallisessa matkailuyhtiössä hallituksen jäseniä.

Putkakertomus 20.8.-23.8.2010 (Erkki Aho)

Nousin perjantai-aamuna ylös viiden jälkeen aamulla. Otin verenpainelääkkeen, join aamukahvin ja söin Karjalan piirakan. Kirjoitin historia-blogiini jutun Tehtaankatu 1. Jokin oikeustaistelija soitti minulle Tampereelta ja keskustelimme ehkä reilun kymmenen minuuttia. Lähdin pyörälenkille klo 10.30 ja olin pyöräilyt noin 20 km ja kävin Tapion Tuvalla katsomassa Kalajoki-näyttelyä. Lähinnä minua kiinnosti kävijämäärä. Menin alas kahvion puolelle lukemaan Kalevaa, kun kaksi poliisi tuli ja kysyi: - Sinäkö olet Erkki Aho. Poliisit tulivat ”mustalla maijalla” pidättämään minut klo 11.40. Heillä ei ollut mitään kirjallista todistetta siitä, että heillä on oikeus pidättää minut. Minut vietiin ”mustalla maijalla” kotiin pyörän kanssa. En saanut käydä suihkussa enkä vaihtaa vaatteita enkä syödä. Keräsin neljä kassillista todistusaineistoa. Otin mukaan verenpainemittarin, hygieniatarvikkeet ja vaihtovaatteet. Myöhemmin kuulin vaimoltani, että kaksi poliisiautoa ja neljä poliisia oli tullut kotiin kurkistelemaan ikkunoista pamppujen kanssa ikään kuin suurta ja vaarallista rikollista piirittämään. Luonnollisesti tilanne oli ollut vaimolleni aikamoinen järkytys. Hän oli kertonut, että olen pyöräilemässä.

Ylivieskassa oltiin n. 13.00. Pyysin päästä suihkuun. Sain tietää, että pidätykseni suoritti Raahen poliisit Jani Lampela ja Jukka Yliniitty. Heille tuotti erittäin suuria vaikeuksia sanoa nimensä. He eivät suostuneet sanomaan kuka poliisiviranomainen on antanut heille määräyksen asiassa. Ylivieskassa pyysin kirjallista määräystä pidätyksestäni. Sain nähdä sen, mutta en kopioa siitä Määräyksen oli antanut ELY-keskuksen Jouko Rajaniemi. Muistan kerran vuosia sitten, kun keskustelin Jouko Rajaniemen kanssa Oulun lääninhallituksen poliisiosastolla. Hän tiedusteli silloin minulta oma-aloitteisesti, että ”eiko se Heiskari oli jo vähentänyt ryyppäämistään”. Uskon, että kysymys on juuri samasta poliisista.

Mittasin verenpaineen klo 13.55. Verenpaine oli 178/111 ja lepopulssi 95. Oli jano ja nälkä. Levähdin pari tuntia ja kello 16.00 pääsin suihkuun ja sen jälkeen sain ruuan: makkaraperunat ja 2 dl vadelmajuomaa. Sain soittaa kotiin, koska lähtiessäni huomasin, että kellarissa on vettä ja osa kirjoistani oli kastunut ja mahdollisesti myös osa asiapapereista. Kello 16.30 mittasin verenpaineeni. Tulos oli 175/109, lepopulssi 90. Ryhdyin selvittelemään papereitani ja jaottelin paperit putkan lattialle siten, että voin käydä asiakirjat läpi oikeusväittämieni pohjalta sujuvassa järjestyksessä. Kello 19 verenpaineeni oli 189/106 ja lepopulssi 82. Kello 19.45 pyysin päänsärkylääkettä. Kello 21.00 verenpaineeni oli 167/110 ja lepopulssi 71. Kalajoen poliisi ja valtuuston varapuheenjohtajakaverini Tomi Reinikainen tuli yöpäivystykseen. Hän haki minulle litran tuoremehua. Tämä oli todella loistava palvelu tähän ajankohtaan. Kello 21.45 verenpaineeni oli 175/106, lepopulssi 65.

Miksi minut pidätettiin? Syy oli siinä, etten mennyt oikeudenistuntoon tiistaina, koska katsoin, että oikeudenistunto ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, sillä tutkinnanjohtaja ja syyttäjä ovat vuoren varmasti esteellisiä. Maanantaina 16.8.2010 käymäni keskustelu käräjätuomari Jaakko Raittilan kanssa osoitti selkeästi minulle tosiasiat. Kysymyksessä on ahojahti. En ole saanut vielä tähän päivään mennessä esteetöntä rikostutkintaa asioissani enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tätä on jatkunut nyt jo yli 15 vuotta. Koska en mennyt oikeudenkäyntiin, niin käräjätuomari Jaakko Raittila käynnisti pidätysprosessin, johon hänellä oli lain mukaan mahdollisuus. Minulle haluttiin näyttää, että Suomi on poliisivaltio ja rangaista minua pahimmalla mahdollisella tavalla mielipiteideni ja toimintani johdosta. Mielestäni menettely on aika järkyttävää voimankäyttöä tällaiseen oikeudenkäyntiin.
Lauantaiaamuna heräsin kello 5.00. Kello 6.00 verenpaineeni oli 168/106 ja lepopulssi 63. Kello 8.30 sain kahvia, 2 voileipää. Tämä tuntui hyvältä. Ryhdyin järjestelemään asiapapereita, joita oli neljä kassillista ja sain asiapaperit likimain järjestykseen lattialle. Sain tehdä rauhassa töitä, koska kukaan ei häirinnyt. Kello 10.20 yritin hälyttää vartijaa. Kello 10.35 verenpaineeni oli 158/103 ja lepopulssi 80. Mittasin putkan pituuden, 16 jalan mittaa ja leveys 6,3 jalanmittaa. Kello 10.45 pääsin suihkuun. Tuli todella raikas olo. Katsoin samalla puhelimeeni tulleita puheluja. Mikko Kovalainen oli laittanut puhelinviestin, jossa hän lupasi tarjota minulle täytekakkukahvit ennen maanantain oikeudenkäyntiä. Putkassa minä en saa pitää puhelinta. Kello 11.20 ruokana makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehu.

Kello 13. 00 päivystävä vartija lähti syömään ja lupasi samalla tuoda minulle litran mehua rahoillani. Erinomainen palvelu vartijalta. Soitin Pentti Heikkiselle ja Olli Puolitaipaleelle. Kello 15 verenpaineeni oli 174/101 ja lepopulssi 73. Jumppasin 30 minuuttia. Kello 17 ruokana jotakin mahdollisesti kinkkusuikaleista laatikkoa, 3 leipää ja 2 dl mehu. Verenpaineeni kello 18.55 oli 173/102/72. Yritin tavoittaa päivystävää vartijaa. Kello 19.40 sain soittaa kotiin. Laskeskelin vahingonkorvausvaatimustani valtiolle PR-talojen konkurssivyyhdessä. Päädyin summaan 192 768 873 euroa. Kello 21.00 2 dl mehu ja leipäsiivu. Yöllä heräsin ja jumppasin 15 minuuttia. Putkaan oli yöllä tuotu vähän eläväisempää väkeä ja todella isoa laulua kuului pitkän aikaa.

Sunnuntaiaamuna heräsin kuuden jälkeen ja mittasin verenpaineeni kello 7.45 jolloin luvut olivat mielestäni erinomaiset 154/94, lepopulssi 66. Kello 8.40 sain kahvin, 2 leipää ja 2dl mehua. Kello 10.20 kävin suihkussa ja soitin kotiin. Kello 11.30 ruoka: makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehua. Kello 12.30 vaimo ja tyttö kävivät katsomassa. Heille tämä minun kohteluni on todella rankka kokemus. Kello 17.30 veljeni Veikko kävi vierailulla. Kello 20.15 painoin nappia ja ajattelin, että saan soittaa. Puolen tunnin kuluttua painoin uudestaan nappia. Ei vaikutusta. Kello 21.15 painoin nappia, ei vaikutusta. Kello 21.40 mittasin verenpaineeni: 151/103 ja lepopulssi 68. Lepopulssi tahtoo olla korkea. Painoin nappia, mutta ei mitään vaikutusta. Kello 22.03 päivystäjänä toiminut vartija Pekka Kallio tuli ja toi mehua ja leipää. Saatoin itseksi todetta, että onneksi olin hyvässä fyysisessä kunnossa eikä minulla ollut hengenvaaraa. jos olisin tarvinnut apua niin sitä en olsi saanut. Olisin voinut saada aidon putkakuoleman. Pyysin saada soittaa. Sain soittaa Keskipohjanmaahan ja kertoa tulevasta oikeudenkäynnistä Kallion ahdistelemana vain muutaman sanan verran. Vartijan käytös oli jostain syystä varsin erikoista. Missä hän mahtoi olla noin kaksi tuntia, kun ei vastannut kutsuuni.

Valot sammutettiin putkasta toivomukseni mukaisesti n. 22.40. Yöllä en oikein saanut unta, siksi jumppasin 15 minuuttia. Heräsin aamulla kello kuuden aikaan. Aamulla puoli kahdeksan aikaan pääsin suihkuun ja otin verenpainelääkkeeni. Vaihdoin vaatteitani ja jäin odottamaan putkaan, että poliisit vievät minut oikeudenkäyntiin. Sinne lähdettiin viemään minua poliisivartiossa kello 8.40. Oikeudenistunto alkoi kello 9.00 Savisillankatu 4:ssä.

Syyttäjän tehtävät määrätään laissa Laki yleisistä syyttäjistä 11.3.1997/199. 1 § Syyttäjän asema ja tehtävät.
Syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla. Tehdessään tähän liittyvät oikeudelliset ratkaisut ja muut toimenpiteet syyttäjän on noudatettava tasapuolisuutta, joutuisuutta ja taloudellisuutta.
Esteellisyys määritellään 12 §. Syyttäjä on esteellinen, jos:
4) hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen taikka siihen, jolle asiassa on odotettavissa hyötyä tai vahinkoa;
6) muu kuin 1–5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.

1. Asianajaja Antti Latolaa on syytä epäillä törkeästä petoksesta ja muista rikoksista. Tästä löytyy todistusaineisto niin blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa Suomen Asianajajaliitolle.

2. Asianajaja Hannu Maskosta on syytä epäillä törkeästä petoksesta ja muista rikoksista. Tästä löytyy todistusaineisto niin blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa Suomen Asianajajaliitolle

3. SyyttäjäSulo Heiskaria on syytä epäillä lukemattomista rikoksista, joista törkein on kaupanvahvistus, jossa hän ei ollut paikalla kaupanvahvistajana eikä myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ollut paikalla. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa Suomen Asianajajaliitolle.

4. Asianajaja Jouni Vihervallia on syytä epäillä siitä, että hän on edustanut oikeudessa asianomaisia henkilöitä ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Vihervalli itse todistaa, ettei hän ole koskaan edes keskustellut asianomaisten henkilöiden kanssa. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa Suomen Asianajajaliitolle.

5. VaratuomariPaavo M. Petäjää on syytä epäillä siitä, että hän on edustanut asianomaisia henkilöitä ilman valtakirjoja ja ilman toimeksiantoja oikeudessa ja antanut väärän lausuman käräjäoikeudelle. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjää on syytä epäillä väärien lausumien antamisesta korkeimmalle oikeudelle. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa Suomen Asianajajaliitolle. Paavo M. Petäjä on tunnustanut KRP:lle ettei hänellä ollut valtakirjoja asiassa.

6. Asianajaja Sampsa Teittistä on syytä epäillä velallisten etujen loukkaamisesta, koska he tiesivät, että konkurssi oli laiton ja he luovuttivat 32 miljoonan tilauskannan konsultti Weckströmille ja Weckström luovutti tilauskannan Vieskan Elementille. Alavieskan kunta maksoi konsultti Weckströmille 88 450 markkaa siitä, että hankki tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle.

7. Asianajaja Jyrki Anttista on syytä epäillä velallisten etujen loukkaamisesta, koska he tiesivät, että konkurssi oli laiton ja he luovuttivat 32 miljoonan tilauskannan konsultti Weckströmille ja Weckström luovutti tilauskannan Vieskan Elementille. Alavieskan kunta maksoi konsultti Weckströmille 88 450 markkaa siitä, että hankki tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.

8. Asianajaja Veli Päivikkö yritti laittaa henkilökohtaiseen konkurssipesääni varatuomari Paavo M. Petäjän 100 000 mk:n perusteettoman saatavan. Tekoa on syytä epäillä rikoksen yritykseksi. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.

9. Asianajaja Antti Kejo laittoi ITC Finland Oy konkurssipesään kokonaan toisen firman koneet ja laitteet. Perusteena oli se, että niin parannetaan konkurssipesän tulosta. Lisäksi asianajaja Antti Kejo jätti saatavista pois minun 178 000 markan saatavan perusteettomasti. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta piti antaa vastineensa.

10. Poliisipäällikkö Petri Oulasmaa nosti syytteen syyttäjän ollessaan minua ja perheenjäseniä vastaan velallisen epärehellisyydestä Meritapankin nimissä lainamyöntäneen pankinjohtajan tietämättä asiasta mitään. Pankinjohtaja Mauri Ylitalo todistaa kirjallisesti, että syyte on nostettu hänen tietämättään ja täysin väärillä tiedoilla. Väärillä tiedoilla tehdyn haasteen johdosta minut tuomittiin 75 päivän ehdottomaan vankeuteen. Minun asioita oikeudessa hoiti Asko Keränen ja varatuomari Vesa Laukkanen, jotka eivät perehtyneet asiaan juuri lainkaan.

11. Poliisi Raimo Ollila on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja hän kieltäytynyt myös ottamasta todistusaineistoa vastaan asiassa. Hän toiminut esteellisenä tutkinnanjohtajan kymmeniä vuosia.

12. Oulun KRP:n päällikkö Eero Klemetti on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta, myös sen, että varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Siitä huolimatta varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle asiassa.

13.Oulun KRP:n päällikkö Leila Melander on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta, myös Suomussalmen rikokset, joissa keskeisessä roolissa ovat varatuomarit Vesa Juntunen ja Mikko Kovalainen sekä poliisiviranomaiset. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta piti antaa vastineensa Suomen Asianajajaliitolle.

14. Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelä on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja on käyttäytynyt uhkailevasti oikeuden etsijöitä kohtaan. Hän on uhannut heitä sanomalla, että jos ette lopeta asioiden penkomista niin teille käy kuten Erkki Aholle, on ollut jo monta kertaa ollut liipaisimella.

15. Syyttäjä Kirsi Männikkö on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja syytteet nostamatta vaikka on vuorenvarmasti tiennyt tosiasiat, koska olen henkilökohtaisesti käynyt todistamassa asiat todistusaineiston kanssa yhdessä Heino Virran kanssa hänelle Torniossa.

16. Nykyinen Oulun poliisijohtaja Sauli Kuha on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta, vaikka todistusaineisto on ollut kiistaton.

17. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Hän ei ole viitsinyt edes vastata sähköposteihini.

18. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja syytteet nostamatta, vaikka on vuoren varamasti tietoinen poliisien ja syyttäjien rikollisesta toiminnasta. Kalske kieläytyi tulemasta toidstajaksi oikeuteen, mikä on vastoin Suomen lakia.

19. Käräjätuomari Jyrki Määttä ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan eikä myöskään ole antanut minun kuulustella vastapuolen todistajaa, mikä on Euroopan Ihmisoikeussopimuksen kuuden artiklan vastainen teko. Käräjätuomari Määttä antoi myös väärän todistuksen asiassa Rovaniemen hovioikeudelle. Asia voidaan todistaa käräjäoikeuden kuulustelunauhoilla.

20. Käräjätuomari Timo Tammiketo ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja minun on syytä epäillä häntä vähintäänkin kiristyksestä. Hän kielätytyi ottamasta todistusaineistoa asiassa vastaan. Minä jätin todistusaineiston siitä huolimatta Ylivieska-Raahen käräjäoikeuteen. Tammiketo toimitti aineiston Rovaniemen hovioikeudelle vasta pitkän viivyttelyn jälkeen.

21. Käräjätuomari Jaakko Raittila ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja muutoinkin toiminut todella törkeästi. Oikeudenkäynnit eivät ole täyttäneet alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Raittila kieltäytyi ottamasta todistusaineistoa vastaan eikä hyväksynyt asiassa myöskään todistajien kuulemista.

22. Syyttäjä Esa Mustonen ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan. Asiasta on kiistattomat näytöt Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä. Syyttäjä Esa Mustosen toiminta on todella törkeää toimintaa. Mustonen antoi asiassa myös väärän lausuman Rovaniemen hovioikeudelle.

23. Poliisi Tapani Tasanto on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Asiasta on kiistattomat näytöt. Tasanto ilmoitti hävittäneensä lähettämäni todistusaineiston ja siitä huolimatta hän toimi esteellisenö tutkinnanjohtajana asiassa

24. Asianajaja Asko Keränen tiesi, että konkurssi on laiton ja pyysi valtakirjan valituksen hoitamista varten. Erkki Aho ja Heino Virta antoivat valtakirjan asianajaja Asko Keräselle, joka kuitenkin jätti valituksen tekemättä ilmoittamatta siitä päämiehilleen. Asko Keränen on tunnustanut tekonsa, mutta oikeuskansleri yrittää kiemurella tunnustuksen edessä samoin kuin korkein oikeus.
25. Käräjätuomari Heikki Sneckin toiminta on ollut kaikkein törkeintä. Hän kieltäytyi ottamasta todistusaineistoa vastaan. Hän teki tietoisesti väärät päätökset ja toimi esteellisenä käräjätuomarina oikeudenkäymmiskaaren vastaisesti ja käytti törkeästi virka-asemaansa väärin ja teki tietoisesti vääriä päätöksiä. Hän lähetti Rovaniemen hovioikeudelle väärät asiakirjat, jotta Rovaniemen hovioikeuden olisi helpompi tehdä väärä päätös.
26. Varatuomari Pasi Markus Leinonen oli vuoren varmasti tietoinen poliisien, syyttäjien, asianajajien ja varatuomareiden rikollisesta toiminnasta ja tunnustikin asiassa oikeudessa. Siitä huolimatta hän jatkoi rikollisia suojelevaa toimintaa, mikä on rikolain 15 luvun 11 § mukaista rikollista toimintaa.
27. Jokilaaksojen poliiseista Ilkka Piispanen, Jonny Paananen, Hannu Mensonen, Antero Aulakoski, Jyrki Rajaniemi ja muutama muukin ovat tarkasti tietoisia rikoksista, mutta ovat jättäneet kaikki rikokset tutkimatta ja suojelleet rikollista toimintaa.
28. Varatuomari Mikko Kovalainen on yksi Suomen vaarallisimmista tekijöistä, jonka rikokset ovat kiistattomat, mutta poliisi kieltäytyy tutkimasta asioist ja syyttäjät syyttämästä sekä oikeusistuimet kieltäytyvät ottamasta vastaan todistusaineistoa.
29. Varatuomari Vesa Juntunen on yksi pahimmista tekijöistä, jota poliisi suojelee ja jonka rikokset poliisi jättää tutkimatta. Juntunen toimii nykyisin ulkomailla ja viestit toiminnasta ovat entisenlaisia. KRP siirsi asiat 26.11.2012 Helsingin poliisin tutkittavaksi.
30. Kaikkia käräjäoikeuden tuomareita, Rovaniemen hovoikeuden tuomareita ja korkeimman oikeuden tuomareita ja laillisuusvalvojia, jotka ovat käsitelleet asioitani, on syytä epäillä syyllistyneen rikollisten suojeluun, virka-aseman törkeään väärinkäyttöön sekä tuomareita myös oikeudenkäymiskaaren vastaiseen menettelyyn.

Rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaan jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin luvun 5 § 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon.

Rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun tai käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään, hänet on tuomittava virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä.

15 luku 11 § (24.7.1998/563)Rikoksentekijän suojeleminen Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, on tuomittava rikoksentekijän suojelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske rikokseen osallista eikä 10 §:n 2 momentissa mainitussa suhteessa rikoksentekijään olevaa henkilöä, eikä rikosta, josta ei säädetä ankarampaa rangaistusta kuin kuusi kuukautta vankeutta.

Rikoslaki 40 luku 7 §(12.7.2002/604)Virka-aseman väärinkäyttäminen Jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa
1) rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun tai käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään taikka
2) käyttää väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden,hänet on tuomittava virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.

Rikoslaki 40 luku 10 § (12.7.2002/604)Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen Jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon.

Näin sanoo Suomen laki:
Rikoslaki 11 luku 3 §(11.4.2008/212)Rikos ihmisyyttä vastaan Joka osana siviiliväestöön kohdistuvaa laajamittaista tai järjestelmällistä hyökkäystä
1) surmaa tai orjuuttaa toisen, käy hänellä kauppaa tekemällä tarjouksen, ostamalla, myymällä tai vuokraamalla taikka kiduttaa häntä tai aiheuttaa hänelle muulla tavoin suurta kärsimystä tai vaikean vamman taikka vahingoittaa vakavasti hänen terveyttään taikka tuhoaa väestöä asettamalla sitä tai sen osaa hävittäviä elinehtoja tai muulla tavoin,
2) karkottaa tai pakolla siirtää alueella laillisesti oleskelevaa väestöä,
3) vangitsee toisen tai muuten riistää häneltä vapauden kansainvälisen oikeuden perustavaa laatua olevien määräysten vastaisesti taikka aiheuttaa vapautensa menettäneen tahdonvastaisen katoamisen,
4) raiskaa toisen, orjuuttaa häntä seksuaalisesti, pakottaa hänet prostituutioon, raskauteen tai sterilisaatioon taikka harjoittaa häntä vastaan muuta vastaavaa törkeää seksuaalista väkivaltaa tai
5) harjoittaa rotuerottelua taikka vainoaa tunnistettavissa olevaa ryhmää tai yhteisöä poliittisen mielipiteen, rodun, kansallisuuden, etnisen alkuperän, kulttuurin, uskonnon tai sukupuolen perusteella taikka niihin rinnastettavilla muilla perusteilla, on tuomittava rikoksesta ihmisyyttä vastaan vankeuteen vähintään yhdeksi vuodeksi tai elinkaudeksi. Yritys on rangaistava.

4 § (11.4.2008/212)Törkeä rikos ihmisyyttä vastaanJos rikoksessa ihmisyyttä vastaan
1) rikos kohdistuu suureen joukkoon ihmisiä,
2) rikos tehdään erityisen raa"alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla taikka
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai järjestelmällisesti ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan vankeuteen vähintään kahdeksaksi vuodeksi tai elinkaudeksi. Yritys on rangaistava

Rikoslaissa on säädetty rikollisen suojelusta:

15 kuku 11 §(24.7.1998/563)

Rikoksentekijän suojeleminen

Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, on tuomittava rikoksentekijän suojelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Virkavala tai -vakuutuson lupaus, jonka tietyt valtion korkeimpaan johtoon, oikeuslaitokseen tai voimankäyttöorganisaatioon kuuluvat virkamiehetovat velvollisia antamaan

Virkavala, jonka esimerkiksi ministerit vannovat:

"Minä Päivi Räsänen lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

Valtioneuvostonjäsenet eli ministeritvannovat tuomarinvalan sekä virkavalan tai antavat vastaavat vakuutukset.

Tuomarinvala

Tuomarinvalan kaava on säilynyt muuttamuttomana vuodesta 1734.

"Minä N. N. lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa tuomioissa tahdon tehdä ja teen oikeutta niin köyhälle kuin rikkaallekin ja tuomitsen Jumalan ja [Ruotsin] lain ja laillisten sääntöjen mukaan: etten koskaan minkään varjolla lakia vääristele enkä vääryyttä edistä sukulaisuuden, lankouden, ystävyyden, kateuden ja vihan tahi pelon tähden taikka lahjan ja antimien tahi muun syyn takia, enkä syytöntä syylliseksi taikka syyllistä syyttömäksi tee. Minä en myöskään ennen tuomion julistamista enkä sen jälestä ilmaise oikeutta käyville enkä muille niitä neuvotteluita, joita Oikeus suljettujen ovien takana pitää. Kaiken tämän tahdon täyttää ja täytän uskollisesti, rehellisenä ja totisena tuomarina, ilman kavaluutta ja juonia, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta."

ROVANIEMEN HOVIOIKEUDELLE
RAAHEN KÄRÄJÄOIKEUDELLE

KANTELU Koskien Erkki Ahoon kohdistunutta turvaamistoimihakemusta ja siinä esitettyjä väitteitä ja vihjailuja, joihin mm. allekirjoittanut on liitetty, jotka puolestaan ovat antaneet aiheen kanteluun.

ASIA NROT hovioikeudessa R 08/974
käräjäoikeudessa T 09/428

KANTELIJA Aino Jääskeläinen

KANTELU

Kääntäjä Mikko Kovalainen on toimittanut saamani tiedon mukaan saman sisältöisen turvaamistoimihakemuksen sekä Rovaniemen hovioikeudelle että Raahen käräjäoikeudelle. Allekirjoittaneen käytössä on Kovalaisen 4.3.2009 päivätty Rovaniemen hovioikeudelle osoitettu turvaamistoimihakemus. Olen saanut sen Erkki Aholta allekirjoittaneeseen ja sukulaisiini sekä tuttaviini kohdistuneiden vihjailujen ja väitteiden kommentoimista varten.

Selvyyden vuoksi totean, että kääntäjä Kovalainen on sama, aikaisemmin asioitsijan titteliä käyttänyt varatuomarin arvonimen omaava henkilö. Raahen käräjäoikeudessa hän lienee jokseenkin tuntematon henkilö.

Erkki Aho, johon turvaamistoimihakemus kohdistuu, on minulle entuudestaan tuntematon henkilö. En ole häntä koskaan tavannut enkä nähnyt missään. Olen tullut tietoiseksi hänestä vasta joitakin aikoja sitten. Hakemuksessa mainitaan Osmo Anttalainen, jota en tunne lainkaan ja nimenkin näin ensimmäisen kerran turvaamistoimihakemuksesta. Hakemuksessaan Kovalainen vihjailee, että olisin Ahon ja Anttalaisen taustahenkilö. Aholta saamani tiedon mukaan Kovalainen oli liittänyt useita kertoja minut turvaamistoimi-istunnon aikana vaatimuksiinsa ja väitteisiinsä. Tosiasiassa minulla ei ole mitään osaa Ahon nettikirjoitteluun Kovalaisen asioissa.

Hakemuksesta tunnistamillani "taustalta löytyviksi" väitetyillä henkilöillä ei tietämäni mukaan ole myöskään osaa Kovalaisen ja Ahon välisissä riidoissa.

En tarkemmin tiedä eikä se käy turvaamistoimihakemuksestakaan ilmi, mitä ovat tuomiossa mainitut "rikolliset häväistysjutut". Olen Aholta kuullut, että syyte on liittynyt nimen väärentämiseen.
Se vain on tosiasia, että Kovalainen kirjoittaa luvatta päämiehensä nimen valtakirjoihin tai ottaa päämiehen antamasta valtakirjasta kopion. Jos päämies ei ole tarkkana, hän myös ajaa juttuja, joihin ei ole oikeasti toimeksiantoa.

Kovalaisen käsissä Kovalaisen päämiesten taloudelliset intressit saattavat olla vaarassa. Päämiehelle saattaa aiheutua suuriakin taloudellisia menetyksiä Kovalaisen toimien seurauksena. Kovalaiselle ei pitäisi antaa toimeksiantoa eikä valtakirjaa lainkaan ei missään olosuhteissa - ei missään olosuhteissa.

Tuomioistuimessa Kovalaisen menettelyä ei ole pidetty nimen väärentämisenä. Siitä väitteestä on väittäjälle rapsahtanut Kovalaiseen kohdistunut kunnianloukkaustuomio, kuten allekirjoittaneen ja sukulaisteni asianajajalle tapahtui (Ks. liite 11).

Ilmeisesti Joensuun käräjäoikeuden antamaa tuomiota, jonka Itä-Suomen hovioikeus pysytti ja johon Korkein oikeus ei antanut muutoksenhakulupaa, Kovalainen käyttää hyväkseen.
Nyt kuulopuheiden perusteella näyttää siltä, että Kovalainen jatkaa nimien kirjoittelua entiseen tyyliin ilmeisesti em. tuomio "takataskussaan". Kun joku käyttää nimien kirjoittelusta sanaa väärentäminen, niin hänet vedetään käräjille vastaamaan kunnianloukkausrikossyytökseen ja tuomitaan perättömästä ilmiannosta tms. tuntuviin rahallisiin korvauksiin. Keplottelija Kovalaiselle olennaista ovat nimenoman korvaukset ja tietenkin tuntuvat korvaukset.

Kovalaisen erittäin hyvin tuntien totean, että Kovalainen on niin kelvoton ihminen, että minun mielestäni hänen kunniaansa ei kertakaikkiaan saata kukaan oikeasti loukata.
Kun valtiovalta ei näytä suojelevan kansalaisia ainakaan riittävästi Kovalaisen kaltaisilta lakimiehiltä, niin mielestäni tulee sallia, että sen tekee edes Erkki Aho saattamalla julkiseen tietoon Kovalaisen epäluotettavuuden ja asianajotehtäviin sopimattomuuden sekä Kovalaisen kykenemättömyyden korvaamaan päämiehelleen aiheuttamansa vahingon.

Kovalaisen väitteisiin ja vaatimuksiin suhtautumisessa sekä Kovalaiseen kohdistuneeksi väitettyä kunnianloukkausta harkittaessa tuomioistuimen tulisi ottaa harkinnassa huomioon Kovalaisen taustatiedoista ainakin seuraavaa:

TAPAHTUMIEN KULKU ESIINTYMISKELLOSTA ALKAEN

Kovalaisen allekirjoittaneeseen kohdistamat vuosikausia jatkuneet asiattomat ja perusteettomat oikeudenkäynnit

Allekirjoittaneeseen kohdistunut Kovalaisen vihanpito juontaa 1990-luvun alun tapahtumiin ja niistä Kovalaiselle seuranneisiin pettymyksiin.

Esiintymiskielto

Kovalainen saapui Kajaanin kihlakunnanoikeuteen 15.6.1993 pääasiaan täysin valmistautumattomana. Lisäksi tuomarin jääväys meni "myttyyn", josta seurasi Kovalaiselle sakot ja kahden vuoden esiintymiskielto Kajaanin kihlakunnanoikeudessa, S 93/36 (Liite 1).
Esiintymiskielto oli kova pala Kovalaisen nieltäväksi, kun vielä Itä-Suomen hovioikeus vahvisti tuon esiintymiskiellon. Olin veljieni kanssa vilpittomästi pahoillani, että hän sai esiintymiskiellon meidän asiassamme. Tuo lienee ollut ensimmäinen kerta, kun Kovalainen sai esiintymiskiellon.

Tämän jälkeen hän ikään kuin "sekosi". Hän alkoi syyttää mm. minua ja puhui asioita, joita en tunnistanut. Ilmoitin Kovalaiselle, että minun ei tarvitse kuunnella hänen sopimattomia puheitaan.
Kovalaisen asiaton, todistusautomaattien avulla valehteluun ja uhkailuun perustunut viiden vuoden turha, yritykseksi jäänyt rahastusprojekti.

Katkaistuani välit Kovalaiseen meni kuukausi ehkä pari kuukautta, kun Kovalaiselta tuli yli 160 000 (satakuusikymmentätuhatta) markan lasku, jossa hän vaati osuutenani 1/3 eli noin 54.000 markkaa. Reklamoimme laskusta välittömästi. Kovalainen ei siihen vastannut, vaan lähetti kullekin 40 000 markan tratan. Koulutukseni perusteella en Kovalaisen tratoista säikkynyt. Soitin kuitenkin Joensuun Osuuspankkiin, jossa lakimiehen kanssa käydyssä keskustelussa kävi ilmi, ettei siellä tiedetty Kovalaisen tratoista mitään.

Seuraavaksi Kovalainen nosti velkomuskanteen Tampereen käräjäoikeudessa tammikuussa 1994 ja vaati edelleen yli 160.000 markkaa. Aluksi hän kiisti saamansa suoritukset tai väitti niiden menneen muihin toimenpiteisiin. Kun Kovalainen huomasi, ettei varatuomarin tittelillä rahastaminen oikeudessa ollut itsestään selvyys, niin Kovalainen joutui myöntämään saamansa rahamäärät. Myöntämisen jälkeenkin vaatimus oli noin 120 000 markkaa.
Kovalaisen yhtenä vaatimuskohtana oli puhelut ja faksit.

Puhelujen osalta laskutus oli 52 500 markkaa. Osoittaakseen vaatimuksensa oikeaksi entinen asioitsija, nykyinen kääntäjä Kovalainen oli valmistuttanut eräällä henkilöllä "puhelinprintin" - varsinaisen rintitintin, jonka "oikeellisuuden" oli todistanut eräs joensuulainen puhelinoperaattorin työntekijä. Kovalaisen "rintintintissä" väitetyistä puheluista kertyi laskua alle 400 markkaa - siis kaukana 52 500 markasta. Oheistan kopion kääntäjä Kovalaisen "printistä", joka osoittanee ilmeisen arveluttavaa kunniallisuutta (Liitteet 2).

Tekeleen layout oli niin tökerö, että sen saatoin osoittaa heti manuaalisesti tekstinkäsittelyllä laadituksi eikä todelliseksi ATK-listaukseksi. Varmuuden vuoksi kuulustutimme oikeudessa ulkopuolista ATK-asiantuntijaa. Oheistan kopion hänen asiantuntijalausunnostaan (Liite 3).

Oheistan vielä Kovalaisen mollaaman yksityisetsivän Joensuun Puhelin Oy:stä hankkiman selvityksen ja sen liitteenä Joensuun Puhelin Oy:n oikean ATK-järjestelmästä tulostetun puheluerittelyn (Liite 4).

Oheistan myös Tampereen käräjäoikeudelle laaditusta loppuyhteenvedosta / vastanäytöstä lyhennysjäljennöksen selvityksenä siitä, että Kovalaisen "puhelinprintti" on todisteena epäuskottava (Liite 5).

Erikoista oli sekin, kun minä Kovalaisen mukaan faksasin hänelle asiakirjoja työpaikkani faksista Kovalaisen mukaan vieläpä salaa, niin masina "räpsytti" puhelinlaskua Kovalaisen puhelinnumeroon 14 400 markan edestä. Matemaattisen kykyni ansiosta saatoin laskutoimenpitein osoittaa kantaja Kovalaisen faksikulujen perättömyyden (Liite 5, kohta V).

Yhdessä sukulaisteni kanssa esitetty loppuyhteenveto / vastanäyttö (Liite 5) oli kokonaisuudessaan sellainen aineisto, että sen esittämisen jälkeen Kovalaisella ei ollut enää "eväitä" yli 160.000 markan vaateensa toteen näyttämiseen edes värväämänsä todistelujoukkion avulla. Tampereen käräjäoikeus kirjoitti tuomion 19.9.1997 siten, että Kovalainen sai tyytyä kolmen ja puolen vuoden riihimisen jälkeen siihen, mitä oli saanut ennen käräjöintinsä aloittamista. Samaa mieltä oli Turun hovioikeus 15.4.1999 antamassaan tuomiossa diaarinro S 97/1197 (Liite 6).

Kovalainen siis yritti rahastaa tuomioistuimen avulla tekemättömästä työstä yli 100 000 markkaa. Onko tämä kunniallista?

Kovalaisen asiakkaitten asiat arkistoituina todistusautomaatteihin

Aikoinaan Kovalaisen todistusautomaatteihin kuului joku Juha Jolkkonen, jonka näin ja kuulin ensimmäisen ja viimeisen kerran Tampereen käräjäoikeudessa kesällä 1997. Saamani tiedon mukaan hän on kuollut eikä voi olla enää Kovalaisen kaikki tietävänä todistusautomaattina. Tuo minulle ja sukulaisilleni täysin tuntematon ihminen tiesi meidän asiat paremmin kuin me itse. Toinen Kovalaisen todistusautomaatti oli Annikki Karjalainen ja kolmas Kalervo Savolainen. Annikki Karjalaisen ääni lienee vaiennut, kun ei hänen nimeään ole viimeaikoina missään mainittu. Sen sijaan Kalervo Savolainen saamani tiedon mukaan jatkanee edelleen toimintaansa - nykyisin puhelimitse.

Kalervo Savolainen on talousrikoksista vankilassa istunut entinen toimitusjohtaja, jolle Kovalainen aikoinaan uskotteli, että hän voi puhdistaa Savolaisen tahriintuneen maineen. Maine on jäänyt puhdistamatta mutta Savolainen on kiertynyt Kovalaisen pauloihin siten, että hänestä on tullut Kovalaisen todistusautomaatti.

Kovalaisen sananasaattajana Savolainen uhkaili minua kirjoituksellaan 13.9.1996 - jopa työpaikan menetyksellä, jos en suostu maksamaan em. yli 160 000 markan vaateesta sukulaisteni kanssa 90.000 markkaa eli 3 x 30 000 markkaa. Kovalaisella oli ko. kirjeen mukaan varmuudella kovat todistajat. Lisäksi hän oli ohjeistanut avustajani kääntymään Annikki Karjalaisen puoleen. Hän väitti tuntevansa asian hyvin, vaikkei tosiasiassa tiennyt omakohtaisesti asioistani yhtään mitään (Liite 7).

Vaikka Savolainen ennusti minulle varmaa häviötä ja työpaikan menetystä, niin kuitenkin niin vain kävi, että kaikki tietävistä todistusautomaateistaan huolimatta Kovalainen sai tyytyä siihen, mitä oli saanut ennen kuin aloitti riihimisensä Tampereen käräjäoikeudessa. Työpaikkanikaan en menettänyt eikä se ollut edes vaarassa.

Saamani tiedon mukaan Savolaista on viime aikoina kuultu todistajana puhelimitse. Ilmeisesti Savolainen on jo niin vanhuudenheikko, ettei kykene enää raahautumaan käräjäpaikoille, vaan todistusautomaatti antaa tietämyksensä puhelimitse. Mahtaakohan Savolainen olla enää oikeustoimikelpoinen? Olen nähnyt hänet Joensuun käräjäoikeudessa keväällä 2000. Hän oli jo tuolloin vanha mies, mutta oikeustoimikelpoinen. Savolainen puhuu sitä mitä Kovalainen käskee. Savolaisen puheille ei tulisi antaa mitään näyttöarvoa.

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tulisi miettiä, onko Kovalaisen menettely kunnianarvoista. Onko se ollut sitä Raahessa Savolaista kuultaessa?

Kunnia avuksi rahastusoperaatioon

Kun rahaa ei herunut perusteettomalla velkomuskanteella, niin Tampereen jutun häviämisen jälkeen Kovalainen yritti rahastaa seuraavaksi kunniallaan. Turun hovioikeudessa Kovalaisen kunnialla rahastamisyritys ei menestynyt. Hovioikeus oli Kovalaista kohtaan "armoton" ja tuomitsi 14.12.2000 antamallaan tuomiollaan dnro R 99 / 2050 Kovalaisen korvaamaan oikeudenkäyntikuluni 38.290,75 markalla / 6.440,04 eurolla ja viivästyskorkoa 15.1.2001 lukien korkolain 4 § 3 momentin mukaan (Liite 8).

Turvaamistoimihakemuksen perusteella Kovalainen näyttää viritelleen kunniansa kohentamiseksi lukuisia oikeusprosesseja mutta hän ei näytä muistavan lainkaan, että kunniallisen miehen tapoihin kuuluu myös velkojen maksu. Kovalainen ei ole maksanut lainvoimaisella tuomiolla tuomittua korvausta allekirjoittaneelle.

Mainittu noin 160 000 markan velkomuskanne poiki syytetoimia Kovalaista vastaan Joensuun käräjäoikeudessa. Sukulaisteni ja minun oikeudenkäyntiavustajana toiminut asianajaja laati Kovalaisesta tutkintapyynnön poliisille em. yli 160 000 markan vaatimuksiin liittyvistä toimista. Osasta syyttäjä katsoi olevan aihetta nostaa syytteen Kovalaista vastaan. Niiltä osin kuin syyttäjä teki päätöksen olla syyttämättä, asianajaja katsoi, että on syytä ajaa myös syyttäjän luopumista vaatimuksista Kovalaista vastaan syytettä. Asianajajan menettelyä tässä yhteydessä tarkemmin yksilöimättä syyte ei menestynyt. Menestymättömyys koitui myöhemmin asianajajan omaksi vahingoksi monin tavoin. Olen vakuuttunut, että syytteillä olisi ollut menestymisen mahdollisuudet, jos asianajaja olisi menetellyt toisin. Asianajajan "töpeksimisestä" johtuen allekirjoittanut sukulaisineen velvoitettiin korvaamaan Kovalaisen oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen. Itä-Suomen hovioikeus 9.4.1998 antamallaan tuomiollaan R 97/361 ei viranpuolesta poistanut arvonlisäveron osuutta (Liite 9).

Syyttäjän ajama syyte "lässähti" mainitusta asianajajasta johtuneista syistä. Syitä tässä yhteydessä tarkemmin yksilöimättä Kovalainen kuitenkin tuomittiin palauttamaan sukulaiselleni häneltä lainaamansa rahamäärä viivästyskorkoineen, jotka saatiin Kovalaiselta kuittaustoimin.

Korkein oikeus oikaisi

Asianajajan huolimattomuudesta johtuen Joensuun käräjäoikeus ja Itä-Suomen hovioikeus tuomitsivat Kovalaiselle korvattavaksi perusteettoman arvonlisäveron, jonka Korkein oikeus hakemuksesta poisti 21.12.2000 diaarinro H 2000/245 (Liite 10).

Kovalaisen kanne, johon syyttäjä ei yhtynyt

Kun em. syytteet Kovalaista vastaan hylättiin, Kovalainen ilmeisesti luuli rahahanojen avautuneen. Korvausvaatimukset olivat suuren suuret - tuskin tästä maailmasta. Lopputulos oli laihanpuoleinen kun Kovalaisen nostamat syytteet kaikkien muiden osalta hylättiin paitsi em. asianajajan ja erään toisen, oikeasti syyttömän henkilön osalta. Niiltä osin kuin Joensuun käräjäoikeus oli hylännyt Kovalaisen vaatimukset, pysytti Itä-Suomen hovioikeus 12.12.2000 antamallaan tuomiollaan R 00/666 Joensuun käräjäoikeuden tuomion. Korkein oikeus ei antanut asianajajalle 29.1.2002 valituslupaa, diaarinro R 2001/167 (Liite 11).

Se, että Paavo Heikkinen tuomittiin, on mielestäni järkyttävä oikeusmurha. Tuomitsemisessa ei otettu lainkaan huomioon sitä, mitä Paavo Heikkinen on Kovalaisen taitamattomuuden johdosta joutunut kärsimään. Tämä asiapuoli ei tullut riittävästi oikeuden tietoon. Paavon asian hoidossa oli puutteita. Joka tapauksessa Paavo Heikkinen olisi tullut jättää tuomitsematta. Kovalainen on aiheuttanut toimillaan Paavo Heikkiselle pelkkää vahinkoa kuten minulle ja veljilleni ja sitä Kovalaisen on turha kiistää.

Liitän oheen vielä Oulun raastuvanoikeuden jäsenten esittämän pyynnön Rovaniemen hovioikeudelle Kovalaisen menettelystä, liittyen Paavo Heikkisen yrityksen asioihin (Liite 12).

Kovalaiselle ei ikinä valtakirjoja

Kovalaiselle valtakirjan antaminen on vaarallista. Hän ei tyydy käyttämään saamaansa valtuutusta vain siihen, mihin valtakirjan sai. Jos hän ei käytä saamastaan valtakirjasta ottamaansa kopiota, niin hän kirjoittaa päämiehensä nimen valtakirjaan ja ajaa "toimeksiantoja", joita ei ole saanut - päämiehensä tietämättä. Tämä on faktaa.

Sitä, että Kovalainen kirjoittaa luvatta ihmisten nimiä valtakirjoihin, ei tuomioistuimissa ole pidetty väärennysrikoksena eikä muutoinkaan moitittavana. Päinvastoin väärentämisväitteen esittäjä on tuomittu Kovalaisen kunnian loukkaamisesta. Kysyn, että minkälaisen kunnian? Missä se näkyy? Mikä sen olemassa olon osoittaa muu kuin tuomarin päätös.

Kovalainen taitava manipuloija

Kovalainen on taitava manipuloija. Hän saa tuntemattomat, varsinkin oikeudenloukkauksia kokeneet ihmiset uskomaan tieto-taitoonsa. Tosiasia on kuitenkin se, että Kovalainen on epäluotettava ja kykenemätön oikeasti hoitamaan ihmisten asioita. Hän saattaa päämiehensä entistä syvemmälle vaikeuksiin.

Yhteenveto

Kuten oheinen liiteaineisto osoittaa, Kovalainen on hävinnyt kaikki kanteensa minua ja sukulaisiani vastaan - niin siviili- kuin rikoskanteensa. Kun edellä esittämäni lisäksi otetaan huomioon ne lukuisat esiintymiskiellot ja tuomiot, joita Kovalainen on saanut tuomareitten mollaamisesta ja sopimattomasta käyttäytymisestään, niin olen edelleen sitä mieltä, että Kovalaisen kunniaa ei voi oikeasti loukata. Kovalainen on niin kavala ja kelvoton ihminen, että häneltä pitäisi kieltää toisten ihmisten asioiden ajaminen kaikissa tuomioistuimissa.

Eduskunnan tulisi säätää laki, että Kovalaisen kaltaiset juristit asetettaisiin ikuisesti esiintymiskieltoon. Hänen kaltaisiaan henkilöitä varten tulisi olla oma rekisteri, jonka perusteella oikeuden puheenjohtaja velvoitettaisiin valvomaan, etteivät kovalaiset pääsisi vahingossakaan aiheuttamaan ikävyyksiä ihmisille.

LIITEAINEISTO

Toimitan liiteaineiston vain Rovaniemen hovioikeuteen, koska on todennäköistä, että Raahen käräjäoikeus antaa ratkaisunsa ennen kuin liiteaineisto olisi siellä.

• Kajaanin kihlakunnanoikeuden pöytäkirjan lyhennysjäljennös S 93/36 (Liite 1)

• Joensuun Puhelin Oy:n kirje 25.10.1994 Joensuun Lakiasiantoimistolle ja sen liitteenä väitetty ATK-lista (Liite 2)

• ATK-suunnittelija Igor Proninin asiantuntijalausunto 27.4.1997 (Liite 3)

• Yksityisetsivä & Lakiasiaintoimisto Pekka Pesosen selvitys ja sen liitteenä Joensuun Puhelin Oy:n tietojärjestelmistä tulostettu puheluerittely (Liite 4)

• Loppuyhteenveto / Tampereen käräjäoikeuden pyytämä vastanäyttö, lyhennysjäljennös (liite 5)

• Turun hovioikeuden 15.4.1999 antamasta tuomiosta S 97/1197 lyhennysjäljennös, liitteenä Tampereen käräjäoikeuden 19.9.1997 antamasta tuomiosta 94/803 lyhennysjäljennös (Liite 6)

• Kalervo Savolaisen kirje Pertti Virolaiselle 13.9.1996 (Liite 7)

• Turun hovioikeuden 14.12.2000 antamasta tuomiosta R 99/2050 lyhennysjäljennös, liitteenä Tampereen käräjäoikeuden tuomiolauselmat (Liite 8)

• Itä-Suomen hovioikeuden 9.4.1998 antama tuomiosta R 97/361 lyhennysjäljennös, liitteenä Joensuun käräjäoikeuden 14.3.1997 antamasta tuomiosta R 96/233 lyhennysjäljennös (Liite 9)

• Korkeimman oikeuden 21.12.2000 antama päätös nro 2912 (Liite 10)

• Korkeimman oikeuden 29.1.2002 antama päätös nro 193, liitteenä Itä-Suomen hovioikeuden 12.12.2000 antamasta tuomiosta R 00/666 lyhennysjäljennös, liitteenä Joensuun käräjäoikeuden 25.4.2000 antamasta tuomiosta R 96/421 lyhennysjäljennös (Liite 11)

• Oulun raastuvanoikeuden 6.4.1993 päiväämä kirje Rovaniemen hovioikeudelle (Liite 12)

Tampereella 15. toukokuuta 2009

Aino Jääskeläinen

Varatuomari Mikko Kovalaisen toimet herättävät yhä suurempaa mielenkiintoa.
Mikko Kovalainen on esittänyt 7 550 000,00 euron maksuvaatimuksen toimeksiantajanaan Risto Haikonen ja Sanri Trade OÜ Tallinnasta. Velkojat pyytävät saataviaan maksettavaksi välittömästi.

Maksuvaatimukseen on kirjoitettu: "Jos emme saa mitään vastausta tai saatavien peruste tai määrä kiistetään, joudumme käyttämään muita keinoja saataviemme turvaamiseksi, kuten esim. hukkaamiskieltoja. Tämän lisäksi joudumme käymään läpi tiettyjä seikkoja verottajan ja esitutkintaviranomaisiin nähden. Pidämme menettelyänne - vielä tässä vaiheessa - riita-asiana, mikä voi saada jatkossa myös verotukselliset ulottovuudet ja käynnistää asianmukaisen esitutkinnan."

Mistä on kysymys?

Vuonna 2006 perustettiin Eestiin Tallinnaan konepaja nimeltä Rotolex OÜ, jonka omistajina perustamishetkellä olivat Arvi Kivirand, Renel Rürik ja Kristo Niilo. Jo heti perustamishetkellä mukaan tuli suomalainen liikemies Risto Haikonen, joka lupasi pojille töitä miljoonien edestä, jos hän saisi osuuden yhtiöstä. Heti alkuvaiheessa pojille jäi sellainen kuva, että Risto Haikonen on täydellinen huijari ja näin ollen mitään kauppoja ei yhtiön osakkeista koskaan tehty. Yhtiön omistajien mukaan Risto Haikonen aiheutti kaikenlaisella epärehellisillä toimillaan yhtiölle suuret tappiot ja lopuksi konkurssin.
Kun pojat sitten perustivat uuden konepajan samalla kokoonpanolla, alkoi Risto Haikonen syyttämään heitä yrityskaappauksesta. On aika erikoista, että Risto Haikoselta voidaan kaapata yritys jota hän ei edes omista.

Vielä erikoisemmaksi nämä syytökset muuttuivat viime viikolla, kun Mikko Kovalaiselta tuli maksuvaatimus, johon oli sitten jo liitetty asianosaiseksi suomalainen henkilö K.L, joka ihmettelee, että miten hän, joka ei ole kyseistä yritystä omistanut, kaappaa firman Risto Haikoselta, joka ei ole ko.firmaa koskaan omistanutkaan. Hän ihmettelee muutenkin, että miten konkurssiin menneen firman voi kaapata? Maksuvaatimus on 7 550 000 € firmasta, joka tuotti alusta asti tappiota. Viron yritysrekisteristä selviää helposti, ettei Risto Haikonen ole ollut yrityksessä millään lailla mukana, kuten ei myöskään suomalainen henkilö K.L., joten jos jotain kuitteja saati kauppakirjoja löytyy ovat ne väärennöksiä, K.L. sanoo.

Maksuvaatimuksen perusteita

Mikko Kovalaisen esittämän maksuvaatimuksen perusteista joitakin esimerkkejä:.
1.1. Matkalaskuja vuodelta 2006 28 000 euroa + korot 12 000 euroa. Tositteet ovat pääosin olemassa, näin lukee maksuvaatimuksen perusteluissa.
1.3. Vuokrat ja palkkiot 89 000 euroa + korot 25 000 euroa, yhteensä 114 000 euroa.
1.4. Käsin tehtyjä tositteita 35 000 euroa + korot 22 000 euroja.
1.6. Mainonnan suunnittelu 28 000 euroa + korot 12 000 euroa, yhteensä 40 000 euroa.
1.9. Yhtiösopimuksen mukaan syntynyt vahingonteko 25.000 euroa + korot 10 000 euroa, yhteensä 35 000 euroa.
1.15. Ulkopuoliset konsulttityöt 55 000 euroa + korot 15 000 euroa.
1.19. Yhtiön tuhoaminen 1.950 000 euroa ja kaikista rikollisista toimista 1.970 000 euroa, yhteensä 3.920 000 euroa.

Kaikki yhteensä 4.969 000 euroa + perintäpalkkiot 20 % eli 993.800 euroa, yhteensä 5.862 800 euroa eli voisi olla lisäperintäpalkkioiden kanssa 2.880 000 + lisäperintäpalkkiot 20 % 576 000 kanssa, yhteensä 9.238 000 euroa.

„Käytä Mikko 5.862.800 euroa tai 9.238 000 euroa mitä summaa itse haluat käyttää näistä tai n. puolesta välistä esim. 7.550 000 euroa“, lukee maksuvaatimuksen selvityksessä………

Törkeä kiristys rikoslain mukaan

Rikoslaki 31 luku 4 § (24.8.1990/769) Törkeä kiristys. Jos kiristyksessä uhataan vakavanlaatuisella rikoksella, joka vaarantaisi toisen hengen tai terveyden tai aiheuttaisi huomattavaa vahinkoa toisen omaisuudelle, rikoksentekijä käyttää häikäilemättömästi hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa, taloudellinen etu, josta toinen pakotetaan luopumaan, on erittäin arvokas tai aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa taloudellista vahinkoa ja kiristys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiristyksestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.

Lisää tietoa Mikko Kovalaisen toiminnasta

Varatuomari Mikko Kovalainen toimii Virosta käsin. Hänen yrityksensä on nimeltään
Bonlex LTD (Bonlex OÜ, entinen Barthes)
P.O.PB 3402, Narvaroad 1
10506 Tallinn/Estonia
Rek.nro 11053070, +358414962450 , +37253...(Mikko Kovalaisen numero Espanjassa: +34627...)

Narvaroad 1 on oikealta nimeltään Narva maantee 1. Tuossa talossa on ainoastaan Tallinnan pääpostitoimisto eikä Kovalaisen yrityksellä siten ole katuosoitetta. Viron kaupparekisterissä rik.ee Bonlex OÜ on rekisteröity 29.6.2004 osoitteella Lembitu 14-37, Tallinn 10114.
Suomessa Kovalainen ilmoittaa yrityksekseen Bonlex LTD, PL1399, 00101 Helsinki (Suomen kaupparekisteri ytj.fi ei tunne tällaista yritystä).

Mikko Kovalainen työskentelee yhteistyössä Risto Haikosen kanssa. Risto Haikonen on 66 vuotias mies, jolla on yritys "Haikone oy". Sen Y-tunnus on 0108474-4 ja osoite Suomen kaupparekisterissä: Hiekkamäenkuja, 01150 Söderkulla, rekisterissä 15.3.1978 alkaen. Vuonna 1978 Haikone oy toimi metallialalla Insinööriuutiset -lehden (nykyisin Tekniikka ja talous) tietojen mukaan.

Nyt tutkittavana on epäilty kiristys 7 550 000 euroa (seitsemän miljoonaa 550 tuhatta euroa) Suomessa ja Virossa. Risto Haikosen avoin asianajovaltakirja Mikko Kovalaiselle 7 550 000 euron hankkimiseksi tyhjästä on päivätty Helsingissä 1.10.2008. Selvitettävänä on, oliko Risto Haikonen Helsingissä 1.10.2008. Mikäli ei ollut, niin Mikko Kovalaisen esittämä asianajovaltakirjaa on syytä epäillä väärennökseksi. Maksuvaatimuksen päivämäärä kiristyshankkeessa on 6.10.2008.

Risto Haikosella on yritys "Sanri Trade OÜ" (entinen Prozone OÜ) Virossa 11.01.2007 alkaen, Rek.nro 11338377, osoite Kaupmehe 6-35, Tallinn 10114.

Kantaja varatuomari Mikko Kovalaisesta voin todeta vain kaikkien saatavilla olevat julkiset tiedot:

Itä-Suomen hovioikeus on tuominnut 29.4.1997, tuomionumero 439 ja diaarinumero E95/5, varatuomari Mikko Kovalaisen 75 päivän vankeuteen kahdesta vastoin parempaa tietoa tehdystä ilmiannosta. Kovalainen velvoitettiin korvaamaan valtiolle todistelukustannukset 3172,40 markkaa. Kovalainen on tuomittu korvaamaan myös Yrjö Sivolalle sekä Pertti Mähöselle henkisistä kärsimyksistä 4000 markkaa ja oikeudenkäyntikuluista 1000 markkaa.

Joensuun käräjäoikeus on 18.11.2005 antanut päätöksen 05/2065 asiassa R05/1202, jossa varatuomari Mikko Kovalainen on määrätty esiintymiskieltoon asiamiehenä tai avustajana 18.11.2005 - 17.11.2008 väliseksi ajaksi. Tuomio perustuu oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10a §:ään.


10 a § (12.12.1958/497)
Jos asiamies tai avustaja osoittautuu epärehelliseksi, ymmärtämättömäksi tai taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi, saa oikeus evätä häneltä vallan esiintyä siinä jutussa. Oikeus voi myös, milloin syytä on, kieltää häneltä oikeuden enintään kolmen vuoden aikana toimia siinä tuomioistuimessa asiamiehenä tai avustajana. Jos kysymys on asianajajasta, oikeuden on päätöksestään ilmoitettava yleisen asianajajayhdistyksen hallitukselle.


Nurmeksen käräjäoikeus on määrännyt varatuomari Mikko Kovalaiselle kolmen vuoden esiintymiskiellon 4.11.2005 - 3.11.2008 väliseksi ajaksi. Asia on H05/690 ja päätöksen numero 984. Kysymys on edunvalvonta-asiasta.

Kajaanin kihlakunnanoikeus on 15.6.1993, päätösnumero 361 asia S93/36, tehnyt seuraavan päätöksen: Koska kantajien avustaja ja asiamies, varatuomari ja asioitsija nimikettä käyttävä Mikko Kovalainen on esiintymisellään sekä säännösten tuntemisellaan osoittautunut sekä ymmärtämättömäksi ja taitamattoamksi, niin kihlakunnan oikeus harkitsee oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n perusteella oikeaksi evätä Mikko Kovalaiselta oikeuden esiintyä tässä jutussa enää avustajana ja asiamiehenä. Oikeus harkitsee myös oikeaksi Kovalaisen asiattoman ja joko tahallisen tai tahattoman tiettämättömyyden vuoksi viimeksimainitun lainpaikan nojalla oikeuden esiintyä tässä tuomioistuimessa kahden kahden (2) vuoden ajan tästä päivästä lukien avustajana ja asiamiehenä eli siis 15.6.1995 saakka.
Merkittiin, että Kovalainen huusi tyytymättömyyttä tehtyyn ratkaisuun ja jatkoi: Mies on noiden pöytäkirjojen muuntumisen jälkeen vielä tuomarin virassa. Voi jumalauta. Häpee. Onpa raukka tuomari. Nyt suututit väärän miehen. Tästä vieltä kuulet. Teen tästä julkisen asian.
Puheenjohtaja: Kovalainen, poistukaan heti oikeudesta.

Itä-Suomen hovioikeus on 22.12.2005 antanut päätöksen nro 1541, jossa se on määrännyt varatuomari Mikko Kovalaisen esiintymiskieltoon Itä-Suomen hovioikeudessa 22.12.2005 - 15.12.2008 väliseksi ajaksi.

Helsingin hovioikeus on määrännyt 29.12.2006 varatuomari Mikko Kovalaisen esiintymiskieltoon kolmeksi vuodeksi. Esiintymiskielto päättyy 30.11.2009. Päätöksen numero on 4082. Asia koski törkeää petosta ja tuomarin esteellisyyttä.

Itä-Suomen hovioikeus on 27.6.1996 antamassaan päätöksessä numero 752 määrännyt varatuomari Mikko Kovalaiselle vuoden esiintymiskiellon sekä katsonut viitaten oikeudenkäymiskaaren 15:4;1:een, että Kovalaisen, joka ei ole asianajaja eikä yleinen oikeusavustaja hänen tulee esittää päämiehen omakätisesti allekirjoittama valtakirja.

Korkein oikeus on jo 7.6.1994 viitaten juuri Oikeudenkäymiskaaren 15:4 jutussa S94/461 katsonut, että Kovalaista ei hyväksytä erään jutun asiamieheksi, ennenkuin Kovalainen esittää asianmukaisen valtakirjan tai muun selvityksen.

Todiste numero 1
Paavo Heikkinen todistaa 8.10.2007 kirjallisesti, että Mikko Kovalainen on väärentänyt hänen nimensä avoimiin asianajovaltakirjoihin.

Todiste numero 2
Seppo Heikkinen todistaa 8.10.2007 kirjallisesti, että Mikko Kovalainen on väärentänyt hänen nimensä avoimiin asianajovaltakirjoihin.

Todiste numero 3
Paavo Heikkisen allekirjoitus 23.9.1992 todistaa millainen oli Paavo Heikkisen nimikirjoitus vuonna 1992 ja allekirjoitusta voidaan verrata samoihin aikoihin tehtyihin avoimien asiakirjojen väärennettyihin allekirjoituksiin.

Todiste numero 4
Sokea Reettakin *) voi havaita, että Paavo Heikkisen nimi on väärennetty 10.9.1992 avoimeen asianajovaltakirjaan.

Todiste numero 5
Sokea Reettakin voi havaita, että Paavo Heikkisen ja Seppo Heikkisen allekirjoitukset ovat väärennetty 12.11.1992 avoimeen asianajovaltakirjaan.

Todiste numero 6
Sokea Reettakin voi havaita, että Seppo Heikkisen nimi on väärennetty 10.6.1992 avoimeen asianajovaltakirjaan.

Todiste numero 7
Sokea Reettakin voi havaita, että Paavo Heikkisen ja Seppo Heikkisen nimet ovat väärennetty 2.11.1992 avoimeen asianajovaltakirjaan.

Todiste numero 8
Helsinkiläinen Heli Wikström todistaa 22.7.2008 kirjallisesti, että varatuomari Mikko Kovalainen on väärentänyt Heli Wikströmin nimen avoimeen asianajovaltakirjaan. "Valtakirja on Kovalaisen väärentämä nimiini ja sisareni edunvalvojana hänenkin nimiinsä", kirjoittaa Heli Wikström. Todisteena esitin 1.12.2002 päiväyksellä avoimen asianajovaltakirjan, johon Heli Wikströmin nimi on väärennetty.

Tämä todiste ei ollut valmisteluistunnossa mukana eikä myöskään minun tiedossani silloin kuin kirjoitin nettipäiväkirjaani jutun, jossa kerroin Mikko Kovalaisen väärentäneen nimiä avoimiin asianajovaltakirjoihin. Katson, että syytteen toisen kohdan perusteella, että minulla oli syytä epäillä, että Mikko Kovalainen käyttää luottamusmiesasemaan väärin. Minulla on oikeus todistaa pääkäsittelyssä epäilyni oikeaksi. Katson, että rikosasiassa minulla on oikeus tuoda vielä pääkäsittelyyn uutta todistusaineistoa.

Todiste numero 9
Espoolainen Kaisa Suomalainen lähetti minulle asiakirjan, johon Mikko Kovalainen on väärentänyt Kaisa Suomalaisen nimen päiväyksellä 26.8.2005 sopimusoikeuspaikasta asiakirjaan.

Tämä todiste ei ollut valmisteluistunnossa mukana eikä myöskään minun tiedossani silloin kuin kirjoitin nettipäiväkirjaani jutun, jossa kerroin Mikko Kovalaisen väärentäneen nimiä avoimiin asianajovaltakirjoihin. Nimien väärentäminen on myös luottamusmiesaseman väärinkäyttöä. Katson, että minulla oli syytä epäillä, että Mikko Kovalainen käyttää luottamusmiesasemaan väärin. Minulla oli oikeus todistaa pääkäsittelyssä epäilyni oikeaksi. Katsoin, että rikosasiassa minulla on oikeus tuoda vielä pääkäsitellyyn uutta todistusaineistoa.

Todiste numero 10
Asianajaja Pertti Virolainen on tehnyt Joensuun poliisilaitokselle 11.1.1996 rikostutkintapyynnön Mikko Kovalaisesta. Tutkintapyynnössä hän muun muassa pyytää tutkimaan, onko Mikko Kovalainen väärentänyt Paavo Heikkisen nimen avoimiin asianajovaltakirjoihin. Heikkinen ei ole antanut suostumustaan nimensä kirjoittamiseen. Asiakirjan mukaan Kovalainen myöntää kirjoittaneensa Paavo Heikkisen nimen avoimiin asianajovaltakirjoihin. Asiakirjan mukaan Heikkinen vaatii tutkimaan, oliko Kovalaisen tarkoitus aiheuttaa Heikkiselle tahallisesti vahinkoa nostamalla jutun ainoastaan siinä tarkoituksessa, että voisi laskuttaa jutussa. Tutkintapyynnössä pyydetään selvittämään Kovalaisen laskutusta.

Katson, että minulla on ollut perusteltu syy tämän asiakirjan perusteella epäillä, että Mikko Kovalainen käyttää luottamusmiesasemaansa väärin. Minulla on ollut myös oikeus todistaa pääkäsittelyssä epäilyni oikeaksi tällä asiakirjalla.

Todiste numero 11
Joensuun käupunginviskaalin päätös 26.2.1996 numero 14/96 diaarinumero 96/283 todistaa, että Mikko Kovalainen on tunnustanut lainanneensa Heikkiseltä 7000 markkaa vahingonkorvausasian hoitamisesta ja lisäksi lainana 11 000 markkaa. Kovalainen ei ole maksanut saamaansa 11 000 markkaa takaisin. Saman asiakirjan mukaan Kovalainen on myöntänyt kirjoittaneensa Heikkisen nimen joihinkin valtakirjoihin.

Kaupunginviskaalin päätös kiistattomasti osoittaa, että syytteen 1 ja 3 väite ovat perusteettomia.

Todiste numero 12
Paavo Heikkisen kuulustelukertomuksen 29.11.1995 mukaan Mikko Kovalainen on lainannut Paavo Heikkiseltä rahaa ja jättänyt velkansa maksamatta. "Menin Ämmänsaaren osuuspankkiin ja maksoin 11.000 markkaa pankkisiirrolla nro 0147135 Mikko Kovalaisen Lakiasiaintomiston tilille OP Joensuu 577005-237547. Kovalainen ei ole lupauksistaan huolimatta maksanut lainaamaansa 11.000 markkaa takaisin."

Todisteestaa selviää myös paljon muita asioita, joiden perusteella minulla oli perusteltu syy epäillä varatuomari Mikko Kovalaisen käyttäneen luottamusmiesasemaansa väärin.

Todiste numero 13
Paavo Heikkisen kuulustelukertomuksesssa on teksti:
"Mikko Kovalainen on hoitanut vahingonkorvausasiaani 2 kertaa Oulun raastuvanoikeudessa. Mikko Kovalainen ilmoitti minulle, että kyseinen vahingonkorvausasia on selvä ja varma, joten minun edustamalleni yhtiölle, Jumalisjärven Ay Lohi, olisi tulossa rahaa 500.000 markkaa kärsimämme vahingon kalakuolemien vuoksi. Kovalaisen alettua selostamaan oikeudessa itse asiaa, josta edustamani yhtiö vaati vahingonkorvausta, huomasin heti, että Kovalainen puhui sellaista asiaa, joka ei millään tavalla liittynyt itse vahingonkorvausasiaan. Oikeuden tuomaritkin käskivät Kovalaista menemään itse asiaan. Huomasin heti, että Mikko Kovalainen oli tullut täysin valmistautumattomana oikeudenistuntoon. Katson, että Mikko Kovalainen ei hoitanut vahingonkorvausasiaani Oulun ro:ssa siten kuin lakimien pitäisi asiaa hoitaa. Katson, että Kovalainen on käyttänyt asemaansa väärin lakimiehenä ja epäilen, että Kovalainen on syyllistynyt luottamusmiesaseman väärinkäyttöön.

Totean, että matkat Ouluun tehtiin autollani yhdessä Kovalaisen kanssa. Vielä paluumatkasta 22.9.1992 muistan, että jouduin Kajaanissa lunastamaan Kovalaisen hotellihuoneeseen jättämät "kamppeet", koska hänellä ei ollut rahaa lunastaa niitä sieltä. Kyseinene menettely maksoi minulle 500 markkaa. Mikko Kovalainen nosti 13.4.1993 haastehakemuksella maanvuokrasopimuksen irtisanomisen mitättömyyden toteuttamista tarkoittavan kanteen, jossa minä olin kantajana. Haluan vielä todeta sen, että kyseinen kanteennosto oli aivan turha toimenpide. Kanteennosto tapahtui ilman minun suostumustani. Minkäänlaisia valtakirjoja en ole antanut kyseisen asian hoitamista varten Kovalaiselle. Katson, että Kovalainen on nostanut em. kanteen ainoastaan sen vuoksi, että saisi minulle Kainuun Lähivakuutuksen myöntämän vakuutuksen oikeusturvaedun itselleen. Haluan vielä painottaa, että Mikko Kovalainen on nostanut kyseisen kanteen täysin tietämättäni ja aivan turhaan."

Katson, että minulla, Erkki Aholla, on ollut perusteltu syy epäillä tämän asiakirjan perusteella epäillä varatuomari Mikko Kovalaisen käyttäneen luottamusmiesasemaansa väärin.

Todiste numero 14
Joensuun lakiasiaintoimiston lasku Kainuun lähivakuutusyhdistykelle 18.11.1992 osoittaa, että Mikko Kovalainen on laskuttanut Kainuun Lähivakuutusyhdistystä 14.-15.7. ja 22.9. matkoista, vaikka hän on kulkenut ne Paavo Heikkisen kyydissä.

Tämän todisteen yhteydessä on pankkisiistolomake, mikä osoittaa, että Mikko Kovalainen on saanut etukäteen Paavo Heikkiseltä rahaa 7 000 markkaa ja toinen kuitti osoittaa, että Mikko Kovalainen on saanut Paavo Heikkiseltä 11 000 markkaa lainaa. Lainan eräpäivä on 15.6.1993. Kysymys on kiistaton todistus lainasta ja siitä, ettei sitä ole maksettu takaisin. Kysymys on minun oikeustajuni mukaan myös Paavo Heikkisen hädänalaisen aseman hyväksikäytöstä, koska Paavo joutui lainaamaan rahaa, jotta voi maksaa Mikko Kovalaiselle. Katson, että minulla on ollut oikeus oikeudessa todistaa epäilyni luottamusmiesaseman väärinkäytöstä todeksi.

Todiste numero 15
Joensuun käräjäoikeuden päätös 14.3.1997 dro R96/233 osoittaa, että Mikko Kovalainen on määrätty oikeuden päätöksellä maksamaan 9 600 markkaa lainaamansa rahaa takaisin Vuokko Marketta Kinnuselle. Tämä asiakirja todistaa kiistattomasti, että Mikko Kovalainen on lainanut päämieheltään rahaa ja jättänyt ne takaisin maksatta.

*) „Sokea Reetta“ on kuvaannollinen ilmaisu itsestäänselvyydestä. Siis tarkoittaa, että kuka tahansa voi havaita ja ymmärtää. Vaikka ei olisi lainoppinut tai muuten asioihin perehtynyt.

Todiste numero 16
Oulun lääninhallituksen päätös 18.6.2008 osoittaa, ettei Paavo Heikkinen ole syyllistynyt kunnianloukkaukseen väittäessään, että Mikko Kovalainen on lainannut häneltä rahaa kaksi kertaa ja jättänyt ne takaisin maksamatta. Päätöksen mukaan Paavo Heikkinen ei ole syyllistynyt törkeään kunnianloukkaukseen. Miten Erkki Ahoa voidaan syyttää samassa asiassa törkeästä kunnianloukkauksesta, kun Paavo Heikkisenkään ei ole todettu syyllistyneen rikokseen? Erkki Aholla on perusteltu syy epäillä, että Suomen poliisi ja Suomen oikeuslaitos käyttävät samaa Suomen lakikirjaa.

Erikoista asiassa on se, että Mikko Kovalainen on tehnyt Suomussalmen poliisille 3.10.2003 rikostutkintapyynnön 6740S/1029/03. Paavo Heikkinen oli kuulusteluissa 15.9.2004. Mikko Kovalainen saatiin etsintäkuulutuksen perusteella asianomistajakuulusteluun 13.4.2006. Kovalainen ei suostunut kuulusteluissa minkäänlaisen yhteistyöhön. Asianomistajatahon täydellinen kieltäytyminen sai aikaan sen, että mahdollisuudet tutkinnan jatkamiseen olivat olemattomat. Suomussalmen poliisi Pekka Piippo teki tutkimattajättämispäätöksen 11.1.2008. Oulun lääninhallituksen poliisiosasto katsoo 18.6.2008 päätöksessään OLH-2008-00925/Ri-2 , että Suomen perustuslakia on noudatettu. Asia on käsitelty Suomen perustuslain mukaan viivytyksettä.

Todiste numero 17
Asianajaja Pertti Virolainen on tehnyt Korkeimmalle oikeudelle 17.5.1995 valituslupahakemuksen ja valituksen, jossa hän kirjoittaa näin: "Meidän taholtamme on vielä esitettävissä sellaista jutun kannalta olennaista näyttöä, joka on Oulun raastuvanoikeudessa jäänyt esittämättä sen vuoksi, että avoimen yhtiön yhtiömiehien edustajana toiminut lakimies on riitautunut jutun rastuvanoikeudessa ratkaisseen oikeuden jäsenen kanssa. Asiamies on todennäköissti halventanut oikeutta, eikä ole lainkaan kiinnittänyt huomiota asiallisella tavalla jutun selvittämiseen, eikä myöskään jutussa olevan näytön esittämiseen. Täydelliseksi hämmästyksemme olimmekin oikeuden pöytäkirjan saatuamme voineet todeta, että asiamies oli keskittynyt vain loukkaamaan raastuvanoikeutta ja vastapuolta, kun asiamiehen olisi tullut esittää oikeudelle se näyttö, jota olimme nimenomaan asiamiestä vaatineet oikeudelle esittämään.“
Asiakirjan perusteella Erkki Aholla on ollut oikeus epäillä Mikko Kovalaisen käyttäneen luottamusmiesasemaansa väärin. Tämä epäilys Erkki Aholla on ollut oikeusasian pääkäsittelyssä osoittaa oikeaksi.

Todiste numero 18
Tilausvahvistus. Erkki Aholla on ollut oikeus todistaa epäilynsä alan ammattilaisena oikeaksi todisteena olevalla tilausvahvistuksella. Tilausvahvistuksessa on lause: „hintaan sisältyy maksuton käyttöönottotarkastus valmistajan toimesta“.
Tilausvahvistuksella osoitan, että minulla on ollut oikeus epäillä Mikko Kovalaisen käyttäneen luottamusmiesasemaansa väärin. On syytä epäillä, että Mikko Kovalainen ei ole huomioinut sitä mitä sopimuksessa lukee, vaan on lähtenyt käymään oikeutta vain rahastus ja varma häviö mielessään.

Todiste numero 19
Valaehtoinen todistajalausunto, jossa Eero Tolonen kertoo totuuden kytkentävirheestä. Mikko Kovalainen ei käyttänyt Eero Tolosta todistajana eikä myöskään Lauri Heikkistä, jotka tekivät vahingon aiheuttaneet asennustyöt. Lauri Heikkinen on tunnustanut asentaneensa putket. Kovalainen ei asioita hoitaessaan ole hoitanut asiaa niin kuin lakimiehen olisi pitänyt hoitaa. Katson, että minulla, Erkki Aholla, on ollut perusteltu syy epäillä varatuomari Mikko Kovalaisen käyttäneen luottamusmiesasemaansa joko tahallisesti tai tahattomasti väärin, kun ei ole ymmärtänyt asiaa tai ei ole halunnut ymmärtää asiaa.

Todiste numero 20
Iltalehden artikkeli 23.3.1994 osoittaa, että Erkki Aholla on ollut artikkelin perusteella oikeus epäillä, että tässä prosessissa toimineet henkilöt ovat käyttäneet luottamusmiesasemaansa väärin. Uutisen otsikko on: „Valtio avusti miljoonilla yritysrypästä“. Ex-nimimiehen liikesotkut tuonevat uusia syytteitä. Nimimies Vesa Juntusella oli parinkymmen yrityksen rypäs. Hyrynsalmen nimismies Vesa Juntusen toimi virassaan rikostutkintojen ajan ja hänen yhtiökumppaninaan oli Lauri Heikkinen, joka tunnusti kuulustelukertomuksessa asentaneensa putket . Sen seurauksena oli 600 000 markan kalakuolemavahinko, josta nimismies Vesa Juntunen teki vahingonkorvaushakemuksen ja Lauri Heikkinen väärensi asiakirjaan Seppo Heikkisen nimen. Lauri Heikkinen kertoo ottaneensa vakuutuskorvauksesta puolet omaan käyttöönsä ja sijoittaneensa puolet nimismiehen firman yhtiöpääoman maksamiseen. Näin vahingon kärsinyt yhtiö jäi nuolemaan näppejään.

Todiste numero 21
Kansanedustaja Sulo Aittoniemen eduskuntakysely osoittaa, että Erkki Aholla on ollut perusteltu syy yhdessä muiden asiakirjojen perusteella epäillä, että kaikki eivät ole käyttäneet luottamusmiesasemaansa oikein asioita hoidettaessa. Asiakirjan mukaan Hyrynsalmen entinen nimismies Vesa Juntunen 30.12.1993 päivätyllä syytekirjelmällä asetettu syytteeseen useasta törkeänä pidetystä talousrikoksesta. Aholla on ollut syy epäillä varatuomari Mikko Kovalaisen toimia, koska Kovalainen oli silloin kuvioissa mukana.

Todiste numero 22
Se-lehden artikkeli osoittaa, että Erkki Aholla on ollut perusteltu syy epäillä, että Mikko Kovalainen käyttää luottamusmiesasemaansa monella tavalla väärin. Se-lehden artikkelin mukaan Kovalaisen väitetään syyllistyneen luottamusmiesaseman väärinkäyttöön 6.2.1992 alkaen, väärennykseen samana päivänä sekä 30.8.1992 ja 5.2.1993, kavallukseen 3.3.1993, perättömiin ilmiantoihin 18. ja 22.11.1993, petokseen ja petoksen yritykseen 26.1.1994 ja kulutusluottorikokseen 28.1.1994. Muita syytteitä lehden mukaan käsitellään jatkokertomuksena Joensuun käräjäoikeudessa. Muuttuuko soppa lopulta kakusta, lehti kysyy.

Jouluaattona 1992 Kovalaisen päämies joutui Kovalaisen vaatimuksesta maksamaan Joensuun Lakiasiaintoimiston kolmen kuukauden vuokrarästit, koska toimistoa uhkasi häätö. Kyseinen 9 600 markana suoritus oli tarkoitettu palkkioennakoksi uskotun miehen määräämistä koskevan asian hoitamisesta.

Lehden mukaan eräänä matkustuspäivänä Kovalainen olisi ollut samanaikaisesti Joensuussa, Tampereella ja Oulussa henkilöautollaan. Lehden mukaan väärennyssyytteissä kysymys oli avoimien asianajovaltakirjojen allekirjoituksista.

Lehtiartikkelin mukaan laamanni Yrjä Sivola toteaa, että Kovalainen on sopimaton pesänhoitajaksi. Pesänhoitajan tulee olla rehellinen ja muutoin sopiva ja kykenevä, joka hallitsee itseään ja omaisuuttaan. Sivolan mukaan Kovalainen ei ollut silloin eikä ole edelleenkään sovelias henkilö toimimaan konkurssipesien hallintoelimissä.

Se-lehden artikkelin mukaan varatuomari Kovalainen haki kirjanpitäjäkaverinsa nimissä konkurssiin pienen joensuunlaisyrityksen - kolmatta vuotta sen jälkeen kun yrityksen toiminta oli loppunut. Kovalainen teki kaikkensa saadakseen ex-yrittäjän "niskoittelusta häkkiin".

Erkki Aho katsoo, että hänellä oli tämän artikkelin perusteella oikeus todistaa epäilyksenä oikeaksi varatuomari Mikko Kovalaisen luottamusmiesaseman väärinkäytöstä.

Erkki Aholla on ollut oikeus osoittaa epäilynsä oikeasssa rikosoikeuden pääkäsittelyssä ja tätä käsitystä vahvistaa se, että Erkki Aho joutui rikosoikeudenkäyntiin ilman oikeusoppinutta avustajaa.

Todiste numero 23
Aino Jääskeläisen valituslupahakemus ja valitus Korkeimmalle oikeudelle. Hakemuksessa on seuraava teksti:
"Useiden jutuissa kuultujen todistajien kertomusten nojalla voidaan mielestämme päätyä siihen, että Kovalainen jatkuvasta, heikosta taloudellisesta tilasta johtuen ei ole kyennyt asiallisesti hoitamaan vastaanottamiaan tooimeksiantoja. Aika on mennyt ainaisen rahapulan torjumiseen ja rahan "vippaamiseen" asiakkailtaan. Toimeksiannot ovat jääneet asiallisesti hoitamatta ja "vipit" takaisin maksamatta. Heikon taloudellisen tilan vuoksi Kovalaisella ei ollut edes edellytyksiä väittämiensä matkojen suorittamiseen.

Jäljempänä mainittavilla asiakirjoilla pyrimme osoittamaan K.S:n ja Mikko Kovalaisen välistä ns. messiaanistasuhdetta. Kovalainen on ikään kuin messias, kova juristi, joka auttaa hädässä olevia kansalaisia. Kun haasteet ovat menneet oikeuteen, tulee autettavalle kiitollisuudenvelka auttaa puolestaan hädässä olevaa avustajaa, juristia, joka on joutunut syyttä suotta syytetyksi ja jäänyt ilman riittävää palkkiota. Hyvää juristia täytyy auttaa, vaikkei tietäisi todistettavasta asiasta yhtään mitään."

Erkki Aho katsoo, että hänellä on ollut, ei ainoastaan oikeus vaan velvollisuus, tuoda rikosasiassa pääkäsittelyssä tämä asiakirja näyttönä epäilyistään varatuomari Mikko Kovalaisen luottamusmiesaseman väärinkäytöstä.

Todiste numero 24
Asianajaja Pertti Virolaisen korkeimmalle oikeudelle tekemä asiakirja. Sen mukaan korkein oikeus on jo 7.6.1994 viitaten oikeudenkäymiskaaren 15:4ään jutussa S94/461 katsonut, ettei Kovalaista ole hyväksytty erään jutun asiamieheksi, ennen kuin Kovalainen esittää asianmukaisen kirjallisen valtakirjan. Saman asiakirjan mukaan Itä-Suomen hovioikeus oli 27.6.1996 antamassaan päätöksessä nro 752 määrännyt varatuomari Mikko Kovalaisen esiintymiskieltoon.

Erkki Aho katsoo, että hänellä on ollut oikeus todistaa tälläkin asiakirjalla epäilynsä todeksi.

Todiste numero 25
Kajaanin kihlakunnanoikeuden pöytäkirja numero 361, asia S93/36, päiväys 16.6.1993. Tuomiolausema. Kihlakunnanoikeus katsoo, että varatuomari Mikko Kovalainen on jäävännyt puheenjohtajan oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 2 §:ssa todetulla sopimattomalla tavalla väittämällä Tammenmaan syyllistyneen muun muassa päihtymykseen virantomituksessa, mistä Tammenmaata ei ole tuomittu ja harkitsee kihlakunnanoikeus tämän vuoksi oikeaksi tuomia Kovalaisen puheenjohtajan sopimattomasta jääväämisestä 40:een 100 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa kaikkiaan 4 000 markkaa.

Koska kantajien avustaja ja asiamies, varatuomari ja asioitsijan nimikettä käyttävä Mikko Kovalainen on esiintymisellään sekä lain säännösten tuntemisellaan osoittautunut sekä ymmärtämättömnäksi ja taitamattomaksi, niin kihlakunnan oikeus harkitsee oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n perusteella oikeaksi evätä Mikko Kovalaiselta oikeuden tässä jutussa oikeuden esiintyä enää avustajana ja asiamiehenä. Oikeus antoi varatuomari Mikko Kovalaisen kahden vuoden esiintymiskiellon Kajaanin kihlakunnanoikeudessa. Esiintymiskielto päättyi 15.6.1995.

Erkki Aho katsoo, että Kajaanin kihlakunnanoikeuden päätös osoittaa, että Erkki Aholla on ollut perusteltu epäilys Mikko Kovalaisen toimintaa kohtaa. Aholla on ollut oikeus todistaa epäilyksensä oikeaksi.

Todiste numero 26
Pekka Pesonen todistaa 12.11.1999 lausumassaan, että Kovalainen nimitteli asiakkaitaan usein "persereikä+nimi, kuten persereikä Ruutinen (avopuoliso), persereikä Jääskeläinen, runkkari Kinnunen jne. Puhelimessa yleisin sanonta oli "veä persereiästä ittes läpi, ja mee narun jatkoksi." Käytös oli törkeää koska ihmiset kyselivät antamiensa toimeksiantojen perään. Kovalaisen rutiini oli lähes joka aamu soittaa klo 07.25 kotiin laamanni Yrjä Sivolalle kiusausmielessä. Koska Kovalainen laittoi puhelimensä myötäkuuntelulle, kuulivat kaikki puhelun sanat. Sivola vastaa "Sivola", heti Kovalainen sanoo: "Hyvää huomenta kyrpä" ja samassa Kovalainen löi luurin kiinni. Näin todisti Pekka Pesonen varatuomari Mikko Kovalaisen asiakaspalvelusta.

Erkki Aholla on ollut oikeus todistaa epäilynsä todeksi siitä, että varatuomari Mikko Kovalainen käyttää väärin luottasmusmiesasemaansa.

Todiste numero 27
Pekka Pesonen on 18.8.2008 antanut kirjallisen todistuksen siitä, että Kovalainen on oikeudessa myöntänyt olevansa Paavo Heikkiselle velkaa. Kovalainen sai Paavo Heikkiseltä 13.4.1992 yksitoista tuhatta (11 000) markkaa lainaksi. Kovalainen maksoi rahoilla toimistonsa rästivuokria. Lisäksi Kovalainen sai 12.5.1993 pankkisiirtona 10 000 markkaa lainaksi, eräpäivä 15.6.1993. Kovalainen sai rahat nimenomaan lainaksi ja ehdolla ja lupauksella maksaa rahat takaisin."

Todiste numero 28
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio numero 439, antopäivä 29.4.1997, diaarinumero E95/5. 1. Kaksi vastoin parempaa tietoa tehtyä väärää ilmiantoa 18.11.1993 -4.7.1995. Rangaistusseuraamukset, 75 päivää vankeutta. Vankeus rangaistus on ehdollinen. Koetusaika päättyy 31.12.1998.

Erkki Aholla on ollut perusteltu syy epäillä varatuomari Mikko Kovalaisen luottamusmiesaseman väärinkäyttöä.

Todiste numero 29
Kaisa Suomalaisen toimittamien kymmenien sivujen asiakirjamateriaalin perusteella Erkki Aholla on ollut oikeus epäillä luottamusmiesaseman väärinkäyttöä sekä todistaa oikeaksi epäilynsä varatuomari Mikko Kovalaisen luottamusmiesaseman väärinkäyttämisestä. Erkki Ahon laintuntemuksen perusteella Kaisa Suomalaisen asiassa on syytä epäillä todella törkeitä tekoja. Siksi Erkki Aholla on ollut perusteltu syy epäillä varatuomari Mikko Kovalaisen käyttäneen luottamusmiesasemaansa väärin.


Vappuna 2006 olin Perussuomalaisten puheenjohtajan, Timo Soinin, kanssa puhumassa Kajaanin torilla. Siellä kaksi miestä Suomessalmelta tuli luoksemme ja pyysi apua ongelmiinsa. Timo pyysi minua hoitamaan tämän asian selvittämisen. Viime syksynä kävin Suomussalmella perehtymässä tapaukseen. Kävin asianomaisten luona tarkentamassa saamaani postitettua aineistoa. Nyt minulle on muodostunut selkeä kuva niistä törkeistä rikoksista, joiden kohteeksi suomussalmelaiset miehet olivat joutuneet.

Herrasmiessopimus, esteellisyys ja rikollisten suojelu

Asianomistaja (S.H.) ei maallikkona pystynyt vuonna 1989 arvioimaan asioita oikeudelliselta kannalta, eikä pystynyt nimeämään rikoksia. Asianomistaja luotti poliisiin toimintaan. Esitutkinnassa asianomistajaa avusti asianajaja Merja Eskonpekka-Tuure Suomussalmelta. Asianajaja jättäytyi pois avustajan tehtävästä, kun esiin tuli kalanpoikaskaupat Hyrynsalmen nimismiehen Vesa Juntusen ja tämän yhtiön kanssa sekä niihin liittyvät reklamaatiot. Asianajaja Merja Eskonpoika-Tuure ilmoitti, että ”heillä on herrasmiessopimus toisten kanssa, että ei poleta toistemme varpaille”. Tällä hän tarkoitti nimismies Vesa Juntusta.

Rikostutkinnassa poliisi Seppo Pelli suhtautui ylimielisesti ja välinpitämättömästi rikostutkintaan. Syykin oli selvä, nimismiestä oli syytä epäillä rikoksista. Siksi rikostutkinnat olisi pitänyt siirtää Keskusrikospoliisille. Näin ei tehty. Suomussalmen nimismies Antti Karjalainen ei suorittanut syyteharkintaa, vaikka olisi pitänyt toimia asian vaatimalla tavalla. Myös lääninsyyttäjä Jouni Välkki jätti syytteet nostamatta. Lääninsyyttäjä Jouni Välkin olisi pitänyt siirtää syyteharkinta valtakunnansyyttäjälle, koska oli syytä epäillä, että hän oli asiassa selvästi esteellinen.

Väärennetyt avoimet valtakirjat

Asianajaja Merja Eskonpoika-Tuuren jälkeen asiaomistajan asioita ryhtyi hoitamaan asianajaja Mikko Kovalainen. Asianomistajat eivät saaneet myöskään oikeuden päätöksiä tiedokseen, eivätkä voineet käyttää lain suomia oikeussuojakeinoja asioissa eli eivät voineet valittaa päätöksistä, koska eivät saaneet niitä tiedokseen.

Hän vei asioita oikeuteen ennen kuin oli saanut HTM tilintarkastajan Väinö Pulkkisen selvityksen yhtiön kirjapidosta. Asioita selvittänyt Pekka Pesonen, todistaa, että toinen yhtiömies oli velkaa yhtiölle 642 191,45 markkaa eli oli käyttänyt yhtiön rahoja omiin tarkoituksiinsa. Lisäksi nimismies Vesa Juntunen/Emäjoen Lohi Oy oli velkaa yritykselle 211 800,00 markkaa. Näin aiheutettiin suurta vahinkoa asianomistajalle. Mikko Kovalainen ei ole enää asianajaja.

Suomussalmen poliisille on jätetty erittäin tarkka tutkintapyyntö 9.12.1990 toisen yhtiömiehen toimista. Kaikki nämä asiat poliisi jätti tutkimatta, koska oli syytä epäillä, että rikoksissa oli mukana Hyrynsalmen silloinen nimismies Vesa Juntunen.

Epäilty vakuutuspetos

Yritys laajensi toimintaansa vuoden 1986-1987 aikana niin, että poikastuotantoon rakennettiin uusi halli, kokonaiskustannuksiltaan miljoona markkaa. Uuteen laitokseen tuli lämmönvaihtimella varustettu vedenkierto- ja valvontajärjestelmä. Uutta järjestelmää käynnistettäessä tapahtui erikoisia asioita. Lämmönvaihdin oli kytketty väärin, mikä tarkoitti sitä, että altaissa kiersi koko ajan sama vesi ja poikaset kuolivat omiin jätöksiinsä keväällä 1987. Vika oli siinä, että vaihtimen putket oli kytketty vastoin ohjeita ristiin.

Kytkennän oli tehnyt ja valvonut asianomistajan toinen yhtiömies, joka harjoitti päätoimisesti LVI-urakointia. On täysin selvää, että ammattimies ei voi tehdä tällaista vahinkoa tietämättään. Vahingon suuruus oli 600 000 markkaa. Toinen yhtiömies oli hakenut vahingonkorvausta vakuutuksesta. Tähän vahingonkorvaushakemukseen hän oli väärentänyt asianomistajan nimen keväällä 1987. Tämän teon hän tunnustaa poliisikuulusteluissa. Tekoa on syytä epäillä törkeäksi vakuutuspetokseksi, jonka poliisi jätti selvittämättä.

Toinen yhtiömies oli lisäksi väärentänyt asianomistajan nimen öljylämmityshakemukseen 8.12.1986. Toinen yhtiömies teki kauppoja nimismiehen Vesa Juntusen yhtiön kanssa, jossa hän oli myös osakkaana. Näin tämä toinen yhtiömies istui kahdella jakkaralla ja myi nimismiehen yhtiölle erikoisilla hinnoilla poikasia 5.6.1988 ja 24-25.8.1988. Poliisi ei tutkinut reklamaatioita tehdyistä kaupoista. Toinen yhtiömies sai tuomioita vuonna 1990 kavalluksesta 198 750,00 markkaa. Hänen kuitenkin sallittiin hukata omaisuutensa sen jälkeen. Kysymys on törkeästä velallisen epärehellisyydestä, mikä jätettiin tutkimatta.

Eduskuntakysely

Kansanedustaja Sulo Aittoniemi teki eduskuntakyselyn Hyrynsalmen entisen nimismiehen Vesa Juntusen toimista. Oli epäiltävissä, että nimismies Vesa Juntusen liiketoiminnan vastuupiirissä oli myös yhtiöitä, joita oli tuettu valtion taholta eri rahoitusmuotojen kautta.

Sulo Aittoniemi kysyi 16.2.1994:
Ovatko
Hyrynsalmen Hiihtokeskus Oy,
Tuomivaaran Matkailukeskus Oy,
Hyrynsalmen Matkailu Oy,
Ukkohalla Oy,
Ukkohallan Myyntitykit Oy,
Ukkohallan Rakennusliike Oy,
Ukkolohi,
Ukkohallan Tuomi-Invest Oy,
Emäjoen Lohi Oy,
Tykkyukko Oy,
Ukkohallan Alppikylä Oy,
Kirkkonummen Laskettelu & Golf Oy/ Hilfing Nyberg,
Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Hallan Luhtiaitta,
Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Hallan Saunatonttu,
Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Välskäri, Kiinteistö Oy Hallanlinna,
Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Hirnu-Ukko ja
Kiinteistö Oy Hyrynsalmen Hallan Kuppari
olleet valtion taholta erilaisten tuki- ja lainoituspäätösten kohteena, ja onko Hallitus riittävän tarkoin seurannut mahdollisten rahoituspäätösten oikeellisuutta ja niihin liittyneiden varojen lainmukaista käyttöä.

Kauppa- ja teollisuusministeri vastaa

Kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen vastasi mm. näin:

Hyrynsalmen Hiihtokeskus Oy:lle kauppa- ja teollisuusministeriön Kainuun piiritoimisto on myöntänyt 30.7.1991 investointiavustusta 855 000 markkaa hiihtokeskushankkeeseen. Kera Oy on rahoittanut yritystä myös viidellä eri päätöksellä vuosina 1987-1992.

Tuomivaaran Matkailukeskus Oy:lle lomakylähankkeeseen KTM:n Kainuun piiritoimisto on myöntänyt 31.10.1988 tehdyillä päätöksillä investointiavustusta ja käynnistysavustusta yhteensä 783 000 markkaa. Lisäksi KTM:n Kainuun piiri on myöntänyt yritykselle 30.11.1989 investointiavustusta 447 700 markkaa.

Emäjoen Lohi Oy:lle KTM myönsi 27.4.1988 käynnistysavustusta 674 300 markkaa ja käynnistysavustusta kolmella eri vuodelle 580 700 markkaa. Myös Kera Oy rahoitti hanketta. Työministeriön varoista myönnettiin investointiavustusta 222 398 markkaa 13.3.1989.

Ukkohalla Service Oy:lle KTM:n yrityspalvelun Kainuun piiritoimisto myönsi 19.12.1990 pienyritystukea 50 000 markkaa. Ukkohallan Alppikylä Oy:lle myönnettiin työministeriön varoista investointiavustusta 3 629 200 markkaa. Lisäksi myönnettiin 24.5.1990 työministeriön varoista 2 908 800 markkaa.

Tukien maksatuksen jälkeen tuetuista yrityksistä konkurssituomion on saanut Tuomivaaran Matkailukeskus Oy joulukuussa 1993, Emäjoen Lohi Oy vuoden 1993 alussa, Ukkohallan Alppikylä Oy toukokuussa 1993. Myös Hyrynsalmen hiihtokeskus asetettiin konkurssiin.

Kauppa- ja teollisuusministeriön ja Keran toimesta on tiettyjen em. yritysten osalta jätetty poliisille rahoituksen väärinkäyttöön liittyvän syytteen nostamista koskeva kirjelmä. KTM:n tätä koskeva kirjelmä on jätetty KRP:lle 21.2.1994. Lisäksi osa kysymykseen kohteena olleista yhtiöistä on poliisitutkinnan alla. Hallitusneuvos Sakari Arkio on myöntänyt, että on syytä epäillä avustuspetoksia Vesa Juntusen yritysryppäässä.

Asianomistajan kärsimät vahingot

Iltalehti kirjoitti 23.3.1994, että Ex-nimismiehen liikesotkut tuonevat uusia syytteitä. Valtio avusti miljoonilla yritysrypästä. Hyrynsalmen entisen nimismiehen Vesa Juntusen sotkuiset liiketoimet poikivat yhä uusia syytteitä.

Iltalehti kirjoittaa, että Hyrynsalmen nimismies aloitti dynastiansa rakentamisen perustamalla vuonna 1988 Emäjoen Lohi Oy:n. Kalankasvatuksen lisäksi nimismies Vesa Juntunen pyrki matkailukeisariksi ja suunnitteli suuren lomakeskuksen rakentamista Hyrynsalmelle. Ukkohallan lomakeskuksesta suunniteltiin turistirysää, joka vetäisi maksukykyisiä asiakkaita ympäri Eurooppaa. Tätä varten perustettiin parinkymmenen yrityksen yritysrypäs pyörittämään erilaisia liiketoimintoja. KRP tutki Juntusen toimia ja häntä vastaan nostettiin syytteitä kirjanpitorikoksista, velallisen epärehellisyydestä ja luottamusaseman väärinkäyttämisestä.

Asianomistajan osalta poliisi on jättänyt asiat selvittämättä, vaikka tämä on kärsinyt Vesa Juntusen ja oman yhtiökumppaninsa toimien vuoksi seuraavat vahingot:

1987 vakuutuspetos 600 000 markkaa,
1988 kalakauppa 182 719,00 markkaa,
1988 kalakauppa 54 100,00 markkaa,
1990 kavallustuomio 198 750,00 markkaa,
1991 jatkettu kavallus 9,669,30 markkaa,
1991 kotitilan metsät menivät pakkohuutokaupassa 364 000,00 markkaa,
1992 yhtiön velka henkilökohtaisesti maksettavaksi 300 000,00 markkaa, yhtiön velka takaajien maksettavaksi 480 000,00 markkaa.
1992 asianomaisen muut taloudelliset menetykset 1 000 000 markkaa, henkiset kärsimykset ( S.H. ja P.H.) yhteensä 800 000 markkaa. Vahingot yhteensä vähintäänkin 4 miljoonaa markkaa + korot.


Olen käynyt laajan rikosprosessin asiakirja-aineiston läpi ja haastatellut keskeiset rikosten uhrit. Olen varma siitä, että asiassa annetut oikeuden päätökset ovat varmasti vääriä ja todelliset rikolliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla. Asianajaja Mikko Kovalainen on väärentänyt avoimia asianajovaltakirjoja ja hän on sitten toiminut päämiestensä lukuun ja näiden tietämättä aiheuttaen näille valtavaa taloudellista vahinkoa ja mittaamattomia henkisiä kärsimyksiä. Väärennetyt nimikirjoitukset näkyvät avoimista asianajovaltakirjoista ja oikeat nimikirjoitukset nimikirjoitusnäytteistä, jotka voitte itse todeta tämän jutun kuvista.

Vääryyttä kaikissa asteissa

Tapaukseen liittyy keskeisesti asianajaja Mikko Kovalainen, joka asianosaisten todistuksen mukaan on väärentänyt avoimia valtakirjoja ja hoitanut asioita päämiesten lukuun näiden tietämättä. Menettelystä kertovat oikeudenkäyntipöytäkirjat ja todella omituiset eri oikeusasteiden päätökset, joita on syytä epäillä vääriksi, ihan todella ja vuoren varmasti! Ne ovat niin vääriä, että pakostakin mieleen tulee ajatus poliisin ja oikeuslaitoksen tietoisesta väärästä toiminnasta. Minun maallikkojuristina on vaikea ymmärtää miten täysijärkinen Joensuun käräjäoikeuden tuomari Pekka Janhunen ja lautamiehet Eeva Mikkola, Kauko Kareinen ja Anna-Liisa Luukkonen ovat voineet tehdä 25.4.2000 niin väärän päätöksen nro 10618.
Väärästä päätöksestä ja varatuomari Mikko Kovalaisen toimista joutuivat kärsimään Paavo Heikkinen, Pertti Virolainen, Aino Jääskeläinen, Martti Kinnunen, Kirsti Kinnunen, Eija Pietikäinen ja Esa Kinnunen.

En myöskään ymmärrä Itä-Suomen hovioikeuden tuomiota, mikä on annettu 12.12.2000 ja jonka numero nro 1298 ja Diaarinro R00/666. Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Juha Voutilainen, Marja-Liisa Karotie ja Paavo Eestilä. Esittelijänäon toiminut Kirsi-Marja Kultala.

Minä en ymmärrä, miten he ovat voineet tehdä näin väärän päätöksen. Korkeimmassa oikeudessa asian on esitellyt 29.1.2002 Sari Ruokojärvi. Korkein oikeus ei ole antanut päätöksessään R2001/167 nro 0193 valituslupaa tähän asiaan. Sen verran olen oppinut tuntemaan Sari Ruokojärven toimintaa, että jos minulla olisi valtaa, niin Sari Ruokojärvi ei toimisi Korkeimman oikeuden esittelijänä enää päivääkään. Minä en myöskään ymmärrä, miksi poliisi ei ole perusteellisesti selvittänyt näitä asioita. Miksi nykyisin Sisä-asiainministeriön poliisiosastolla työskentelevä Jouni Välkki on suojellut rikollisia ja peitellyt rikollista toimintaa?

Ei voi välttyä vaikutelmalta, että on tietoisesti tehty vääriä päätöksiä niin poliisin kuin oikeuslaitoksenkin toimesta.

Todellista sikailua?

On syytä epäillä ja on ilmeisen todennäköistä, että asianajaja Mikko Kovalainen on väärentänyt avoimet asianajovaltakirjat ja toiminut niiden avulla täysin päämiesten tietämättä heidän lukuunsa. Sekä Seppo että Paavo Heikkinen todistavat, etteivät he ole allekirjoittaneet avoimia asianajovaltakirjoja Mikko Kovalaiselle. Samaa osoittavat myös käsialanäytteet. Käräjäoikeuden pöytäkirjat tukevat vahvasti tätä havaintoa.

Asianajaja Mikko Kovalaisella oli tapana lainata päämiehiltään rahaa asioiden hoitamiseksi. Joensuun käräjäoikeuden pöytäkirja 10.12.1996 R96 osoittaa selkeästi millaista vempulointia Mikko Kovalaisen raha-asioiden hoito oli. Siksi asianomistajat nostivatkin kanteen Mikko Kovalaista vastaan kavalluksesta ja sellaisesta.

Otteita Joensuun käräjäoikeuden pöytäkirjasta

Syyttäjä: Jokainen matkalaskuun merkitty yksilöity päivä on virheellinen.
Kovalainen: Laskussa saattaa olla päivämääräheittoja.
Virolainen: Kovalainen on myöntänyt tekaisseensa laskun. Aino Jääskeläinen ei ole antanut mitään selvityksiä matkoihin liittyen, ainoastaan selvitykset maksamistaan palkkioista. Kovalainen on toimittanut asiakirjat verottajalle matkalaskuna, koska nämä eivät silloin olleet verotettavaa tuloa. Kovalainen on tässä asianomistajan käsityksen mukaan syyllistynyt myöskin verorikokseen.
Virolainen: Matkalasku on esitetty Tampereen käräjäoikeudessa. Siellä on esitetty kaikki se, paljonko aikaa on käytetty neuvotteluihin ja matkoihin, mutta ne on ”könttäsummana”. Ei ole olemassa mitään tarkkoja selvityksiä. Kun vertaa kaikkia niitä suorituksia, jotka Jääskeläinen ja Kinnuset ovat Kovalaiselle maksaneet, Kovalaisen tekemiin toimenpiteisiin, osoittaa, että on maksettu yli 40 000 mk enemmän kuin mitä Kovalaisen toimeksiannoista olisi tullut.
Puheenjohtaja: Väitetään, että olette tehnyt valtakirjat, pitääkö se paikkansa?
Kovalainen: Kyllä varmasti pitää.
Puheenjohtaja: Pöytäkirjan liitteenä olevan valtakirjan osalta väitetään, ettei se ole ollut alkuperäisenä. Oletteko valmistanut sen?
Kovalainen: Minulla oli joitakin sellaisia valtakirjoja blancona, joissa oli kaikkien kolmen päämiesten nimet.
Jääskeläinen: Sinulle ei ole koskaan annettu blanco-valtakirjaa, sen saat painaa kaaliisi.
Kovalainen: Jos minulta kysytään, että olenko väärentänyt Teidän nimet valtakirjaan, vastaan, että en varmasti ole. Jossakin on olemassa alkuperäinen valtakirja.
Virolainen: Esitutkinta ei ollut riittävän tarkka. Kovalaisella ei ole ollut blanco-valtakirjoja.
Virolainen: Esitän päämiehelleni kolme avointa asianajovaltakirjaa, jotka liittyvät tähän Oulun jutun pöytäkirjaan. Valtakirjat ovat diaarikansiossa esitutkintapöytäkirjan liitteenä no 2 sivulla 18 ja 102. Sivulla 18 oleva avoin asianajovaltakirja on päivätty 12.11.1992 ja sivulla 102 oleva valtakirja on päivätty 2.11.1992. Lisäksi täällä on vielä jonkun asian hoitamiseen Paavo Heikkisen valtakirja 1.11.1992. Onko nimikirjoitukset teidän allekirjoittamia?
Heikkinen: Yksikään nimistä ei ole minun kirjoittama, olen siitä varma.
Virolainen: Onko nämä teidän nimikirjoituksia?
Heikkinen: Ne ei ole minun käsialaa.

Lisäksi Paavo Heikkinen todistaa, ettei hän saanut Oulun oikeudenkäynnissä suuta aukaista. Sain jälkeenpäin oikeudenkäynnistä sen kuvan, että kaikki oli etukäteen sovittu.

Pöytäkirja 21.1.1997 R96/233

Virolainen: Mitä tulee viittaukseen minun hoitamasta asiasta, se on täysin yksipuolinen lausuma. Kovalainen ei tunne tätä asiaa. Lähtökohtana on se, että Kovalainen on kiertänyt Jämsässä keräämässä juttuja, jotka on luvannut hoitaa ilmaiseksi, jos joku haluaa nostaa juttuja minua vastaan.
Paavo Heikkinen: Aloitan ensimmäisestä suorituksesta, mikä oli 7000 mk. Mikko soitti minulle, ensin puhuttiin 5000 markasta. Se sovittiin ja puhelu lopetettiin. Hetken päästä soitti uudestaan ja sanoi ja noitui, että 7000 mk, joka piti hoitaa etukynteen. Sovittiin, että se on 7000 mk, jolla Mikko lupasi hoitaa Oulun reissun ja sanoi, että varmasti lähtee rahaa 500.000 – 600.000 mk. Mikko pyysi 10 000 mk, pankkisiirtoon tuli merkintä, että lainaksi. En luottanut siihen, kun näin, että vasu on pohjaton, vaan panin pankkisiirtoon eräpäivän, mihin mennessä pitää maksaa takaisin. Sitä rahaa ei tullut. Sitten oli 11 000 mk, jolla pelastimme hänet konkurssista, jossa oli 10 000 mk Timo Heikkiseltä ja 1000 mk Bruno Kovalaiselta. Siinäkin oli vilppiä Brunon ja Mikon kesken. Vaikka minä pistin Brunon puolesta tonnin, Mikko ja Bruno olivat sopineet a

Poliisi ei tutki, vaikka rikostutkintapyynnöt on tehty ajoissa. Poliisiylijohtaja ei vastaa. Osa päätöksistä.

Arvoisa poliisiylijohtaja Mikko Paatero, pyydän Teitä vastamaan kirjeeseeni 14 päivän kuluessa. Haluan tietää miksi seuraavien rikoksista epäiltyjen henkilöiden rikoksia ei tutkita eikä heitä saateta vastuuseen tekemistään rikoksista. Näytöt ja todistusaineistot ovat kiistattomat. Otan tässä esimerkkinä vain muutamia. Tämä on samalla myös rikostutkintapyyntö. Vaadin kaikille rikoksiin syyllistyneille Suomen lain mukaista ankarinta mahdollista rangaistusta ja aiheutettujen vahinkojen täysimääräistä korvaamista korkoineen. Varaan mahdollisuuden täydentää tutkintapyyntöäni tutkinnan kuluessa. Epäilen, että Suomessa toimii selkeä oikeus- ja asianajajamafia. Tässä luettelo epäillyistä henkilöistä ja teoista sekä todistusaineistoa. Muistutan Teitä vielä siitä, että kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä. Rikokset eivät vanhene itsestään vaan jonkun on täytynyt vanhentaa rikoksia. Rikosten vanhentamisesta on vastuussa asianomainen henkilö ja Suomen valtio.

varatuomari Antti Latola Oulu
syyttäjä Sulo Heiskari Kalajoki, toiminut esteellisenä syyttäjänä yli 13 vuotta
varatuomari Paavo M. Petäjä Haapajärvi
asianajaja Asko Keränen Tampere
varatuomari Veli Päivikkö Oulu
syyttäjä Esa Mustonen
syyttäjä Kirsi Männikkö Tornio 30.10.2008 päätös 08/608 asia R08/1832, 30.10.2008 päätös 08/607 asia
R08/1832, 30.10.2008 päätös 08/606 asia R08/1832, 30.10.2008 päätös 0/605 asia R08/1832, 30.10.2008 päätös 08/604, R08/1832, 30.10.2008 päätös 08/603 asia R08/1250, 30.10.2008 päätös 08/602 asia R08/1250
käräjätuomari Ulla-Maija Viitavuori, toimi Ylivieskan käräjäoikeudessa
poliisi Raimo Ollila Ylivieska 15.3.1997, täydennys 23.3.1997, päätös 26.6.1997 6870/5406/1997, 9.10.1997 6870/R/891/1997 S/10109/2001, 13.8.2002 6870/S/10109/2001, 13.8.2002 S/10456/2002, 3.1.2002 R/1690/2002, täsä vain muutama esimerkki Ollilan toiminnasta
Olli Sikala Haapajärven poliisi

Harri Rahkola Kalajoen poliisi
eläkkeellä oleva poliisipäällikkö Kaarlo Similä Ylivieska, väärä lausuma Ylivieskan käräjäoikeudelle 25.2.2004
Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelä tutkintapyyntö 20.8.1997, 10.1.1998 2521/R737/1997, varatuomari Jorma Herttuaisen tekemät tutkintapyynnöt 22.5.1998, lausuma 30.3,2000
eläkkeellä oleva Oulun KRP:n päällikkö Eero Klemetti 24000/R/506/2000 15.4.2003
eläkkeellä oleva KRP:n pohjoisen alueen johtaja Pentti Yli-Niva 18.11.1999 2400/R/760/1999, 10.9.1998 tutkintapyyntö, 19.4.2000, 2400/R/737/199719.12,1997. 2400/R/760/1999 18.11.1999, 2400/S/13013 19.11.1999, 2400/S/13077/1999 15.12,1999, 19.5.2000 106/TUP/98
Etelä-Suomen poliisipäällikkä Kauko Aaltomaa tutkintapyyntö 5.5.2000, ratkaisu 30.5.2000 106/TUP/98, tutkintapyyntö 4.6.2000, ratkaisu 3.4.2001 28/TUP/01
KRP:n päällikkö Rauno Ranta, tutkintapyyntö 18.8.1998, päätös 15.12.1998 !06/TUP/98, allekirjoittajana myös Juha Keränen, 2.5.2000 106/TUP/98 Rauno Ranta ja Kauko Aaltomaa, 1.9.2003 64/TUP/03 Rauno Ranta ja Marko Viitanen
Oulun lääninhallituksen poliisiosaston elääkkeellä oleva johtaja Erkki Haikola tutkintapyyntö 18.8.1998
Jorma Vuorio ja Jonne Lähteenmäki 10.8.1998 84/662/98, tutkintapyyntö 10.8.1998 päätös 84/662/98, 28.6.2000 SM-1060/Ri-2
Jorma Toivanen ja Jonne Lähteenmäki 20.3.2000 Dnro 49/662/98, 11,6.2002 SM-2002-1312/Ri-2
Kimmo Markkula 12.7.2002 88/TUP/02, 12.7.2002 93/TUP/02
Oulun lääninhallituksen poliisiosaston johtaja Sauli Kuha
eläkkeellä oeva poliisiylitarkastaja Jouko Rajaniemi
Juha Vehmaskoski KRP Vantaa, rahanpesuasiat
Petri Oulasmaa Ylivieskan poliisipäällikkö
varatuomari Mikko Kovalainen
Oulun KRP:n päällikkö Leila Melander on tehnyt 21.11.2008 asiassa 2400/S/10357/08 tutkimattajättämispäätöksen

laillisuusvalvojista seuraavat:

Riitta Länsisyrjä 19.3.1998 2605/4/97
Risto Hiekkataipale 17.6.1999 Dnro 814/1/98, 28.9.1999 Dnro 647/1/98, 30.9.1999 dNRO 696/1/1999 Dnro/1/98
Mikko Sarja 17.6.1999 Dnro 522/1/99, 18.4.2000 Dnro 14/31/99
Jorma Snellman 26.4.2001 dNRO 1004/1/99
Jukka Okko 8.4.1998 Dnro 321/1/1998,28.5.1998 Dnro 492/1/1998, 11.9.1998 Dnro 629/1/1998, 26.8.1999 Dnro 579/1999, 26.8.1999 Dnrot 1002/1/1997 ja 1227/1/1998, 28.10.1999 Dnro 823/1/1998, 16.11.1999 Dnro 659/1/1998, 30.12.1999 Dnrot 19/1/1999 ja 224/1/1999, 30.12.19999 Dnrot 648/1/1998, 16.11.1999 Dnro 659/1/1998, 30.12.1999 Dnrot 19/1/1999 ja 224/1/1999, 30.12.1999 Dnrot 648/1/1998 ja 578/1/1999, 30.3.2000 1870//4/1999, 5.7.2000 Dnro 580/1/1999, 20.6.2001 Dnro 10/31/2001,
Jukka Pasanen (eläkkeellä) 26.8.1999 Dnrot 1002/1/1997 ja 1227/1/1998, 11.9.1998 Dnro 629/1/1998, 17.6.1999 Dnro 814//1/1998, 29.7.1999 Dnro 522/1/1999, 26.8.1999 Dnro 579/1/1999, 26.8.1999 Dnrot 1002/1/1997 ja 1227/1/1998, 26.8.1998 Dnro 558/1/1999, 22.9.1999 Dnro 559/1/1999, 18.4.2000 Dnro 14/31/1999, 5.7.2000 Dnro 580/1/1999, 26.4.2001 Dnro 1004/1/1999, 20.6.2001 Dnro 10/31/2001
Paavo Nikula (eläkkeellä) 28.5.1998 Dnro 492/1/1998, kirje Nikulalle 31.8.1999, 3.9.1999,2.9.1999, 25.3.1999 Dnro 300/1/1999, 28.9.1999 Dnro 647/1/1998, 28.9.1999 Dnro 628/1/1998, 28.10.1999 Dnro 805/1/1998, 28.10.1999 Dnro 823/1/1998, 16.11.1999 Dnro 659/1/1998, 30.12.1999 Dnrot 19/1/1999 ja 224/1/1999, 30.12.19999 Dnrot 648/1/1998 ja 578/1/1999
Lauri Lehtimaja ( nyt korkeimmassa oikeudessa)kantelu 4.9.1999, 30.5.2001 2892/4/2000, 15.5.1998 Dnro 2679/4/96, 2.6.2000 679/4/00

Petri Jääskeläinen 5.3.2003 Dnro 2047/4/2002
Pekka Päivänsalo 30.3.2000 1870/4/1999, 30.5.2002 Dnro 391/4/2002, 28.5.2002 Dnro 714/4/2002
Jouni Toivola 30.5.2001 2892/4/00
Terhi Arjola 12.9.2003 Dnro 1110/4/03, 5.3.2003 Dnro 2047/4/02

syyttäjistä lisäksi vielä seuraavat

Katri Junnila-Heikkinen 3.9.1999 nro 46/1999 dnro 98/2432 koodi 6550/R/5020/1998
Jukka Rappe 14.5.1998 Dnro 217/22/1998, 14.5.1998 Dnro 217/22/1998
Matti Nissinen 31.8.2001 Dnro 142/21/2001, 19.5.2000 Dnro 58/42/2000
Martti Jaatinen 16.4.1999 Dnro 186/41/1998, 19.5.2000 Dnro 58/42/2000
Minna Väänänen 16.4.1999 Dnro 186/41/1998, 28.9.1999 Dnro 108/41/1999, 22.12.1999 Dnro 239/42/1999, 9.9.2008 Dnro 136/41708
Christer Lundström 30.5.2000 Dnro 58/42/2000, 9.5.2003 Dnro 11/41/2003, 9.2.2004 dNRO 7/41/2004
Jorma Kalske 9.2.2004 dNRO 7/41/2004, 9.9.2008 Dnro 136/41708
Simo Kolemainen 24.6.2004 nro 1/2004

käräjätuomareista muun muassa

Veijo Lehto 144 Dno R98/71 1.6.1998
Jaakko Raittila 3.10.2000 00/611
Riitta Kuurinmaa-Myllyniemi 13.8.1998 R98/90 224 30.1.2001 00/1003, 30.1.2001 Nro 148 00/1103, 13.11,2000 00/1003, 26.8.1998 224 R98/90
Juha Nieminen, Ylivieskan käräjäoikeus
Jyrki Määttä Raahen käräjäoikeus

Korkeimman oikeuden tuomareista

Seuraavat korkeimman oikeuden tuomarit ovat tehneet tietoisesti vääriä päätöksiä. Korkeimman oikeuden päätös 01.12.2008 nro 2597 diaarinumero H2008/220
Ratkaisun on esitellyt esittelijä Tero Mikkola ja asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Möller, Lehtimaja ja Bygglin.

Eri oikeusasteiden päätökset

Rovaniemen hovioikeus 14.5.2007 nro 418
Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 28.11.2005 nro 05/529
Korkeimman oikeuden päätös 24.1.2001 nro 142
Korkeimman oikeuden päätös 20.9.2001 nro 1841
Korkeimman oikeuden päätös 11.1.2002 nro 17
Korkeimman oikeuden päätös 28.6.2002 nro 1771
Korkeimman oikeuden päätös 10.7.2003 nro 1800
Korkeimman oikeuden päätös 10.7.2003 nro 1801
Korkeimman oikeuden päätös 10.7.2003 nro 1802
Vaasan hovoikeuden tuomio 21.5.1999 nro 521
Vaasan hovioikeuden päätös 13.1.2000 nro 39
Vaasan hovioikeuden tuomio 31.1.2000 nro 39
Vaasan hovioikeuden päätös 8.12.2000 nro 1376
Vaasan hovioikeuden päätös 7.5.2001 nro 545
Ylvieskan käräjäoikeuden päätös 30.5.1996 nro 900
Ylivieskan käräjäoikeuden päätös 3.1.1997
Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 1.6.1998 nro 144
Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 26.8.1998 nro 224
Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 26.8.1998 nro 228
Ylivieskan käräjäoikeuden päätös 19.9.2000 nro 1066
Ylivieskan kärjäoikeuden tuomio 3.10.2000 nro 1050
Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 13.11.2000 nro 1311
Ylivieskan käräjäoikeuden päätös 30.1. 2001 nro 148
Ylivieskan käräjäoikeuden päätös 28.2.2001 nro 280
Ylivieskan käräjäoikeuden päätös 15.2.2002 nro 10046
Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 19.12.2002 nro 02/393

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisten ministerien vastattavaksi seuraavan kysymyksen: